Toimitusjohtajasopimuksesta ja kilpailukiellosta

Osakeyhtiön toimitusjohtaja on yrityksen hallintoelin samaan tapaan kuin hallitus ja yhtiökokous. Toimitusjohtaja ei siis ole työsuhteessa yritykseen. Toimitusjohtajan asemaa ja tehtäviä säännellään lähinnä osakeyhtiölaissa, avoimista yhtiöistä ja kommandiittiyhtiöistä annetussa laissa sekä osuuskuntalaissa. Toimitusjohtajan vastuu on samankaltaista kuin yhtiön hallituksen vastuu.

Kirjallinen sopimus

Toimitusjohtajasopimuksen huolellinen laadinta on erittäin tärkeää sekä toimitusjohtajan että yhtiön kannalta. Toimitusjohtajasopimuksessa määritellään toimitusjohtajan ja yhtiön oikeudet ja velvollisuudet. Toimitusjohtajasopimus ei ole työsopimus eikä siihen näin ollen sovelleta työlainsäädäntöä vaan yleisiä sopimuksia koskevia oikeussääntöjä ja periaatteita. Siinä voidaan kuitenkin viitata työsopimusoikeudellisiin määräyksiin. Esimerkiksi lomaetuuksien voidaan sopia kertyvän vuosilomalain mukaan. Toimitusjohtajan eläke määräytyy kuitenkin työeläkelainsäädännön mukaisesti.

Johtajasopimus määrittää palvelussuhteen ehdot ja sopimus on hyvä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältettäisiin sopimukseton tila ja jotta sopimus olisi voimassa osapuolten välillä heti palvelussuhteen alkaessa. Johtajasopimuksen laatimiseen ja ehtoihin tulisi paneutua huolella sitä tehtäessä, koska hyvin ja kattavasti laadittu sopimus on tärkeä yrityksen kannalta ja siihen panostaminen laatimisvaiheessa saattaa tuoda säästöjä myöhemmässä vaiheessa.

Toimitusjohtajasopimuksen keskeiset kohdat

Sopimus voi olla toistaiseksi voimassaoleva tai määräaikainen. Yritys ja toimitusjohtaja voivat sopia palvelussuhteen kestosta aivan vapaasti.  Myös toimitusjohtajan eläke-etuuksista sekä kilpailukiellon velvoittavuudesta sopimuksen päättymisen jälkeen kannattaa sopia. Jos toimitusjohtaja jää työttömäksi, hänen on mahdollista saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, mikäli hän on kuulunut työttömyyskassaan.

Palkka, palkkiot ja kannustinjärjestelmät

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä määritellä huolella, miten toimitusjohtajan palkitseminen tapahtuu, jotta hänen toimintansa ohjautuu oikeaan suuntaan eli kohti yhtiön strategisia tavoitteita. Toimitusjohtajan kokonaispalkkio muodostuu yleensä kuukausipalkasta ja erilaisista luontoiseduista ja/tai kannustinjärjestelmästä sekä mahdollisesta yksilöllisestä eläkepaketista. Palkkioon saattaa kuulua myös osakeomistusta tai -optioita.

Sopimuksessa olisi hyvä sopia ainakin palkasta tai palkkiosta, mahdollisista optioista, erilliskorvauksista, eläke-etuuksista, bonuksista ja muista mahdollisista etuuksista sekä vastuuvakuutuksesta. Keskeistä palkkaukseen liittyen on sopia myös työajasta, lomasta, lomakorvauksista sekä oikeudesta sairausajan palkkaan. Myös palkan tai palkkion tarkistamisen perusteet olisi syytä kirjata sopimukseen.

Erikseen tulee myös sopia kannustinjärjestelmästä, jos sellaista aiotaan käyttää. Yrityksen pitää päättää siitä halutaanko yrityksestä omistajille välitöntä taloudellista tulosta vai toimitaanko enemmänkin pitkällä tähtäimellä, jolloin taloudellinen hyvä realisoituu omistajille yrityksen arvonnousuna. Parhaiten toimivana kannustimena on pidetty lisäpalkkioita tai erilaisia bonuksia, jotka perustuvat suoraan yrityksen tuottamaan tulokseen.

Salassapitovelvollisuus ja kilpailukielto

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä sopia salassapidosta, kilpailukiellosta, rekrytointirajoituksesta sekä immateriaalioikeuksista; keksintöjen, tekijänoikeuksien jne. käyttö- ja hyödyntämisoikeuksista. Näiden tarkoituksena on suojata yrityksestä palvelussuhteen aikana saatuja tietoja. Näistä sovittaessa on järkevää määritellä tarkasti kilpailevan toiminnan sisältö, salassa pidettävät tiedot, sekä alkamisen ajankohta. Salassapitovelvollisuus jatkuu palvelussuhteen päätyttyä ja kilpailukielto kannattaa sopia jatkumaan myös tietyn ajan palvelussuhteen päättymisen jälkeen.

Lisäksi on sovittava näiden rikkomisesta aiheutuvasta vahingonkorvausvelvollisuudesta. Normaalisti vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää, että vahinkoa on todellisuudessa syntynyt sekä, että toiminnalla ja syntyneellä vahingolla on syy-yhteys, joiden toteennäyttäminen saattaa olla hankalaa. Siksi yrityksen on suositeltavaa käyttää johtajasopimuksessa sopimussakkolauseketta, jolloin riittää, että näytetään toteen pelkästään sopimusrikkomus.

Kilpailukiellon hyväksyttävyydestä

Toimitusjohtajasopimuksessa voidaan kilpailukieltoa ja vastaavista kohdista sopia vapaammin kuin esimerkiksi työsopimuksissa, eli työsopimuslain pakottavat lainkohdat eivät tässä tule sovellettaviksi. Suomen lainsäädännössä toimitusjohtajien kilpailukieltoa koskevaa erityistä lainsäädäntöä ei ole olemassa. Tässä yhteydessä sovellettava lainkohta on lähinnä oikeustoimilain 38 §, joka kuuluu seuraavasti:

”Sopimus, jolla joku kilpailun estämiseksi tai rajoittamiseksi on sitoutunut olemaan harjoittamatta tiettyä tai tietynlaista toimintaa tai olemaan tekemättä työsopimusta jonkun kanssa, joka harjoittaa sellaista toimintaa, ei sido sitoumuksen antajaa siltä osin kuin se kohtuuttomasti rajoittaa hänen toimintavapauttaan.”

Johtajasopimuksen kilpailukieltovelvoite tulee herkästi kohtuullistettavaksi esim. silloin, kun toimitusjohtaja joutuu kilpailukieltovelvoitteen vuoksi kohtuuttomaan tilanteeseen, eikä kykene harjoittamaan ammattiaan tai elinkeinoaan. Yhtäältä toimitusjohtajan kilpailukieltovelvoitteen kohtuuttomuutta voidaan välttää sillä, että kilpailukielto rajataan koskemaan joko hyvin suppeaa maantieteellistä aluetta tai ainoastaan tiettyä liiketoimintaa. Rajoittavina ehtoina voidaan käyttää myös tiettyjä yhtiöitä, joille ei saa tehdä töitä tai esim. yhtiön nykyisiä asiakkaita tai päämiehiä. Keskeistä tässä arvioinnissa on se, että toimitusjohtajalle jää todellinen mahdollisuus harjoittaa elinkeinoaan tai ammattiaan.

Toiseksi johtajasopimuksen kilpailukieltovelvoitteen kohtuuttomuutta voidaan rajoittaa myös siten, että yritys suorittaa toimitusjohtajalle kilpailukieltovelvoitteeseen sitoutumisesta erikseen määritellyn kohtuullisen korvauksen. Tämä on oikeuskäytännössä hyväksytty ja yleisesti käytössä oleva käytäntö vaikka sitä ei olekaan oikeustoimilain 38 §:ssä erikseen mainittu. Yritys voi maksaa toimitusjohtajalle esimerkiksi kuukausiperusteista korvausta niin kauan kuin kilpailukielto on voimassa. Mikäli tämä korvaus on kohtuullinen suhteutettuna velvoitteeseen/kilpailukieltoon, säilyy kilpailukielto kauemmin pätevänä kuin jos tätä korvausta ei maksettaisi.

Raportointivelvollisuus ja toimivallan rajoitukset

Lisäksi kannattaa sopia toimitusjohtajan raportointivelvollisuudesta yrityksen hallitukselle sekä toimivallan mahdollisista rajoituksista. Jotta rajoituksella kuitenkin olisi tosiasiallinen vaikutus, on järkevää sopia vahingonkorvausvelvollisuudesta toimivallan ylityksen seurauksena.

Menettelytavat sopimuksen päättyessä

Kun toimitusjohtajan ja yhtiön tiet kuitenkin joskus eroavat, on syytä etukäteen tarkkaan sopia millaisen korvauksen hän eri tilanteissa saa ja mitkä ovat menettelytavat sopimuksen päättyessä. Toimitusjohtajan sopimussuhde kun lopetetaan usein ilman ennakkovaroitusta.

Toimitusohtajasopimuksessa on syytä sopia irtisanomisesta, irtisanomisajasta, irtisanomisen vaikutuksista sekä työskentelyvelvoitteesta irtisanomisaikana. Lähtökohtaisesti toimitusjohtajalla ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan, mutta tästäkin on mahdollista erikseen sopia. Toimitusjohtajalle voidaan maksaa esimerkiksi irtisanomisajan palkka, jolloin hän pysyy töissä irtisanomisaikana. Toinen vaihtoehto on erokorvaus, jolloin toimitusjohtaja lähtee yrityksestä välittömästi.

Suositeltavaa on kuitenkin sopia mahdollisuudesta irtisanomiseeb välittömin vaikutuksin, ilman irtisanomisaikaa, koska tällöin sopimus voidaan päättää heti luottamuspulan mahdollisesti vallitessa. Sopimuksen päättämisestä sovittaessa, voidaan sopia myös mahdollisesta erokorvauksesta, jos sellaista aiotaan päättämistilanteessa maksaa. Johtajasopimuksessa on syytä tarkoin ja yksityiskohtaisesti selvittää milloin erokorvausta maksetaan ja milloin ei makseta. Korvausvaihtoehtoja verotetaan eri tavalla. Irtisanomisajan palkka tuo työnantajalle normaalit palkan sivukulut. Koska erokorvaus on kompensaatio nopeasta lähtemisestä, palkan sivukuluja ei tarvitse maksaa.

Yrityksen kannalta on tarkoituksenmukaista sopia, että erokorvausta maksetaan vain silloin kun sopimus päätetään yrityksen puolelta tai kun toimitusjohtaja päättää sopimuksen yrityksestä johtuvasta syystä.

Erimielisyyksien ratkaisumekanismit

Siitä huolimatta, että johtajasopimuksen tekemiseen on todella panostettu ja sopimuksesta on tehty mahdollisimman kattava, syntyy valitettavasti riitoja. Tämän vuoksi on tärkeää jo sopimuksen tekovaiheessa varautua tällaisiin riitoihin kirjaamalla sopimukseen riitojen ratkaisua koskeva kohta. Tarkoituksenmukaisinta on usein käyttää välimiesmenettelylauseketta, jossa sovitaan riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä.

Välimiesmenettelyä pidetään kalliina, mutta menettelyn ei-julkisuus, joustavuus, nopeus ja ratkaisun välitön lainvoimaisuus sekä täytäntöönpanokelpoisuus puhuvat sen käyttämisen puolesta.Välimiesmenettelyn ratkaisu on lopullinen eli siitä ei ole valitusmahdollisuutta. Välimiesmenettelyn etuihin kuuluu lisäksi se, kuten edellä on todettu, että se toimitetaan suljetuin ovin asianosaisten kesken, jolloin vältetään julkisesta oikeudenkäynnistä mahdollisesti aiheutuva negatiivinen julkisuus. Välimiesmenettelyä on käsitelty laajemmin kotisivuillani olevassa välimiesoikeutta käsittelevässä artikkelissa.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Jari Sotka hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista suomen, ruotsin ja englannin kielillä.

Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Työsuhteet yrityskaupassa

Liikkeen luovutus ei pääsääntöisesti vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan. Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista. Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat kuitenkin myyjä ja ostaja yhteisvastuullisesti.

Osakekaupassa, missä myydään toimivan osakeyhtiön määräysvaltaan oikeuttavat osakkeet, eivät työsuhteet muutu mitenkään, vaan työntekijöiden työnantajana säilyy myytävä osakeyhtiö. Alla käsitellään lähinnä liiketoimintakauppaa, jatkossa liikkeen luovutus, jossa myydään yrityksen liiketoiminta ja työnantaja vaihtuu.

Tämä artikkeli on jatkoa Uuden Suomen Yrityskanavassa viime viikoilla julkaistuille artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa ja pk-yrityksen arvonmääritys.

Työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus

Työsopimuslain mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Tällaisessa tilanteessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle. Liikkeen luovutus ei siten vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan.

Vastuu työntekijöiden palkoista ja muista saatavista

Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista riippumatta siitä, milloin nämä saatavat on ansaittu. Siten liikkeen ostaja vastaa esimerkiksi myöhemmin maksettavaksi tulevista vuosilomapalkoista ja lomarahoista, vaikka lomapäivät olisivatkin kertyneet ennen luovutusta. Näitä vielä erääntymättömiä saatavia ei voi myöskään suorittaa etukäteen työntekijöille. Tämän vuoksi tällaiset myöhemmin maksettavaksi erääntyvät saatavat olisi hyvä kartoittaa etukäteen jo ennen yrityskaupan tekemistä ja huomioida kauppahinnassa.

Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Siten työntekijä voi vaatia aiemmin maksamatta jäänyttä palkkasaatavaansa halutessaan myös uudelta omistajalta. Myyjä on kuitenkin ostajalle vastuussa tällaisesta saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Siten vaikka ostaja joutuukin maksamaan työntekijälle tälle kuuluvan saatavan, voi hän vaatia vastaavaa suoritusta myyjältä.

Liikkeen luovutus ei ole irtisanomisperuste

Liikkeen luovutus itsessään ei ole työsuhteiden irtisanomisperuste, eikä työnantaja voi vaatia työntekijöitä suostumaan työsopimusten ehtojen muutoksiin sen perusteella. Mikäli joukossa on työntekijöitä, joiden kanssa ei ole tehty kirjallisia työsopimuksia, on ostajan kannalta järkevää muuttaa olemassa oleva työsopimus kirjalliseen muotoon. Myöhemmässä riitatilanteessa voi nimittäin olla vaikeaa yrittää selvittää vanhalta työnantajalta työsopimuksen sisältöä, jos työntekijä väittää jotain sovitun. Työsopimusten sisältö ja työsuhteiden ehdot kannattaa näin ollen selvittää jo ennen yrityskaupan tekemistä.

Työntekijöiden irtisanomien tai työsuhteen ehtojen muuttaminen

Liikkeen luovutus ei tarjoa erityistä suojaa työntekijöille enää luovutuksen jälkeen. Uusi työnantaja voi piankin luovutuksen jälkeen ryhtyä esimerkiksi järjestelemään yrityksen toimintaa uudelleen. Tällöin työnantajalle voi syntyä tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste, jonka olemassaoloa arvioidaan samoin kuin muissakin tilanteissa. Liikkeen luovutus ei vaikuta irtisanomisperusteen olemassaoloon. Erittäin tärkeää onkin huomata, että työntekijöitä mahdollisesti irtisanottaessa irtisanomisperusteena tulee olla toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuva työn olennainen ja pysyvä vähentyminen, ei liikkeenluovutus itsessään.

Konkurssipesältä ostettava liiketoiminta

Mikäli kyse on konkurssipesältä ostettavasta liiketoiminnasta, sovelletaan tilanteessa hieman erilaisia sääntöjä. Tällöin luovutuksensaaja ei normaalisti vastaa ennen luovutusta erääntyneistä saatavista. Vastuu voi kuitenkin seurata, mikäli luovutuksen vastaanottavassa liikkeessä määräysvaltaa käyttävät tai käyttäneet henkilöt ovat samoja kuin konkurssiin asetetussa.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Pk-yrityksen arvonmäärityksestä

Yrityksen arvonmäärityksestä voidaan sanoa, että ei ole yhtä ainoaa ”oikeaa” hintaa. Yritys on eri arvoinen erilaisille ostajille. Se onko mahdollinen ostaja kilpailija, uusi yrittäjä, yrityksen tavarantoimittaja tai asiakas tai yrityksen toimiva johto tai työntekijät vaikuttaa siihen minkä arvoisena he näkevät yrityksen.

Tämä artikkeli on jatkoa Uuden Suomen Yrityskanavassa 13.10.2016 julkaistulle artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa. Seuraavassa artikkelissa käsitellään työsuhteita liikkeen luovutuksen yhteydessä.

Yleisimmät arvonmääritystavat, joiden avulla voidaan haarukoida yrityksen hintaa/arvoa ovat tasearvoon, substanssiarvoon ja tuottoarvoon tai kassavirtaan perustuvat arviointitavat. Lisäksi hintaan vaikuttavat vaihtoehtoiskustannukset ostajalle ja myytävään yritykseen liittyvät tekijät. Yrityksen tasearvo tai verotusarvo ei yleensä ole hyvä yrityksen arvon mittari, koska ne kuvastavat yrityksen eri omaisuuserien historiallisia hankintakustannuksia ja muutaman edellisen vuoden tuottoa. Sen sijaan tasearvolla ja taseen eri erien arvoilla sekä verotusarvolla on keskeinen merkitys arvioitaessa vaihtoehtoisten yrityskauppatapojen veroseuraamuksia.

Käytännössä pienten ja keskisuurten yritysten arvo määritellään kahdella tavalla: yrityksen tuottoarvolla sekä substanssiarvolla eli yrityksen velattoman omaisuuden arvolla. Vaikka arvonmääritysmenetelmiä on useita ja arvon määrittäminen on vaativaa ammattilaisten puuhaa, on näistä kahdesta tavasta hyvä tietää ainakin hiukan.

Tuottoarvo

Tuottoarvo on tavanomaisissa yrityskauppatilanteissa ehkä tärkein ja käytetyin hinnan arviointimuoto. Tuottoarvon laskennassa keskeisimmät elementit ovat, yrityksen tuotto, mitä aikajännettä käytetään ja mikä on varmuus tulevien vuosien tuotosta. Lähtökohtana on yrityksen tuotto muutamalta edelliseltä vuodelta, jota voidaan oikaista vastaamaan ”normaalia” vuotta ja vastaamaan ostajan kulurakennetta. Tämän jälkeen arvioidaan yrityksen muutaman seuraavan vuoden tuotto. Yleensä yrityksen oikaistu tuotto kerrotaan 3‐6:lla, joka vastaa yleensä sitä aikaa jossa yrityskaupan tulisi maksaa ostajalle itsensä, jolloin saadaan yrityksen tuottoarvo. Mm. Suomen Yrittäjien www‐sivuilla on esitelty erilaisia tuottoarvon laskentatapoja ja arvoon vaikuttavia tekijöitä.

Tuottoarvo perustuu siihen, kuinka paljon yritys tulee lähivuosina tuottamaan uuden omistajan vetämänä. Tähän tarvitaan realistinen tulosennuste, jossa tulevat tuotot lasketaan yhteen esimerkiksi viideltä seuraavalta vuodelta. Saatu summa on yrityksen arvo tuottoarvolla mitattuna.

Se, kuinka pitkältä ajalta tuotot lasketaan yhteen ja minkä suuruisia ne ovat, riippuu itse yrityksestä, toimialasta, saatavilla olevan rahoituksen ehdoista jne. Verottaja laskee tuottoarvon pelkästään toteutuneiden aikaisempien vuosien perusteella, koska verotuksen kannalta se riittää. Ostaja ostaa tulevaisuutta, joten yrityskaupassa arvo pitää määritellä tulevaisuuden perusteella.

Pääsääntöisesti yritys, jonka arvossa tuotot on laskettu yhteen alle kahdelta vuodelta, on halpa ja yritys, jonka tuotot on laskettu yhteen yli kuudelta vuodelta, on kallis. Näin on mm. siksi, että yrityskaupassa on lähes aina mukana rahoittajina pankkeja ja rahoituslaitoksia. Ilman heitä kauppoja ei todellisuudessa syntyisi. Rahoittajien antamat yrityskaupan rahoitukset liikkuvat edellä mainitussa aikahaarukassa. Ostajan on siis maksettava yrityskauppaa varten ottamansa laina takaisin 2–6 vuoden sisällä korkoineen. Siksi puhutaankin yrityskaupan takaisinmaksuajasta.

Jos yrityksen hinta on niin korkea, että lainan takaisinmaksu veisi esim. 8 vuotta, rahoitusta on erittäin vaikea saada eikä kauppa näin ollen toteudu. Säännölle löytyy toki poikkeuksia. Valtaosa kaupoista tehdään 2–4 vuoden takaisinmaksuajoilla ja merkittävästi pienempi joukko 5–6 vuoden taksinmaksuajoilla.

Tuottoarvon pohjautuvat menneiden vuosien ja erityisesti uusimpiin virallisiin tuloslaskelmiin. Jotta näistä saadaan mahdollisimman oikea tulos tulevien vuosien tulosennusteita varten, laskelmaan täytyy tehdä korjauksia eli ns. oikaisuja. Viralliset laskemat on tehty verotusta varten, eivätkä ne anna aina oikeaa kuvaa yrityksen rahantekokyvystä. Oikaisut voivat parantaa tai huonontaa virallista tulosta, mutta ne on silti tehtävä. Tässä asiantuntija‐apu on usein tarpeen.

Tuloslaskelmassa painotetaan tavallisimmin oikaistua käyttökatetta arvoa määriteltäessä. Tällöin mm poistoja ei huomioida laskelmassa. Lopullisesta kauppatavasta riippuen myös muut tulosta kuvaavat luvut voivat tulla kysymykseen. Laskeepa arvon miten tahansa, kannattaa varautua vastapuolen yllättäviin pelinavauksiin. Totuuksia kun ei ole olemassa vain yhtä vaan useita yhtä oikeita samanaikaisesti. Tästä syystä yrityskauppaan perehtynyt asiantuntija ei anna yrityksen arvoksi vain yhtä lukua vaan arvohaarukan ja valtavasti selityksiä niiden taakse.

Substanssiarvo

Yrityksen substanssiarvolla tarkoitetaan yrityksen velattoman omaisuuden arvoa, eli varat miinus velat. Yrityksen taseen erät muutetaan vastaamaan käypiä arvoja, jonka jälkeen voidaan laskea yrityksen substanssiarvo. Tässä tulee huomioida, että yritystoiminnan arvo perustuu vain siihen omaisuuteen, jolla yritystä pyöritetään. Yrityksen omistamat, mutta omistajan käytössä olevat omaisuuserät eivät lähtökohtaisesti kiinnosta yrityksen ostajaa. Lisäämällä substanssiarvoon ns. goodwill‐arvo yrityksen nimestä, vakiintuneesta asiakaskunnasta jne. saadaan yritykselle yleensä suuntaa‐antava arvo.

Hienosta nimestään huolimatta substanssiarvo on yksinkertainen ja helppo arvomääritysmenetelmä verrattuna tuottoarvoon. Substanssiarvo on usein yrityksen minimihinta. Helpoimmillaan sen saa laskettua vähentämällä taseen viimeisestä luvusta kaikki velat. Lopputuloksena on yrityksen substanssiarvo. Lyhyesti substanssiarvo siis tarkoittaa yrityksessä olevaa omaa, velattoman varallisuuden määrää.

Käytännön yrityskauppatilanne on kuitenkin hiukan monimutkaisempi. Jälleen virallisessa taseessa näkyvät omaisuuserien arvot ovat verotuksellisia arvoja ja kuvaavat vain verottajan tiedontarpeita. Tähänkin tarvitaan oikaisuja, eli ensin täytyy selvittää myytävien omaisuuserien eli tilojen, tavaroiden, laitteiden ja sijoitusten käyvät eli markkina‐arvot.

Käypä arvo tarkoittaa sitä, minkä arvoinen mikin taseen erä on tänä päivänä. Tavallisesti sen arvo on pienempi kuin upouuden, mutta se voi olla myös suurempi. Esimerkiksi kiinteistöt voivat olla taseessa 100 000 euroa, mutta niiden käypä arvo voi olla 500 000 euroa. Jos näin on, käyvien arvojen yhteenlaskettu summa voi ylittää koko kirjapidossa näkyvän taseen loppusumman. Substanssin laskemisessa kannattaa siis nähdä vaivaa.

Yleensä toimivan ja terveen yrityksen tuottoarvo ylittää substanssiarvon. Tällöin lähtökohta kauppaneuvotteluihin on melko selkeä. Ostaja on valmis ostamaan tulevaisuuden tuotot ja saa kaupassa siihen tarvittavan yrityksen omaisuuden. Jos kuitenkin substanssiarvo ylittää tuottoarvon, ollaan vaikeammassa tilanteessa. Varsinkin, jos yrityksessä ei ole mitään ylimääräistä, jota voitaisiin kaupassa jättää pois. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrityksen hinta on niin korkea, että kauppaa ei kyetä tekemään. Tällöin suunnitellun yrityskaupan rakennetta joudutaan miettimään uudestaan.

Tuottoarvoa käytetään yrityksen arvonmäärityksessä yleensä substanssiarvon kanssa rinnakkain. Näiden arvonmääritystapojen avulla pystytään yleensä kohtuullisesti arviomaan haarukka, jossa yrityksen kauppahinnan tulisi liikkua.

Kaikki osakkeet eivät välttämättä ole samanhintaisia. Esimerkiksi jos myydään vähemmistöosuutta, osakkeen hinta on lähempänä substanssiarvoa kuin tuottoarvoa.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Osakekauppa vai liiketoimintakauppa

Liiketoiminnan luovutus tehdään yleensä pääpiirteissään kahdella tapaa, joko myydään yrityksen osakkeet tai yrityksen liiketoiminta. Ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sukupolvenvaihdos tai yrityskauppa. Vastuukysymyksistä johtuen tavallista on, että jos olet myyjä, haluat myydä osakkeet ja jos olet ostajana, haluat ostaa liiketoiminnan.

Osakekaupan ja liiketoimintakaupan eroa voisi kuvata seuraavasti. Vaikka myyjä omistaisikin kaikki osakeyhtiön osakkeet, hän ei omista yrityksen liiketoimintaa ja sinne hankittua omaisuutta henkilökohtaisesti. Ne omistaa itse osakeyhtiö. Näin ollen liiketoimintaa myytäessä myyjänä on yhtiö, ei yrittäjä, ja kaupasta saatavat rahatkin menevät yhtiöön. Usein avoin tai kommandiittiyhtiö kannattaa muuttaa ensin osakeyhtiöksi ja myydä sen jälkeen yhtiön osakkeet. Sukupolvenvaihdos ja yritystoiminnan luovutukset on helpointa ja edullisinta tehdä juuri osakeyhtiössä. Alla keskitytään vain osakeyhtiön liiketoiminnan luovutukseen tai osakekauppaan.

Jakautuminen yrityskaupan esivaiheena

Yrityksiin on usein kertynyt sellaista omaisuutta, joka ei välttämättä kuulu yrityskaupan yhteydessä myytävään liiketoimintaan. Tällaista omaisuutta voivat olla sijoitukset, kiinteistöt tai vapaa‐ajan asunnot, jotka halutaan jättää yrityskaupan ulkopuolelle. Liiketoimintakaupassa ei tällainen omaisuus muodosta ongelmaa. Jos kuitenkin halutaan yritysjärjestely toteuttaa osakekauppana, voi eräänä vaihtoehtona olla yhtiön jakaminen jakautumismenettelyllä kahdeksi erilliseksi yhtiöksi. Tällöin yrityksen ”myytävä” liiketoiminta jätetään toiseen yritykseen ja muu omaisuus toiseen yritykseen. Liikehuoneisto tai kiinteistö voidaan jakautumisella jättää toiseen yhtiöön ja vuokrata ne liiketoimintayhtiön ostajalle. Tämä järjestely alentaa ostajan tarvitseman rahoituksen määrää ja myyjä säilyttää toimitilojen omistuksen sekä saa niistä vuokratuottoa jatkossa. Osakeyhtiön jakautuminen ei aiheuta verotuksellisesti seuraamuksia, jos yrityksen omistus ei järjestelyn yhteydessä muutu. Jakautumisessa syntyneiden yritysten osakkeita käsitellään verotuksessa, kuten vanhan yhtiön osakkeita. Jakautumisesta on myös artikkeli kotisivuillamme kohdassa kirjoituksia.

Liiketoiminta- eli substanssikauppa

Liiketoimintakaupassa ostaja yleensä ostaa liiketoiminnan sekä sen käyttö‐ ja vaihto-omaisuuden, jonka hän tarvitsee liiketoiminnan jatkamiseen. Kaupassa siirtyvästä käyttöomaisuudesta ja vaihto‐omaisuudesta maksetaan usein käypä arvo. Yrityksen pehmeistä arvoista, sen liiketoiminnasta, nimestä, henkilökunnasta ja sen osaamisesta, toimittajista, asiakkaista, tuotekehityksestä, jakelukanavista yms. maksetaan liike‐ eli goodwill‐arvo. Liiketoimintakaupassa kauppahinta jää liiketoiminnan myyvään yritykseen ja sen siirtäminen haluttaessa yksityiseen käyttöön pitää suunnitella erikseen. Saamallaan rahalla myyjä voi maksaa pois yrityksen velat ja joko lopettaa yrityksen, jakaa voitot osinkoina tai muulla tavalla tai pitää yrityksen sijoitusyhtiönä.

Mahdollisten historiallisten riskien ja helppouden takia ostaja usein haluaa mieluummin ostaa liiketoiminnan kuin koko yrityksen osakekannan. Silloin ostaja vastaa vain yrityksen tulevaisuudesta ja hänen riskinsä on rajoitettu. Lisäksi ostaja pystyy poistoina hyödyntämään ostetun yrityksen liikearvon kymmenen vuoden kuluessa.

Mikäli hankittava liiketoiminta on luvanvaraista tai hankittavat tuotteet tai valmistustavat vaativat viranomaislupia tai viranomaisten hyväksynnän. Tulee varsinkin liiketoimintakaupassa varmistua jo etukäteen siitä ovatko nämä luvat siirrettävissä vai tuleeko liiketoiminnan hankkijan hakea ne uudelleen. Lisäksi tulee viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa selvittää ja varmistaa, kuinka liiketoimintaa voidaan jatkaa sillä välin kun viranomainen käsittelee liiketoiminnan hankkijan lupahakemuksia.

Osakekauppa

Osakekaupassa myydään yrityksen omistukseen oikeuttavat osakkeet, eli koko yritys velkoineen ja vastuineen. Yrittäjä saa velattoman hinnan yrityksestään. Ostaja ottaa vastatakseen koko yrityksen historian painolastin ml. sopimukset, keskeneräiset työt, ja mahdolliset aiempien urakoiden ja töiden vastuut. Lisäksi myöhempien verotarkastusten yhteydessä voi ilmaantua maksettavaa, josta kukaan ei välttämättä tiedä kaupantekoaikana.

Osakekaupassa ostajalla on liiketoimintakauppaa suurempi riski, koska hän ei voi valita ostettavia osia yrityksestä. Yrityskaupassa myyjä tuntee yrityksen ja ostaja on paljolti riippuvainen siitä tiedosta jonka hän myyjältä saa yrityksestä. Näitä vastuita ja sopimuksellisia riskejä pyritään minimoimaan vaatimalla osakekaupassa erilaisia vakuutuksia myyjältä liiketoiminnasta ja sopimuksista. Myyjä joutuu siksi yrityskaupassa takaamaan paljon asioita. Jos yrityskaupan toteuduttua myöhemmin ilmenee että, vakuutukset eivät pitäneet paikkaansa voi seurauksena olla hinnan alennus tai jopa kaupan purku. Myyjän kannattaa myös varautua siihen, että ostaja todennäköisesti vaatii myyjältä useamman vuoden mittaista kilpailukieltoa ja mahdollisesti jäämistä yrityksen käytettäväksi ainaksin yrityksen haltuunoton ajaksi.

Yrityksen sopimukset omistajanvaihdostilanteessa

Sopimuksiin liittyvä pääsääntö on, että ilman toisen sopimusosapuolen suostumusta ei voi vapautua sopimuksesta ja asettaa toista sijaansa. Osakeyhtiön osakkeiden luovutus ei vaikuta yhtiön asemaan sopimusosapuolena voimassa olevissa sopimuksissa. Sopimusehtojen mukaan omistuspohjan muutos saattaa oikeuttaa toisen sopimusosapuolen irtisanomaan sopimuksen, jos tästä on erikseen sovittu. Liiketoiminnan luovutuksessa myyjänä on yritys, jonka omistus ei muutu. Liiketoiminnan luovutus käsittää yleensä liiketoiminnallisen kokonaisuuden sisältäen liiketoimintaan kuuluvat vuokra‐, hankinta‐ jälleenmyynti‐ ja muut sopimukset.

Liiketoimintakaupassa sopimusosapuoli muuttuu luovutetuissa sopimuksissa, joten sopimuskumppanin muutokselle on kaikissa siirrettävissä sopimuksissa saatava toisen sopimusosapuolen suostumus. Tämän vaiheen vaatimaa työmäärää ja vaikutusta yrityskaupan toteuttamisessa ei kannata väheksyä. Jos myydään yhtiön osakkeet tai yhtiöosuudet, yrityksen erilaiset sopimukset jatkuvat pääsääntöisesti sellaisinaan. Jos taas myydään liiketoiminta, sopimukset menevät uusiksi, koska toinen sopimuspuoli vaihtuu. Sopimusten osapuolena ei ole enää myyjäyhtiö vaan se, joka liiketoiminnan osti.

On siis erittäin tärkeää niin ostajan kuin myyjänkin perehtyä liiketoiminnassa tarvittavien sopimuksen ehtoihin ennen kauppaa. Asiantuntijat kutsuvat tällaista tarkastusta leagal due diligense ‐tarkastukseksi, DD:ksi eli lailliseksi tarkasteluksi.

Pääsääntöisesti yrityksen tulevan menestyksen kannalta on järkevämpää tehdä kauppa yhtiön osakkeista tai yhtiöosuuksista silloin, kun yrityksellä on paljon tärkeitä sopimussuhteita, jotka jouduttaisin kaikki neuvottelemaan uusiksi liiketoimintakaupassa. Muista syistä voi olla toki järkevämpi tehdä toisin.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa Asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Välimiesoikeus käräjöinnin vaihtoehtona

KÄRÄJÄOIKEUS ERIMIELISYYKSIEN RATKAISUPAIKKANA

Normaali sopimusriitojen ratkaisupaikka, eli käräjäoikeus, ei mielestäni ole monipolvisten liike-elämän sopimusten erimielisyyksien ratkaisuun läheskään aina sopiva. Syynä tähän on se, että käräjäoikeus – hovioikeus käsittely kestää lähes poikkeuksetta näissä asioissa vähintään kolme vuotta. Välimiesmenettely on tuomioistuinmenettelyn vaihtoehto liike-elämän riita-asioissa. Toimistomme hoitaa oikeudenkäyntejä ja muita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä.

Vaihtoehtona pakkosopiminen

Yleensä esimerkiksi IT‐alan riidat sovitaan ennen niiden joutumista käräjäoikeuskäsittelyyn. Näin varsinkin silloin kun riidan osapuolilla on käytössään juristiasiamiehet, jotka pystyvät arvioimaan riidan mahdollisen tuloksen päämiehensä kannalta. Asiamiehet eivät yleensä halua viedä näitä riitoja käräjäoikeuteen, koska sieltä puuttuu kokemus ja tietotaito näiden riitojen ratkaisemiseen ja asioiden toteennäyttäminen on usein hankalaa. Tässä tilanteessa sovinnossa on niskan päällä se osapuolista, jolla on enemmän neuvotteluvoimaa. Pienempi tai muutoin heikompi osapuoli joutuu usein tyytymään ratkaisuun, joka ei vastaa sen käsitystä oikeudenmukaisuudesta.

VÄLIMIESOIKEUS VAIHTOEHTONA

Olenkin päätynyt suosittelemaan kaupallisissa sopimuksissa riitojen ja erimielisyyksien ratkaisupaikaksi yhä useammin välimiesmenettelyä normaalin tuomioistuinmenettelyn sijaan. Usein esitetään, että välimiesmenettely on kallista ja soveltuu vain isojen yritysten isoihin riitoihin. Tästä olen eri mieltä ja alla esitetty koskee Keskuskauppakamarin välitysmenettelyä Suomessa.

Asianosaiset voivat sopia esimerkiksi kirjallisessa välityssopimuksessa tai yhtiöjärjestyksessä siitä, että niiden välillä mahdollisesti syntyvät riidat ratkaistaan välimiesme-nettelyssä. Sopimuksissa määriteltyjä välityslausekkeita käytetään yleisesti esimerkiksi konsultti‐, jakelu‐, edustus-, osakassopimuksissa ja toimitusjohtajasopimuksissa. Nyt myös IT2010 ja IT2015 sopimusehdoissa riidanratkaisumenettelyksi on valittu lähtökohtaisesti välimiesmenettely.

Välimiesmenettelyn nopeudesta ja luottamuksellisuudesta

Välimiesmenettely on tehokas ja nopea yritysten välisten riitojen ratkaisukeino vaihtoehtona tuomioistuinmenettelylle. Välimiesoikeus ratkaisee riidan lopullisesti. Välitystuomio on heti täytäntöön pantavissa samaan tapaan kuin yleisen tuomioistuimen lainvoimainen tuomio. Välimiesmenettely ei ole julkista toisin kuin tuomioistuinkäsittely ja myös ratkaisu annetaan ainoastaan asianosaisten tietoon. Myös koko välimiesmenettelyprosessin kattava asianosaisiinkin ulottuva salassapitovelvollisuus on nyt kirjattu uusiin vuonna 2013 tulleisiin sääntöihin.

Luottamuksellisen käsittelyn lisäksi välimiesmenettelyn etuna on se, että välimiehillä on riitakysymysten ratkaisemiseksi tarvittavaa erityistä asiantuntemusta. Keskuskauppakamarin välityslautakunta pyrkii valitsemaan välimieheksi sellaisia henkilöitä, joilla on erityistä asiantuntemusta riidan kohteena olevasta asiasta. Välimiehinä toimivat käytännössä pitkän ammatillisen kokemuksen omaavat asianajajat, ylimpien tuomioistuinten jäsenet tai yliopiston professorit.

Keskuskauppakamarin välityslautakunnan sääntöjen mukaan, määräaika välitystuomion antamiselle on 9 kuukautta ja nopeutettua välimiesmenettelyä koskevien sääntöjen mukaan välitystuomio tulee antaa 3 kuukaudessa.

Kuinka kallista välimiesmenettely oikeastaan on?

Suurin osa oikeudenkäynnin kustannuksista asianosaisille muodostuu asiamiesten palkkioista niin normaalissa tuomioistuin menettelyssä kuin välimiesoikeudessakin. Puuttumatta sen enempää ammattikuntani palkkioihin totean, että asiamiespalkkiot välimiesoikeudessa ovat samaa luokkaa kuin käräjäoikeuskäsittelyssäkin. Mikäli asia käsitellään jäljempänä esitetyssä nopeutetussa menettelyssä, ne jäänevät tätä huomattavasti pienemmiksi.

Välitystuomiosta ei voi valittaa, joten toisen oikeudenkäyntikierroksen (hovioikeus) asiamiespalkkiot jäävät syntymättä. Toisella kierroksella asiamiespalkkiot ovat yleensä lähes saman suuruiset, kuin käräjäoikeuskäsittelyssä. Keskuskauppakamarin välityslautakunta on antanut välimiesten palkkio-ohjeet ja uusien välimiesmenettelysääntöjen mukaan välityslautakunta vahvistaa välimiesten palkkiot. Välitysmenettelyn palkkiolaskuri löytyy välityslautakunnan sivuilta osoitteesta www.arbitration.fi

KESKUSKAUPPAMARIN UUDET VÄLIMIESMENETTELYSÄÄNNÖT

Vuonna 2013 voimaan tulleet Keskuskauppakamarin uudet välimiesmenettelysäännöt ovat myös parantaneet kustannustehokkuutta ja joutuisuutta yritysten riidanratkaisukeinona. Lisäksi uusissa säännöissä on painotettu asianosaisten päätäntävallan merkitystä välimiesmenettelyn käytännön järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä.

Uudet säännökset välimiesmenettelyn kustannusten määräämisestä ja siitä, että välimiehet ja asianosaiset ovat velvollisia välttämään tarpeettomia kustannuksia antavat yrityksille aiempaa paremmat edellytykset arvioida välimiesmenettelyn kokonaiskustannukset etukäteen. Olennaisia ovat myös vaatimukset prosessiaikataulusta ja asian joutuisasta käsittelystä.

Joutuisuuteen ja kustannustehokkuuteen tähtäävät sääntöuudistukset asettavat välimiesmenettelyn aikaisempaa selkeämpään raamiin;

  • Menettelyn kulun ja aikataulun pitäisi olla jatkossa asianosaisten tiedossa heti järjestäytymisistunnon ja prosessiaikataulun vahvistamisen jälkeen.
  • Käsittelyn aikaisempaa ripeämpään etenemiseen on pyritty myös nimenomaisella asianosaisten tehokkuusvelvollisuutta koskevalla säännöllä.
  • Todistajan ei välttämättä tarvitse aina olla läsnä suullisessa käsittelyssä, vaan todistajaa voidaan kuulla puhelimitse, videon välityksellä tai muulla vastaavalla tavalla.
  • Välimiesoikeuden mahdollisuus asettaa määräpäivä uusien vaatimusten, väitteiden ja todisteiden esittämiselle ehkäisee menettelyn pitkittymistä ja tarpeettomia lisäkustannuksia sekä lisää menettelyn ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta.
  • Samoihin päämäärin on pyritty myös välimiesoikeuden velvollisuudella antaa tuomio yhdeksän kuukauden kuluessa.

Uudistusten voi katsoa lisäävän Keskuskauppakamarin välimiesmenettelysääntöjen mukaisen välimiesmenettelyn houkuttelevuutta riidanratkaisukeinona verrattuna tuomioistuinmenettelyyn.

Nopeutettu välimiesmenettely

Keskuskauppakamarin välityslautakunta on laatinut myös nopeutettua välimiesmenettelyä koskevat säännöt. Nopeutettu välimiesmenettely vaihtoehtona tavanomaisella välimiesmenettelylle on parhaimmillaan kustannustehokas ja nopea riitojenratkaisukeino. Nopeutetulle menettelylle on tunnusomaista yksi välimies, lyhyet kirjelmät, joiden määrä on rajoitettu ja lyhyt määräaika kirjelmien antamiselle. Nopeutetussa välimiesmenettelyssä välitystuomio tulee antaa kolmessa kuukaudessa.

Nopeutetussa menettelyssä ratkaistavaksi soveltuvat parhaiten riidat, jotka eivät ole kovin laajoja eivätkä monimutkaisia. Riidan rahallinen arvo ei sinänsä ole ratkaiseva tekijä arvioitaessa sitä, voidaanko riita ratkaista nopeutetussa menettelyssä. Nopeutettua välimiesmenettelyä koskevia sääntöjä voidaan soveltaa sekä kansallisiin että kansainvälisiin välimiesmenettelyihin.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten immateriaalioikeuksista I – Tekijänoikeudet

Tekijänoikeus on yksinomainen oikeus teoksen hyödyntämiseen. Teoksia ovat muodoltaan itsenäiset ja omaperäiset kirjalliset ja taiteelliset teokset. Teoksia voivat olla mm. kirjoitukset, kuvat, taideteolliset tuotteet ja tietokoneohjelmat.

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 1. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät tekijänoikeuden rajoituksia, immateriaalioikeuksien hankkimista liiketoiminnassa ja erilaisissa projekteissa sekä näiden kaupallistamista. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Kuka voi saada tekijänoikeuden

Tekijänoikeus voidaan määritellä oikeudeksi määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus‐ tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Teokset ja teoslajit joita voidaan tekijänoikeudella suojata, on lueteltu tekijänoikeuslaissa. Tekijänoikeus syntyy sille, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Täysin mekaanisesti tai kopioimalla synnytettyjä teoksia ei voida suojata tekijänoikeudella, vaan teoksen on ilmennettävä tekijänsä persoonallisuutta.

Suomessa teoksen luojana voi olla ainoastaan luonnollinen henkilö, ei koskaan oikeushenkilö eli yritys. Jos teos syntyy yhteistyössä usean henkilön voimin, on kyseessä yhteisteos, johon kaikilla tekijöillä on yhteisesti tekijänoikeus. Lisäksi on huomattava, että työsuhteessa syntyneen teoksen tekijänoikeuden on yleisesti katsottu kuuluvan työnantajalle. Tästä ei kuitenkaan ole varsinaista lainsäännöstä, paitsi työsuhteessa luotujen tietokoneohjelmien kohdalla. Tällöin tekijänoikeus ohjelmistoon ja siihen välittömästi liittyvään teokseen siirtyy työnantajalle.

Niinpä esimerkiksi työsopimuksessa on syytä sopia siitä, että tekijänoikeus työntekijän työsuhteessa luomiin teoksiin siirtyy työnantajalle. Yrityksen liiketoiminnassa syntyy päivittäin tekijänoikeuden suojaamia teoksia kuten muistioita, suunnitelmia, piirustuksia ja niin edelleen.

Mitä tekijänoikeudella suojataan

Tekijänoikeudella suojataan pääasiallisesti teoksen ns. ilmiasua. Teoksen sisältöä kuten aihetta, motiivia tai perusideaa ei sinänsä suojata, vaan kuka tahansa saa kirjoittaa kirjan samasta aiheesta kuin toinenkin. Tekijänoikeus ei Suomessa edellytä rekisteröintiä, teoksen luominen yksin riittää synnyttämään oikeuden.

Tekijänoikeuden sisältö voidaan jakaa taloudelliseen ja moraaliseen puoleen. Taloudelliset oikeudet antavat tekijälle oikeuden määrätä toiminnoista teoksensa suhteen sekä samalla kieltää muilta tietyt toiminnot koskien teostaan. Taloudelliset oikeudet voidaan jakaa oikeuteen saattaa teos yleisön saataville sekä oikeuteen valmistaa teoskappaleita.

Tekijänoikeuden moraaliseen puoleen kuuluvat ns. isyysoikeus, respektioikeus sekä luoksepääsyoikeus. Isyysoikeus velvoittaa esittämään tekijän nimen hyvän tavan mukaisesti silloin, kun hyödynnetään teoksen luomia taloudellisia oikeuksia. Respektioikeuden nojalla tekijä voi vastustaa sellaista teoksen muuttamista tai julkaisemista, joka on omiaan loukkaamaan tekijänkunniaa. Tämän tekijänkunnian loukkaus ratkaistaan aina tapauskohtaisesti ja objektiivisesti. Luoksepääsyoikeudella viitataan tekijän oikeuteen päästä näkemään ja jäljentämään aiemmin omistuksestaan luovuttamaansa teoskappaletta.

Tekijänoikeuden tuomaa yksinoikeutta on kuitenkin lainsäädännössä rajoitettu. Nämä rajoitukset löytyvät tekijänoikeuslaista. Näitä käsitellään seuraavassa ensi viikolla ilmestyvässä kirjoituksessa.

Tekijänoikeuden perusteita

Tekijänoikeuden kohteena on kirjallinen tai taiteellinen teos. Suojan saamiseksi teoksen tulee ylittää ns. teoskynnys eli yltää teostasoon. Suojattu teos on tekijänsä luovan työn omaperäinen tulos.

Tekijänoikeus syntyy kun teos on luotu. Tekijänoikeuden saaminen ei edellytä rekisteröintiä, ilmoitusta tai muunlaisen muotovaatimuksen täyttämistä.

Tekijänoikeus ei suojaa aihetta, ideaa, metodia, periaatetta, tietosisältöä tai juonta. Tekijänoikeus tuottaa tekijälle sekä taloudellisia että hänen henkilöönsä liittyviä oikeuksia.

Taloudelliset oikeudet

Taloudellisia oikeuksia koskevan perussäännöksen mukaan tekijällä on yksinomainen oikeus määrätä teoksen kappaleiden valmistamisesta ja teoksen saattamisesta yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus‐ tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.

Teoksen kappaleiden valmistamista on sen tallentaminen ja kopioiminen millä tahansa teknisellä menetelmällä, myös siirtäminen laitteeseen, jolla teos voidaan toisintaa. Teos saatetaan yleisön saataviin, kun se välitetään yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana; se esitetään julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle; sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen; taikka sitä näytetään julkisesti teknistä apuvälinettä käyttämättä. Julkisena esittämisenä ja yleisölle välittämisenä pidetään myös esittämistä ja välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille.

Moraaliset oikeudet

Tekijällä on myös moraalisia oikeuksia. Teosta käytettäessä tekijän nimi on ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Teosta ei myöskään saa muuttaa sellaisella tavalla tai saattaa yleisön saataviin sellaisessa yhteydessä, että tämä loukkaa tekijän omalaatuisuutta tai kirjallista tai taiteellista arvoa.

Neuvomme asiakkaitamme mm. immateriaalioikeuksien suojaamisessa ja niihin kohdistuvien riskien minimoinnissa, immateriaalioikeuksien lisensoinnissa ja  kaupallistamisessa. Avustamme asiakkaitamme mm. patentteihin, tavaramerkkeihin, tekijänoikeuksiin, toimi- ja domain-nimiin liittyvien oikeuksien hallinnoinnissa ja siirtämisessä.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

Yritysten sopimuksista VIII – Toimitusjohtajasopimus

Osakeyhtiön toimitusjohtaja on yrityksen hallintoelin samaan tapaan kuin hallitus ja yhtiökokous. Toimitusjohtaja ei siis ole työsuhteessa yritykseen. Toimitusjohtajan asemaa ja tehtäviä säännellään lähinnä osakeyhtiölaissa, avoimista yhtiöistä ja kommandiittiyhtiöistä annetussa laissa sekä osuuskuntalaissa. Toimitusjohtajan vastuu on samankaltaista kuin yhtiön hallituksen vastuu.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 8.  ja viimeinen kirjoitus. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet, sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä, sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, alihankkijoiden sopimuksia sekä osakassopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista suomen, ruotsin ja englannin kielillä.

Kirjallinen sopimus

Toimitusjohtajasopimuksen huolellinen laadinta on erittäin tärkeää sekä toimitusjohtajan että yhtiön kannalta. Toimitusjohtajasopimuksessa määritellään toimitusjohtajan ja yhtiön oikeudet ja velvollisuudet. Toimitusjohtajasopimus ei ole työsopimus eikä siihen näin ollen sovelleta työlainsäädäntöä vaan yleisiä sopimuksia koskevia oikeussääntöjä ja periaatteita. Siinä voidaan kuitenkin viitata työsopimusoikeudellisiin määräyksiin. Esimerkiksi lomaetuuksien voidaan sopia kertyvän vuosilomalain mukaan. Toimitusjohtajan eläke määräytyy kuitenkin työeläkelainsäädännön mukaisesti.

Johtajasopimus määrittää palvelussuhteen ehdot ja sopimus on hyvä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältettäisiin sopimukseton tila ja jotta sopimus olisi voimassa osapuolten välillä heti palvelussuhteen alkaessa. Johtajasopimuksen laatimiseen ja ehtoihin tulisi paneutua huolella sitä tehtäessä, koska hyvin ja kattavasti laadittu sopimus on tärkeä yrityksen kannalta ja siihen panostaminen laatimisvaiheessa saattaa tuoda säästöjä myöhemmässä vaiheessa.

Toimitusjohtajasopimuksen keskeiset kohdat

Sopimus voi olla toistaiseksi voimassaoleva tai määräaikainen. Yritys ja toimitusjohtaja voivat sopia palvelussuhteen kestosta aivan vapaasti.  Myös toimitusjohtajan eläke-etuuksista sekä kilpailukiellon velvoittavuudesta sopimuksen päättymisen jälkeen kannattaa sopia. Jos toimitusjohtaja jää työttömäksi, hänen on mahdollista saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, mikäli hän on kuulunut työttömyyskassaan.

Palkka, palkkiot ja kannustinjärjestelmät

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä määritellä huolella, miten toimitusjohtajan palkitseminen tapahtuu, jotta hänen toimintansa ohjautuu oikeaan suuntaan eli kohti yhtiön strategisia tavoitteita. Toimitusjohtajan kokonaispalkkio muodostuu yleensä kuukausipalkasta ja erilaisista luontoiseduista ja/tai kannustinjärjestelmästä sekä mahdollisesta yksilöllisestä eläkepaketista. Palkkioon saattaa kuulua myös osakeomistusta tai -optioita.

Sopimuksessa olisi hyvä sopia ainakin palkasta tai palkkiosta, mahdollisista optioista, erilliskorvauksista, eläke-etuuksista, bonuksista ja muista mahdollisista etuuksista sekä vastuuvakuutuksesta. Keskeistä palkkaukseen liittyen on sopia myös työajasta, lomasta, lomakorvauksista sekä oikeudesta sairausajan palkkaan. Myös palkan tai palkkion tarkistamisen perusteet olisi syytä kirjata sopimukseen.

Erikseen tulee myös sopia kannustinjärjestelmästä, jos sellaista aiotaan käyttää. Yrityksen pitää päättää siitä halutaanko yrityksestä omistajille välitöntä taloudellista tulosta vai toimitaanko enemmänkin pitkällä tähtäimellä, jolloin taloudellinen hyvä realisoituu omistajille yrityksen arvonnousuna. Parhaiten toimivana kannustimena on pidetty lisäpalkkioita tai erilaisia bonuksia, jotka perustuvat suoraan yrityksen tuottamaan tulokseen.

Salassapitovelvollisuus ja kilpailukielto

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä sopia salassapidosta, kilpailukiellosta, rekrytointirajoituksesta sekä immateriaalioikeuksista; keksintöjen, tekijänoikeuksien jne. käyttö- ja hyödyntämisoikeuksista. Näiden tarkoituksena on suojata yrityksestä palvelussuhteen aikana saatuja tietoja. Näistä sovittaessa on järkevää määritellä tarkasti kilpailevan toiminnan sisältö, salassa pidettävät tiedot, sekä alkamisen ajankohta. Salassapitovelvollisuus jatkuu palvelussuhteen päätyttyä ja kilpailukielto kannattaa sopia jatkumaan myös tietyn ajan palvelussuhteen päättymisen jälkeen.

Lisäksi on sovittava näiden rikkomisesta aiheutuvasta vahingonkorvausvelvollisuudesta. Normaalisti vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää, että vahinkoa on todellisuudessa syntynyt sekä, että toiminnalla ja syntyneellä vahingolla on syy-yhteys, joiden toteennäyttäminen saattaa olla hankalaa. Siksi yrityksen on suositeltavaa käyttää johtajasopimuksessa sopimussakkolauseketta, jolloin riittää, että näytetään toteen pelkästään sopimusrikkomus.

Kilpailukiellon hyväksyttävyydestä

Toimitusjohtajasopimuksessa voidaan kilpailukieltoa ja vastaavista kohdista sopia vapaammin kuin esimerkiksi työsopimuksissa, eli työsopimuslain pakottavat lainkohdat eivät tässä tule sovellettaviksi. Suomen lainsäädännössä toimitusjohtajien kilpailukieltoa koskevaa erityistä lainsäädäntöä ei ole olemassa. Tässä yhteydessä sovellettava lainkohta on lähinnä oikeustoimilain 38 §, joka kuuluu seuraavasti:

”Sopimus, jolla joku kilpailun estämiseksi tai rajoittamiseksi on sitoutunut olemaan harjoittamatta tiettyä tai tietynlaista toimintaa tai olemaan tekemättä työsopimusta jonkun kanssa, joka harjoittaa sellaista toimintaa, ei sido sitoumuksen antajaa siltä osin kuin se kohtuuttomasti rajoittaa hänen toimintavapauttaan.”

Johtajasopimuksen kilpailukieltovelvoite tulee herkästi kohtuullistettavaksi esim. silloin, kun toimitusjohtaja joutuu kilpailukieltovelvoitteen vuoksi kohtuuttomaan tilanteeseen, eikä kykene harjoittamaan ammattiaan tai elinkeinoaan. Yhtäältä toimitusjohtajan kilpailukieltovelvoitteen kohtuuttomuutta voidaan välttää sillä, että kilpailukielto rajataan koskemaan joko hyvin suppeaa maantieteellistä aluetta tai ainoastaan tiettyä liiketoimintaa. Rajoittavina ehtoina voidaan käyttää myös tiettyjä yhtiöitä, joille ei saa tehdä töitä tai esim. yhtiön nykyisiä asiakkaita tai päämiehiä. Keskeistä tässä arvioinnissa on se, että toimitusjohtajalle jää todellinen mahdollisuus harjoittaa elinkeinoaan tai ammattiaan.

Toiseksi johtajasopimuksen kilpailukieltovelvoitteen kohtuuttomuutta voidaan rajoittaa myös siten, että yritys suorittaa toimitusjohtajalle kilpailukieltovelvoitteeseen sitoutumisesta erikseen määritellyn kohtuullisen korvauksen. Tämä on oikeuskäytännössä hyväksytty ja yleisesti käytössä oleva käytäntö vaikka sitä ei olekaan oikeustoimilain 38 §:ssä erikseen mainittu. Yritys voi maksaa toimitusjohtajalle esimerkiksi kuukausiperusteista korvausta niin kauan kuin kilpailukielto on voimassa. Mikäli tämä korvaus on kohtuullinen suhteutettuna velvoitteeseen/kilpailukieltoon, säilyy kilpailukielto kauemmin pätevänä kuin jos tätä korvausta ei maksettaisi.

Raportointivelvollisuus ja toimivallan rajoitukset

Lisäksi kannattaa sopia toimitusjohtajan raportointivelvollisuudesta yrityksen hallitukselle sekä toimivallan mahdollisista rajoituksista. Jotta rajoituksella kuitenkin olisi tosiasiallinen vaikutus, on järkevää sopia vahingonkorvausvelvollisuudesta toimivallan ylityksen seurauksena.

Menettelytavat sopimuksen päättyessä

Kun toimitusjohtajan ja yhtiön tiet kuitenkin joskus eroavat, on syytä etukäteen tarkkaan sopia millaisen korvauksen hän eri tilanteissa saa ja mitkä ovat menettelytavat sopimuksen päättyessä. Toimitusjohtajan sopimussuhde kun lopetetaan usein ilman ennakkovaroitusta.

Toimitusohtajasopimuksessa on syytä sopia irtisanomisesta, irtisanomisajasta, irtisanomisen vaikutuksista sekä työskentelyvelvoitteesta irtisanomisaikana. Lähtökohtaisesti toimitusjohtajalla ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan, mutta tästäkin on mahdollista erikseen sopia. Toimitusjohtajalle voidaan maksaa esimerkiksi irtisanomisajan palkka, jolloin hän pysyy töissä irtisanomisaikana. Toinen vaihtoehto on erokorvaus, jolloin toimitusjohtaja lähtee yrityksestä välittömästi.

Suositeltavaa on kuitenkin sopia irtisanomisesta välittömin vaikutuksin, ilman irtisanomisaikaa, koska tällöin sopimus voidaan päättää heti luottamuspulan mahdollisesti vallitessa. Sopimuksen päättämisestä sovittaessa, voidaan sopia myös mahdollisesta erokorvauksesta, jos sellaista aiotaan päättämistilanteessa maksaa. Johtajasopimuksessa on syytä tarkoin ja yksityiskohtaisesti selvittää milloin erokorvausta maksetaan ja milloin ei makseta. Korvausvaihtoehtoja verotetaan eri tavalla. Irtisanomisajan palkka tuo työnantajalle normaalit palkan sivukulut. Koska erokorvaus on kompensaatio nopeasta lähtemisestä, palkan sivukuluja ei tarvitse maksaa.

Yrityksen kannalta on tarkoituksenmukaista sopia, että erokorvausta maksetaan vain silloin kun sopimus päätetään yrityksen puolelta tai kun toimitusjohtaja päättää sopimuksen yrityksestä johtuvasta syystä.

Erimielisyyksien ratkaisumekanismit

Siitä huolimatta, että johtajasopimuksen tekemiseen on todella panostettu ja sopimuksesta on tehty mahdollisimman kattava, syntyy valitettavasti riitoja. Tämän vuoksi on tärkeää jo sopimuksen tekovaiheessa varautua tällaisiin riitoihin kirjaamalla sopimukseen riitojen ratkaisua koskeva kohta. Tarkoituksenmukaisinta on usein käyttää välimiesmenettelylauseketta, jossa sovitaan riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä.

Välimiesmenettelyä pidetään kalliina, mutta menettelyn ei-julkisuus, joustavuus, nopeus ja ratkaisun välitön lainvoimaisuus sekä täytäntöönpanokelpoisuus puhuvat sen käyttämisen puolesta.Välimiesmenettelyn ratkaisu on lopullinen eli siitä ei ole valitusmahdollisuutta. Välimiesmenettelyn etuihin kuuluu lisäksi se, kuten edellä on todettu, että se toimitetaan suljetuin ovin asianosaisten kesken, jolloin vältetään julkisesta oikeudenkäynnistä mahdollisesti aiheutuva negatiivinen julkisuus. Välimiesmenettelyä on käsitelty laajemmin kotisivuillani olevassa välimiesoikeutta käsittelevässä artikkelissa.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista VII – Osakassopimuksista

Tässä artikkelissa käsittelen osakeyhtiön ja sen osakkaiden osakassopimusta ja yleisimpiä tilanteita, joita varten osakassopimus kannattaa laatia sekä yleensä osakassopimukseen otettavia sopimusehtoja. Osakassopimus kannattaa yleensä laatia, kun osakeyhtiössä on useampia kuin yksi osakkeenomistaja. Osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestykseen otetut määräykset eivät yleensä ole riittäviä kattamaan tai säätelemään yrityksen ja sen omistajien välisiä suhteita tai omistajien keskinäisiä suhteita.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 7. kirjoitus. Seuraava ja viimeinen kirjoitus käsittelee toimitusjohtajasopimuksia. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet, sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä, sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia sekä alihankkijoiden sopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista  suomen, ruotsin ja englannin kielillä.

Miksi osakassopimus yleensä laaditaan

Osakassopimus kannattaa yleensä laatia, kun osakeyhtiössä on useampia kuin yksi osakkeenomistaja. Osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestykseen otetut määräykset eivät yleensä ole riittäviä kattamaan tai säätelemään yrityksen ja sen omistajien välisiä suhteita tai omistajien keskinäisiä suhteita. Myös ulkopuoliset rahoittajat tai (pääoma)sijoittajat edellyttävät usein rahoituksen tai pääomasijoituksen ehtona, että yhtiöllä ja sen osakkailla on osakassopimus.

Osakassopimuksella sovitaan yleensä osapuolten välisestä yhteistyöstä yhtiön hallinnoimisessa ja johtamisessa sekä liiketoiminnan harjoittamisesta ja kehittämisestä. Tämä yleensä selkeyttää sopijapuolille toisten sopijapuolten näkemyksiä siitä, mihin ollaan sitoutuneita ja miten liiketoimintaa halutaan kehittää. Osakassopimuksella pyritään yleensä myös turvaamaan yhtiön vähemmistöosakkaiden vaikutusmahdollisuuksia yhtiön toiminnassa. Osakassopimuksella ei voida kuitenkaan rajoittaa osakkaan tai yhtiön vastuuta ulkopuolisiin nähden.

Osakassopimuksen keskeiset elementit

Alla on esitelty keskeisimpiä osakassopimusten elementtejä, joiden käyttö ja sisältö vaihtelevat merkittävästi riippuen yhtiön kehitysvaiheesta ja omistuspohjasta. Osakassopimus laaditaan aina tiettyä yritystä ja sen osakkaita varten, joten alla esitettyjen kohtien lisäksi sovitaan yleensä myös muista asioista.

Sopimuksen osapuolina ovat yleensä kaikki osakkeenomistajat tai osa heistä. Myös yhtiö on syytä ottaa sopimuksen osapuoleksi, jos kaikki osakkeenomistajat ovat mukana sopimuksessa. Muutoin yhtiö ei itse tule sidotuksi sopimusjärjestelyyn, mikä voi jatkossa aiheuttaa ongelmia.

Sopimuksen päämäärä ja tavoitteet kannattaa määritellä sopimuksen alkuun sillä se auttaa erimielisyystilanteessa sopimuksen tulkinnassa. Sopimuksen liitteeksi kannattaa myös ottaa yhtiön liiketoimintasuunnitelma. Tämä selventää yhtiön liikeideaa ja sitouttaa osakkaat myös noudattamaan sitä.

Osakkeiden panttauskiellosta tulee myös ottaa määräys osakassopimukseen, jotta näin estettäisiin osakkaiden siirtyminen tarkoitetun omistajapiirin ulkopuolelle. Vaikka osakassopimuksen määräys ei sidokaan vilpittömässä mielessä olevaa panttauksen saajaa, osakkeet pantannut osakkeenomistaja syyllistyy sopimusrikkomukseen ja on näin vahingonkorvausvelvollinen aiheutuneesta vahingosta.

Yhtiön hallinnosta ja toimielinten valinnasta on syytä sopia osakassopimuksessa, sillä yhtiöjärjestyksen määräykset yleensä jättävät suurimpien osakkeenomistajien armoille yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan valinnan. Yleensä sovitaan siitä, että osakkailla on oikeus hallituspaikkaan ja sovitaan tarkemmin mihin hallituksen päätöksiin tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus ja mihin riittää määräenemmistö. Usein sovitaan myös osakkaiden vastuualueet yhtiön toiminnasta. Toisaalta myös toimitusjohtajan ja hallituksen välisiä toimivaltasuhteita voidaan määritellä osakassopimuksessa osakeyhtiölain sallimissa puitteissa. Osakkaiden työpanos yhtiössä ja osakkaiden työpanoksestaan saama kompensaatio kannattaa sopia osakassopimuksessa, jotta kaikille sopijapuolille on selvää, ketkä työskentelevät täyspäiväisesti yhtiössä ja ketkä ovat enemmänkin sijoittajia.

Immateriaalioikeudet (IPR) ja tietotaito ja näiden siirtämisestä yritykselle kannattaa sopia esim. seuraavasti.Yhtiön toiminnan yhteydessä syntyneet tai syntyvät immateriaalioikeudet (ml. patentit, hyödyllisyysmallit, tekijänoikeudet ja muut aineettomat oikeudet) sekä tekninen osaaminen ja tietämys (taitotieto) on syntynyt ja syntyy Yhtiölle ja kaikki siihen liittyvät oikeudet säilytetään Yhtiön oikeuksina ja suojataan parhaalla mahdollisella tavalla sovellettavan lain osoittamissa rajoissa. Kaikista Yhtiön projekteista ja toimeksiannoista tulevat mahdolliset immateriaalioikeudet, joita ei ole sovittu siirrettäväksi Yhtiön asiakkaalle tulee jättää Yhtiön käyttöön ja omaisuudeksi, mikäli voimassa oleva lainsäädäntö tämän mahdollistaa. Vastaavat määräykset kannattaa ja tulee ottaa myös työsopimuksiin. Tämän kohdan sisältö vaihtelee huomattavasti yrityksen toimialan ja toiminnan mukaan.

Yhtiön rahoituksesta ja osakepääoman muutoksista sovitaan yleensä osakassopimuksessa. Aloittavien yhtiöiden ja yhtiöiden, joihin tehdään pääomasijoituksia, rahoitusjärjestelyistä sovitaan hyvinkin yksityiskohtaisesti osakassopimuksessa. Vähintään kannattaa sopia siitä, missä määrin osakkeenomistajat ovat velvollisia sijoittamaan yhtiöön pääomaa tai lainaamaan yhtiölle tai antamaan vakuuksia yhtiön puolesta.

Osingonjaosta ja osingonjakopolitiikasta kannattaa sopia osakassopimuksessa. Varsinkin aloittavissa yhtiöissä on tavanomaista sopia, että yhtiö ei jaa osinkona ensimmäisinä toimintavuosinaan ja että jatkossa osinkoa jaetaan tietty osuus vuotuisesta voitosta tai jaettavissa olevista voittovaroista.

Uusien osakkaiden liittymisestä yhtiöön ja ehdoista sekä menettelytavoista, joilla se on mahdollista voidaan sopia osakassopimuksessa. Mikäli osakassopimus laaditaan tilanteessa, jossa yhtiöön on liittymässä uusia osakkaita, tulee järjestelyssä ottaa huomioon uusien osakkaiden ja vanhojen osakkaiden väliset suhteet ja toisaalta molempien tahojen suhteet itse yhtiöön.

Kilpailukielto ja salassapitovelvollisuus. Yleensä osakkaat sitoutuvat olemaan kilpailematta yhtiön kanssa ja että he eivät mene osakkaaksi tai muutoin toimi yhtiön kanssa kilpailevassa yrityksessä. Salassapitositoumus yhtiöön ja sen toimintaan iittyvistä tiedoista otetaan yleensä osakassopimukseen. Nämä tulee vahvistaa sopimussakolla.

Osakkaan yhtiöstä eroaminen ja sen vaatimat menettelytavat on syytä sopia osakassopimuksessa. Yleensä rajoitetaan myös mahdollisuutta luovuttaa yhtiön osakkeita muille kuin nykyisille osakkeenomistajille.

Osakkeiden myynti. Menettelytavoista silloin kun yhtiön osakekanta tai määräysvalta on tarkoitus siirtää ulkopuoliselle ostajalle tulee myös sopia osakassopimuksessa. Yleensä sovitaan, että hallitus tai jotkut osakkaat voivat neuvotella yhtiön koko osakaskannan myynnistä ja jos tietty määräosa (2/3 tai 4/5 tms.) osakkaista kannattaa osakkeiden myyntiä, on muilla osakkailla myötämyyntivelvollisuus samaan osakekohtaiseen hintaan ja samoilla ehdoilla. Vastaavasti vähemmistöosakkaita turvataan yleensä myötämyyntioikeudella, eli näillä on oikeus myydä omat osakkeensa ostajalle samaan hintaan ja vastaavilla ehdoilla, kuin määräysvallan myyneillä osakkailla.

Sopimussakko ja vahingonkorvaus. Kun esimerkiksi äänestyssopimuksen rikkomisesta mahdollisesti seuraavan vahingon määrän osoittaminen on erittäin vaikeaa, osapuolet sopivat  usein sopimussakosta, joka on luonteeltaan etukäteen sovittu vahingonkorvaus.  Sopimusta rikkoneen sopijapuolen on ainakin pääsääntöisesti suoritettava sovittu  sopimussakko, vaikka loukattu osapuoli ei voisikaan osoittaa tarkkaa vahingon  määrää. Voidaan myös sopia siitä, onko sopimussakko lopullinen korvaus vai  voidaanko normaaleilla vahingonkorvausta koskevilla perusteilla vaatia  sopimussakon lisäksi korvattavaksi muukin  vahinko.

Sopimussakkolausekkeella pyritään tyypillisesti  sopimusrikkomuksia ennalta ehkäisevään vaikutukseen, ja se toimiikin tällaisena  yleensä varsin hyvin. Lausekkeesta saattaa rikkomustilanteessa kuitenkin tulla  vaikeasti tulkittava riidan kohde. Riitelyn tarve voi vähentyä, jos  sopimussakkolausekkeen laukeaminen edellyttää sopimusrikkomuksen olennaisuutta  tai muuta kynnystä ja loukatun osapuolen tulee välittömästi huomauttaa  sopimusrikkomuksesta. Tässä voidaan antaa rikkoneelle myös lyhyt määräaika  korjata rikkomuksensa

Lunastuslauseke. Osakassopimuksessa tulee aina sopia osakkeiden lunastusmenettelystä ja lunastushinnasta. Näihin järjestelyihin liittyy yleensä myös yhtiöjärjestykseen otettava lunastuslauseke ja suostumuslauseke osakkeiden hankkimiseksi sekä mahdollinen yhtiön oikeus lunastaa omia osakkeitaan. Lunastettavien osakkeiden hinta tulee määritellä selkeästi tai määritellä selkeä laskentakaava, jolla lunastushinta lasketaan. Yleensä olen suositellut menettelyä, jossa sovitaan laskentaperusteista ja erimielisyystilanteessa riippumaton KHT tilintarkastaja määrittelee hinnan annetun laskentaperusteen mukaan ja osapuolet sitoutuvat tähän tulokseen. Pelkkä käyvän arvon käyttäminen johtaa varmasti pitkälliseen riitaan.

Erimielisyyksien ratkaisumekanismit ja vahingonkorvausvelvollisuus kannattaa sopia osakassopimuksessa esimerkiksi välimiesmenettelyä noudattaen tai muulla nopealla ja ei-julkisella menettelytavalla.

Mallisopimukset ja osakassopimuksen laatiminen 

Osakassopimuksen laatimiseksi on olemassa monia mallisopimuksia, ohjeita ja tarkistuslistoja. Osakassopimukset laaditaan kuitenkin aina yksittäisen yrityksen ja sen omistajien yksilöllisiä tarpeita varten, joten mallisopimukset eivät sellaisenaan koskaan sovellu allekirjoitettaviksi. Sen sijaan nämä ovat hyödyllisiä oikein käytettynä. Näistä näkee erilaisia vaihtoehtoja yhtiön ja osakkaiden välisten suhteiden järjestelemiseen ja ne myös auttavat sopimusta suunniteltaessa ja sopimusneuvotteluissa muistamaan, mitä kaikkea sopimuksessa tulisi huomioida.

Usein osakassopimusta laadittaessa joudutaan myös muuttamaan yhtiön yhtiöjärjestystä ja sovittamaan nämä asiakirjat vastaamaan toisiaan. Osakassopimuksella sovitaan aina merkittävistä taloudellisista arvoista ja ne on yleensä tarkoitettu pitkäkestoisiksi, joten niiden laatimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja käyttää ainakin sopimuksen viimeistelyssä asiantuntevan lakimiehen apua.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista VI – Alihankkijoiden sopimuksista

Toimistoamme työllistävät mm. ja pk‐yritysten alihankintasopimukset isompien yritysten kanssa sekä näiden alihankkijayritysten keskinäiset sopimukset. Verkostoitumisesta puhutaan uutena tapana vastata markkinoiden  vaatimukseen. Tämä verkostoituminen tai alihankinta toisilta samalla tai läheisellä toimialalla toimivalta yritykseltä ei ole mitään uutta Suomessa. Sen  sijaan hankintayksiöiden kasvaminen, kansainvälistyminen ja uudet vaatimukset alihankkijoille sekä anglo‐amerikkalainen sopimuskulttuuri, jossa kaikista mahdollisista asioista sovitaan hyvin yksityiskohtaisilla sopimuksilla, on.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 6. kirjoitus. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät osakassopimuksia ja toimitusjohtajasopimuksia. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet mm. sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä sekä sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista  suomen, ruotsin että englannin kielellä.

Isot konepaja‐ ja teknologiateollisuuden yritykset ovat keskittäneet valmistuksessa alihankintojaan yhä suuremmille alihankkijoille ja keskimääräiset hankinnat ovat kooltaan kasvaneet. Tämä sama trendi on nyt käynnissä myös suunnittelu‐ ja kehitystyön alihankinnoissa. Tämä tuo alihankinnassa toimiville yrityksille paineita kahdellakin tavalla. Ensinnäkin riippuvuus yhdestä tai muutamista asiakkaasta kasvaa ja riskit sitä myötä. Toisaalta näiden alihankkijoiden on pakko hakea kumppaneita toisista alihankkijoista, jotta nämä yhdessä voisivat tarjota yhä suurempia suunnittelu‐ ja kehitystöitä alan isoille yrityksille.

Tälle alihankkijoiden yhteistyölle on monia muotoja. Yritykset voivat fuusioitua keskenään tai ostaa toisensa ja saavuttaa näin  riittävät resurssit. Toinen yleisempi tapa on alihankkijoiden keskinäinen alihankinta tai erilaiset yhteenliittymät, esimerkiksi perustamalla yhteisyritys tarjoamaan isommista projekteista, joka ostaa omistajiltaan alihankintana tarvittavan työn ja osaamisen. Jäljempänä en keskity omistukselliseen yhteistyöhön vaan alihankintaan.

Alihankintasopimus varsinaisen tilaajan kanssa

Keskustelussa verkostoista unohtuu yleensä se tosiasia, että isot yritykset haluavat tehdä sopimuksia vain yhden yrityksen, eivät yhteenliittymän tai verkoston kanssa. Näin ollen joku verkoston yrityksistä joutuu toimimaan ns. Verkostoveturina ja ottamaan päävastuun sopimuksen toteuttamisesta ja kantamaan riskin siitä, jos toimitus ei ole sovitunlainen tai tapahdu oikeassa ajassa.

Isot yritykset vaativat sopimuksissaan usein kohtuuttomilta tuntuvia sitoumuksia alihankkijoiltaan. Tällä en tarkoita perinteisiä kaupallisia ehtoja, kuten hintaa, toimitusaikaa tai laatuvaatimuksia, vaan alihankkijoiden toimintamahdollisuuksia rajoittavia ehtoja, eli kilpailukieltoa, oikeuksien siirtämistä hankkijalle, salassapitoa ja rajoituksia käyttää tehdyn työn tuloksia ja kertynyttä tietotaitoa myöhemmin.

Useasti näitä hankintoja tekevät insinöörit insinööreiltä, jotka kyllä hallitsevat teknisen ja taloudellisen puolen ja näistä asioista pystyvät osapuolet itsekin neuvottelemaan. Mutta alihankintasopimuksien muut kohdat ovat kilpailukiellon ja muilta alihankkijan toimintavapautta rajoittavilta osin yleensä hankintayrityksen lakiasiainosaston laatimia ja ne on laadittu siten, että hankkija saa varmasti kaikki oikeudet työhön ja että tietotaito ei leviä alihankkijalta mihinkään. Tätä varmistetaan vielä huomattavilla sopimussakko‐ ja vahingonkorvausklausuuleilla. Nämä sopimuskohdat ovat yleensä laadittu maksimaalinen omien etujen varmistaminen mielessä, eikä suinkaan ajatellen yksittäistä hankintaa ja sen erityispiirteitä. Karrikoidusti sanoen alihankkija ei saisi koskaan tehdä mitään suunnittelutyötä hankkijan kilpailijalle tai käyttää mitään projektissa kehitettyjä ratkaisuja, käytettyjä taustaoikeuksia tai tietoa kellekään muulle tehtävässä työssä, koskaan.

Alihankkijalla on mahdollisuus neuvotella näistä ja sen tuleekin sopimusneuvotteluissa keskittyä myös näihin ei‐kaupallisiin kohtiin ja käyttää tässä apunaan ulkopuolista juristia. Nämä eivät aina ole kiveen hakattuja, vaan näistäkin voidaan usein neuvotella. Kilpailukieltoa on esimerkiksi mahdollisuus usein rajata se koskemaan vain tiettyä toimialaa, eikä sen sijaan kieltää suunnittelun tulosten ja kertyneen tietotaidon kategorinen käyttö kaikkialla. Esimerkiksi hankkija saattaa hyväksyä sen että kilpailukielto koskee metsäteollisuutta, mutta ei konepajateollisuutta tai kemianteollisuutta.

Alihankkijoiden keskinäisista sopimuksista

Yritysten verkostoituessa keskenään ja jakamalla myös suunnittelu‐ ja kehitystyötä keskenään tulisi näiden myös laatia keskinäiset sopimukset, joissa sovitaan vastuista, velvollisuuksista ja riskien jaosta. Tämä on erityisesti Verkostoveturin etujen mukaista.

Jos tutkimus‐ ja kehityshankkeeseen tai toimitukseen osallistuu useita yrityksiä, on tavanomaista laatia konsortiosopimus, jossa näistäkin asioista sovitaan. Yleensä hankkiva yritys tuo oman ehdotuksensa konsortiosopimuspohjaksi. Konsortiosopimukset ovat projektin sisällöstä ja osallistujista riippuen hyvin erilaisia, mutta niissäkin tulee voida neuvotella myös alihankkijan toimintavapautta tulevaisuudessa rajoittavista kohdista.

Jo projektin tarjoamis‐ ja suunnitteluvaiheessa tulisi miettiä em. kysymyksiä, esimerkiksi ottamalla pohjaksi hankkijoiden yleisesti käyttämät sopimusehdot ja miettimällä sitten alihankkijoiden keskinäistä työnjakoa ja sopimisen tarvetta. Tässä vaiheessa on usein hyödyllistä laatia verkoston kesken puitesopimus keskinäisestä työnjaosta. Tämä senkin vuoksi, etteivät nämä asiat sitten tulisi yllättäen vastaan kun  sopimuksen saanut Verkostoveturi sopii ”aliurakoista” toisten alihankkijoiden kanssa.

Verkostoveturin oma alihankinta‐ tai projektisopimus määrittää lopullisesti verkoston välisen sopimisen tarpeen. Verkostoveturin tulisi ”vierittää” sopimusvelvollisuudet myös sen alihankkijoille. Näissä sopimuksissa, tulisi ottaa huomioon myös edellä mainitut ei‐kaupalliset sopimusehdot. Tämä yksityiskohtaisuuden vaatimus pienten yritysten keskinäisille sopimuksille tuntuu usein kohtuuttomalta ottaen huomioon myös alihankinnan arvon, mutta se on tarpeen jos Verkostoveturi haluaa turvata oman asemansa. Alihankintasopimuksen tekevä yritys kun yleensä vastaa myös omien alihankkijoidensa töistä kuin omastaan.

Tämä yksityiskohtaisuus vaatii ensimmäisissä sopimuksissa huomattavasti yritysten johdon aikaa ja kuluja aiheutuu usein ulkopuolisen juristin käytöstä. Tämä työ tulisi kuitenkin nähdä olennaisena osana liiketoiminnan tavanomaista kehittämistä. Pk‐yrityksen kannalta sopimusasiat ja niihin liittyvät yksityiskohdat tuntuvat usein ylivoimaisen vaikeilta selvitettäviksi. Erityisesti teknologiahankkeissa näiden kysymysten käsittelyä ei ole syytä vältellä. Kun oikeudellisten kysymysten huolellisesta suunnittelusta muodostuu käytäntö, myös suhteelliset kustannukset pienevät ja yrityksen oma asema sekä varsinainen suunnittelutyö on varmemmalla pohjalla.

Asioiden suunnittelu ja sopiminen myös eri verkostoyritysten oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta antaa tarpeellista ryhtiä ja painokkuutta koko projektille sekä sitouttaa siihen osallistuvia tahoja aivan toisella tavoin kuin löysät ”kahvipöytäpuheet”.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista V – Mallisopimuksista ja vakioehdoista

Sekä vakioehtoihin että mallisopimuksiin liittyy useita ongelmia. Ne on yleensä laadittu  jonkin osapuolen näkökulmaa erityisesti ajatellen. Tällöin sopimusteksti on muotoiltu kyseisen osapuolen kannalta edulliseksi ja taas vastaavasti muiden osapuolten kannalta mahdollisesti vähemmän edulliseksi. Siksi on aina syytä kiinnittää huomiota siihen, kuka vakioehdot tai mallisopimuksen on laatinut ja mihin tarkoitukseen. Laatijasta voi pyrkiä päättelemään, kenen kannalta edulliseksi sopimusehdot on pyritty laatimaan.

Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista  suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 5. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät alihankkijoiden sopimuksia ja osakassopimuksia sekä toimitusjohtajasopimuksia.

Kansallinen, Eurooppalainen ja kansainvälinen lainsäädäntö asettaa monenlaisia rajoituksia sille, mistä asioista voidaan sopia, millä tavoin niistä voidaan sopia, mitä tietyllä tavalla sovittu asia tarkoittaa ja mitä seuraa siitä, jos jotakin asiaa ei ole sovittu laisinkaan. Sopimuksia voidaan tulkita sopimustekstin kirjaimen perusteella tai arvioiden sitä, mitä sopijoiden katsotaan tarkoittaneen sopimuksellaan.

Vakioehdoista

Tavanomaista on osapuolten välillä sopimusta kirjattaessa viitata sopimuksessa joihinkin vakioehtoihin osana sopimusta: ”Tähän sopimukseen sovelletaan…” tai muulla vastaavalla tavalla. Tällöin sopimuksessa mainituista vakioehdoista tulee osa sopimusta osapuolten välillä.

Vakioehdot ovat jonkin yrityksen omaan käyttöönsä tai järjestön jäsentensä tai yleiseen käyttöön laatimia sopimustekstejä. Niissä on pyritty laatimaan usein toistuviin sopimuksiin yleispätevät ehdot, joita tarvittaessa muutetaan tai täydennetään osapuolten välillä neuvotellulla sopimusasiakirjalla.

Vakioehtoja on aiheellista käyttää lähinnä usein toistuvissa, standardimaisissa sopimuksissa. Sopimuksia laadittaessa on usein turvallisinta käyttää apuna siihen erityistä koulutusta saaneita ja kokemusta omaavia henkilöitä eli lakimiehiä. Nyrkkisääntö on, että mitä merkittävämmästä hankkeesta yrityksen kannalta on kysymys, sen todennäköisemmin asiantuntijan käyttö on tarpeellista.

Laajimmin asiakkaani ovat käyttäneet IT2010 sopimusehtoja ja uusia IT2015 sopimusehtoja sekä Konsulttitoiminnan Yleisiä Sopimusehtoja KSE 1995.

IT2010 tai IT2015 sopimusehtoja voidaan mielestäni hyvin käyttää sopimisen pohjana IT-alan palvelu- ja ohjelmisto sekä järjestelmätoimituksista sovittaessa. Sekä IT-toimittajayrityksiä että niiden asiakkaita edustavien järjestöjen yhdessä laatimat sopimusehdot ovat hyvä pohja sopimusneuvotteluille.  On kuitenkin hyvä muistaa, että yksittäiset toimitukset ja palvelut eroavat merkittävästi toisistaan. IT2015 ehdot eivät välttämättä kuitenkaan sellaisenaan sovellu kaikkiin sopimuksiin ja niistä voi ja eräissä tapauksissa pitääkin poiketa.

Jos osapuolet päätyvät käyttämään esim. IT2015 ehtoja sellaisenaan, tulee asioista sovittua noudattaen alalla vakiintuneita käytäntöjä ja yleensä kaikista toimituksen keskeisistä ehdoista tulee jollain tavalla sovittua näinkin. Toisaalta osapuolille ei näin tule yllättäviä tai kohtuuttomia ehtoja sopimukseen. Näinkin voidaan toimia, mutta jos sopimus on arvoltaan suuri tai sen kohde monimutkainen esim. järjestelmätoimitus, tulisi osapuolten miettiä tarkasti mitä niiden tulisi sopia vakioehdoista poiketen tai niitä täydentäen.

Konsulttitoiminnan Yleiset Sopimusehdot KSE1995 ovat hyvin ”konsulttiystävällisesti” laadittu ja siten konsultit pyrkivät mahdollisimman usein saamaan ne sopimuksen osaksi. Jos olet myymässä konsulttina tai suunnittelijana palveluitasi niin nämä kannattaa yrittää saada sopimuksen osaksi. Toisaalta, jos olet ostamassa palveluita, niin silloin kannattaa käydä huolella läpi KSE 1995 ehdot ainakin viivästysseuraamusten ja vahingonkorvausrajoitusten osalta ja katsoa pitääkö näistä ehdoista poiketa sopimuksessa.

Lisäksi julkisen sektorin toimijat vaativat yleensä omien toimitusehtojensa (esim. JHS2007) käyttämistä. Myös jotkut suuryritykset ovat suhtautuneet kielteisesti IT2010 ehtojen ja erityisesti KSE 1995 ehtojen käyttämiseen. Nämä poikkeukset eivät kuitenkaan vähennä näiden ehtojen käyttökelpoisuutta.

Mallisopimuksista

Mallisopimus on jonkin tahon laatima esimerkkisopimus. Mallisopimuksia käytetään usein pohjana kirjoitettaessa yksilöllisesti suunniteltuja ja neuvoteltuja sopimuksia. Mallisopimuksia löytyy erilaisista asiakirjamallikokoelmista, etujärjestöiltä, neuvontaorganisaatioilta ym. Internetistäkin löytyy myös monenlaisia mallisopimuksia ja sopimusmalleja, joiden alkuperästä on joskus vaikeaa saada selkoa.

Muistilista on tyypillisesti lista tärkeimmistä sopimukseen sisällytettävistä asioista. Tällaista muistilistaa voi verrata mallisopimuksen eri kohtien otsikoiden listaan.

Valmiiden mallisopimusten ja sopimusehtojen käyttäminen saattaakin aiheuttaa ongelmia. Ne on tavanomaisesti tehty standarditilanteisiin, jolloin niissä ei oteta huomioon kunkin yksittäistapauksen erityisongelmia. Yksittäistapauksissa käytettyihin sopimusehtoihin perustuvat mallisopimukset puolestaan saattavat sisältää erityisehtoja, jotka eivät laisinkaan sovellu käytettäväksi joissakin muissa yhteyksissä. Valmiiden mallisopimusten käyttö itse laadittujen sopimusten pohjana saattaa näistä syistä johtuen olla monesti jopa vaarallista.

Edes itselle läheisen tahon laatimiin sopimusehtoihin ei kuitenkaan ole syytä luottaa sokeasti. Niiden soveltuvuus kulloinkin kyseessä olevaan erityistapaukseen voi olla puutteellinen. Nyrkkisääntö on, että mallisopimus ei sinänsä kelpaa  allekirjoitettavaksi. Yleensä sopimuksentekotilanteeseen liittyy aina erityisseikkoja, jotka on otettava sopimuksessa huomioon.

Hyödyllisimmillään mallisopimukset ovat silloin, kun ne on laadittu yrityksen omiin tarpeisiin huomioiden sen toimintaan ja tavoitteisiin liittyvät yksityiskohdat. Tähän ei varsinkaan pk-yrityksillä kuitenkaan ole useinkaan varaa.

Mallisopimuksen suurin hyöty on, että se tarjoaa lähtökohdan neuvotteluille ja toimii muistilistana siitä, mistä asioista olisi sovittava. Mallisopimuksia ja muistilistoja voi käyttää erityisesti muistin tukena sopimuksessa sovittavia asioita suunniteltaessa ja neuvoteltaessa sekä esimerkkeinä neuvottelun mahdollisesta lopputuloksesta.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista IV – Sopimusneuvottelut ja neuvotteluvaiheen sopimukset

Sopimusneuvottelut edeltävät yleensä sopimuksen syntymistä. Osapuolilla on neuvotteluvapaus, eli sopimuksesta neuvotteleminen ei  sellaisenaan perusta velvollisuutta sopimuksen päättämiseen eikä pelkkä neuvottelu synnytä vastuuta toiselle aiheutuneista kustannuksista. Osapuolten välille syntyy sopimus lähtökohtaisesti vasta silloin, kun annettuun tarjoukseen saadaan hyväksyvä vastaus. Neuvotteluosapuoli voi kieltäytyä sopimuksen päättämisestä ilman seurauksia, ellei muuta ole sovittu

Neuvottelukulujen korvaaminen

Joissain tapauksissa neuvotteluista aiheutuneiden kulujen korvaaminen loukatulle osapuolelle tulla kysymykseen. Tämä edellyttää, että toinen osapuoli kuitenkin syyllistyy hyvän tavan vastaiseen tai muuten sopimattomaan neuvottelukäyttäytymiseen. Vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä tapauksessa, jossa toisella osapuolella ei ole ollut todellista tarkoitusta päättää sopimusta, vaan vastapuolen tarkoituksena on ollut saada tietoja toisen osapuolen hinnoittelusta tai saada kustannusarvio omasta hankkeestaan. Myös harhaanjohtavien tietojen antaminen tai neuvottelujen jatkaminen ilman sopimuksentekotarkoitusta saattaa synnyttää neuvottelukuluihin liittyvän vastuun.

Neuvotteluvaiheen sopimukset

Ennen varsinaisen sopimuksen tekemistä osapuolet voivat laatia erilaisia neuvotteluvaihetta koskevia sopimuksia. Neuvotteluvaiheen sopimusten laatiminen voi olla aiheellista esimerkiksi silloin, kun osapuolille aiheutuu jo valmisteluvaiheessa merkittäviä kustannuksia ja siihen liittyvää riskiä halutaan pienentää. Nimenomainen sopiminen neuvottelukustannusten jakautumisesta, sitovan pääsopimuksen muotovaatimuksista sekä liike- ja yrityssalaisuuksien suojaamisesta on hyvä keino hallita vastuu- ja kustannusriskejä neuvoteltaessa taloudelliselta arvoltaan merkittävistä sopimuksesta. Neuvotteluissa esitetyt mielipiteet ja karkeat sopimusehtojen hahmotelmat voidaan kirjata neuvottelupöytäkirjaan tai aiesopimukseen, vaikka hankkeeseen ei vielä haluta sitoutua. Osapuolet voivat sopia myös eksluviteetista, eli neuvottelurauhasta niin, että neuvottelujen jatkuessa samasta sopimuksesta ei saa neuvotella muiden ehdokkaiden kanssa.

Aiesopimus; letter of intent tai memorandun of understanding

Aiesopimuksella tarkoitetaan sopimusneuvottelujen aikana laadittavaa asiakirjaa, johon kirjataan osapuolten neuvotteluissa toistaiseksi saavuttama yksimielisyys ja se, miten tullaan etenemään avoinna olevien kysymysten osalta. Aiesopimus ei ole lopullinen sopimus, eikä se lähtökohtaisesti velvoita osapuolia pääsopimuksen tekemiseen. Aiesopimuksessa voidaan kuitenkin sopia sitovistakin asioista, kuten esimerkiksi neuvottelurauhasta. Tavallisesti aiesopimuksessa sovitaan epäselvyyksien välttämiseksi siitä, että kumpikin neuvotteluosapuoli kantaa omat neuvotteluihin liittyvät kuluriskinsä ja kumpikaan osapuoli ei vielä ole sitoutunut lopulliseen sopimukseen.

Esisopimus; precontract tai preliminary contract

Esisopimus sitoo osapuolia merkittävästi enemmän kuin aiesopimus. Se on sidonnaisuudeltaan normaaliin sopimukseen verrattavissa. Esisopimus voidaan laatia ehdollisena: velvollisuus pääsopimuksen tekemiseen lakkaa, jos esimerkiksi kilpailuviranomainen estää sopimuksen täyttämisen tai sopimuksen edellyttämää rahoitusta ei saada järjestettyä. Esisopimuksia käytetään myös silloin, kun osapuolet eivät ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen sopimuksen kaikista yksityiskohdista mutta ovat valmiita sitoutumaan sopimukseen. Osapuolet sitoutuvat esisopimuksella tekemään pääsopimuksen myöhempänä ajankohtana esisopimuksessa sovittujen asioiden pohjalta. Esisopimuksella on samat laissa määrätyt muotovaatimukset kuin varsinaisella pääsopimuksella esimerkiksi kiinteistökaupassa.

Aie- ja esisopimuksen sitovuudesta

Neuvotteluvaiheen sopimusten sitovuus vaihtelee. Sopimuksen oikeus-vaikutukset riippuvat ensi sijassa siitä, mitä  niissä on sovittu. Asiakirjan sisältö on kuitenkin ensisijainen suhteessa sopimuksen otsikointiin. Näin ollen aiesopimukseksi nimetty asiakirja saatetaan myöhemmin katsoa esisopimukseksi, jos sen sisältö viittaa siihen, että pääsopimuksen tekemiseen on jo sitouduttu. Sopimustyyppeinä aiesopimus ja esisopimus ovat käytännössä vakiintuneita ja antavat viitteitä sitovuuden asteesta, mutta asiakirjan sisältö ratkaisee viime kädessä sopimusinstrumentin sitovuuden. Oikeudellisten epäselvyyksien välttämiseksi olisi asiakirjassa hyvä nimenomaisesti yksilöidä sen sitomattomuus tai tarkoitettu sitovuusaste. Tämän lisäksi on suositeltavaa sopia neuvotteluvaiheen sopimuksen voimassaolosta ja siitä irtaantumisesta.

Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä. Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 4. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät mallisopimuksia ja vakioehtoja, alihankkijoiden sopimuksia ja osakassopimuksia sekä toimitusjohtajasopimuksia.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista III – Sopimusten pätemättömyydestä

Sopimuksen pätemättömyys johtaa lähtökohtaisesti siihen, ettei osapuolta voida velvoittaa sopimuksen mukaiseen suoritukseen. Pätemättömyydestä siis seuraa suoritusvelvollisuuden syntymättä jääminen ja samalla suoritusta vastaavan korvausvelvollisuuden estyminen, pätemättömyys oikeudellisesti katsoen estää velvoitteiden täytäntöönpanon vaatimisen oikeusteitse. Jos sopimuksen edellyttämät suoritukset on jo kokonaan tai osittain ehditty tehdä, synnyttää sopimuksen pätemättömäksi toteaminen osapuolille palautusvelvollisuuden. Voidaan myös sanoa, että tältä osin sopimuksen pätemättömäksi toteaminen vastaa sopimuksen purkamista. Joskus suoritusten palauttaminen voi olla osapuolille hankalaa tai jopa mahdotonta, näissä tapauksissa kyseeseen voi pätemättömyyden sijasta tulla hinnanalennus tai vahingonkorvaus.

Lähtökohtaisesti sopimuksen pätemättömyys tulee saattaa voimaan siihen vetoamalla ja tämä oikeus on kaikilla niillä joiden oikeuksia sopimus koskee sekä korostetusti väärinkäytösten kohteeksi joutuneella osapuolella. Pätemättömyys voi myös korjaantua, ja tämä on mahdollista tilanteissa joissa toinen osapuoli jälkikäteen hyväksyy sopimuksen itseään sitovaksi, joko nimenomaisesti tai passiivisesti.

Sopimuksia koskevat pätemättömyysperusteet voidaan jakaa korjaantumattomiin sekä korjaantumismahdollisuuden omaaviin pätemättömyysperusteisiin. Korjaantumattomia perusteita ovat muotovirheet, jotka johtuvat lakisääteisistä muotovaatimuksista, oikeustoimen hyvän tavan tai lain vastaisuus, sopimuksen valeoikeustoimiluonne sekä tiettyjen erityissäännösten vastaisuus. Suurin osa pätemättömyysperusteita on kuitenkin korjaantumiskelpoisia. Onkin huomattava, että osapuolella, jolla on oikeus vedota pätemättömyysperusteeseen, on myös mahdollisuus omasta tahdostaan jättää tämä mahdollisuus käyttämättä.

Sopimus voi olla pätemätön paitsi kokonaan, myös vain osittain. Tällainen osapätemättömyys voi monissa tapauksissa olla edullista molemmille sopimusosapuolille. Tämä tarkoittaa sitä, että osa sopimuksesta katsotaan pätemättömäksi, mutta sopimus muilta osin jätetään voimaan, kuten on sovittu. Tällöin on kuitenkin syytä sopia uudestaan niistä sopimuksen ehdoista, jotka ovat esimerkiksi pakottavan lainsäädännön vastaisina todettu pätemättömiksi.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 3. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, yritysverkostojen sopimuksia sekä osakassopimuksia.

Pätemättömyysperusteista

Pätemättömyysperusteet voidaan lähtökohtaisesti jaotella sen mukaan, johtuuko pätemättömyys sopimusosapuolista ja heidän ominaisuuksistaan, sopimuksen syntyyn liittyvistä olosuhteista vai itse sopimuksen sisällöstä.

Ensinnäkin, yksityishenkilön tekemä sopimus voi olla pätemätön silloin kun henkilö on vajaavaltainen (alle 18-vuotiaat sekä vajaavaltaiseksi julistetut), hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu tai silloin, kun täysivaltainen henkilö ei ole ymmärryskykynsä heikkouden vuoksi kyennyt riittävästi arvioimaan tekemänsä oikeustoimen merkitystä. Oikeushenkilön tekemä sopimus voi olla pätemätön silloin, kun tämän edustajalla ei ole ollut oikeustoimen tekemiseen vaadittavaa kelpoisuutta.

Tällainen edustusvallan puuttuminen on käytännössä varsin tärkeä ja huomioon otettava pätemättömyysperuste. Lisäksi pätemättömyys voi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa edustajalla sinänsä on kelpoisuus sopimuksen tekemiseen, mutta hän ylittää toimivaltansa. Tällaisissa tilanteissa pätemättömyys kuitenkin edellyttää toisen osapuolen tietämystä siitä, että edustaja ylittää toimivaltansa.

Toiseksi, sopimuksen pätemättömyys voi johtua sopimuksen syntyyn liittyvistä olosuhteista. Tällaisia pätemättömyysperusteita voidaan kutsua myös väärinkäytösperusteiksi, joita koskeva sääntely ilmenee laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki).

Pakko

Oikeustoimilaki säätää kahdesta eri pakon muodosta, törkeästä ja lievästä pakosta. Näistä törkeä pakko johtaa lähtökohtaisesti aina sopimuksen pätemättömyyteen, riippumatta siitä kuka sopimusosapuolen on kyseiseen oikeustoimeen pakottanut. Lievän pakon kohdalla pätemättömyyteen voi vedota vain sellaista sopimuskumppania vastaan, joka on itse käyttänyt pakkoa tai tiennyt sen käyttämisestä.

Törkeästä pakosta voidaan katsoa olevan kyse silloin, kun pakko on kohdistettu henkeen tai terveyteen, lievän pakon taas voidaan katsoa kohdistuvan sellaiseen intressiin, joka ei välittömästi uhkaa toisen terveyttä, kuten vapauteen, kunniaan tai omaisuuteen. Pakosta johtuvaa pätemättömyys tulee esille vain osapuolen itsensä esittämän väitteen kautta, eikä pakon aiheuttama pätemättömyys ole lopullista, vaan se voi korjaantua, jos pakotettu osapuoli antaa hyväksyntänsä sopimukselle. Lisäksi pakkoon sopimuksen pätemättömyyden perustana voi vedota vain väärinkäytöksen kohteeksi joutunut osapuoli, ei pakottaja tai pakottamisesta tiennyt osapuoli.

Petollinen viettely

Toinen oikeustoimilaista ilmenevä pätemättömyysperuste on niin kutsuttu petollinen viettely. Petollisen viettelyn voidaan katsoa tarkoittavan vilpillistä väärän tiedon antamista sekä vaikenemista sellaisista seikoista, joilla olisi merkitystä toiselle osapuolelle sekä tämä sopimukseen sitoutumiselle. Petollinen viettely tähtää siis toisen osapuolen erehdyttämiseen ja tämän erehdyksen hyväksikäyttämiseen.

Petollisen viettelyn kohdalla on kuitenkin huomattava, ettei ole kiellettyä esittää omaa suoritustaan positiivisessa valossa tai vähätellä sopimuskumppanin kannalta epäedullisia seikkoja. Virheellisen tiedon antaminen on kuitenkin aina kiellettyä. Myös petolliseen viettelyyn on osapuolen itse vedottava ja sen aiheuttama pätemättömyys voi korjaantua aivan kuten pakonkin kohdalla.

Kiskonta

Kiskomista on lain mukaan menettely, jossa osapuoli käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaa asemaa, on ottanut itselleen sellaista aineellista etua, joka on selvässä epäsuhdassa siihen, mitä hän on itse antanut. Olennaista kiskomistapauksissa on kiinnittää huomiota suoritusten keskinäiseen suhteeseen, jos näillä on ilmeinen epäsuhta, voidaan kiskomisen katsoa olevan käsillä. Kiskomiseen voi vedota vain sen kohteeksi joutunut osapuoli ja pätemättömyys voi korjaantua osapuolen hyväksynnän tai passiivisuuden perusteella.

Kunnianvastainen ja arvoton menettely

Kunnianvastainen ja arvoton menettely on pätemättömyysperusteena yleisluontoinen ja usein siihen voidaankin vedota myös yhdessä jonkun muun oikeustoimilaista ilmenevän pätemättömyysperusteen, kuten petollisen viettelyn kanssa. Lain mukaan sellaista oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.

Tilanteita, joissa sopimuksen pätemättömyys voitaisiin perustaa kunnianvastaiseen ja arvottomaan menettelyyn on useita ja arviointi onkin suoritettava aina tilannekohtaisesti. Pätemättömyys voi tulla kyseeseen, jos sopimuksen päättämistapa tai sisältö poikkeaa alalla vallitsevasta käytännöstä. Näissäkin tapauksissa on kuitenkin muistettava se, ettei markkinataloudessa ole kiellettyä myydä samanlaisia tuotteita eri hinnoin / ehdoin eri asiakkaille. Myös sopimusosapuolten keskinäiselle suhteelle on annettava merkitystä arvioinnissa.

Usein kunnianvastainen ja arvoton menettely tulee pohdittavaksi tapauksissa, joissa sopimusosapuoli on erehtynyt sopimuksen olennaisista seikoista. Kysymys voi olla siitä, että toisella osapuolella on paremmat tiedot tai siitä, että toinen osapuoli erehtyy esimerkiksi kauppahinnan laskemisessa. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että erehdyksen tulee vaikuttaa pääsuoritusvelvollisuuksien tasapainoon, jotta oikeustoimeen vetoaminen olisi kunnianvastaista ja arvotonta. Kuten muidenkin oikeustoimilain pätemättömyysperusteiden kohdalla, myös kunnianvastaiseen ja arvottomaan menettelyyn on loukatun osapuolen vedottava ja pätemättömyys voi korjaantua, joko osapuolen aktiivisen hyväksymisen tai passiivisuuden perusteella.

Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista II – Sopimusrikkomuksista

Sopimusta ei tarvita niinkään silloin, kun asiat menevät hyvin, vaan silloin kun kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Jos asioita ei ole sovittu riittävän tarkasti, riidan lopputulos voi olla hyvinkin yllättävä.  Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 2. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät sopimuksen pätemättömyyttä, mallisopimuksia ja vakioehtoja, yritysverkostojen sopimuksia sekä osakassopimuksia ja toimitusjohtajasopimusta.

Sopimusrikkomuksista

Sopimuksen perusteella sopimusosapuolille syntyy velvollisuus suorittaa se, mihin sopimuksessa on sitouduttu. Yleisesti voidaan sanoa, että sopimus sitoo osapuolia ja se on tarkoitettu pysymään voimassa sovitun ajan, sovitulla tavalla. Myyjän puolella tämä yleisesti tarkoittaa oikean tuotteen tai palvelun toimittamista oikeaan aikaan, ostajan velvollisuutena taas on kauppahinnan maksaminen sekä myötävaikuttaminen myyjän velvoitteiden täyttämiseen. Jos osapuolen suoritus ei vastaa sovittua tai tapahtuu väärään aikaan, on kyseessä tällöin usein sopimusrikkomus.

Sopimusrikkomuksen seurauksena on usein ostajan näkökulmasta virheen korjaamisen, uuden toimituksen tai hinnanalennuksen vaatiminen, sekä vahingonkorvaus ja omasta suorituksesta pidättäytyminen. Myyjällä taas on ostajan sopimusrikkomuksen seurauksena oikeus vaatia kauppahinnan maksamista sekä pidättäytyä omasta suorituksestaan. Tämän lisäksi sopimusrikkomus voi johtaa myös sopimuksen purkamiseen.

Purkaminen on kuitenkin jyrkin mahdollinen keino reagoida sopimusrikkomukseen, koska se päättää sopimuksen heti ja johtaa jo tehtyjen suoritusten palauttamiseen. Purkamismahdollisuus on käsillä vain silloin, kun toisen osapuolen sopimusrikkomus on olennainen. Yksinkertaisinta sopimusrikkomusten seurausten määrääminen ja tulkinta on silloin, kun niistä on nimenomaisesti sopimuksessa sovittu.

Suorituksen viivästyminen

Viivästys on kysymyksessä silloin, kun osapuoli ei täytä suoritusvelvollisuuttaan oikeaan aikaan. Tämä oikea‐aikaisuus on syytä määritellä osapuolten välisessä sopimuksessa, ellei tällaista määrittelyä ole tehty, voidaan katsoa, että suoritusvelvollisuus tulisi täyttää niin kutsutun kohtuullisen ajan kuluessa. Mikäli viivästys on olennainen, on toinen sopimusosapuoli oikeutettu purkamaan sopimuksen. Usein on syytä kuitenkin ennen purkamista asettaa sopimuskumppanille purku‐uhkainen lisäaika suorituksen tekemiseen.

Viivästykseen voidaan vedota senkin jälkeen, kun osapuoli on jo tehnyt suorituksensa. Tällöin on kuitenkin syytä reagoida mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun suoritus on tapahtunut, jotta oikeus vahingonkorvaukseen viivästyksen johdosta säilyisi.

Eräänä viivästyksen muotona voidaan nähdä niin kutsuttu ennakkoviivästys. Tämä ennakoitu sopimusrikkomus on käsillä silloin, osapuoli voi jo ennen suoritusajankohtaa päätellä, ettei sopimuksenmukaista suoritusta tule tapahtumaan, pohjautuen esimerkiksi tietoihin sopimuskumppanin toiminnasta tai taloudellisesta tilanteesta.

Myös ennakkoviivästyksen ollessa käsillä, voi purkamisoikeus tulla kyseeseen. On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi kauppalaki asettaa purkuoikeuden käyttämiselle rajoituksia, eikä osapuolella ole oikeutta purkaa sopimusta, jos sopimuskumppani asettaa vakuuden suorituksensa täyttämisestä. Ennakkoviivästyksen kohdalla voidaan usein myös pidättäytyä omasta suorituksesta. Tätä ei kuitenkaan voida tulkita sopimusosapuolen omaksi viivästykseksi.

Suorituksessa oleva virhe

Laatuvirhe

Virhe suorituksessa voi ilmetä hyvin monella ja erilaisella tavalla. Usein sopimuksen kohde voi olla vioittunut fyysisesti, jolloin puhutaan laatuvirheestä. Tämän lisäksi virhe voi ilmetä oikeudellisena virheenä, tarkoittaen jonkun kolmannen oikeutta sopimuksen kohteeseen tai vallintavirheenä, jolloin lainsäädäntö tai viranomaismääräykset estävät sopimuksen kohteen käytön tavalla, josta on sopimuksessa sovittu.

Virhettä ja sen laatua arvioitaessa on ensimmäisenä kiinnitettävä huomio osapuolten väliseen sopimukseen. Virhettä arvioidaan siis lähtökohtaisesti nimenomaan sen mukaisesti, mistä alun perin on sovittu. On kuitenkin huomattava, ettei läheskään aina sopimuksen kohteesta ja sen sisällöstä ole täysin tarkasti sovittu, jolloin huomioon on otettava yleisiä virheellisyyden arvioinnissa käytettäviä periaatteita ja normeja.

Muissa sopimuksissa kuin kuluttajasopimuksessa virhesääntely on usein ns. tahdonvaltaista eli sääntely jättää osapuolille paljon varaa sopimuksen kohteen virheellisyyden määrittelyyn.

Mikäli virheellisyyden kriteereistä ei ole sovittu mitään, voidaan lähteä siitä, että tavaran on sovelluttava sellaiseen käyttötarkoitukseen, joihin tällaisia tavaroita yleisesti käytetään. Lisäksi tavaran on sovelluttava myös ostajan erityistarkoituksiin, jos myyjä on ollut näistä kaupantekohetkellä tietoinen. Lisäksi sopimuksen kohteen on vastattava myyjän ostajalle esittämää näytettä tai mallia ja olla pakattu asianmukaisesti, jos tällainen pakkaaminen on tarpeen.

Virhearvioinnin ajankohtaa mietittäessä on huomioon otettava sopimuksen suoritushetken lisäksi myös mahdolliset myöhemmät ajankohdat, jolloin virhe havaitaan. Virhevastuu voi syntyä sopimusosapuolelle joko sen vuoksi, että virhe on ollut sopimuksen kohteessa jos suoritushetkellä, mutta ilmennyt vasta myöhemmin tai tilanteessa, jossa sopimusosapuoli vastaa suorituksen laatuominaisuuksista tietyn vähimmäisajan, esimerkiksi laitteelle annetun takuun kestoajan. Takuun antaminen ei kuitenkaan ole edellytys virhevastuun syntymiselle, sillä sopimuksen kohteen on joka tapauksessa kestettävä niin sanottua tavallista käyttöä oli sille annettua myyjän puolesta takuuta tai ei.

Suorituksessa oleva virhe ei aina koske ainoastaan fyysisiä kohteita koskevia sopimuksia. Laatuvirheitä voidaan joutua punnitsemaan myös aineettomien suoritusten, kuten erilaisten palvelujen, erityisesti asiantuntijapalveluiden kohdalla.

Oikeudellinen virhe ja vallintavirhe

Sopimuksen kohteessa saattaa fyysisten laatuvirheiden lisäksi ilmetä myös oikeudellisia tai vallintavirheitä. Tällöin sopimuksen kohde on ulkoisesti moitteeton, mutta sopimusosapuoli ei kuitenkaan sopimuksen perusteella saavuta sellaista asemaa, johon hän olisi päässyt virheettömän suorituksen toteutuessa. Oikeudellisen virheen kohdalla sopimuksen kohdetta rasittaa jokin ulkopuolisen oikeus. Tämä oikeus voi olla esimerkiksi kolmannelle kuuluva omistusoikeus tai mahdollisesti myös omistuksenpidätysoikeus. On kuitenkin muistettava ettei esimerkiksi kolmannella oleva omistuksenpidätysoikeus aiheuta virhevastuuta, jos tästä oikeus on nimenomaisesti tuotu esiin sopimuksessa ja se on otettu huomioon. Jos sopimuksen mukainen suoritus tai sopimuksen kohteen käyttö estyy lainsäädännöstä tai viranomaismääräyksistä johtuvan kiellon / rajoituksen takia, on kyseessä vallintavirhe.

Irtaimen kauppa

Irtaimen kaupan piiriin voidaan katsoa kuuluvan kaikki muu omaisuus paitsi kiinteistöt ja niihin liittyvät oikeudet. Tämä siis jättää irtaimen kaupan piriin kaikenlaiset esineet sekä myös  osakkeet. Suomen sisällä käytävään irtaimen kauppaan sovelletaan elinkeinoharjoittajien välillä kauppalakia, kuluttajakaupassa kuluttajansuojalakia.

Virhearviointi irtaimen omaisuuden kaupassa lähtee sen arvioinnista, poikkeaako tavara ominaisuuksiltaan siitä, mitä on sovittu. Tämän lisäksi tavaran, ollakseen virheetön, on vastattava niitä tietoja, jotka myyjä on tavarasta antanut suullisesti, kirjallisesti tai muuten markkinoinnissaan.

Irtaimen kaupassa tavara on mahdollista myydä myös niin kutsutuin ”sellaisena kuin se on ehdoin”. Tällöin tavaran voidaan katsoa olevan virheellinen jos tavara ei:

  1. vastaa siitä annettuja tietoja,
  2. myyjä on jättänyt antamatta tiedon olennaisesta seikasta, josta ostaja saattoi olettaa saavansa tiedon tai
  3. tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostaja on voinut hinta ynnämuut seikat huomioon ottaen edellyttää.

Sellaisena kuin se on –ehdoin myyty tuote ei siten kokonaan vapauta myyjää virhevastuusta. Jos tavaran ominaisuuksista ei ole erityisesti sovittu, tulee sen kuitenkin soveltua tarkoitukseen, johon kyseisenlaista tavaraa yleensä käytetään tai soveltua ostajan erityiseen käyttötarkoitukseen, jos myyjä on ollut tästä kaupantekohetkellä tietoinen.

Takuun merkityksestä

Takuu on tavaran valmistajan, maahantuojan tai myyjäliikkeen vapaaehtoisesti myöntämä lisäetu, jonka antaminen ei perustu lakiin. Takuulla tarkoitetaan sitä, että sen antaja sitoutuu tietyn ajanjakson aikana vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai sen muista ominaisuuksista. Jos tavara huonontuu takuuaikana ostajasta riippumattomasta syystä, katsotaan tavarassa olevan virhe, jonka takuun myöntäjän tulee korjata. Epäselvyystilanteissa takuun myöntäjällä on näyttövelvollisuus. Jos takuuajan myöntäminen perustuu maksuun, kysymyksessä on usein vakuutus. Tällaista suojaa ei saa kutsua takuuksi.

Kuluttajakaupassa tavaran valmistaja, maahantuoja ja myyjäliike ovat vastuussa virheestä, vaikka tavaralle ei anneta takuuta. Takuun myöntäminen ei rajoita muuta kuluttajan suojaksi säädettyä virhevastuuta, ja myyjällä säilyy vastuu tuotteen riittävästä kestoiästä takuuajan jälkeenkin. Tuotevirheiden tarkkoja vastuuaikoja ei ole määritelty kuluttajansuojalainsäädännössä. Myyjäliikkeellä on ensisijainen vastuu tavaran virheestä, vaikka valmistaja tai maahantuoja olisi myöntänyt tuotteelle takuun, ellei liike ole ennen sopimuksen syntymistä siitä erikseen irtisanoutunut.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen sopimuksista I – Kenellä on oikeus tehdä sopimus yrityksen puolesta?

Yksityishenkilö voi itse valita haluaako hän tehdä sopimukset itse vai valtuuttaako hän toimeen edustajan. Oikeushenkilö, kuten esimerkiksi osake-, avoin- ja kommandiittiyhtiö, joutuu toimimaan aina edustajiensa välityksellä. Oikeus tehdä yritystä sitova sopimus perustuu joko lakimääräiseen edustusoikeuteen tai valtuutukseen. Lakisääteisen edustajan kuten toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen kelpoisuus perustuu tämän asemaan. Valtuutuksen kohdalla tarvitaan päämiehen vapaaehtoinen tahdonilmaisu edustussuhteen syntymiseksi.

Toimistomme hoitaa yritysten ja yksityisten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.Tyypilliset toimeksiannot liittyvät  yhtiöoikeuteen,  yritysjärjestelyihin,  sopimusneuvotteluihin,  riitojen ratkaisuun, rahoitukseen sekä teknologia- ja IT-alan oikeudellisiin kysymyksiin.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 1. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät sopimusrikkomuksia, sopimuksen pätemättömyyttä, mallisopimuksia ja vakioehtoja, yritysverkostojen sopimuksia, osakassopimuksia ja toimitusjohtajasopimuksia.

Lakisääteiset edustajat ja näiden kelpoisuus sopimuksen tekemiseen

Osakeyhtiötä edustaa hallitus. Jos yhtiössä on toimitusjohtaja, on myös tällä kelpoisuus edustaa yhtiötä, mutta tämän kelpoisuus on rajattu juoksevan hallinnon hoitamiseen. Yhtiöjärjestykseen voidaan määrätä, että hallituksen puheenjohtajalla, hallituksen muulla jäsenellä yksin tai yhdessä taikka toimitusjohtajalla on oikeus asemansa puolesta edustaa yhtiötä. Tällainen edustusoikeus perustuu henkilön asemaan ja on riippumaton henkilöstä. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä myös siitä, että hallituksella on oikeus antaa edustamisoikeus tietyille nimetyille henkilöille. Yhtiötä voi edustaa myös valtuutuksen tai prokuran nojalla.

Avoimessa yhtiössä jokaisella yhtiömiehellä ja kommandiittiyhtiössä jokaisella vastuunalaisella yhtiömiehellä on lainmukainen oikeus yksin edustaa yhtiötä ja tehdä muita yhtiömiehiä sitovia sopimuksia yhtiön toimialaan kuuluvissa asioissa. Yhtiömiehet voivat poiketa tästä pääsäännöstä keskinäisellä sopimuksella, joka on kaupparekisteriin merkittynä kolmatta kohtaan tehokas. Kaupparekisteriin merkitsemättömätkin edustusvaltarajoitukset sitovat yhtiön sopimuskumppania, jos tämä on ollut tietoinen yhtiömiesten keskenään päättämistä rajoituksista. Jos toimenpide ei kuulu yhtiön toimialaan, tulee sopimuksen päättämiseen saada kaikkien yhtiömiesten suostumus. Äänettömällä yhtiömiehellä ei ole kommandiittiyhtiössä edustusvaltaa ilman erillistä valtuutusta. Jos henkilöyhtiössä on toimitusjohtaja, joka ei ole yhtiömies, on tällä oikeus edustaa yhtiötä juoksevien asioiden osalta.

Valtuutus, valtakirja tai prokura

Yhtiön edustamisoikeus voi lakimääräisen edustuksen lisäksi perustua nimenomaiseen valtuutukseen tai prokuraan. Valtuutuksella tarkoitetaan tahdonilmaisua, jonka perusteella valtuuttaja tulee sopimuksen osapuoleksi kolmannen kanssa. Valtuutuksen toimia yhtiön puolesta voi antaa hallitus, toimitusjohtaja tai muu yhtiön edustaja oman kelpoisuutensa rajoissa. Kolmas osapuoli voi todeta sopimuskumppaninsa edustajan kelpoisuuden valtakirjasta, valtuuttajan tiedonannosta tai valtuutetun aseman perusteella. Tämän lisäksi valtuutus voi perustua valtuuttajan valtuutetulle tekemään tiedonantoon. Valtuuttaja voi perua valtuutuksen halutessaan.

Prokura on kaupallinen valtakirja, jonka voi antaa kaupparekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja. Osakeyhtiössä prokuran voi antaa vain hallitus, kun taas henkilöyhtiöissä sen antamiseen tarvitaan kaikkien vastuunalaisten yhtiömiesten yhteinen päätös. Prokuristi saa toimia päämiehen puolesta ja kirjoittaa tämän toiminimen. Ilman erityistä valtuutusta prokuristi ei kuitenkaan saa luovuttaa päämiehen kiinteää omaisuutta, tontinvuokraoikeutta tai hakea kiinnitystä niihin. Prokuristin edustamisoikeutta voidaan halutessa kaventaa niin, että hänellä on oikeus edustaa yhtiötä yhdessä yhden tai useamman prokuristin tai muun yhtiön edustajan kanssa. Prokura voidaan merkitä kaupparekisteriin tai se voidaan antaa muulla todisteellisella tavalla.

Kaupparekisterimerkinnät

Sopimuskumppanin edustajan edustamisoikeus on aiheellista varmentaa tarvittaessa kaupparekisteriotteesta, koska edustajan kelpoisuuden puuttuminen saattaa johtaa siihen, ettei tehty sopimus sido yhtiötä. Myös edustusoikeuden rajoitukset voi olla hyvä selvittää. On syytä huomata, että toimitusjohtaja ei voi tehdä sitovaa sopimusta yhtiön juoksevan hallinnon alaan kuulumattomassa sopimuksessa ilman hallituksen päätöstä tai valtuutusta.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa  asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysjärjestelyistä VI – Osakeyhtiön purkaminen

Yrittäjän lopettaessa liiketoimintansa vapaaehtoisesta, hän yleensä pyrkii myymään yrityksensä. Usein ostaja haluaa kuitenkin ostaa vain liiketoiminnan, jolloin yrittäjälle jää jäljelle yleensä vanha osakeyhtiö, jossa suurimpana varallisuuseränä on liiketoiminnan luovutuksesta saatu kauppahinta. Jos yrittäjällä ei ole tarvetta saada kauppahintaa välittömästi henkilökohtaiseen käyttöönsä, hän voi pitää osakeyhtiön ”säästöporsaanaan” ja käyttää sitä omana sijoitusyhtiönään ja nostaa sieltä vuotuiset osingot.

Tässä artikkelissa keskityn kuitenkin osakeyhtiön purkamiseen ja sen verokohteluun yleisellä tasolla. Tämä on yritysjärjestelyitä koskevan kirjoitussarjan kuudes ja viimeinen kirjoitus, edelliset käsittelivät osakeyhtiön jakautumista ja sulautumista eli fuusioitaliiketoimintasiirtoa sekä omien osakkeiden hankkimista osakeyhtiössä ja vähemmistöosakkaiden lunastamista.

Purkamisen yhteydessä yrittäjän kannattaa aina käyttää omaa tilintarkastajaansa tai juristia verotuksen arvioimisessa ja/tai pyytää verottajalta ennakkoratkaisua.

OSAKEYHTIÖN VAPAAEHTOINEN PURKAMINEN MENETTELYNÄ

Kun osakeyhtiö on päättänyt lopettaa toimintansa, se asetetaan yleensä selvitystilaan. Toimintansa lopettanut yhtiö ei yhtiöoikeudellisesti lakkaa olemasta, ellei sitä pureta selvitysmenettelyn kautta. Selvitysmenettelyn tarkoituksena on realisoida yhtiön omaisuus ja selvittää yhtiön velat. Tämän jälkeen osakas saa osakkeilleen tulevan osuuden yhtiölle jäävästä nettovarallisuudesta (jako‐osa). Jos yhtiön varat eivät riitä velkojen maksuun, selvitysmiehen on luovutettava yhtiö konkurssiin. Purkamismenettely on mahdollista toteuttaa noin kuudessa kuukaudessa, mikäli velkojat eivät sitä vastusta ja osakkeenomistajat ovat yksimielisiä.

Yhtiön asettaminen selvitystilaan

Osakeyhtiö asetetaan purkamista varten selvitystilaan. Säännökset menettelystä ovat OYL 20 luvussa. Selvitystila voi olla vapaaehtoinen tai pakkoselvitys. Tässä artikkelissa käsitellään ainoastaan vapaaehtoista selvitysmenettelyä.

Päätöksen osakeyhtiön vapaaehtoisesta purkamisesta tekee yhtiökokous vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä kokouksessa annetuista äänistä ja edustetuista osakkeista. Samalla valitaan yksi tai useampi selvitysmies huolehtimaan purkamismenettelystä.

Purkamismenettelyssä yhtiön normaali toiminta ajetaan alas. Yhtiö on selvitystilan aikanakin kelpoinen tekemään sopimuksia ja myös ottamaan uutta velkaa. Pääsääntöisesti yhtiön liiketoiminta kuitenkin on lopetettava yhtiön joutuessa selvitystilaan, koska menettely tähtää omaisuuden realisointiin ja velkojen maksamiseen sekä säästön laskemiseen jako‐osien maksamiseksi.

Selvitysmenettely

Selvitysmies ilmoittaa rekisteriin selvitysmenettelyn alkamisesta ja myös tekee rekisteriviranomaiselle (PRH) hakemuksen julkisesta haasteesta yhtiön velkojille. Tässä haasteessa yhtiön (tuntemattomille) velkojille määrätään aika (ns. määrä‐ tai paikalletulopäivä), jolloin näiden viimeistään tulee ilmoittaa rekisteriviranomaiselle yhtiöltä olevat erääntyneet tai erääntymättömät saatavansa. Lisäksi julkista haastetta koskeva kuulutus julkaistaan virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää. Tarkoituksena on saada selville yhtiön velkojen ja vastuiden määrä. Jos velkoja jättää ilmoittamatta saamisestaan, eikä saaminen ollut aikaisemmin yhtiölle tunnettu, saamisoikeus lakkaa.

Selvitysmies laatii tarvittaessa tilinpäätöksen siltä selvitystilaa edeltäneeltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei vielä ole esitetty yhtiökokouksessa. Tilinpäätös annetaan mahdollisten tilintarkastajien tarkastettavaksi.

Selvitysmiehen tulee realisoida yhtiön omaisuutta sen verran kuin on tarpeen yhtiön velkojen maksamiseksi ja selvityskulujen suorittamiseksi. Selvitysmies voi päättää, mitä omaisuutta myydään ja miten omaisuuden myynti tapahtuu. Kaikki tiedossa olevat velat maksetaan. Jos velka on riitainen, erääntymätön tai sitä ei muusta syystä voida vielä maksaa, tarpeelliset varat pannaan erilleen.

Julkisen haasteen määräpäivän jälkeen, kun velat on maksettu tai mainitulla tavalla varoja laitettu erilleen näitä varten, selvitysmies jakaa yhtiön omaisuuden jäännöksen eli säästön. Osakkeenomistajalla on oikeus saada osakkeilleen tuleva osuus yhtiön netto-omaisuudesta.

Selvitysmies laatii ja antaa tehtävänsä suoritettuaan lopputilityksen yhtiökokoukselle. Lopputilitys käsittää kertomuksen selvitysmiehen hallinnosta ja selostuksen yhtiön omaisuuden jaosta sekä tilintarkastajan lausunnon lopputilityksestä ja tilinpäätöksestä. Näiden toimien jälkeen selvitysmies kutsuu osakkeenomistajat yhtiökokoukseen tarkastamaan ja hyväksymään lopputilityksen.

Selvitysmenettely päättyy yhtiön purkautumiseen silloin, kun selvitysmiehet esittävät lopputilityksen yhtiökokouksessa.  Lopputilitys ilmoitetaan rekisteröitäväksi kahden kuukauden kuluessa kokouksesta. Selvitysmiehen tulee myös tehdä purkamisilmoitus kaupparekisteriin. Yhtiö katsotaan puretuksi kuitenkin jo, kun selvitysmies on esittänyt lopputilityksen yhtiökokouksessa.

Osakeyhtiön purkaminen johtaa yhtiön lakkaamiseen, jolloin sen oikeussubjektius eli ‐ henkilöys sammuu. Purettu yhtiö ei voi poistamisen jälkeen hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia. Jos yhtiölle ilmaantuu uusia varoja, selvitystä on jatkettava.

Jakoosan maksaminen osakkaille

Osakkeenomistajilla on oikeus saada omistuksensa mukainen osuus yhtiön omaisuuden säästöstä. Yhtiöjärjestyksessä voi olla määräys myös siitä, että varat tulee jakaa jollekin muulle taholle kuin osakkeenomistajille.

Jako‐osa maksetaan rahassa, elleivät kaikki osakkeenomistajat suostu siihen, että jako‐osana annetaan muuta omaisuutta, niin sanottu in natura ‐jako‐osa. Osakkeenomistajalle voidaan hänen suostumuksellaan siirtää jako‐osan yhteydessä myös yhtiön velkoja, mutta velallisen vaihtumiseen on tällöin saatava velkojan hyväksyminen. Samoin osakkeenomistajalle voidaan hänen suostumuksellaan siirtää jako‐osana myös yhtiön saatava.

Pääsääntöisesti jako‐osa annetaan selvitysmenettelyn loppuvaiheessa. Selvitysmies voi kuitenkin turvaavaa vakuutta vastaan antaa ennakkoa osakkeenomistajan jako-osuudesta.

OSAKEYHTIÖN PURKAMINEN VEROTUKSESSA YLEISESTI

Purkamisen yhteydessä yrittäjän kannattaa aina käyttää omaa tilintarkastajaansa tai juristia verotuksen arvioimisessa ja/tai pyytää verottajalta ennakkoratkaisua.

Purkautuvan osakeyhtiön verotus

Alla käsitellään elinkeinotoimintaa harjoittavan osakeyhtiön purkamista. Purkautuvan osakeyhtiön verotus tapahtuu viimeisen kerran purkautumiseen päättyvältä verovuodelta. Purkaminen merkitsee yhtiön elinkeinotoiminnan lopettamista, minkä yhteydessä yhtiö luovuttaa pois kaiken omaisuutensa. Purkautumisen ajankohtana pidetään päivää, jolloin selvitysmies antaa yhtiökokoukselle lopputilityksen.

Purkautuvan osakeyhtiön verotuksessa kaikki omaisuus arvostetaan käypään arvoon; vaihto‐, sijoitus‐, ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä, eli käypä arvo.

Luovutushinnan laskemisesta johtuu, että yhtiölle syntyy verotettavaa tuloa normaalisti kolmella tavalla;

  1. ennakkona tehdyt kulukirjaukset – poistot ‐ palautuvat verotettavaan tulon
  2. omaisuuden hankkimisen jälkeen syntynyt, ns. passiiviinen arvonnousu – todennäköisen luovutushinnan ja hankintamenon erotus – verotetaan yhtiön tulona
  3. tehdyt varaukset purkautuvat

Vastaavasti purkaminen voi realisoida omaisuuden myyntitappioita, jos poistamaton hankintamenon osa on todennäköistä luovutushintaa suurempi.

Oikeuskäytännössä yhteisön oman toiminnan perusteella syntynyttä liikearvoa, toiminimeä tai asiakasrekisteriä ei ole pidetty sellaisena omaisuutena, jonka käypä arvo olisi tuloutettava yhtiötä purettaessa. Kuitenkin, jos liikearvosta osa muodostuu erikseen luovutettavissa olevista aineettomista varallisuuseristä (kuten kustannusoikeuksista, patenteista, tavaramerkeistä taikka valmistus‐, malli‐ tai lisenssioikeuksista), tämän osan käypä arvo on tuloutettava. Yhtiön verotuksessa vahvistetut tappiot ja käyttämättömät yhtiöveron hyvitykset eivät siirry jako‐osan saajalle. Yhtiön tekemät varaukset tuloutuvat purkautumisvuoden verotuksessa.

Purkautuvan osakeyhtiön henkilöosakkaan verotus

Kun purkautuvan osakeyhtiön osakas saa osakkeitaan vastaan jako‐osan, on kysymyksessä vaihto; osakkeet vaihdetaan yhtiön nettovaroista säästöstä, saatavaan jako‐osaan. Henkilöosakkaan saamaan jako‐osaan sovelletaan luovutusvoittoverotuksen säännöksiä.

Jako‐osana saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan käypä arvo saannon hetkellä. Jako-osana saatu omaisuus arvostetaan samaan arvoon kuin mikä luetaan sen luovutushinnaksi purkautuvan yhtiön viimeisessä verotuksessa (ks. yllä).

Jako‐osan saantoajankohta on normaalisti sen yhtiökokouksen päivä, jolloin selvitysmies on esittänyt lopputilityksen. Jos varallisuutta on jaettu jako‐osan ennakkona, katsotaan saantoajankohdaksi jako‐osan luovutushetki. Jos jako‐osana on saatu kiinteistö tai arvopapereita, osakkaalle syntyy varainsiirtoverovelvollisuus.

Purkuvoitto (luovutusvoitto)

Jos saadun jako‐osan käypä arvo on suurempi kuin osakkeiden hankintameno, erotus on osakkeenomistajan tuloa (purkuvoittoa). Osakeyhtiön purkamisesta syntyvä voitto on veronalaista pääomatuloa. Pääomatulojen veroprosentti vuoden 2016 alusta on 30% ja yli 30.000 euron pääomatuloista veroprosentti on 34 %.

Henkilöosakkaan luovutusvoittoa laskettaessa jako‐osuuden käyvästä arvosta vähennetään TVL:n säännösten mukaan joko osakkeiden todellinen hankintameno tai osakkeiden omistusajan perusteella määräytyvän ns. hankintameno‐olettama. Hankintameno-olettama on aina vähintään 20 % myyntihinnasta. Jos osakas on omistanut osuuden yli 10 vuotta, on hankintameno-olettama 40 % jako-osuudesta.

Luovutustappio

Jos jako‐osuus on osakkeiden hankintamenoa pienempi ja osakkeet ovat yksityistä omaisuutta, syntyy luovutustappio. Henkilöomistajan verotuksessa purkutappioon sovelletaan TVL 50 §:n luovutustappiota koskevia säännöksiä, joiden mukaan purkutappio voidaan vähentää vain omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja kolmena seuraavana vuotena sitä mukaa kun voittoa kertyy.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysjärjestelyistä V – Vähemmistöosakkaiden osakkeiden lunastaminen

Kun jonkun omistajan omistusosuus nousee yli 90 % osakeyhtiössä, syntyy osakeyhtiölain mukainen lunastusoikeus ja –velvollisuus. Vähemmistöosakkeiden lunastusoikeudesta ja lunastusmenettelystä on säädetty osakeyhtiölain 18 luvussa.

Tämä on yritysjärjestelyitä koskevan kirjoitussarjan neljäs kirjoitus, edelliset käsittelivät osakeyhtiön jakautumista ja sulautumista eli fuusioita sekä liiketoimintasiirtoa ja omien osakkeiden hankkimista osakeyhtiölle. Seuraava ja sarjan viimeinen kirjoitus käsittelee osakeyhtiön purkamista.

Lunastusoikeuden syntyminen

Osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajalla, jolla on enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa yhtiön osakkeista ja kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä (lunastaja), on oikeus käyvästä hinnasta lunastaa kaikkien muiden osakkeenomistajien osakkeet.

Osakkeenomistajalla, jonka osake voidaan lunastaa, on vastaavasti milloin tahansa lunastusedellytysten täyttyessä oikeus vaatia osakkeensa lunastamista. Lunastusta vaativan osakkeenomistajan on kuitenkin esitettävä lunastusvaatimus kaikista omistamistaan osakkeista.

Ilmoitusvelvollisuudet lunastusoikeudesta

Lunastajan on viipymättä ilmoitettava yhtiölle lunastusoikeuden ja -velvollisuuden syntymisestä tai lakkaamisesta. Tämän ilmoituksen laiminlyönyt osakkeenomistaja voidaan tuomita sakkoon osakeyhtiörikkomuksesta.

Kun yhtiö on saanut lunastajalta tämän ilmoituksen tai muuten luotettavan tiedon lunastusoikeuden ja -velvollisuuden syntymisestä tai lakkaamisesta, yhtiön on viipymättä ilmoitettava lunastusoikeuden ja -velvollisuuden syntyminen tai lakkaaminen rekisteröitäväksi kaupparekisteriin.

Lunastusmenettely

1) Hakemus lunastusmenettelyn aloittamiseksi ja menettelyn vireilletulo

Jos lunastusta koskevaa asiaa ei saada ratkaistua vapaaehtoisin toimin esimerkiksi lunastusvelvollisen tekemän ostotarjouksen seurauksena, yhtiö tai lunastaja voi hakea lunastusmenettelyn aloittamista Keskuskauppakamarin lunastuslautakunnalta. Lautakunta valitsee hakemuksen perusteella tarpeellisen määrän puolueettomia ja riippumattomia välimiehiä sekä uskotun miehen. Uskotun miehen tehtävä on valvoa vähemmistöosakkaiden ja erityisesti passiivisten ja tuntemattomien vähemmistöosakkaiden etuja.

Välimieheksi valitaan yleensä kokenut asianajaja, yliopiston professori tai joku muutoin hyvin kokenut lakimies ja uskotuksi mieheksi valitaan yleensä joku kokenut tilintarkastaja. Menettelyä ei haittaa se, että vähemmistöosakkaat tai osa näistä saattaa olla tuntemattomia, sillä uskottu mies edustaa kaikkia vähemmistösosakkaita.

2) Välimiesmenettelystä

Välimiesmenettelyssä välimies pyytää yleensä aluksi asianosaisilta kirjalliset kannanotot hakemukseen, lunastusoikeuteen ja tarjottuun lunastushintaan. Tämän jälkeen välimies päättää menettelyn kulusta; pyydetäänkö lisää kirjallista aineistoa ja lausuntoja sekä pidetäänkö varsinaisia istuntoja jne. Yleensä menettely kestää noin kolme neljä kuukautta.

3) Osakkeen lunastushinta

Osakkeen lunastushinta määritellään välimiesmenettelyn vireilletuloa edeltävän ajankohdan käyvän hinnan (osakkeen markkinahinnan) mukaan. Kokemuksestani voin sanoa, että näissä lunastuksissa kiinnitetään erityisesti huomioita osakekauppojen toteutuneisiin hintoihin ennen lunastusoikeuden syntyä.

4) Osakkeiden siirtyminen ja lunastushinnan maksaminen

Osakkeet siirtyvät automaattisesti lunastajalle lunastushinnan maksamisella. Lunastushinta on maksettava kuukauden kuluttua siitä, kun tuomio on saanut lainvoiman. Jos lunastaja ei saa haltuunsa vähemmistöosakkaan tai -osakkaiden osakekirjoja, lunastajalla on oikeus saada aikaisemmin annetun osakekirjan tilalle uusi osakekirja, johon tehdään merkintä, että se korvaa aikaisemman osakekirjan.

5) Menettely tuntemattomien vähemmistöosakkaiden osakkeiden kanssa

Siltä osin kuin vähemmistöosakkaita ei tunneta tai osakkeita ei muusta syystä voida lunastaa, lunastaja voi suorittaa lunastushinnan tallettamalla se yhtiön kotipaikan aluehallintoviraston huostaan. Tällöin osakkeet siirtyvät talletuksen tekohetkellä lunastajalle ja ulkona olevilla tuntemattomien omistajien hallussa oleville osakekirjoille jää ainoastaan oikeus saada niitä vastaan lunastushinta aluehallintovirastoon tehdystä talletuksesta.

6) Välimiesmenettelyn kustannukset

Välimiesmenettelyn kustannuksista vastaa lunastaja, jos välimiehet eivät erityisestä syystä katso kohtuulliseksi määrätä toisin. Lunastuslautakunta määrää välimiesten palkkiot. Lautakunta määrää ainoan välimiehen tai välimiesoikeuden puheenjohtajan palkkion julkaistun taulukon mukaisesti. Uskotun miehen palkkiosta ei ole näin tarkasti missään säännelty, mutta se on yleensä pienempi kuin välimiehen. Lisäksi lunastuslautakunta perii oman hallinnointimaksunsa menettelyn hallinnoimisesta.

7) Valitusmahdollisuus

Välimiehet ilmoittavat välitystuomion kaupparekisteriin kahden viikon kuluessa. Välitystuomioon tyytymätön asianosainen voi hakea siihen muutosta valittamalla Helsingin käräjäoikeuteen 60 päivän kuluessa välitystuomion rekisteröimisestä. Käräjäoikeuden päätökseen asiassa saa hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta, jos Korkein oikeus myöntää valitusluvan.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysjärjestelyistä IV – Omien osakkeiden hankkiminen osakeyhtiössä

Osakeyhtiölaki antaa useita vaihtoehtoja yhtiön omistuksen ja oman pääoman erien järjestelemiseen. Toimistomme hoitaa PK-yritysten sopimusasioiden lisäksi myös yrityskauppoja ja erilaisia yhtiöoikeudellisia yritysjärjestelyjä.

Tässä artikkelissa käsitellään yhtiön omien osakkeiden lunastamista ja hankkimista vapaaehtoisella kaupalla. Tämä on yritysjärjestelyitä koskevan kirjoitussarjan neljäs kirjoitus, edelliset käsittelivät osakeyhtiön jakautumista ja sulautumista eli fuusioita sekä liiketoimintasiirtoa.

Osakeyhtiö voi hankkia haltuunsa ja pitää hallinnassaan omia osakkeitaan. Omia yhtiö voi saada neljää kautta:

a) yhtiö voi antaa itselleen maksuttoman osakeannin ja rekisteröidä hallintaansa omia osakkeitaan,

b) yhtiölle voi tulla sen omia osakkeita yrityskaupan tms. järjestelyn yhteydessä,

c) yhtiö voi hankkia omia osakkeita osakkeenomistajaltaan vapaaehtoisella järjestelyllä, tai

d) yhtiö voi lunastaa osakkeitaan vastoin osakkeenomistajan tahtoa tai osakkeenomistaja voi vaatia, että yhtiö lunastaa hänen omistamiaan osakkeita

Käsittelen tässä artikkelissa kohdassa c) mainittua hankkimista ja d) lunastamista yhtiölle,

Yksittäiselle osakkaalle syntyy osakeyhtiölain perusteella lunastusoikeus ja -velvollisuus kun hän saa haltuunsa 90 prosenttia yhtiön osakkeista. Tätä käsitellään seuraavassa artikkelissa. Viimeisessä artikkelissa käsitellään osakeyhtiön purkamista.

Osakeyhtiölain terminologiassa omien osakkeiden hankkiminen on vapaaehtoinen, sopimukseen perustuva toimi, jossa osake hankitaan tarjouksesta. Osakkeiden lunastaminen sen sijaan on pakkotoimi, jolla osakkeenomistajan on luovutettava osakkeensa  yhtiölle joko vastiketta vastaan tai vastikkeetta. Yksityisessä osakeyhtiössä Yhtiölle hankittavien osakkeiden määrä on rajattu vain niin, että yhtiö ei saa hankkia tai lunastaa kaikkia omia osakkeitaan. Vähintään yksi osake tulee siten olla ulkopuolisen omistuksessa.

PÄÄTÖKSENTEKO OSAKKEIDEN HANKKIMISESSA JA LUNASTAMISESSA YHTIÖLLE

Hankkimisesta ja lunastamisesta päätetään yhtiökokouksessa. Yksityisessä osakeyhtiössä päätökseen riittää yksinkertainen ääntenenemmistö eli enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Yhtiökokous voi itse päättää hankkia omia osakkeita tai se voi valtuuttaa hallituksen päättämään omien osakkeiden hankkimisesta.

Lähtökohtana omia osakkeita hankittaessa on osakkeenomistajien yhdenvertainen kohtelu siten, että kultakin osakkeenomistajalta hankitaan osakkeita vanhan omistuksen suhteessa. Omia osakkeita voidaan kuitenkin hankkia myös muussa suhteessa tietyin ehdoin. Tällöin puhutaan suunnatusta hankkimisesta.

Suunnattu osakkeiden hankkiminen

Suunnatun hankkimisen tai vastaavan valtuutuspäätöksen edellytyksenä on, että siihen on yhtiönkannalta painava taloudellinen syy, sekä se, 2/3 enemmistö yhtiökokouksessa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Koska suunnattu hankkiminen merkitsee yhtiön varojen käyttämistä osakkeenomistajien kannalta epäsuhteisesti, on suunnatun hankkimisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa kiinnitettävä erityistä huomiota tarjotun vastikkeen ja osakkeen käyvän hinnan suhteeseen. Mahdollisen ylihinnan maksaminen voi olla laitonta varojenjakoa.

Jos hallitus ehdottaa, että yhtiökokous päättää suunnatusta hankkimisesta taikka hallituksen valtuuttamisesta sellaiseen hankkimiseen, asiasta on erikseen mainittava yhtiökokouskutsussa.

Yhtiön omien osakkeiden lunastaminen

Yhtiö voi lunastaa omia osakkeitaan osakkeenomistajalta yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeen nojalla sekä enemmistövallan väärinkäyttämistä koskevassa menettelyssä. Muutoin omia osakkeita voidaan lunastaa vain, kun yhtiöjärjestykseen sisältyy tätä koskeva nimenomainen määräys. Yksityisessä osakeyhtiössä päätöksen lunastamisesta voi tehdä hallitus. Julkisessa osakeyhtiössä päätöksen tekee yhtiökokous.

OMAT OSAKKEET YHTIÖN HALLUSSA

Yhtiö voi menetellä omien osakkeiden suhteen kolmella vaihtoehtoisella tavalla:

a. osakkeet voidaan säilyttää yhtiön hallussa

b. osakkeet voidaan luovuttaa

c. osakkeet voidaan mitätöidä.

Yksityinen osakeyhtiö voi määräajatta säilyttää omat osakkeensa hallussaan, jos ne on hankittu osakeyhtiölain mukaisesti.

Yhtiön hallussa omat osakkeet eivät tuota osakeoikeuksia. Niillä ei esimerkiksi saa äänestää yhtiökokouksessa. Tällaisille osakkeille ei jaeta osinkoakaan, eivätkä ne ylipäätään oikeuta varojen jakamiseen. Osakkeita ei oteta lukuun, kun pätevän yhtiökokouspäätöksen tekemiseen edellytetään kaikkien osakkeenomistajien tai määräosan suostumus. Osakkeilla ei myöskään ole yhtiön taseessa arvoa, toisin sanoen osakkeet eivät edusta yhtiölle varallisuusarvoa.

Omien osakkeiden luovuttaminen

Yhtiö voi luovuttaa hallussaan olevat omat osakkeensa. Tähän sovelletaan osakeantia koskevia menettelyjä, ja luovutus tapahtuu sen vuoksi samassa järjestyksessä kuin uusien osakkeiden antaminen. Osakkeenomistajalla on etuoikeus saada luovutettavia omia osakkeita omistuksensa suhteessa. Osakkeita voidaan luovuttaa myös suunnatulla osakeannilla, kun tähän on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy.

Omien osakkeiden luovuttamisesta päättää yhtiökokous tai hallitus yhtiökokouksen valtuutuspäätöksen nojalla. Omien osakkeiden luovuttaminen osakeannilla on yhtiön päätettävissä. Vastoin osakeyhtiölain säännöksiä hankitut tai lunastetut omat osakkeeton kuitenkin luovutettava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua saannosta.

Omien osakkeiden mitätöiminen

Hallitus voi milloin tahansa päättää mitätöidä yhtiön hallussa olevat omat osakkeet. Mitätöiminen lakkauttaa osakkeeseen perustuvat oikeudet, osake poistetaan osake‐ ja osakasluettelosta. Tällaisen päätöksen voi tehdä hallitus, jos osakkeiden mitätöiminen ei vaikuta, kuten normaalisti on tilanne, osakepääomaan eikä osakkeenomistajien suhteelliseen omistukseen. Mitätöiminen on ilmoitettava rekisteröitäväksi viipymättä. Osakkeet on mitätöity, kun ilmoitus on rekisteröity.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysjärjestelyistä III – Liiketoimintasiirto perustettavaan tytäryhtiöön

Liiketoimintasiirtoa käytetään yleensä liiketoimintakaupan esijärjestelynä, kun vanhassa yhtiössä on esimerkiksi runsaasti verotuksessa vahvistettuja tai varauksia tappiota, jotka muuten menetettäisiin. Liiketoimintakaupassa liiketoiminnan ostaja sitten ostaisi uuden yhtiön osakkeet omaisuusyhtiöltä, jonne myös luovutuksesta saatu voitto tuloutuisi.

Tämä on yritysjärjestelyitä koskevan kirjoitussarjan kolmas kirjoitus, edelliset käsittelivät osakeyhtiön jakautumista ja sulautumista eli fuusioita. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät omien osakkeiden hankkimista osakeyhtiössä ja vähemmistöosakkaiden lunastamista sekä osakeyhtiön purkamista.

Oikeudellinen toteutus

Osakeyhtiön jakautumisen vaihtoehtona on  liiketoimintasiirto. Vanhasta yrityksestä voidaan erottaa liiketoiminnan jatkamisen kannalta tarkoituksenmukainen kokonaisuus myös Elinkeinoverolain (EVL) 52d §:ssä tarkoitetulla liiketoimintasiirrolla. Jakautumisen ja liiketoimintasiirron selvin ero on siinä, että jakautumisessa yhtiö pilkotetaan vanhojen omistajien omistuksessa useaksi yhtiöksi. Liiketoimintasiirrossa uuden yhtiön sen sijaan omistaa liiketoiminnan luovuttaja eli vanha yritys. Eli tässä syntyy konserni, jossa ylimääräinen varallisuus jää vanhaan yhtiöön ja liiketoiminta siirtyy tytäryhtiöön.

Liiketoimintasiirto on taloudellisesti liiketoiminnan luovutus sellaisin ehdoin, että vastikkeena saadaan uuden yrityksen osakkeita. Liiketoimintasiirto on EVL:n verohuojennuttu yritysjärjestelykeino. Normaalisti luovutuksen verokohtelusta poiketen luovutukseen sovelletaan jatkuvuuden periaatetta, eli taseen erät siirtyvät kirjanpitoarvoin uudelle yritykselle. Liiketoimintasiirrosta ei tällöin aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia kummallekaan yritykselle, vaan verotus lykkääntyy odottamaan ajankohtaa, jolloin vastaanottava yhtiö luovuttaa sille siirtyneen omaisuuden.

Liiketoimintasiirron edellytyksenä on, että liiketoiminta muodostaa riittävän erillisen ja omavaraisen kokonaisuuden. Menettelyn haittapuolena on, että voidaan pitää sitä, että liiketoimintasiirrossa omaisuuden siirtohinnat lukitaan kirjanpitoarvoihin ja mm.  siirtyvään liiketoimintaan liittyvä liikearvo ei kirjaudu näkyviin.

Liiketoimintakokonaisuuden käsite

Siirrettävän varallisuuden tulee muodostaa siirtävässä yhtiössä liiketoimintakokonaisuus. Liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan yhtiön liiketoimintaan liittyviä varoja ja velkoja ja muita velvoitteita, jotka organisatorisesti muodostavat itsenäisesti toimeen tulevan taloudellisen yksikön. Säännöksen lähtökohta on, että liiketoimintakokonaisuuden muodostava varallisuuskokonaisuus siirretään sellaisenaan. Vain siirrettävään toimintaan liittyvät varat ja velat voidaan siirtää

Liiketoimintasiirron edellytykset

Liiketoimintasiirrossa tulee siirtää kaikki liiketoiminnan osaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle. Toisaalta on mahdollista olla siirtämättä esimerkiksi siirrettävän toiminnan käytössä olevat toimitilat, jos menettely palvelee konsernin kiinteistöomistuksen keskittämistä. 

Liiketoimintasiirtoon sisällytettävät taseen erät

Taseen pysyvissä vastaavissa olevat liiketoimintakokonaisuuteen liittyvät varat tulee siirtää liiketoimintasiirrossa. Siirtohintana käytetään yhtiön nykyisiä kirjanpitoarvoja

Myyntisaamisten osalta noudatetaan myös pääsääntöä. Siirrettävään toimintaan liittyvät saamiset tulee siirtää Jos saamisten siirto ei sopimusten perusteella ole mahdollista, tulee siirtävän yhtiön ja vastaanottavan yhtiön välille muodostaa keskinäiset saamiset, jotka ehdoiltaan vastaavat olemassa olevien myyntisaamisten ehtoja. 

Rahoitusomaisuutta voidaan siirtää kohtuullista käyttöpääomaa (1-3 kuukautta) vastaava määrä. 

Siirrettävään toimintaan kohdistuvat lyhyt- ja pitkäaikaiset velat tulee siirtää. Oikeuskäytännön mukaan myös siirrettävään toimintaan kohdistuva osuus yleistä rahoitusta varten otetuista pitkäaikaisista veloista tulee siirtää. Muun selvityksen puuttuessa siirrettävän yleislainan määrä voi vastata siirrettävien varojen osuutta siirtävän yhtiön taseen loppusummasta.

Maksuunpannut kotimaan ja ulkomaan tuloverovelat tulee huomioida liiketoimintasiirrossa, jos erät liittyvät siirrettävään liiketoimintaan. Koska verovelvollinen ei voi siirtää itse velkasuhdetta vastaanottavalle yhtiölle, tulee siirtävän ja vastaanottavan yhtiön välille muodostaa keskinäinen velkasuhde siltä osin kuin erät liittyvät siirrettävään toimintaan.

 Siirtyvään toimintaan liittyvät ostovelat tulee siirtää. Vastaanottavaan yhtiöön siirtyvään henkilöstöön kohdistuvista palkoista, vuosilomapalkoista ja eläkevakuutusmaksuista muodostuvat siirtovelat tulee siirtää vastaanottavalle yhtiölle. Siltä osin kuin itse velkasuhdetta ei voida siirtää, tulee siirtävän ja vastaanottavan yhtiön välille muodostaa keskinäinen velkasuhde.

Vastike liiketoimintasiirrossa

Vastikkeeksi siirrettävästä liiketoiminnasta saadaan antaa vain vastaanottavan yhtiön osakkeita. Vastikkeena ei siten saa antaa rahaa tai edes tasauseränä käyttää rahaa, eikä myöskään yhtiön haltuun hankittuja omia osakkeita saa antaa vastikkeeksi.

Tätä järjestelyä käytetään yleensä liiketoimintakaupan esijärjestelynä, kun vanhassa yhtiössä on esimerkiksi runsaasti verotuksessa vahvistettuja tai varauksia tappiota, jotka muuten menetettäisiin. Liiketoimintakaupassa liiketoiminnan ostaja sitten ostaisi uuden yhtiön osakkeet omaisuusyhtiöltä, jonne myös luovutuksesta saatu voitto tuloutuisi. 

Sopimusten siirto

Velvoiteoikeudellisen perussäännön mukaan velkavastuun siirtämiseen vaaditaan aina velkojan suostumus. Sen vuoksi ilman velkojien suostumusta voidaan kaupassa luovuttaa vain liiketoiminta siihen liittyvä varallisuus, mutta ei velkoja tai vastuita. Tämä pätee myös sopimuksiin. Käytännössä sopimusten ja velkavastuun siirtoon tulisi aina hankkia sopimuskumppanin tai velkojan hyväksyminen.

Velat, takuut ja vastuut

Yllä esitetty pätee myös annettuihin takuisiin, oli se sitten sopimusperusteinen tai esimerkiksi lakiperusteinen 10 vuoden vastuu piilevistä virheistä. Eli liiketoimintasiirron saaja voi ottaa vastatakseen takuut ja esimerkiksi suunnittelutöihin liittyvät vastuut, mutta ilman velkojan (esim. suunnittelutyön tilaajan) suostumusta tehty siirto ei vapauta liiketoiminnan myyjä vastuusta suhteessa velkojaan tai sopimuskumppaniin.

Uuden yhtiön osakkeiden arvostaminen tulevassa myynnissä

Vastikkeeksi saatujen osakkeiden varallisuusyhtiön verotuksessa vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi luetaan siirrettyjen varojen, omaisuus ja varat, määrä, (kirjanpitoarvo) vähennettynä siirtyneiden velkojen määrällä.

Ennakkoratkaisun hakeminen verottajalta

Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä kannattaa hakea verottajalta ennakkoratkaisua suunnitellun järjestelyn verotuksesta.  Järjestelyn toteuttamisen suunniteluun ja hakemuksen laatimiseen verottajalle ennakkoratkaisun saamiseksi järjestelyn verokohtelusta tulee varata muutamia viikkoja. Verottajalla menee oma aikansa päätöksen antamiseen. Tähän tulee varata vähintään kuukausi aikaa.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysjärjestelyistä II – Osakeyhtiön jakautuminen

Ennen yritys- tai liiketoimintakauppaa voidaan myytäväksi tarkoitettu liiketoimintakokonaisuus irroittaa vanhasta osakeyhtiöstä joko jakautumisella tai liiketoimintasiirrolla. Se kumpi vaihtoehto on järkevämpi ja verotuksellisesti edullisempi täytyy erikseen tapauskohtaisesti harkita. Yrityskaupan jälkeen, kun on ostettu toimivan yhtiön osakkeet, tulee yleensä ajankohtaiseksi ostetun yhtiön toimintojen sulauttaminen ostaneeseen yhtiöön, joka voidaan toteuttaa tytäryhtiösulautumisella, jota käsiteltiin edellisessä kirjoituksessa. Liiketoimitasiirtoa käsitellään seuraavassa artikkelissa.

Jakautumisella tarkoitetaan tässä kirjoituksessa osakeyhtiölain 17 luvussa säänneltyä jakautumista. Jakautuminen voi tapahtua kokonaan tai osaksi. Kokonaisjakautumisessa kaikki jakautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö purkautuu. Osittaisjakautumisessa osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle.

Kokonaisjakautumisessa vastaanottavia yhtiöitä tulee olla vähintään kaksi, mutta osittaisjakautumisessa riittää yksi vastaanottava yhtiö. Jakautuminen oi tapahtua joko toimivaan yhtiöön tai perustettavaan yhtiöön.

KOKONAISJAKAUTUMINEN

Jakautumista käytetään usein omistajanvaihdoksen valmisteluun erottamalla yrityskokonaisuudesta sellainen osa, joka aiotaan siirtää uudelle omistajalle. Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen valmistelemiseksi vanhempien omistamasta yhtiöstä voidaan varsinainen liiketoiminta eli aktiivivarallisuus erottaa omaksi yhtiöksi ja siirtää toiseen yhtiöön liiketoiminnan kannalta passiivinen omaisuus. Jakautumisen jälkeen aktiivinen liiketoimintayhtiö luovutetaan yritystoimintaa jatkaville lapsille. Taseen leikkaaminen tällä tavalla osiin alentaa osakkeiden siirto-/myyntihintaa. Samanlainen tavoite voi liittyä ulkopuolisen ostajan kanssa tehtävään yrityskauppaan.

Jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat osakkeistaan vastikkeeksi yhden tai useamman vastaanottavan yhtiön osakkeita tai muuta omaisuutta, sitoumuksia tai rahaa. Lakiteknisesti kokonaisjakautumista pidetään pääasiallisena jakautumiskeinona. Soveltuvin osin sen menettelytapoja noudatetaan osittaisjakautumisessa.

OSITTAISJAKAUTUMINEN

Osittaisjakautumisessa on soveltuvin osin sama menettely, mutta jakautuva yhtiö ei purkaannu. Osittainen jakautuminen mahdollistaa mm. monialayrityksen yhden tai useamman toimialan siirron erilliseen yhtiöön tai esim. tuotannon ja markkinoinnin jakamisen erillisiksi yhtiöiksi. Vastaanottava yhtiö voidaan perustaa tässä yhteydessä tai sillä voi jo olla muuta liiketoimintaa tai se voi myös olla toimimaton yhtiö, niin sanottu pöytälaatikkoyhtiö.

Osittainen jakautuminen voi tapahtua alentamalla jakautuvan yhtiön osakepääomaa ja jakamalla vastaanottavalle yhtiölle osakepääoman alentamisessa vapautuneita varoja. Välttämättä osakepääomaa eitarvitse alentaa, vaan asia voidaan hoitaa myös alentamalla pois siirtyvän omaisuuden nettoarvolla vapaata omaa pääomaa.

Käytännössä osittaisjakautumisen tavan varsin usein määrää verolaki, koska vain tietyllä tavalla toteutettu jakautuminen voidaan hyväksyä verotuksessa. Elinkeinoverolain mukaan osittaisjakautumisessa voidaan siirtää vain tietynlainen liiketoimintakokonaisuus, ja jakautuvaan yhtiöön tulee myös jäädä vähintään yksi tällainen liiketoimintakokonaisuus. Liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan yhtiön osan kaikkia varoja ja vastuita, jotka muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön.

JAKAUTUMISMENETTELY

Jakautumistapahtumassa on useita vaiheita. Sulautumisen käsittelyyn on kaupparekisterissä on varattava vähintään neljä kuukautta Jakautumista koskevat säännökset ovat yhteisiä sekä julkisille osakeyhtiöille että yksityisille osakeyhtiöille. Osakeyhtiölain säännökset jakautumisesta on kirjoitettu ensisijaisesti julkisia osakeyhtiöitä varten, joten menettelytavat voivat olla yksityisten osakeyhtiöiden tarpeisiin nähden ylimitoitettuja. Yksityisissä osakeyhtiöissä näistä menettelytavoista saadaan kuitenkin poiketa monin kohdin, jos osakkeenomistajat ovat yksimielisiä, joten esim. perheyhtiöissä tai muissa harvainyhtiöissä menettelyt voidaan tarvittaessa saada hyvinkin joustaviksi.

Jakautumissuunnitelma

Jakautumissuunnitelmassa on oltava tietyt vähimmäisehdot. Keskeinen osa suunnitelmaa on varallisuusselvitys, josta tilintarkastaja antaa lausuntonsa. Varallisuusselvityksessä annetaan mm.

  • selvitys jakautuvan yhtiön varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista,
  • ehdotus jakautuvan yhtiön varojen ja velkojen jakamisesta kullekin jakautumiseen osallistuvalle yhtiölle, ja
  • ehdotus jakautumisen suunnitellusta vaikutuksesta vastaanottavan yhtiön taseeseen.

Tilintarkastaja arvioi lausunnossaan, onko jakautumissuunnitelmassa annettu oikeat ja riittävät tiedot perusteista, joiden mukaan jakautumisvastike määrätään, sekä vastikkeen jakamisesta. Lausunto on käytännössä tärkeä peruste, kun osakkeenomistaja arvioi ehdotettua vastiketta. Osittaisessa jakautumisessa vastaanottavalle yhtiölle annettavassa lausunnossa on lisäksi mainittava, onko jakautuminen omiaan vaarantamaan yhtiön velkojen maksun.

Kuulutusmenettely

PRH antaa jakautuvan yhtiön hakemuksesta jakautuvan yhtiön velkojille kuulutuksen, jossa mainitaan velkojan oikeudesta vastustaa jakautumista määräpäivään mennessä. Rekisteriviranomainen julkaisee kuulutuksen Virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää ja rekisteröi sen viran puolesta. Yhtiön tulee lähettää jäljennös kuulutuksesta tunnetuille velkojilleen viimeistään kuukausi ennen määräpäivää.

Velkojan suoja jakautumisessa

Velkojien suoja on järjestetty jakautumisessa kahdella tavalla. Velkojia suojaa välittömästi se, että jokainen velkoja voi vastustaa jakautumista kuulutusmenettelyssä. Vastustamisoikeuden lisäksi velkojia suojaa välillisesti se, että jokainen vastaanottava yhtiö vastaa eräin rajoituksin jakautuvan yhtiön veloista yhteisvastuullisesti.

Jos velkoja on vastustanut jakautumista, rekisteriviranomaisen on ilmoitettava tästä yhtiölle viipymättä. Jos velkoja vastustaa hakemusta, yhtiöiden tulee joko maksaa velkojan saaminen tai asettaa sen maksamisesta ensi sijassa velkojan ja riitatapauksessa tuomioistuimen hyväksymä vakuus.

Ensisijainen vastuu siirtyvästä velasta on sillä yhtiöllä, josta jakautumissuunnitelman mukaan tulee uusi velallinen. Muut vastaanottavat yhtiöt vastaavat vain toissijaisesti. Tämä merkitsee, että jakautumissuunnitelmassa mainitusta velasta velkoja voi vaatia näiltä muilta vastaanottavilta yhtiöiltä suoritusta yhteisvastuun perusteella vasta, kun on todettu, ettei hän saa suoritusta velalliselta tai vakuudesta.

Jakautumisen täytäntöönpano

Jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden on tehtävä rekisteriviranomaiselle ilmoitus jakautumisen täytäntöönpanosta neljän kuukauden kuluessa jakautumista koskevasta päätöksestä sillä uhalla, että jakautuminen raukeaa. Täytäntöönpanoilmoitukseen liitetään mm. tilintarkastajan todistus siitä, että vastaanottava yhtiö on saanut täyden vastikkeen sen omaan pääomaan merkitystä määrästä, ja lausunto jakautumissuunnitelmassa olevasta selvityksestä, joka koskee jakautuvan yhtiön varoja, velkoja ja omaa pääomaa ja niiden arvostamiseen vaikuttavia seikkoja. Siirrettävien varojen riittävyys oman pääoman maksuksi arvioidaan sen ajankohdan mukaan, jolloin täytäntöönpanoilmoitus tehdään.

Lopputilitys

Kokonaisjakautumisessa jakautuvan yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan on lisäksi mahdollisimman pian jakautumisen täytäntöönpanon jälkeen laadittava tilinpäätös ja toimintakertomus ajalta, jolta tilinpäätöstä ei vielä ole esitetty yhtiökokouksessa, eli lopputilitys. Lopputilitys annetaan tilintarkastajalle, jonka on kuukauden kuluessa annettava lopputilitystä koskeva tilintarkastuskertomus.

JAKAUTUMISEN VAIKUTUKSET

Jakautumisen täytäntöönpanon rekisteröinti merkitsee varojen ja velkojen seuraantoa ja kokonaisjakautumisessa jakautuvan yhtiön purkautumista sekä uusien vastaanottavien yhtiöiden syntymistä.

Jakautumisen tullessa voimaan jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat oikeuden suunnitelmassa määrättyyn  (jakautumis)vastikkeeseen. Osakkeenomistajalla on oikeus saada vastiketta osakeomistuksensa suhteessa. Tätä varten hänelle annetaan pääsääntöisesti vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön osakkeita. Vastike voi kuitenkin olla myös rahaa, muuta omaisuutta tai sitoumuksia.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysjärjestelyistä I – Osakeyhtiön sulautuminen eli fuusio

Tämän artikkelisarjan kirjoitukset keskittyvät osakeyhtiöissä tehtäviin yritysjärjestelyihin, jotka tulevat yleensä ajankohtaisiksi suunniteltaessa yrityskauppaa tai yrityskaupan jälkeen. Sulautumisella eli fuusiolla osallisyhtiöiden varat ja velat yhdistyvät, ja sulautuva yhtiö samalla lakkaa. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät osakeyhtiön jakautumista, liiketoimintasiirtoa perustettavaan tytäryhtiöön, omien osakkeiden hankkimista osakeyhtiössä, vähemmistöosakkaiden lunastamista ja osakeyhtiön purkamista.  Tämä artikkeli kokonaisuudessaan on luettavissa myös toimistomme kotisivuilta kohdasta kirjoituksia.

Osakeyhtiölain sallima sulautuminen johtaa aina sulautuvan yhtiön lakkaamiseen, joten sulautumista ei voida toteuttaa osittaisena. Osakeyhtiölaissa tunnetaan neljä erilaista sulautumistyyppiä 1) absorptiosulautuminen, 2) tytäryhtiösulautuminen, 3) kolmikantasulautuminen ja 4) kombinaatiosulautuminen.

Tavallinen absorptiosulautuminen

Absorptiosulautumisessa yhtiöön sulautetaan toinen yhtiö. Tavallisessa absorptiossa ei vastaanottava yhtiö eivätkä osallisyhtiöt yhdessäkään omista kaikkia sulautuvan yhtiön osakkeita. Sulautuvan yhtiön muut osakkeen‐ omistajat kuin vastaanottava yhtiö eli ”ulkopuoliset” osakkeenomistajat voivat saada osakkeistaan vastikkeeksi (sulautumisvastike) joko vastaanottavan yhtiön uusia osakkeita, yhtiön hallussa olevia omia osakkeita, rahaa, muuta omaisuutta tai sitoumuksia. Absorptiofuusiossa voi olla vain yksi vastaanottava yhtiö, mutta sulautuvia yhtiöitä voi olla useampia.

Tytäryhtiösulautuminen

Tytäryhtiöfuusio on yleisin fuusiotyyppi. Tämä johtunee ennen muuta siitä, että sen menettely on yksinkertaisempi ja joustavampi kuin tavallisessa absorptiofuusiossa, koska sulautuvassa yhtiössä ei ole osakkeenomistajien vähemmistöä. Emoyhtiö pyrkiikin usein saamaan haltuunsa koko osakekannan. Tytäryhtiösulautuminen voidaan toteuttaa heti, kun omistus on sataprosenttinen.

Tytäryhtiösulautuminen on yleinen yrityskaupan jälkeen, kun ostettu yhtiö halutaan yhdistää ostajaan. Myös pidempään toimineen konsernin purkamiseksi fuusio on tavallinen. Samaan lopputulokseen emoyhtiö voi päästä purkamalla tytäryhtiön selvitystilan kautta. Usein valinta näiden vaihtoehtojen välillä tehdään verotuksellisten seikkojen nojalla. Vaihtoehtojen verokohtelu on varsin erilainen ja ratkeaa tapauksittain.

Tytäryhtiösulautumisen menettelykevennyksiä on monissa kohdissa: Sulautumissuunnitelma voidaan hyväksyä sulautuvassa yhtiössä hallituksen päätöksellä. Pääsääntöisesti hallitus päättää sulautumisesta myös vastaanottavassa yhtiössä. Tilintarkastajan lausunnoksi riittää kannanotto siitä, onko sulautuminen omiaan vaarantamaan vastaanottavan yhtiön velkojen maksun. 

Kombinaatiosulautuminen

Kombinaatiosulautumisessa kaksi tai useampia osakeyhtiötä sulautuu perustamalla yhdessä vastaanottavan yhtiön, jolle niiden varat ja velat siirtyvät. Uusi yhtiö perustetaan aina fuusioprosessissa. Sulautumissuunnitelma korvaa yhtiön perustamissopimuksen, ja suunnitelmaan sisältyy myös yhtiöjärjestysehdotus sekä maininta yhtiön johdon ja mahdollisten tilintarkastajien valinnasta. Kun yhtiöiden tekemä rekisteri‐ilmoitus sulautumisen täytäntöön panemiseksi rekisteröidään, sulautuvat yhtiöt merkitään lakanneiksi ja uusi osakeyhtiö rekisteröidään.

Kombinaatiossa fuusiovastikkeeksi annetaan säännönmukaisesti vastaanottavan yhtiön osakkeita, mutta muunlaisenkaan vastikkeen antamista laissa ei ole nimenomaisesti kielletty, kunhan osakkeita annetaan vastikkeena vähintään yksi. Vastaanottavan yhtiön osakepääoma maksetaan sulautuvilta yhtiöiltä siirtyvällä varallisuudella.

SULAUTUMISMENETTELY

Sulautumismenettely on monivaiheinen ja vaihtelee sulautumistilanteen mukaan. Sulautumisen käsittelyyn on kaupparekisterissä on varattava vähintään neljä kuukautta. Sulautumisen aikataulua voidaan menettelyn kuluessa säätää ‐ nopeuttaa tai hidastaa – varsin monissa kohdissa. Osakkeenomistajien ollessa yksimielisiä menettelyä voidaan eri kohdissa nopeuttaa. Ajoituksella on merkitystä kirjanpidollisesti ja verotuksessa, koska sulautuvaa yhtiötä ja vastaanottavaa yhtiötä pidetään erillisesti kirjanpitovelvollisina ja erillisinä verovelvollisina fuusion voimaantuloon asti.

Sulautumissuunnitelma

Sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden hallitusten on laadittava kirjallinen sulautumissuunnitelma, jonka tulee sisältää tietyt laissa mainitut vähimmäisehdot. Näiden ehtojen lisäksi suunnitelmaan voidaan ottaa muita ehtoja. Sulautumissuunnitelmalla pyritään selvittämään ja dokumentoimaan yksityiskohtaisesti ja kattavasti osallisyhtiöiden taloudellinen tila, siirtyvän varallisuuden rakenne, seuraannon tasevaikutukset vastaanottavassa yhtiössä sekä erityisesti sulautumisessa annettavan vastikkeen perusteet ja määrä. Yhtiön varat sekä velat siirtyvät sellaisinaan ja ilman erillistä selvitysmenettelyä eli varojen ja velkojen luettelointia vastaanottavalle yhtiölle. Osallisyhtiöiden ja niiden osakkeenomistajien kannalta sulautumisen tulee sen vuoksi perustua oikeisiin ja riittäviin tietoihin yhtiöiden taloudellisesta asemasta ja sulautumisen vaikutuksista.

Sulautumisvastike

Pääsääntöisesti vastikkeen tulee seurata osallisyhtiöiden taloudellista asemaa ja vastata näiden keskinäistä suhdetta. Kun sulautuvan yhtiön varat ja velat fuusiossa siirretään vastaanottavalle yhtiölle, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajia loukataan, jos vastike ilman heidän suostumustaan on pienempi kuin heidän omistamiensa sulautuvan yhtiön osakkeiden käypä arvo. Osakkeenomistajien yhdenvertainen kohtelu vaatii, että sulautumisvastike on yleensä annettava osakkeina. Rahavastike tulee tavallisesti kysymykseen vain tasauseränä, jolla vältetään murto-osainen osakevastike, joka ei ole sallittua.

Tilintarkastajan lausunto

Sulautumissuunnitelmasta vaaditaan pakollisena hyväksytyn tilintarkastajan lausunto, joka liitetään I‐ vaiheen rekisteri‐ilmoitukseen. Tilintarkastajan lausunnolla suojataan sekä yhtiöiden osakkeenomistajia että velkojia ja muita yhtiön sidosryhmiä. Lausunto kohdistuu yhtiöiden taloudelliseen asemaan, ja siinä joudutaan mm. vertaamaan eri yhtiöiden arvoja fuusiovastikkeen oikean tason tai velanmaksukyvyn arvioimiseksi. Lausunnon ensisijainen tarkoitus on varmentaa sulautumissuunnitelmassa osakkeenomistajalle vastikkeesta annettujen tietojen oikeellisuus ja riittävyys. Tilintarkastajan lausunto voi olla suppeampi, jos kaikki sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajat tähän suostuvat tai jos kysymyksessä on tytäryhtiösulautuminen.

Sulautumisesta päättäminen

Sulautumissuunnitelma rekisteröidään kaupparekisteriin ennen asiasta päättäviä kokouksia kuukauden kuluessa suunnitelman laatimisesta. Sulautuvassa yhtiössä sulautumisesta päättää normaalissa absorptiossa sekä kombinaatiossa aina yhtiökokous. Tytäryhtiöfuusiossa asiasta voi päättää hallitus. Vastaanottavassa yhtiössä fuusiopäätöksen tekee pääsäännön mukaan hallitus ja poikkeuksellisesti yhtiökokous. Sulautuminen vaatii yhtiökokouksessa määräenemmistön ‐ myös vastaanottavan yhtiön yhtiökokouksessa, jos asia tulee käsitellä siellä. Päätökseen vaadittava enemmistö on vähintään 2/3 kokouksessa annetuista äänistä ja siinä edustetuista osakkeista, ellei yhtiöjärjestyksessä edellytetä suurempaa enemmistöä.

Osakkeenomistajaa, joka ei halua tyytyä sulautumisen ehtoihin, suojataan myöntämällä hänelle oikeus saada osakkeista rahalunastus. Lunastuksen vaatiminen merkitsee sitä, että osakkeenomistaja eroaa yhtiöstä ja hänelle maksetaan rahana osakeomistustaan vastaava osuus yhtiön arvosta. 

Velkojan suoja sulautumisessa

Velkojien suojaa koskevissa periaatteissa on lähdetty siitä, että sulautuvan yhtiön velkojalla on aina oikeus halutessaan etukäteen vastustaa sulautumista ja siten estää oikeuksiaan loukkaava sulautuminen. Velkojana pidetään kaikkia niitä, joilla on yhtiöltä rahasaaminen. Saamisen tulee kuitenkin olla syntynyt ennen suunnitelman rekisteröintiä. Velvoiteoikeudessa noudatetaan normaalisti sääntöä, jonka mukaan velallisen vaihtuminen edellyttää velkojan hyväksymistä. Sulautumisessa tästä on katsottu mahdolliseksi poiketa ja antaa velkojalle ratkaisuvalta siitä, haluaako hän vastustaa seuraantoa.

Kuulutusmenettely

Vastustaminen toteutetaan rekisteriviranomaisen kuulutusmenettelyllä. Sulautuvien yhtiöiden on haettava kuulutusta yhtiön velkojille. Kuulutuksessa kerrotaan velkojan oikeudesta vastustaa sulautumista ilmoittamalla vastustuksestaan kirjallisesti PRH:lle viimeistään kuulutuksessa mainittuna määräpäivänä. PRH julkaisee kuulutuksen Virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää. Kuulutus merkitään myös kaupparekisteriin. Yhtiön tulee myös itse antaa tieto kuulutuksesta tunnetuille velkojilleen lähettämällä näille jäljennös kuulutuksesta viimeistään kuukausi ennen määräpäivää. Velkojan katsotaan suostuneen sulautumiseen, jos hän ei ole oikeassa ajassa ja järjestyksessä ilmoittanut vastustavansa velallisensa sulautumista.

Yhtiöllä on kuukausi aikaa neuvotella velkojan kanssa vastustamisen peruuttamisesta, maksusta tai velasta annettavasta vakuudesta. Jos velkoja vastustaa hakemusta, yhtiöiden tulee joko maksaa velkojan saaminen tai asettaa sen maksamisesta ensi sijassa velkojan ja riitatapauksessa tuomioistuimen hyväksymä vakuus.

Sulautumisen täytäntöönpano

Täytäntöönpanoilmoitus Ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta (III-vaihe, loppurekisteröinti) on tehtävä neljän kuukauden kuluessa sulautumista koskevasta päätöksestä. Muutoin sulautuminen raukeaa. Täytäntöönpanoilmoituksen liitteinä annetaan mm.  tilintarkastajan todistus siitä, että vastaanottava yhtiö on saanut täyden vastikkeen sen omaan pääomaan merkitystä määrästä.

Lopputilitys

Sulautumisen tultua voimaan sulautuvassa yhtiössä tulee tehdä lopputilitys. Tämän antavat osakkeenomistajien kokoukselle sulautuvan yhtiön hallitus ja toimitusjohtaja. Lopputilitys sisältää tilinpäätöksen siltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei ole vielä esitetty yhtiökokouksessa. Jos yhtiössä on tilintarkastaja, lopputilitys on annettava tilintarkastajalle, jonka on annettava lopputilitystä koskeva tilintarkastuskertomus.

SULAUTUMISEN OIKEUSVAIKUTUKSET

Sulautumisen voimaantulo saa aikaan seuraavat oikeusvaikutukset:

  • sulautuva yhtiö purkautuu
  • kombinaatiosulautumisessa vastaanottava yhtiö syntyy sulautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät  vastaanottavalle yhtiölle  ns. yleisseuraantona
  • jos sulautumisvastike annetaan osakkeina, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajista tulee vastaanottavan yhtiön, osakkeenomistajia;
  • jos vastike annetaan muussa muodossa kuin osakkeina, kuten rahana tai sitoumuksina, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille syntyy oikeus tähän vastikkeeseen.

Sulautumisessa siirtyville kiinteistöille ei tarvita erillistä maakaaren mukaista luovutuskirjaa. Vastaanottava yhtiö ei ole velvollinen hakemaan lainhuutoa sulautumisessa siirtyneisiin kiinteistöihin, mutta sille voidaan hakemuksesta myöntää selvennyslainhuuto.

Yleisseuraanto

Yleisseuraannon periaate varojen ja velkojen siirtymisessä tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että varoja ja velkoja ei tarvitse yksilöidä ja erotella, toisin kuin yhtiön purkautuessa selvitystilan kautta. Seuraanto koskee yhtä lailla tiedossa olevia kuin tuntemattomiakin varoja ja velkoja. Sulautuvan yhtiön tekemiin sopimuksiin perustuvat oikeudet ja velvoitteet sisältyvät näihin siirtyviin varoihin ja velkoihin. Sulautuminen ei ole sopimuksen siirto, joten velkojan tai sopimuskumppanin erillistä suostumusta ei tarvita.

Yleisseuraantoperiaatteen vuoksi velkojan saaminen ei voi sulautumisessa lakata, vaan se siirtyy samoilla ehdoilla uudelle velalliselle. Sulautuvan yhtiön saatavat siirtyvät entisin ehdoin vastaanottavalle yhtiölle.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Työsuhteet yrityskaupassa

Liikkeen luovutus ei pääsääntöisesti vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan. Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista. Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat kuitenkin myyjä ja ostaja yhteisvastuullisesti.

Osakekaupassa, missä myydään toimivan osakeyhtiön määräysvaltaan oikeuttavat osakkeet, eivät työsuhteet muutu mitenkään, vaan työntekijöiden työnantajana säilyy myytävä osakeyhtiö. Alla käsitellään lähinnä liiketoimintakauppaa, jatkossa liikkeen luovutus, jossa myydään yrityksen liiketoiminta ja työnantaja vaihtuu.

Tämä artikkeli on jatkoa Uuden Suomen Yrityskanavassa viime viikolla julkaistuille artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa ja pk-yrityksen arvonmääritys.

Työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus

Työsopimuslain mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Tällaisessa tilanteessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle. Liikkeen luovutus ei siten vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan.

Vastuu työntekijöiden palkoista ja muista saatavista

Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista riippumatta siitä, milloin nämä saatavat on ansaittu. Siten liikkeen ostaja vastaa esimerkiksi myöhemmin maksettavaksi tulevista vuosilomapalkoista ja lomarahoista, vaikka lomapäivät olisivatkin kertyneet ennen luovutusta. Näitä vielä erääntymättömiä saatavia ei voi myöskään suorittaa etukäteen työntekijöille. Tämän vuoksi tällaiset myöhemmin maksettavaksi erääntyvät saatavat olisi hyvä kartoittaa etukäteen jo ennen yrityskaupan tekemistä ja huomioida kauppahinnassa.

Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Siten työntekijä voi vaatia aiemmin maksamatta jäänyttä palkkasaatavaansa halutessaan myös uudelta omistajalta. Myyjä on kuitenkin ostajalle vastuussa tällaisesta saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Siten vaikka ostaja joutuukin maksamaan työntekijälle tälle kuuluvan saatavan, voi hän vaatia vastaavaa suoritusta myyjältä.

Liikkeen luovutus ei ole irtisanomisperuste

Liikkeen luovutus itsessään ei ole työsuhteiden irtisanomisperuste, eikä työnantaja voi vaatia työntekijöitä suostumaan työsopimusten ehtojen muutoksiin sen perusteella. Mikäli joukossa on työntekijöitä, joiden kanssa ei ole tehty kirjallisia työsopimuksia, on ostajan kannalta järkevää muuttaa olemassa oleva työsopimus kirjalliseen muotoon. Myöhemmässä riitatilanteessa voi nimittäin olla vaikeaa yrittää selvittää vanhalta työnantajalta työsopimuksen sisältöä, jos työntekijä väittää jotain sovitun. Työsopimusten sisältö ja työsuhteiden ehdot kannattaa näin ollen selvittää jo ennen yrityskaupan tekemistä.

Työntekijöiden irtisanomien tai työsuhteen ehtojen muuttaminen

Liikkeen luovutus ei tarjoa erityistä suojaa työntekijöille enää luovutuksen jälkeen. Uusi työnantaja voi piankin luovutuksen jälkeen ryhtyä esimerkiksi järjestelemään yrityksen toimintaa uudelleen. Tällöin työnantajalle voi syntyä tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste, jonka olemassaoloa arvioidaan samoin kuin muissakin tilanteissa. Liikkeen luovutus ei vaikuta irtisanomisperusteen olemassaoloon. Erittäin tärkeää onkin huomata, että työntekijöitä mahdollisesti irtisanottaessa irtisanomisperusteena tulee olla toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuva työn olennainen ja pysyvä vähentyminen, ei liikkeenluovutus itsessään.

Konkurssipesältä ostettava liiketoiminta

Mikäli kyse on konkurssipesältä ostettavasta liiketoiminnasta, sovelletaan tilanteessa hieman erilaisia sääntöjä. Tällöin luovutuksensaaja ei normaalisti vastaa ennen luovutusta erääntyneistä saatavista. Vastuu voi kuitenkin seurata, mikäli luovutuksen vastaanottavassa liikkeessä määräysvaltaa käyttävät tai käyttäneet henkilöt ovat samoja kuin konkurssiin asetetussa.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Pk-yritysten arvonmääritys

Yrityksen arvonmäärityksestä voidaan sanoa, että ei ole yhtä ainoaa ”oikeaa” hintaa. Yritys on eri arvoinen erilaisille ostajille. Se onko mahdollinen ostaja kilpailija, uusi yrittäjä, yrityksen tavarantoimittaja tai asiakas tai yrityksen toimiva johto tai työntekijät vaikuttaa siihen minkä arvoisena he näkevät yrityksen.

Tämä artikkeli on jatkoa Uuden Suomen Yrityskanavassa 21.1.2016 julkaistulle artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa. Seuraavassa artikkelissa käsitellään työsuhteita liikkeen luovutuksen yhteydessä.

Yleisimmät arvonmääritystavat, joiden avulla voidaan haarukoida yrityksen hintaa/arvoa ovat tasearvoon, substanssiarvoon ja tuottoarvoon tai kassavirtaan perustuvat arviointitavat. Lisäksi hintaan vaikuttavat vaihtoehtoiskustannukset ostajalle ja myytävään yritykseen liittyvät tekijät. Yrityksen tasearvo tai verotusarvo ei yleensä ole hyvä yrityksen arvon mittari, koska ne kuvastavat yrityksen eri omaisuuserien historiallisia hankintakustannuksia ja muutaman edellisen vuoden tuottoa. Sen sijaan tasearvolla ja taseen eri erien arvoilla sekä verotusarvolla on keskeinen merkitys arvioitaessa vaihtoehtoisten yrityskauppatapojen veroseuraamuksia.

Käytännössä pienten ja keskisuurten yritysten arvo määritellään kahdella tavalla: yrityksen tuottoarvolla sekä substanssiarvolla eli yrityksen velattoman omaisuuden arvolla. Vaikka arvonmääritysmenetelmiä on useita ja arvon määrittäminen on vaativaa ammattilaisten puuhaa, on näistä kahdesta tavasta hyvä tietää ainakin hiukan.

Tuottoarvo

Tuottoarvo on tavanomaisissa yrityskauppatilanteissa ehkä tärkein ja käytetyin hinnan arviointimuoto. Tuottoarvon laskennassa keskeisimmät elementit ovat, yrityksen tuotto, mitä aikajännettä käytetään ja mikä on varmuus tulevien vuosien tuotosta. Lähtökohtana on yrityksen tuotto muutamalta edelliseltä vuodelta, jota voidaan oikaista vastaamaan ”normaalia” vuotta ja vastaamaan ostajan kulurakennetta. Tämän jälkeen arvioidaan yrityksen muutaman seuraavan vuoden tuotto. Yleensä yrityksen oikaistu tuotto kerrotaan 3‐6:lla, joka vastaa yleensä sitä aikaa jossa yrityskaupan tulisi maksaa ostajalle itsensä, jolloin saadaan yrityksen tuottoarvo. Mm. Suomen Yrittäjien www‐sivuilla on esitelty erilaisia tuottoarvon laskentatapoja ja arvoon vaikuttavia tekijöitä.

Tuottoarvo perustuu siihen, kuinka paljon yritys tulee lähivuosina tuottamaan uuden omistajan vetämänä. Tähän tarvitaan realistinen tulosennuste, jossa tulevat tuotot lasketaan yhteen esimerkiksi viideltä seuraavalta vuodelta. Saatu summa on yrityksen arvo tuottoarvolla mitattuna.

Se, kuinka pitkältä ajalta tuotot lasketaan yhteen ja minkä suuruisia ne ovat, riippuu itse yrityksestä, toimialasta, saatavilla olevan rahoituksen ehdoista jne. Verottaja laskee tuottoarvon pelkästään toteutuneiden aikaisempien vuosien perusteella, koska verotuksen kannalta se riittää. Ostaja ostaa tulevaisuutta, joten yrityskaupassa arvo pitää määritellä tulevaisuuden perusteella.

Pääsääntöisesti yritys, jonka arvossa tuotot on laskettu yhteen alle kahdelta vuodelta, on halpa ja yritys, jonka tuotot on laskettu yhteen yli kuudelta vuodelta, on kallis. Näin on mm. siksi, että yrityskaupassa on lähes aina mukana rahoittajina pankkeja ja rahoituslaitoksia. Ilman heitä kauppoja ei todellisuudessa syntyisi. Rahoittajien antamat yrityskaupan rahoitukset liikkuvat edellä mainitussa aikahaarukassa. Ostajan on siis maksettava yrityskauppaa varten ottamansa laina takaisin 2–6 vuoden sisällä korkoineen. Siksi puhutaankin yrityskaupan takaisinmaksuajasta.

Jos yrityksen hinta on niin korkea, että lainan takaisinmaksu veisi esim. 8 vuotta, rahoitusta on erittäin vaikea saada eikä kauppa näin ollen toteudu. Säännölle löytyy toki poikkeuksia. Valtaosa kaupoista tehdään 2–4 vuoden takaisinmaksuajoilla ja merkittävästi pienempi joukko 5–6 vuoden taksinmaksuajoilla.

Tuottoarvon pohjautuvat menneiden vuosien ja erityisesti uusimpiin virallisiin tuloslaskelmiin. Jotta näistä saadaan mahdollisimman oikea tulos tulevien vuosien tulosennusteita varten, laskelmaan täytyy tehdä korjauksia eli ns. oikaisuja. Viralliset laskemat on tehty verotusta varten, eivätkä ne anna aina oikeaa kuvaa yrityksen rahantekokyvystä. Oikaisut voivat parantaa tai huonontaa virallista tulosta, mutta ne on silti tehtävä. Tässä asiantuntija‐apu on usein tarpeen.

Tuloslaskelmassa painotetaan tavallisimmin oikaistua käyttökatetta arvoa määriteltäessä. Tällöin mm poistoja ei huomioida laskelmassa. Lopullisesta kauppatavasta riippuen myös muut tulosta kuvaavat luvut voivat tulla kysymykseen. Laskeepa arvon miten tahansa, kannattaa varautua vastapuolen yllättäviin pelinavauksiin. Totuuksia kun ei ole olemassa vain yhtä vaan useita yhtä oikeita samanaikaisesti. Tästä syystä yrityskauppaan perehtynyt asiantuntija ei anna yrityksen arvoksi vain yhtä lukua vaan arvohaarukan ja valtavasti selityksiä niiden taakse.

Substanssiarvo

Yrityksen substanssiarvolla tarkoitetaan yrityksen velattoman omaisuuden arvoa, eli varat miinus velat. Yrityksen taseen erät muutetaan vastaamaan käypiä arvoja, jonka jälkeen voidaan laskea yrityksen substanssiarvo. Tässä tulee huomioida, että yritystoiminnan arvo perustuu vain siihen omaisuuteen, jolla yritystä pyöritetään. Yrityksen omistamat, mutta omistajan käytössä olevat omaisuuserät eivät lähtökohtaisesti kiinnosta yrityksen ostajaa. Lisäämällä substanssiarvoon ns. goodwill‐arvo yrityksen nimestä, vakiintuneesta asiakaskunnasta jne. saadaan yritykselle yleensä suuntaa‐antava arvo.

Hienosta nimestään huolimatta substanssiarvo on yksinkertainen ja helppo arvomääritysmenetelmä verrattuna tuottoarvoon. Substanssiarvo on usein yrityksen minimihinta. Helpoimmillaan sen saa laskettua vähentämällä taseen viimeisestä luvusta kaikki velat. Lopputuloksena on yrityksen substanssiarvo. Lyhyesti substanssiarvo siis tarkoittaa yrityksessä olevaa omaa, velattoman varallisuuden määrää.

Käytännön yrityskauppatilanne on kuitenkin hiukan monimutkaisempi. Jälleen virallisessa taseessa näkyvät omaisuuserien arvot ovat verotuksellisia arvoja ja kuvaavat vain verottajan tiedontarpeita. Tähänkin tarvitaan oikaisuja, eli ensin täytyy selvittää myytävien omaisuuserien eli tilojen, tavaroiden, laitteiden ja sijoitusten käyvät eli markkina‐arvot.

Käypä arvo tarkoittaa sitä, minkä arvoinen mikin taseen erä on tänä päivänä. Tavallisesti sen arvo on pienempi kuin upouuden, mutta se voi olla myös suurempi. Esimerkiksi kiinteistöt voivat olla taseessa 100 000 euroa, mutta niiden käypä arvo voi olla 500 000 euroa. Jos näin on, käyvien arvojen yhteenlaskettu summa voi ylittää koko kirjapidossa näkyvän taseen loppusumman. Substanssin laskemisessa kannattaa siis nähdä vaivaa.

Yleensä toimivan ja terveen yrityksen tuottoarvo ylittää substanssiarvon. Tällöin lähtökohta kauppaneuvotteluihin on melko selkeä. Ostaja on valmis ostamaan tulevaisuuden tuotot ja saa kaupassa siihen tarvittavan yrityksen omaisuuden. Jos kuitenkin substanssiarvo ylittää tuottoarvon, ollaan vaikeammassa tilanteessa. Varsinkin, jos yrityksessä ei ole mitään ylimääräistä, jota voitaisiin kaupassa jättää pois. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrityksen hinta on niin korkea, että kauppaa ei kyetä tekemään. Tällöin suunnitellun yrityskaupan rakennetta joudutaan miettimään uudestaan.

Tuottoarvoa käytetään yrityksen arvonmäärityksessä yleensä substanssiarvon kanssa rinnakkain. Näiden arvonmääritystapojen avulla pystytään yleensä kohtuullisesti arviomaan haarukka, jossa yrityksen kauppahinnan tulisi liikkua.

Kaikki osakkeet eivät välttämättä ole samanhintaisia. Esimerkiksi jos myydään vähemmistöosuutta, osakkeen hinta on lähempänä substanssiarvoa kuin tuottoarvoa.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Osakekauppa vai liiketoimintakauppa

Liiketoiminnan luovutus tehdään yleensä pääpiirteissään kahdella tapaa, joko myydään yrityksen osakkeet tai yrityksen liiketoiminta. Ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sukupolvenvaihdos tai yrityskauppa. Vastuukysymyksistä johtuen tavallista on, että jos olet myyjä, haluat myydä osakkeet ja jos olet ostajana, haluat ostaa liiketoiminnan.

Osakekaupan ja liiketoimintakaupan eroa voisi kuvata seuraavasti. Vaikka myyjä omistaisikin kaikki osakeyhtiön osakkeet, hän ei omista yrityksen liiketoimintaa ja sinne hankittua omaisuutta henkilökohtaisesti. Ne omistaa itse osakeyhtiö. Näin ollen liiketoimintaa myytäessä myyjänä on yhtiö, ei yrittäjä, ja kaupasta saatavat rahatkin menevät yhtiöön. Usein avoin tai kommandiittiyhtiö kannattaa muuttaa ensin osakeyhtiöksi ja myydä sen jälkeen yhtiön osakkeet. Sukupolvenvaihdos ja yritystoiminnan luovutukset on helpointa ja edullisinta tehdä juuri osakeyhtiössä. Alla keskitytään vain osakeyhtiön liiketoiminnan luovutukseen tai osakekauppaan.

Jakautuminen yrityskaupan esivaiheena

Yrityksiin on usein kertynyt sellaista omaisuutta, joka ei välttämättä kuulu yrityskaupan yhteydessä myytävään liiketoimintaan. Tällaista omaisuutta voivat olla sijoitukset, kiinteistöt tai vapaa‐ajan asunnot, jotka halutaan jättää yrityskaupan ulkopuolelle. Liiketoimintakaupassa ei tällainen omaisuus muodosta ongelmaa. Jos kuitenkin halutaan yritysjärjestely toteuttaa osakekauppana, voi eräänä vaihtoehtona olla yhtiön jakaminen jakautumismenettelyllä kahdeksi erilliseksi yhtiöksi. Tällöin yrityksen ”myytävä” liiketoiminta jätetään toiseen yritykseen ja muu omaisuus toiseen yritykseen. Liikehuoneisto tai kiinteistö voidaan jakautumisella jättää toiseen yhtiöön ja vuokrata ne liiketoimintayhtiön ostajalle. Tämä järjestely alentaa ostajan tarvitseman rahoituksen määrää ja myyjä säilyttää toimitilojen omistuksen sekä saa niistä vuokratuottoa jatkossa. Osakeyhtiön jakautuminen ei aiheuta verotuksellisesti seuraamuksia, jos yrityksen omistus ei järjestelyn yhteydessä muutu. Jakautumisessa syntyneiden yritysten osakkeita käsitellään verotuksessa, kuten vanhan yhtiön osakkeita. Jakautumisesta on myös artikkeli kotisivuillamme kohdassa kirjoituksia.

Liiketoiminta- eli substanssikauppa

Liiketoimintakaupassa ostaja yleensä ostaa liiketoiminnan sekä sen käyttö‐ ja vaihto-omaisuuden, jonka hän tarvitsee liiketoiminnan jatkamiseen. Kaupassa siirtyvästä käyttöomaisuudesta ja vaihto‐omaisuudesta maksetaan usein käypä arvo. Yrityksen pehmeistä arvoista, sen liiketoiminnasta, nimestä, henkilökunnasta ja sen osaamisesta, toimittajista, asiakkaista, tuotekehityksestä, jakelukanavista yms. maksetaan liike‐ eli goodwill‐arvo. Liiketoimintakaupassa kauppahinta jää liiketoiminnan myyvään yritykseen ja sen siirtäminen haluttaessa yksityiseen käyttöön pitää suunnitella erikseen. Saamallaan rahalla myyjä voi maksaa pois yrityksen velat ja joko lopettaa yrityksen, jakaa voitot osinkoina tai muulla tavalla tai pitää yrityksen sijoitusyhtiönä.

Mahdollisten historiallisten riskien ja helppouden takia ostaja usein haluaa mieluummin ostaa liiketoiminnan kuin koko yrityksen osakekannan. Silloin ostaja vastaa vain yrityksen tulevaisuudesta ja hänen riskinsä on rajoitettu. Lisäksi ostaja pystyy poistoina hyödyntämään ostetun yrityksen liikearvon kymmenen vuoden kuluessa.

Mikäli hankittava liiketoiminta on luvanvaraista tai hankittavat tuotteet tai valmistustavat vaativat viranomaislupia tai viranomaisten hyväksynnän. Tulee varsinkin liiketoimintakaupassa varmistua jo etukäteen siitä ovatko nämä luvat siirrettävissä vai tuleeko liiketoiminnan hankkijan hakea ne uudelleen. Lisäksi tulee viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa selvittää ja varmistaa, kuinka liiketoimintaa voidaan jatkaa sillä välin kun viranomainen käsittelee liiketoiminnan hankkijan lupahakemuksia.

Osakekauppa

Osakekaupassa myydään yrityksen omistukseen oikeuttavat osakkeet, eli koko yritys velkoineen ja vastuineen. Yrittäjä saa velattoman hinnan yrityksestään. Ostaja ottaa vastatakseen koko yrityksen historian painolastin ml. sopimukset, keskeneräiset työt, ja mahdolliset aiempien urakoiden ja töiden vastuut. Lisäksi myöhempien verotarkastusten yhteydessä voi ilmaantua maksettavaa, josta kukaan ei välttämättä tiedä kaupantekoaikana.

Osakekaupassa ostajalla on liiketoimintakauppaa suurempi riski, koska hän ei voi valita ostettavia osia yrityksestä. Yrityskaupassa myyjä tuntee yrityksen ja ostaja on paljolti riippuvainen siitä tiedosta jonka hän myyjältä saa yrityksestä. Näitä vastuita ja sopimuksellisia riskejä pyritään minimoimaan vaatimalla osakekaupassa erilaisia vakuutuksia myyjältä liiketoiminnasta ja sopimuksista. Myyjä joutuu siksi yrityskaupassa takaamaan paljon asioita. Jos yrityskaupan toteuduttua myöhemmin ilmenee että, vakuutukset eivät pitäneet paikkaansa voi seurauksena olla hinnan alennus tai jopa kaupan purku. Myyjän kannattaa myös varautua siihen, että ostaja todennäköisesti vaatii myyjältä useamman vuoden mittaista kilpailukieltoa ja mahdollisesti jäämistä yrityksen käytettäväksi ainaksin yrityksen haltuunoton ajaksi.

Yrityksen sopimukset omistajanvaihdostilanteessa

Sopimuksiin liittyvä pääsääntö on, että ilman toisen sopimusosapuolen suostumusta ei voi vapautua sopimuksesta ja asettaa toista sijaansa. Osakeyhtiön osakkeiden luovutus ei vaikuta yhtiön asemaan sopimusosapuolena voimassa olevissa sopimuksissa. Sopimusehtojen mukaan omistuspohjan muutos saattaa oikeuttaa toisen sopimusosapuolen irtisanomaan sopimuksen, jos tästä on erikseen sovittu. Liiketoiminnan luovutuksessa myyjänä on yritys, jonka omistus ei muutu. Liiketoiminnan luovutus käsittää yleensä liiketoiminnallisen kokonaisuuden sisältäen liiketoimintaan kuuluvat vuokra‐, hankinta‐ jälleenmyynti‐ ja muut sopimukset.

Liiketoimintakaupassa sopimusosapuoli muuttuu luovutetuissa sopimuksissa, joten sopimuskumppanin muutokselle on kaikissa siirrettävissä sopimuksissa saatava toisen sopimusosapuolen suostumus. Tämän vaiheen vaatimaa työmäärää ja vaikutusta yrityskaupan toteuttamisessa ei kannata väheksyä. Jos myydään yhtiön osakkeet tai yhtiöosuudet, yrityksen erilaiset sopimukset jatkuvat pääsääntöisesti sellaisinaan. Jos taas myydään liiketoiminta, sopimukset menevät uusiksi, koska toinen sopimuspuoli vaihtuu. Sopimusten osapuolena ei ole enää myyjäyhtiö vaan se, joka liiketoiminnan osti.

On siis erittäin tärkeää niin ostajan kuin myyjänkin perehtyä liiketoiminnassa tarvittavien sopimuksen ehtoihin ennen kauppaa. Asiantuntijat kutsuvat tällaista tarkastusta leagal due diligense ‐tarkastukseksi, DD:ksi eli lailliseksi tarkasteluksi.

Pääsääntöisesti yrityksen tulevan menestyksen kannalta on järkevämpää tehdä kauppa yhtiön osakkeista tai yhtiöosuuksista silloin, kun yrityksellä on paljon tärkeitä sopimussuhteita, jotka jouduttaisin kaikki neuvottelemaan uusiksi liiketoimintakaupassa. Muista syistä voi olla toki järkevämpi tehdä toisin.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa Asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Työsuhteet yrityskaupassa

Liikkeen luovutus ei pääsääntöisesti vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan. Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista. Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat kuitenkin myyjä ja ostaja yhteisvastuullisesti.

Osakekaupassa, missä myydään toimivan osakeyhtiön määräysvaltaan oikeuttavat osakkeet, eivät työsuhteet muutu mitenkään, vaan työntekijöiden työnantajana säilyy myytävä osakeyhtiö. Alla käsitellään lähinnä liiketoimintakauppaa, jatkossa liikkeen luovutus, jossa myydään yrityksen liiketoiminta ja työnantaja vaihtuu.

Tämä artikkeli on jatkoa Uuden Suomen Yrityskanavassa viime viikolla julkaistuille artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa ja pk-yrityksen arvonmääritys.

Työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus

Työsopimuslain mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Tällaisessa tilanteessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle. Liikkeen luovutus ei siten vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan.

Vastuu työntekijöiden palkoista ja muista saatavista

Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista riippumatta siitä, milloin nämä saatavat on ansaittu. Siten liikkeen ostaja vastaa esimerkiksi myöhemmin maksettavaksi tulevista vuosilomapalkoista ja lomarahoista, vaikka lomapäivät olisivatkin kertyneet ennen luovutusta. Näitä vielä erääntymättömiä saatavia ei voi myöskään suorittaa etukäteen työntekijöille. Tämän vuoksi tällaiset myöhemmin maksettavaksi erääntyvät saatavat olisi hyvä kartoittaa etukäteen jo ennen yrityskaupan tekemistä ja huomioida kauppahinnassa.

Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Siten työntekijä voi vaatia aiemmin maksamatta jäänyttä palkkasaatavaansa halutessaan myös uudelta omistajalta. Myyjä on kuitenkin ostajalle vastuussa tällaisesta saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Siten vaikka ostaja joutuukin maksamaan työntekijälle tälle kuuluvan saatavan, voi hän vaatia vastaavaa suoritusta myyjältä.

Liikkeen luovutus ei ole irtisanomisperuste

Liikkeen luovutus itsessään ei ole työsuhteiden irtisanomisperuste, eikä työnantaja voi vaatia työntekijöitä suostumaan työsopimusten ehtojen muutoksiin sen perusteella. Mikäli joukossa on työntekijöitä, joiden kanssa ei ole tehty kirjallisia työsopimuksia, on ostajan kannalta järkevää muuttaa olemassa oleva työsopimus kirjalliseen muotoon. Myöhemmässä riitatilanteessa voi nimittäin olla vaikeaa yrittää selvittää vanhalta työnantajalta työsopimuksen sisältöä, jos työntekijä väittää jotain sovitun. Työsopimusten sisältö ja työsuhteiden ehdot kannattaa näin ollen selvittää jo ennen yrityskaupan tekemistä.

Työntekijöiden irtisanomien tai työsuhteen ehtojen muuttaminen

Liikkeen luovutus ei tarjoa erityistä suojaa työntekijöille enää luovutuksen jälkeen. Uusi työnantaja voi piankin luovutuksen jälkeen ryhtyä esimerkiksi järjestelemään yrityksen toimintaa uudelleen. Tällöin työnantajalle voi syntyä tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste, jonka olemassaoloa arvioidaan samoin kuin muissakin tilanteissa. Liikkeen luovutus ei vaikuta irtisanomisperusteen olemassaoloon. Erittäin tärkeää onkin huomata, että työntekijöitä mahdollisesti irtisanottaessa irtisanomisperusteena tulee olla toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuva työn olennainen ja pysyvä vähentyminen, ei liikkeenluovutus itsessään.

Konkurssipesältä ostettava liiketoiminta

Mikäli kyse on konkurssipesältä ostettavasta liiketoiminnasta, sovelletaan tilanteessa hieman erilaisia sääntöjä. Tällöin luovutuksensaaja ei normaalisti vastaa ennen luovutusta erääntyneistä saatavista. Vastuu voi kuitenkin seurata, mikäli luovutuksen vastaanottavassa liikkeessä määräysvaltaa käyttävät tai käyttäneet henkilöt ovat samoja kuin konkurssiin asetetussa.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Pk-yrityksen arvonmääritys

Yrityksen arvonmäärityksestä voidaan sanoa, että ei ole yhtä ainoaa ”oikeaa” hintaa. Yritys on eri arvoinen erilaisille ostajille. Se onko mahdollinen ostaja kilpailija, uusi yrittäjä, yrityksen tavarantoimittaja tai asiakas tai yrityksen toimiva johto tai työntekijät vaikuttaa siihen minkä arvoisena he näkevät yrityksen.

Tämä artikkeli on jatkoa Uuden Suomen Yrityskanavassa 14.1.2014 julkaistulle artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa. Seuraavassa artikkelissa käsitellään työsuhteita liikkeen luovutuksen yhteydessä.

Yleisimmät arvonmääritystavat, joiden avulla voidaan haarukoida yrityksen hintaa/arvoa ovat tasearvoon, substanssiarvoon ja tuottoarvoon tai kassavirtaan perustuvat arviointitavat. Lisäksi hintaan vaikuttavat vaihtoehtoiskustannukset ostajalle ja myytävään yritykseen liittyvät tekijät. Yrityksen tasearvo tai verotusarvo ei yleensä ole hyvä yrityksen arvon mittari, koska ne kuvastavat yrityksen eri omaisuuserien historiallisia hankintakustannuksia ja muutaman edellisen vuoden tuottoa. Sen sijaan tasearvolla ja taseen eri erien arvoilla sekä verotusarvolla on keskeinen merkitys arvioitaessa vaihtoehtoisten yrityskauppatapojen veroseuraamuksia.

Käytännössä pienten ja keskisuurten yritysten arvo määritellään kahdella tavalla: yrityksen tuottoarvolla sekä substanssiarvolla eli yrityksen velattoman omaisuuden arvolla. Vaikka arvonmääritysmenetelmiä on useita ja arvon määrittäminen on vaativaa ammattilaisten puuhaa, on näistä kahdesta tavasta hyvä tietää ainakin hiukan.

Tuottoarvo

Tuottoarvo on tavanomaisissa yrityskauppatilanteissa ehkä tärkein ja käytetyin hinnan arviointimuoto. Tuottoarvon laskennassa keskeisimmät elementit ovat, yrityksen tuotto, mitä aikajännettä käytetään ja mikä on varmuus tulevien vuosien tuotosta. Lähtökohtana on yrityksen tuotto muutamalta edelliseltä vuodelta, jota voidaan oikaista vastaamaan ”normaalia” vuotta ja vastaamaan ostajan kulurakennetta. Tämän jälkeen arvioidaan yrityksen muutaman seuraavan vuoden tuotto. Yleensä yrityksen oikaistu tuotto kerrotaan 3‐6:lla, joka vastaa yleensä sitä aikaa jossa yrityskaupan tulisi maksaa ostajalle itsensä, jolloin saadaan yrityksen tuottoarvo. Mm. Suomen Yrittäjien www‐sivuilla on esitelty erilaisia tuottoarvon laskentatapoja ja arvoon vaikuttavia tekijöitä.

Tuottoarvo perustuu siihen, kuinka paljon yritys tulee lähivuosina tuottamaan uuden omistajan vetämänä. Tähän tarvitaan realistinen tulosennuste, jossa tulevat tuotot lasketaan yhteen esimerkiksi viideltä seuraavalta vuodelta. Saatu summa on yrityksen arvo tuottoarvolla mitattuna.

Se, kuinka pitkältä ajalta tuotot lasketaan yhteen ja minkä suuruisia ne ovat, riippuu itse yrityksestä, toimialasta, saatavilla olevan rahoituksen ehdoista jne. Verottaja laskee tuottoarvon pelkästään toteutuneiden aikaisempien vuosien perusteella, koska verotuksen kannalta se riittää. Ostaja ostaa tulevaisuutta, joten yrityskaupassa arvo pitää määritellä tulevaisuuden perusteella.

Pääsääntöisesti yritys, jonka arvossa tuotot on laskettu yhteen alle kahdelta vuodelta, on halpa ja yritys, jonka tuotot on laskettu yhteen yli kuudelta vuodelta, on kallis. Näin on mm. siksi, että yrityskaupassa on lähes aina mukana rahoittajina pankkeja ja rahoituslaitoksia. Ilman heitä kauppoja ei todellisuudessa syntyisi. Rahoittajien antamat yrityskaupan rahoitukset liikkuvat edellä mainitussa aikahaarukassa. Ostajan on siis maksettava yrityskauppaa varten ottamansa laina takaisin 2–6 vuoden sisällä korkoineen. Siksi puhutaankin yrityskaupan takaisinmaksuajasta.

Jos yrityksen hinta on niin korkea, että lainan takaisinmaksu veisi esim. 8 vuotta, rahoitusta on erittäin vaikea saada eikä kauppa näin ollen toteudu. Säännölle löytyy toki poikkeuksia. Valtaosa kaupoista tehdään 2–4 vuoden takaisinmaksuajoilla ja merkittävästi pienempi joukko 5–6 vuoden taksinmaksuajoilla.

Tuottoarvon pohjautuvat menneiden vuosien ja erityisesti uusimpiin virallisiin tuloslaskelmiin. Jotta näistä saadaan mahdollisimman oikea tulos tulevien vuosien tulosennusteita varten, laskelmaan täytyy tehdä korjauksia eli ns. oikaisuja. Viralliset laskemat on tehty verotusta varten, eivätkä ne anna aina oikeaa kuvaa yrityksen rahantekokyvystä. Oikaisut voivat parantaa tai huonontaa virallista tulosta, mutta ne on silti tehtävä. Tässä asiantuntija‐apu on usein tarpeen.

Tuloslaskelmassa painotetaan tavallisimmin oikaistua käyttökatetta arvoa määriteltäessä. Tällöin mm poistoja ei huomioida laskelmassa. Lopullisesta kauppatavasta riippuen myös muut tulosta kuvaavat luvut voivat tulla kysymykseen. Laskeepa arvon miten tahansa, kannattaa varautua vastapuolen yllättäviin pelinavauksiin. Totuuksia kun ei ole olemassa vain yhtä vaan useita yhtä oikeita samanaikaisesti. Tästä syystä yrityskauppaan perehtynyt asiantuntija ei anna yrityksen arvoksi vain yhtä lukua vaan arvohaarukan ja valtavasti selityksiä niiden taakse.

Substanssiarvo

Yrityksen substanssiarvolla tarkoitetaan yrityksen velattoman omaisuuden arvoa, eli varat miinus velat. Yrityksen taseen erät muutetaan vastaamaan käypiä arvoja, jonka jälkeen voidaan laskea yrityksen substanssiarvo. Tässä tulee huomioida, että yritystoiminnan arvo perustuu vain siihen omaisuuteen, jolla yritystä pyöritetään. Yrityksen omistamat, mutta omistajan käytössä olevat omaisuuserät eivät lähtökohtaisesti kiinnosta yrityksen ostajaa. Lisäämällä substanssiarvoon ns. goodwill‐arvo yrityksen nimestä, vakiintuneesta asiakaskunnasta jne. saadaan yritykselle yleensä suuntaa‐antava arvo.

Hienosta nimestään huolimatta substanssiarvo on yksinkertainen ja helppo arvomääritysmenetelmä verrattuna tuottoarvoon. Substanssiarvo on usein yrityksen minimihinta. Helpoimmillaan sen saa laskettua vähentämällä taseen viimeisestä luvusta kaikki velat. Lopputuloksena on yrityksen substanssiarvo. Lyhyesti substanssiarvo siis tarkoittaa yrityksessä olevaa omaa, velattoman varallisuuden määrää.

Käytännön yrityskauppatilanne on kuitenkin hiukan monimutkaisempi. Jälleen virallisessa taseessa näkyvät omaisuuserien arvot ovat verotuksellisia arvoja ja kuvaavat vain verottajan tiedontarpeita. Tähänkin tarvitaan oikaisuja, eli ensin täytyy selvittää myytävien omaisuuserien eli tilojen, tavaroiden, laitteiden ja sijoitusten käyvät eli markkina‐arvot.

Käypä arvo tarkoittaa sitä, minkä arvoinen mikin taseen erä on tänä päivänä. Tavallisesti sen arvo on pienempi kuin upouuden, mutta se voi olla myös suurempi. Esimerkiksi kiinteistöt voivat olla taseessa 100 000 euroa, mutta niiden käypä arvo voi olla 500 000 euroa. Jos näin on, käyvien arvojen yhteenlaskettu summa voi ylittää koko kirjapidossa näkyvän taseen loppusumman. Substanssin laskemisessa kannattaa siis nähdä vaivaa.

Yleensä toimivan ja terveen yrityksen tuottoarvo ylittää substanssiarvon. Tällöin lähtökohta kauppaneuvotteluihin on melko selkeä. Ostaja on valmis ostamaan tulevaisuuden tuotot ja saa kaupassa siihen tarvittavan yrityksen omaisuuden. Jos kuitenkin substanssiarvo ylittää tuottoarvon, ollaan vaikeammassa tilanteessa. Varsinkin, jos yrityksessä ei ole mitään ylimääräistä, jota voitaisiin kaupassa jättää pois. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrityksen hinta on niin korkea, että kauppaa ei kyetä tekemään. Tällöin suunnitellun yrityskaupan rakennetta joudutaan miettimään uudestaan.

Tuottoarvoa käytetään yrityksen arvonmäärityksessä yleensä substanssiarvon kanssa rinnakkain. Näiden arvonmääritystapojen avulla pystytään yleensä kohtuullisesti arviomaan haarukka, jossa yrityksen kauppahinnan tulisi liikkua.

Kaikki osakkeet eivät välttämättä ole samanhintaisia. Esimerkiksi jos myydään vähemmistöosuutta, osakkeen hinta on lähempänä substanssiarvoa kuin tuottoarvoa.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

Osakekauppa vai liiketoimintakauppa

Liiketoiminnan luovutus tehdään yleensä pääpiirteissään kahdella tapaa, joko myydään yrityksen osakkeet tai yrityksen liiketoiminta. Ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sukupolvenvaihdos tai yrityskauppa. Vastuukysymyksistä johtuen tavallista on, että jos olet myyjä, haluat myydä osakkeet ja jos olet ostajana, haluat ostaa liiketoiminnan.

Osakekaupan ja liiketoimintakaupan eroa voisi kuvata seuraavasti. Vaikka myyjä omistaisikin kaikki osakeyhtiön osakkeet, hän ei omista yrityksen liiketoimintaa ja sinne hankittua omaisuutta henkilökohtaisesti. Ne omistaa itse osakeyhtiö. Näin ollen liiketoimintaa myytäessä myyjänä on yhtiö, ei yrittäjä, ja kaupasta saatavat rahatkin menevät yhtiöön. Usein avoin tai kommandiittiyhtiö kannattaa muuttaa ensin osakeyhtiöksi ja myydä sen jälkeen yhtiön osakkeet. Sukupolvenvaihdos ja yritystoiminnan luovutukset on helpointa ja edullisinta tehdä juuri osakeyhtiössä. Alla keskitytään vain osakeyhtiön liiketoiminnan luovutukseen tai osakekauppaan.

Jakautuminen yrityskaupan esivaiheena

Yrityksiin on usein kertynyt sellaista omaisuutta, joka ei välttämättä kuulu yrityskaupan yhteydessä myytävään liiketoimintaan. Tällaista omaisuutta voivat olla sijoitukset, kiinteistöt tai vapaa‐ajan asunnot, jotka halutaan jättää yrityskaupan ulkopuolelle. Liiketoimintakaupassa ei tällainen omaisuus muodosta ongelmaa. Jos kuitenkin halutaan yritysjärjestely toteuttaa osakekauppana, voi eräänä vaihtoehtona olla yhtiön jakaminen jakautumismenettelyllä kahdeksi erilliseksi yhtiöksi. Tällöin yrityksen ”myytävä” liiketoiminta jätetään toiseen yritykseen ja muu omaisuus toiseen yritykseen. Liikehuoneisto tai kiinteistö voidaan jakautumisella jättää toiseen yhtiöön ja vuokrata ne liiketoimintayhtiön ostajalle. Tämä järjestely alentaa ostajan tarvitseman rahoituksen määrää ja myyjä säilyttää toimitilojen omistuksen sekä saa niistä vuokratuottoa jatkossa. Osakeyhtiön jakautuminen ei aiheuta verotuksellisesti seuraamuksia, jos yrityksen omistus ei järjestelyn yhteydessä muutu. Jakautumisessa syntyneiden yritysten osakkeita käsitellään verotuksessa, kuten vanhan yhtiön osakkeita. Jakautumisesta on myös artikkeli kotisivuillamme kohdassa kirjoituksia.

Liiketoiminta- eli substanssikauppa

Liiketoimintakaupassa ostaja yleensä ostaa liiketoiminnan sekä sen käyttö‐ ja vaihto-omaisuuden, jonka hän tarvitsee liiketoiminnan jatkamiseen. Kaupassa siirtyvästä käyttöomaisuudesta ja vaihto‐omaisuudesta maksetaan usein käypä arvo. Yrityksen pehmeistä arvoista, sen liiketoiminnasta, nimestä, henkilökunnasta ja sen osaamisesta, toimittajista, asiakkaista, tuotekehityksestä, jakelukanavista yms. maksetaan liike‐ eli goodwill‐arvo. Liiketoimintakaupassa kauppahinta jää liiketoiminnan myyvään yritykseen ja sen siirtäminen haluttaessa yksityiseen käyttöön pitää suunnitella erikseen. Saamallaan rahalla myyjä voi maksaa pois yrityksen velat ja joko lopettaa yrityksen, jakaa voitot osinkoina tai muulla tavalla tai pitää yrityksen sijoitusyhtiönä.

Mahdollisten historiallisten riskien ja helppouden takia ostaja usein haluaa mieluummin ostaa liiketoiminnan kuin koko yrityksen osakekannan. Silloin ostaja vastaa vain yrityksen tulevaisuudesta ja hänen riskinsä on rajoitettu. Lisäksi ostaja pystyy poistoina hyödyntämään ostetun yrityksen liikearvon kymmenen vuoden kuluessa.

Mikäli hankittava liiketoiminta on luvanvaraista tai hankittavat tuotteet tai valmistustavat vaativat viranomaislupia tai viranomaisten hyväksynnän. Tulee varsinkin liiketoimintakaupassa varmistua jo etukäteen siitä ovatko nämä luvat siirrettävissä vai tuleeko liiketoiminnan hankkijan hakea ne uudelleen. Lisäksi tulee viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa selvittää ja varmistaa, kuinka liiketoimintaa voidaan jatkaa sillä välin kun viranomainen käsittelee liiketoiminnan hankkijan lupahakemuksia.

Osakekauppa

Osakekaupassa myydään yrityksen omistukseen oikeuttavat osakkeet, eli koko yritys velkoineen ja vastuineen. Yrittäjä saa velattoman hinnan yrityksestään. Ostaja ottaa vastatakseen koko yrityksen historian painolastin ml. sopimukset, keskeneräiset työt, ja mahdolliset aiempien urakoiden ja töiden vastuut. Lisäksi myöhempien verotarkastusten yhteydessä voi ilmaantua maksettavaa, josta kukaan ei välttämättä tiedä kaupantekoaikana.

Osakekaupassa ostajalla on liiketoimintakauppaa suurempi riski, koska hän ei voi valita ostettavia osia yrityksestä. Yrityskaupassa myyjä tuntee yrityksen ja ostaja on paljolti riippuvainen siitä tiedosta jonka hän myyjältä saa yrityksestä. Näitä vastuita ja sopimuksellisia riskejä pyritään minimoimaan vaatimalla osakekaupassa erilaisia vakuutuksia myyjältä liiketoiminnasta ja sopimuksista. Myyjä joutuu siksi yrityskaupassa takaamaan paljon asioita. Jos yrityskaupan toteuduttua myöhemmin ilmenee että, vakuutukset eivät pitäneet paikkaansa voi seurauksena olla hinnan alennus tai jopa kaupan purku. Myyjän kannattaa myös varautua siihen, että ostaja todennäköisesti vaatii myyjältä useamman vuoden mittaista kilpailukieltoa ja mahdollisesti jäämistä yrityksen käytettäväksi ainaksin yrityksen haltuunoton ajaksi.

Yrityksen sopimukset omistajanvaihdostilanteessa

Sopimuksiin liittyvä pääsääntö on, että ilman toisen sopimusosapuolen suostumusta ei voi vapautua sopimuksesta ja asettaa toista sijaansa. Osakeyhtiön osakkeiden luovutus ei vaikuta yhtiön asemaan sopimusosapuolena voimassa olevissa sopimuksissa. Sopimusehtojen mukaan omistuspohjan muutos saattaa oikeuttaa toisen sopimusosapuolen irtisanomaan sopimuksen, jos tästä on erikseen sovittu. Liiketoiminnan luovutuksessa myyjänä on yritys, jonka omistus ei muutu. Liiketoiminnan luovutus käsittää yleensä liiketoiminnallisen kokonaisuuden sisältäen liiketoimintaan kuuluvat vuokra‐, hankinta‐ jälleenmyynti‐ ja muut sopimukset.

Liiketoimintakaupassa sopimusosapuoli muuttuu luovutetuissa sopimuksissa, joten sopimuskumppanin muutokselle on kaikissa siirrettävissä sopimuksissa saatava toisen sopimusosapuolen suostumus. Tämän vaiheen vaatimaa työmäärää ja vaikutusta yrityskaupan toteuttamisessa ei kannata väheksyä. Jos myydään yhtiön osakkeet tai yhtiöosuudet, yrityksen erilaiset sopimukset jatkuvat pääsääntöisesti sellaisinaan. Jos taas myydään liiketoiminta, sopimukset menevät uusiksi, koska toinen sopimuspuoli vaihtuu. Sopimusten osapuolena ei ole enää myyjäyhtiö vaan se, joka liiketoiminnan osti.

On siis erittäin tärkeää niin ostajan kuin myyjänkin perehtyä liiketoiminnassa tarvittavien sopimuksen ehtoihin ennen kauppaa. Asiantuntijat kutsuvat tällaista tarkastusta leagal due diligense ‐tarkastukseksi, DD:ksi eli lailliseksi tarkasteluksi.

Pääsääntöisesti yrityksen tulevan menestyksen kannalta on järkevämpää tehdä kauppa yhtiön osakkeista tai yhtiöosuuksista silloin, kun yrityksellä on paljon tärkeitä sopimussuhteita, jotka jouduttaisin kaikki neuvottelemaan uusiksi liiketoimintakaupassa. Muista syistä voi olla toki järkevämpi tehdä toisin.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa Asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen työoikeutta VII – Työsuhteet yrityskaupassa

Liikkeen luovutus ei pääsääntöisesti vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan. Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista. Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat kuitenkin myyjä ja ostaja yhteisvastuullisesti.

Osakekaupassa, missä myydään toimivan osakeyhtiön määräysvaltaan oikeuttavat osakkeet, eivät työsuhteet muutu mitenkään, vaan työntekijöiden työnantajana säilyy myytävä osakeyhtiö. Alla käsitellään lähinnä liiketoimintakauppaa, jatkossa liikkeen luovutus, jossa myydään yrityksen liiketoiminta ja työnantaja vaihtuu.

Tämä työoikeutta koskevan artikkelisarjan 7. ja viimeinen kirjoitus. Aiemmat työntekijän irtisanomista, lomauttamista ja työsuhteen purkamista käsittelevät kirjoitukset löytävät Uutiskanavan sivuiltamme ja kotisivuiltamme kohdasta työoikeus. Yhteistoimintamenettelyä ja YT-neuvotteluja koskeva kirjoitus julkaistaan tammikuussa.

Työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus

Työsopimuslain mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Tällaisessa tilanteessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle. Liikkeen luovutus ei siten vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan.

Vastuu työntekijöiden palkoista ja muista saatavista

Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista riippumatta siitä, milloin nämä saatavat on ansaittu. Siten liikkeen ostaja vastaa esimerkiksi myöhemmin maksettavaksi tulevista vuosilomapalkoista ja lomarahoista, vaikka lomapäivät olisivatkin kertyneet ennen luovutusta. Näitä vielä erääntymättömiä saatavia ei voi myöskään suorittaa etukäteen työntekijöille. Tämän vuoksi tällaiset myöhemmin maksettavaksi erääntyvät saatavat olisi hyvä kartoittaa etukäteen jo ennen yrityskaupan tekemistä ja huomioida kauppahinnassa.

Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Siten työntekijä voi vaatia aiemmin maksamatta jäänyttä palkkasaatavaansa halutessaan myös uudelta omistajalta. Myyjä on kuitenkin ostajalle vastuussa tällaisesta saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Siten vaikka ostaja joutuukin maksamaan työntekijälle tälle kuuluvan saatavan, voi hän vaatia vastaavaa suoritusta myyjältä.

Liikkeen luovutus ei ole irtisanomisperuste

Liikkeen luovutus itsessään ei ole työsuhteiden irtisanomisperuste, eikä työnantaja voi vaatia työntekijöitä suostumaan työsopimusten ehtojen muutoksiin sen perusteella. Mikäli joukossa on työntekijöitä, joiden kanssa ei ole tehty kirjallisia työsopimuksia, on ostajan kannalta järkevää muuttaa olemassa oleva työsopimus kirjalliseen muotoon. Myöhemmässä riitatilanteessa voi nimittäin olla vaikeaa yrittää selvittää vanhalta työnantajalta työsopimuksen sisältöä, jos työntekijä väittää jotain sovitun. Työsopimusten sisältö ja työsuhteiden ehdot kannattaa näin ollen selvittää jo ennen yrityskaupan tekemistä.

Työntekijöiden irtisanomien tai työsuhteen ehtojen muuttaminen

Liikkeen luovutus ei tarjoa erityistä suojaa työntekijöille enää luovutuksen jälkeen. Uusi työnantaja voi piankin luovutuksen jälkeen ryhtyä esimerkiksi järjestelemään yrityksen toimintaa uudelleen. Tällöin työnantajalle voi syntyä tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste, jonka olemassaoloa arvioidaan samoin kuin muissakin tilanteissa. Liikkeen luovutus ei vaikuta irtisanomisperusteen olemassaoloon. Erittäin tärkeää onkin huomata, että työntekijöitä mahdollisesti irtisanottaessa irtisanomisperusteena tulee olla toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuva työn olennainen ja pysyvä vähentyminen, ei liikkeenluovutus itsessään.

Konkurssipesältä ostettava liiketoiminta

Mikäli kyse on konkurssipesältä ostettavasta liiketoiminnasta, sovelletaan tilanteessa hieman erilaisia sääntöjä. Tällöin luovutuksensaaja ei normaalisti vastaa ennen luovutusta erääntyneistä saatavista. Vastuu voi kuitenkin seurata, mikäli luovutuksen vastaanottavassa liikkeessä määräysvaltaa käyttävät tai käyttäneet henkilöt ovat samoja kuin konkurssiin asetetussa.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa Asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen työoikeutta VI – Selvitysvelvollisuus työvoiman vuokrauksessa ja alihankinnassa

Työvoiman vuokrauksessa työnantaja vuokraa työntekijänsä käyttäjäyrityksen käyttöön. Työvoimanvuokrausyritys on tällöin työntekijän työnantaja, mutta työtä tehdään käyttäjäyrityksessä. Käyttäjäyritys ohjaa ja valvoo työntekijää ja määrää tämän tekemän työn sisällöstä.

Työsopimus on siis työntekijän ja työvoimanvuokrausyrityksen välillä. Käyttäjäyrityksen ja vuokrausyrityksen välillä solmitaan sopimus työvoiman vuokrauksesta. Käyttäjäyritys maksaa vuokrausyritykselle sopimukseen perustuvan korvauksen, ja työntekijän palkan maksaa hänen oma työnantajansa eli vuokrausyritys.

Tämä työoikeutta koskevan artikkelisarjan 6. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevat työsuhteita yrityskaupassa. Aiemmat työntekijän irtisanomista, lomauttamista ja työsuhteen parkamista käsittelevät kirjoitukset löytävät Uutiskanavan sivuiltamme ja kotisivuiltamme kohdasta työoikeus.

Tilaajan selvitysvelvollisuus ulkopuolista työvoimaa käytettäessä

Laissa tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta säädetään ulkopuolista työvoimaa käytettäessä selvitettävistä kysymyksistä. Lain velvoitteet koskevat tilaajaa, mutta käytännössä alihankintatyötä suorittavan tai työvoimaa vuokraavan yrityksen on syytä varautua toimittamaan laissa tarkoitetut asiakirjat tilaajalle ennen sopimuksen tekemistä.

Millaisia tehtäviä selvitysvelvollisuus koskee?

Lain velvoitteet koskevat:

  1. tilaajaa, joka käyttää vuokrattua työvoimaa, ja
  2. tilaajaa, jonka työtiloissa tai työkohteessa työskentelee alihankkijan työntekijä silloin, kun tämän työtehtävät liittyvät tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritettaviin työtehtäviin tai tilaajan tavanomaiseen toimintaan liittyviin kuljetuksiin.

Sellainen alihankintatyö, jota tehdään alihankkijan omissa toimitiloissa, ei kuulu lain soveltamisen piiriin.

Selvitysvelvollisuuden ulkopuolelle jäävät sellaiset tehtävät, jotka voidaan varsinaisen toiminnan toteuttamisen kannalta siihen liittymättöminä antaa ulkopuolisten suoritettaviksi. Tällaisia tehtäviä ovat mm. asianajo-, koulutus-, mainostoimisto-, työpaikkaruokailu-, työterveyshuolto-, vartiointi- ja pitopalvelujen alihankinta, ellei yritys itse toimi näillä toimialoilla.

Lain soveltamisalaan sen sijaan pääsääntöisesti kuuluvat esimerkiksi siivoustyö, isännöintipalveluiden hankinta sekä asunto-osakeyhtiöiden siivous- ja korjaustehtävät sekä tilaajan tavanomaiseen toimintaan liittyvät kuljetuspalvelut.

Rakentamiseen liittyvä laajempi selvitysvelvollisuus

Rakentamisessa ja rakentamiseen liittyvässä korjaus-, hoito- ja kunnossapitotoiminnassa lain soveltamisala on hieman laajempi.

Siellä lakia sovelletaan rakennuttajana toimivaan tilaajaan sekä sopimusketjussa kaikkiin niihin, jotka toimivat yhteisellä työpaikalla työsuorituksen sisältämän kokonaisuuden tilaajina. Näin ollen työkohteen ei tarvitse olla tilaajan oma työkohde, vaan myös nk. yhteinen työpaikka katsotaan laissa tarkoitetuksi työkohteeksi. Rakennusalaa koskeva säännös ei myöskään edellytä, että tilaajan sopimuskumppani olisi työnantaja. Laki ei myöskään edellytä, että rakennustoiminta liittyisi tilaajan omaan toimintaan.

Näin ollen yrityksen toimiessa rakennuttajana esimerkiksi omille toimitiloilleen, on lain tarkoittamat selvitykset pyydettävä. Uudis- ja korjausrakentamisen lisäksi lakia sovelletaan myös maa- ja vesirakennustoimintaan. Myös teiden, ratojen ja väylien hoito, tuotantolaitosten ja alusten kunnossapito- ja huoltotyöt kuuluvat säännösten piiriin.

Selvitysvelvollisuuden rajaukset

Selvitysvelvollisuus koskee tilanteita, joissa vuokrattujen työntekijöiden työskentely kestää yhteensä yli 10 työpäivää tai jos alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ylittää 7.500 euroa.

Tilaajan ei tarvitse pyytää tietoja, jos hänellä on perusteltu syy luottaa siihen, että sopimusosapuoli täyttää lakisääteiset velvoitteensa. Tavoitteena on välttää turhia selvityksiä.

Tilaajan ei tarvitse pyytää tietoja, jos hänellä on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa sillä perusteella, että sopimuspuolen toiminta on vakiintunutta. Tilaajalla ei olisi velvollisuutta selvittää yli kolme vuotta toimineen yrityksen taustoja, jos tilaajalla ei ole syytä epäillä alihankkijan tai työvoimaa vuokraavan yrityksen rehellisyyttä.

Selvitysvelvollisuutta ei myöskään ole, mikäli tilaajalla on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa sillä perusteella, että tilaajan ja sopimuspuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena aikaisempien sopimussuhteiden johdosta. Sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena jo noin kahden vuoden jälkeen.

Rakentamistoimintaan liittyvä tilaaja ei kuitenkaan voi vapautua selvitysvelvollisuudesta edellä mainituilla, sopimussuhteen vakiintumiseen perustuvilla perusteilla.

Tietoja ei tarvitse pyytää myöskään silloin, kun sopimusosapuolina ovat valtio, kunta ja seurakunta. Edellä mainittuihin rinnastettavia olisivat julkinen osakeyhtiö, valtion liikelaitos, kunnan omistama yhtiö tai vastaava ulkomainen yritys.

Pyydettävät tiedot

Tilaaja on velvollinen pyytämään sopimuspuoleltaan seuraavat tiedot ennen sopimuksen tekemistä:

  1. onko yritys merkitty ennakkoperintä- ja työnantajarekistereihin sekä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin
  2. kaupparekisteriote tai muutoin kaupparekisteristä saadut vastaavat tiedot
  3. todistus verojen maksamisesta, verovelkatodistus tai selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty
  4. todistukset eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkemaksuja koskeva maksusopimus on tehty
  5. selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista

Jos sopimuspuolena toimii ulkomainen yritys, on sopimuspuolen toimitettava vastaavat tiedot sijoittautumismaan lainsäädännön mukaisella rekisteriotteella tai vastaavalla todistuksella tai muulla yleisesti hyväksytyllä tavalla. EU-maihin sijoittautuneet yritykset on rekisteröity ainakin kaupparekisteriä ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriä vastaaviin rekistereihin. EU-maista Suomeen lähetetylle työntekijälle annetaan nk. A1- tai E 101-todistus, josta voidaan todeta, että työntekijä kuuluu lähettävän maan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin oman työnantajansa vakuuttamana.

Jos sopimusosapuolten välillä tehty sopimus on voimassa yli 12 kuukautta, sopimusosapuolen on toimitettava tilaajalle todistus verojen maksamisesta ja todistus eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta 12 kuukauden välein.

Toimitettavat selvitykset eivät saa olla 3 kuukautta vanhempia, joten sellaisen alihankintayrityksen, joka jatkuvasti tarjoaa laissa tarkoitettua työtä useille eri tilaajille, on uusittava selvitykset säännöllisin väliajoin.

Tilaajan on säilytettävä saamansa selvitykset vähintään 2 vuotta siitä, kun sopimusta koskeva työ on päättynyt.

Tietojen luovuttaminen

Tilaajan tulee pyynnöstä ilmoittaa vuokratyöstä tai alihankinnasta tehdystä sopimuksesta luottamusmiehelle. Asiasta ilmoitettaessa on selvitettävä käytettävän työvoiman määrä, yrityksen yksilöintitiedot, työkohde, työtehtävät, sopimuksen kesto ja sovellettava työehtosopimus tai keskeiset työehdot sekä mahdollisen vuokratyövoiman käytön syy.

Tilaaja ei saa ilmaista alihankkijalta saamiaan salassa pidettäviä, siis veroja ja eläkemaksuja koskevia, tietoja eteenpäin.

Vuokratun työntekijän, siis työvoimanvuokrausyrityksen, on annettava henkilöstön edustajalle vuokratun työntekijän ja hänen työnantajansa välisen erimielisyyden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot, jos työntekijä hänet siihen valtuuttaa.

Laiminlyöntimaksu

Tilaaja voidaan tuomita maksamaan laiminlyöntimaksua, jos tämä on:

  1. laiminlyönyt laissa tarkoitetun selvitysvelvollisuuden;
  2. tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa tai yrityksen kanssa, jonka yhtiömies taikka hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja taikka muussa siihen rinnastettavassa asemassa oleva henkilö on määrätty liiketoimintakieltoon; taikka
  3. tehnyt laissa tarkoitetun sopimuksen, vaikka hänen on täytynyt tietää, että sopimuksen toisella osapuolella ei ole tarkoitus täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä velvoitteitaan.

Laiminlyöntimaksun suuruus on vähintään 1 600 euroa ja enintään 16 000 euroa

Laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon selvitysvelvollisuuden rikkomisen aste, laatu ja laajuus sekä tilaajan ja tämän sopimuspuolen välisen sopimuksen arvo. Laiminlyöntimaksua alentavana tekijänä otetaan huomioon tilaajan pyrkimys estää tai poistaa laiminlyönnin vaikutukset ja sitä korottavana tekijänä tilaajan laiminlyönnin toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet.

Laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista olosuhteet huomioon ottaen.

Laiminlyöntimaksua ei määrätä, jos tilaaja on täyttänyt lain mukaisen selvitysvelvollisuuden, eikä esitetyistä tiedoista, todistuksista tai selvityksistä ole ilmennyt, että sopimuskumppani tai muu taho on ollut liiketoimintakiellossa.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa

Yrityksen työoikeutta V – Työsopimuksen purkaminen työntekijän luvattoman poissaolon vuoksi

Työsopimuslain mukaan työnantaja voi pitää työsopimusta purkautuneena silloin, kun työntekijä on ollut poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana poissaololleen pätevää syytä. Työnantaja voi tällöin katsoa työsuhteen päättyneeksi ensimmäisestä poissaolopäivästä lukien. Vastaava oikeus on työntekijällä silloin, kun työnantaja on ollut poissa vähintään seitsemän päivää.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 5. kirjoitus. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät työntekijöiden vuokrausta ja alihankintaa sekä YT-neuvotteluja. Aiemmat työntekijän irtisanomista ja lomauttamista käsittelevät kirjoitukset löytävät Uutiskanavan sivuiltamme sekä kotisivuiltamme kohdasta työoikeus.

Ilmoitusvelvollisuus, poissaolo ja pätevä syy

Laki edellyttää, että työntekijä ilmoittaa poissaolostaan ja että työntekijän poissaololle on pätevä syy. Mikäli toinenkin näistä edellytyksistä jää täyttymättä, voi työnantaja käsitellä työsuhdetta purkautuneena. Työnantaja ei kuitenkaan saa käsitellä työsuhdetta purkautuneena, jos hän on ilmoituksen puuttumisesta huolimatta olosuhteiden perusteella voinut päätellä, että työntekijällä on pätevä poissaolosyy.

Työntekijän tulee ilmoittaa poissaolostaan työnantajalle välittömästi. Jos työntekijä ei ole voinut ilmoittaa siitä heti esim. vakavan sairauden vuoksi, tulee hänen tehdä ilmoitus heti tällaisen esteen päättymisen jälkeen.  Mikäli työnantaja on jo ehtinyt käsitellä työntekijän työsopimusta purkautuneena, tulee se peruuttaa. Edellytyksenä kuitenkin on, että sekä poissaololle että ilmoittamatta jättämiselle on ollut pätevä syy. Tällöin työsuhteen katsotaan jatkuneen keskeytyksettä koko poissaolon ajan.

Työsuhdetta voidaan pitää purkautuneena myös silloin, kun työntekijä on ollut luvattomasti poissa työstään seitsemän päivän ajan. Tällöin työntekijä on saattanut ilmoittaa työnantajalle poissaolostaan, mutta osapuolet eivät ole olleet yksimielisiä poissaolon hyväksyttävyydestä esim. loman taikka lyhennysvapaan ajankohdasta. Jos työtekijä tässä tilanteessa nimenomaisesti uhmaa työnantajan päätöstä olemalla poissa työstä, saa työnantaja käsitellä työsopimusta purkautuneena. Työnantajan tulkintaetuoikeus on ensisijainen riippumatta loman- tai lyhennysvapaan laintulkinnan oikeellisuudesta.

Työsopimus voidaan katsoa purkautuneeksi myös silloin, kun työntekijä ei palaa työhön lomautuksen päätyttyä. Seitsemän päivän jakso lasketaan tällöin siitä, kun työt olisi pitänyt alkaa.

Laskettaessa seitsemän päivän ajanjaksoa otetaan siihen periaatteessa mukaan kaikki kalenteripäivät. Mikäli tähän ajanjaksoon kuitenkin sisältyy vain muutama työpäivä muiden ollessa esim. tasoitus- tai muita vapaita, ei työnantajalla ole oikeutta katsoa työsuhdetta purkaantuneeksi vielä seitsemän päivän kuluttua.

Pääsääntöisesti poissaoloilmoitus tulee tehdä työnantajalle taikka hänen edustajalleen, yleensä omalle esimiehelle. Työtovereille tai puhelinvaihteelle tehtyä ilmoitusta ei voida lain mukaan pitää asianmukaisena.

Työnantajalta vaadittavia toimenpiteitä

Kun työnantaja katsoo, että työsopimuksen purkautumisen kriteerit täyttyvät, tulee hänen ryhtyä työsuhteen päättämisen edellyttämiin toimenpiteisiin eli maksaa lopputili ja palauttaa verokortti työntekijälle. Purkautumisesta on myös syytä kirjallisesti ilmoittaa työntekijälle.

Mikäli pätevää syytä poissaoloon ei ole, purkamisilmoitus tulee antaa työntekijälle viimeistään siinä vaiheessa kun hän ottaa yhteyttä työnantajaan. Ilmoitus voidaan lähettää myös kirjattuna kirjeenä työntekijälle poissaolon aikana.

Työntekijän oltua poissa työstä yli seitsemän päivää ei häntä ennen postitse lähetettyä purkautumisilmoitusta tarvitse kuulla, mutta purkautumisilmoituksen saatuaan hänellä on mahdollisuus esittää laillinen syy poissaoloonsa ja silloin purkaminen voi peruuntua.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen työoikeutta III – Työntekijän lomauttaminen

Lomauttamisella tarkoitetaan työnantajan päätökseen tai työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen perustuvaa työnteon ja palkanmaksun väliaikaista keskeyttämistä työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Työnantaja saa laissa säädettyjen perusteiden täyttyessä lomauttaa työntekijän joko määräajaksi tai toistaiseksi keskeyttämällä työnteon kokonaan tai lyhentämällä työntekijän lain tai sopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa siinä määrin kuin se lomauttamisen perusteen kannalta on välttämätöntä.

Tämä työoikeutta koskevan artikkelisarjan 3. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevat työsuhteen purkamista ja purkautumista sekä työvoiman vuokrausta ja alihankintaa. Aiemmat työntekijän irtisanomista käsittelevät kirjoitukset löytävät Uutiskanavan sivuiltamme ja kotisivuiltamme kohdasta työoikeus.

Mikäli työnantajan palveluksessa on säännöllisesti vähintään 20 työntekijää, on työnantajan käytävä yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut ennen lomautusilmoituksen antamista.

Lomauttamisen perusteet

Työnantaja saa lomauttaa työntekijän, jos

1)      hänellä on taloudellinen tai tuotannollinen peruste työsopimuksen irtisanomiseen tai

2)      työ tai työnantajan edellytykset tarjota työtä ovat vähentyneet tilapäisesti eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää työntekijälle muuta sopivaa työtä tai työnantajan tarpeita vastaavaa koulutusta; työn tai työn tarjoamisedellytysten katsotaan lomauttamisen perusteena vähentyneen tilapäisesti, jos niiden voidaan arvioida kestävän enintään 90 päivää

Määräaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän saa lomauttaa vain, jos tämä tekee työtä vakituisen työntekijän sijaisena ja työnantajalla olisi oikeus lomauttaa vakituinen työntekijä, jos hän olisi työssä. Luottamusmiehen, luottamusvaltuutetun ja työsuojeluvaltuutetun lomauttaminen voidaan lain mukaan tehdä vain silloin kun hänen tekemänsä työ kokonaan päättyy, eikä hänelle voida järjestää muuta sopivaa työtä tai koulutusta.

Ennakkoselvitys ja työntekijän kuuleminen

Työnantajan on käytettävissään olevien tietojen perusteella esitettävä työntekijälle ennakkoselvitys lomautuksen perusteista sekä sen arvioidusta laajuudesta, toteuttamistavasta, alkamisajankohdasta ja kestosta. Jos lomautus kohdistuu useaan työntekijään, selvitys voidaan antaa työntekijöiden edustajalle tai työntekijöille yhteisesti. Selvitys on esitettävä viipymättä lomautuksen tarpeen tultua työnantajan tietoon.

Selvityksen antamisen jälkeen, ennen lomautusilmoitusta työnantajan on varattava työntekijöille tai heidän edustajalleen tilaisuus tulla kuulluksi annetusta selvityksestä.

Lomautusilmoitus

Työnantajan on ilmoitettava lomauttamisesta työntekijälle henkilökohtaisesti viimeistään 14 päivää ennen lomautuksen alkamista, ellei työehtosopimuksessa ole sovittu pidemmästä lomautusilmoitusajasta. Jos ilmoitusta ei voida toimittaa henkilökohtaisesti, sen saa toimittaa kirjeitse tai sähköisesti samaa ilmoitusaikaa noudattaen. Ilmoituksessa on mainittava lomautuksen peruste, sen alkamisaika ja kesto tai arvioitu kesto. Kirjeitse tai sähköisesti lähetetty ilmoitus tulee olla perillä viimeistään 14 päivää ennen lomautuksen alkua. Mikäli kirje on postitettu kirjattuna kirjeenä, sen katsotaan olevan perillä seitsemäntenä päivänä lähettämisestä.

Ilmoitus on annettava tiedoksi lomautettavien työntekijöiden edustajalle. Jos lomautus kohdistuu vähintään 10 työntekijään, työnantajan on ilmoitettava tästä myös työvoimaviranomaiselle.

Todistus lomauttamisesta

Työnantajan on työntekijän pyynnöstä annettava lomautuksesta kirjallinen todistus, josta käyvät ilmi ainakin lomautuksen syy, alkamisaika sekä sen kesto tai arvioitu kesto.

Työhön paluu

Toistaiseksi voimassaoleva lomautuksen päättyessä työntekijä on velvollinen tulemaan takaisin työhön seitsemän päivän kuluttua ilmoituksesta. Työntekijällä on oikeus ottaa muuta työtä lomautusajaksi.

Työsuhteen päättyminen lomautuksen aikana

Työntekijä saa irtisanoa työsuhteen päättyväksi lomautuksen aikana ilman irtisanomisaikaa. Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole enää silloin kun päättymisaika on hänen tiedossaan, seitsemän päivän aikana ennen lomautuksen päättymistä.

Mikäli työnantaja haluaa päättää työsuhteen lomautuksen aikana, on hänen maksettava työtekijälle täysi irtisanomisajan palkka. Mikäli lomautus on tapahtunut laissa tai sopimuksessa olevan määräyksen mukaan yli 14 päivän ilmoitusaikaa käyttäen voidaan irtisanomisajan palkasta vähentää 14 päivän palkka.

Silloin kuin toistaiseksi voimassa oleva lomautus on kestänyt 200 kalenteripäivää, on työntekijällä oikeus irtisanoa työsuhteensa päättymään heti ja saada irtisanomisajan palkkansa sen mukaan kuin työnantaja olisi irtisanonut työsuhteen. Työntekijä ei ole velvollinen tekemään työtä irtisanomisaikana kun hän päättää tällä perusteella työsuhteen.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten työoikeutta I – Irtisanominen taloudellisin ja tuotannollisin perustein

Tässä kirjotuksessa käsitellään työnantajan mahdollisuutta irtisanoa työntekijä taloudellisin ja tuotannollisin perustein. Yrityksen, jonka työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä on säännöllisesti vähintään 20, on käsiteltävä irtisanomista koskevat asiat yhteistoimintamenettelyssä. YT-menettelystä on oma artikkelinsa toimistomme kotisivuilla kohdassa kirjoituksia.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 1. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevat irtisanomista työntekijästä johtuvista perusteista, lomauttamista ja työsuhteen purkamista sekä työsuhteen purkautumista työntekijän poissaolon vuoksi.

Irtisanomisperuste

Työsopimuslain mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työn tilapäinen vähentyminen ei oikeuta irtisanomiseen.

Työsopimusta ei saa irtisanoa, jos työntekijä voidaan sijoittaa tai kouluttaa toisiin tehtäviin. Perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin työtehtäviin tai töiden uudelleenjärjestelyistä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Ennakkoselvitys

Ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen taloudellisin ja tuotannollisin perustein, työnantajan on selvitettävä työntekijälle irtisanomisen perusteet ja vaihtoehdot niin hyvissä ajoin kuin mahdollista. Yleensä vaihtoehdot ovat muun työn tarjoaminen, uusiin tehtäviin kouluttaminen, lomautus tai osa-aikaistaminen.
Selvitystä ei ole välttämätöntä antaa kirjallisesti, mutta se on suositeltavaa niin irtisanomisperusteen kuin siihen liittyvän selvitysvelvollisuuden toteennäyttämiseksi.

Jos irtisanominen kohdistuu useaan työntekijään, voi ennakkoselvityksen antaa työntekijöiden edustajalle, luottamusmiehelle, tai jolleivät työntekijät ole edustajaa valinneet, työntekijöille yhteisesti.
Mitään aikarajaa ei ole sille, kuinka kauan ennakkoselvityksen antamisesta tulee kulua ennen kuin irtisanomisilmoitusta. Se on kuitenkin annettava ennen irtisanomista.

Työsopimuksen päättämisilmoitus – irtisanomisilmoitus

Työsuhteen päättämisilmoitus on toimitettava työntekijälle henkilökohtaisesti. Jollei tämä ole mahdollista, ilmoitus voidaan toimittaa kirjeitse tai sähköisesti. Tällöin ilmoituksen katsotaan tulleen työntekijän tietoon viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus on lähetetty. Jos työntekijä kuitenkin on vuosilomalla, katsotaan sähköisesti tai kirjeitse lähetetty ilmoitus toimitetuksi aikaisintaan loman tai vapaan päättymistä seuraavana päivänä.

Päättämisilmoitukseen on syytä kirjata työsopimuksen päättämisperuste yksilöitynä. Työntekijälle on joka tapauksessa hänen pyynnöstään ilmoitettava kirjallisesti työsopimuksen päättymispäivämäärä sekä irtisanomisen syyt.

Päättämisilmoitus on syytä tehdä kahtena kappaleena, joista toisen työntekijä kuittaa vastaanotetuksi allekirjoituksellaan. Työntekijällä ei ole velvollisuutta allekirjoittaa irtisanomisilmoitusta, mutta toisaalta työntekijä ei allekirjoituksella myöskään hyväksy irtisanomista. Jos työntekijä ei allekirjoita irtisanomisilmoitusta, on paikalle syytä pyytää todistaja, joka varmentaa irtisanomisilmoituksen toimittamisen. Itse irtisanominen on pätevä ilman todistajan tai työntekijän allekirjoitustakin, mutta sen toteennäyttäminen jatkossa on yleensä ongelmallista.

Työnantajan ilmoitus työvoimatoimistolle

Työnantajan on tiedotettava tuotannollisin ja taloudellisin perustein irtisanottavalle työntekijälle siitä, että tällä saattaa olla oikeus työllistämisohjelmaan. Työnantajan on ilmoitettava työvoimatoimistolle sellaisista taloudellisin ja tuotannollisin syin irtisanotuista henkilöistä, joilla on yhteensä työhistoriaa vähintään kolme vuotta.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten immateriaalioikeuksista III – Teollisoikeudet ja taustaoikeuksien hankinta

Teknologian hyödyntämisessä ollaan käytännössä aina tekemisissä immateriaalioikeuksien kanssa. Usein menestyksellisen teknologiaprojektin lopputulos on innovaatio, joka on immateriaalioikeudellisesti suojattu. Immateriaalioikeudet muodostavat teknologiayritysten liiketoiminnan perustan. Sen vuoksi niihin on kiinnitettävä runsaasti huomiota ja päätettävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa niiden suojaamiseen ja käyttöön liittyvät toimintaperiaatteet

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 3. kirjoitus. Tuleva viimeinen kirjoitus käsittelee immateriaalioikeuksien kaupallistamista. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Teollisoikeudet

Immateriaalioikeudet jakaantuvat tekijänoikeuksiin ja teollisoikeuksiin. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti, kun taas teollisoikeuksien syntymisen ehtona on yleensä oikeuden rekisteröinti viranomaisen pitämään rekisteriin. Suomessa tällainen viranomainen on Patentti‐ ja rekisterihallitus (PRH). Teollisoikeuksista merkittävimpiä ovat: patenttioikeus, ‐ tavaramerkkioikeus, ‐ mallioikeus, ‐ hyödyllisyysmallioikeus ja ‐ toiminimioikeus.

Teknologian hyödyntämisessä ollaan käytännössä aina tekemisissä immateriaalioikeuksien kanssa. Usein menestyksellisen teknologiaprojektin lopputulos on innovaatio, joka on immateriaalioikeudellisesti suojattu. Immateriaalioikeudet muodostavat teknologiayritysten liiketoiminnan perustan. Sen vuoksi niihin on kiinnitettävä runsaasti huomiota ja päätettävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa niiden suojaamiseen ja käyttöön liittyvät toimintaperiaatteet. Ammattilaiset puhuvatkin erityisestä yrityksen IPR-strategiasta (IPR = Intellectual Property Rights eli immateriaalioikeudet). Pienenkin teknologiayrityksen on syytä sisällyttää esimerkiksi liiketoimintasuunnitelmaansa IPR-strategiaa koskeva jakso, jossa kuvataan, miten yritys varmistaa immateriaalioikeuksiin liittyvien kysymysten hyvän hoidon.

Teknologiaprojekteissa merkittävimmät pohdittavat immateriaalioikeudelliset kysymykset liittyvät toisaalta taustaoikeuksien hankintaan ja toisaalta oikeuksiin projektin tuloksiin, ns. tulosoikeuksiin. Suunnittelemalla näihin osa‐alueisiin liittyvien erityiskysymysten ratkaisut mahdollisuuksien mukaan etukäteen voidaan välttää monia vakavia ongelmia. Varsinkin tulosoikeuksien käytön suunnittelu on elimellinen osa yrityksen strategista suunnittelua.

Taustaoikeuksien hankinta

Täysin uusia ideoita maailmassa syntyy hyvin harvoin. Useimmat ideat pohjautuvat johonkin, jota joku on jo ajatellut aikaisemmin. Nämä aikaisemmat ajatukset ovat monissa tapauksissa erilaisten oikeuksien suojaamia. Tällaisia oikeuksia kutsutaan taustaoikeuksiksi.

Taustaoikeudet voivat olla eri tyyppisiä immateriaalioikeuksia. Tutkimus‐ ja tuotekehitysprojektien kannalta merkityksellisimpiä oikeuksia ovat monesti aikaisemmin myönnetyt patentit. Myös taustamateriaaliin kohdistuvilla tekijänoikeuksilla voi olla suurikin merkitys.

Kunkin projektin analysointivaiheessa on aiheellista ottaa selvää ja kirjata muistiin ne aikaisemmat ideat ja materiaalit, joiden pohjalta omia ideoita on tarkoitus työstää ja hyödyntää. Jo projektin analysointivaiheessa on otettava selvää, kohdistuuko näihin aikaisempiin ideoihin ja materiaaleihin joidenkin muiden tahojen oikeuksia. Varsinkin uutuustutkimus paljastaa usein, että asia on näin. Tällöin yrityksen on joko pyrittävä hankkimaan oikeus käyttää projektissaan kyseisiä oikeuksia, esimerkiksi toisen patenttia, tai muokattava omaa projektiaan siten, että toisten oikeuksien rajoittamia ideoita ja materiaaleja ei tarvita. Uutuustutkimuksesta löytyy lisätietoa mm. patentti‐ ja rekisterihallituksesta.

Taustaoikeuksien hankinta tapahtuu solmimalla sopimuksia (yleensä lisenssisopimuksia) niiden kanssa, joilla on oikeus luovuttaa kyseisiä oikeuksia. Oikeuksista joutuu tavanomaisesti maksamaan rahallisen korvauksen (rojalti).

Jos tutkimus‐ ja kehityshanke toteutetaan kahden tai useamman yrityksen yhteistyönä, on tavanomaista sopia, että projektin toteuttamisessa tarvittavat taustaoikeudet (esimerkiksi oikeus tietokoneohjelmien käyttöön tai patentoituun keksintöön) annetaan yhteistyökumppaneiden käyttöön korvauksetta edellyttäen, että myös projektin tulosten hyödyntämisessä päästään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Näitäkin seikkoja on tarpeellista pohtia jo hankkeen alkuvaiheessa.

Projektin tulosten jakaminen, juridinen suunnittelu

Tutkimus‐ ja kehitysprojekteissa on aina tarkoitus saada jonkinlaisia tuloksia aikaan. Projektiin osallistuvien tahojen intressit suhteessa projektilla tavoiteltaviin tuloksiin saattavat poiketa toisistaan ja mennä ristikkäin. Kun kuitenkin tavoiteltavat tulokset ovat syy projektin aloittamiseen, on syytä pyrkiä sopimaan selkeästi tulosten jakaantumisesta osallistujien kesken siten, että kaikkien edut tulevat kohtuullisella tavalla huomioonotetuiksi. Tulosten hyödyntämiseen liittyvistä keskeisistä asioista on aina pyrittävä sopimaan jo projektin alussa. Näissä neuvotteluissa on parhaassa asemassa yritys, joka on etukäteen suunnitellut mahdollisimman hyvin, miten se käytännössä tahtoo hyödyntää projektin tuloksia.

Asiaan on syytä paneutua, vaikka yritys tekisi tutkimus‐ ja kehitystyötä omin päinsä, ilman yhteistyökumppaneita. Tällöinkin yrityksen sisällä selvitettävä, saako projektiin osallistuva henkilöstö oikeuksia syntyviin tuloksiin vai siirtyvätkö kaikki oikeudet yritykselle. T&K‐hankkeita toteuttavan yrityksen on käytännössä tarpeen kehittää johdonmukainen toimintatapa työsuhdekeksintöjen osalta. Kun pelisäännöt on ennalta sovittu yrityksen sisällä esimerkiksi työsopimukseen sisältyvän vakioehdon mukaisiksi, vältytään monilta turhilta sotkuilta ja kiistoilta.

Yrityksen tavoitteena on luonnollisesti saada mahdollisimman laajat oikeudet tuloksien hyödyntämiseen. Lisäksi toiveena on usein, että tulokset eivät tulisi kilpailijoiden tietoon saati sitten julkisuuteen. Kehitystyön tulosten jakautuminen eri yritysten kesken voi myös edellyttää sovittelua.

Muita juridisessa suunnittelussa pohdittavia asioita ovat ainakin projektin eri osapuolten tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet projektin toteuttamisen aikana ja jälkeen, erityisesti eri osapuolten vastuu projektin seurauksena syntyvistä kustannuksista ja muista velvollisuuksista muita osapuolisia ja ulkopuolisia kohtaan.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen jq toimiston asiakaskunnasta yli puolet on IT-alan yrityksiä. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten immateriaalioikeuksista II – Tekijänoikeuden rajoituksista ja loukkauksista

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 2. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät immateriaalioikeuksien hankkimista liiketoiminnassa ja erilaisissa projekteissa sekä näiden kaupallistamista. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Tekijänoikeuden rajoitukset

Tekijänoikeuteen on laissa tehty monia rajoituksia. Rajoitukset perustuvat sivistyksellisiin tai muihin tärkeisiin yhteiskunnallisiin syihin, mutta niitä on tehty myös käytännöllisistä syistä. Rajoitussäännökset on sijoitettu tekijänoikeuslain 2 lukuun.

Rajoitusten laajuus vaihtelee. Useimmissa tapauksissa tekijänoikeus on säädetty väistymään ja tietty teoksen käyttäminen sallitaan ilman tekijän lupaa ja korvausta maksamatta. Parissa tapauksessa sallitaan käyttäminen niin sanotun pakkolisenssisäännöksen nojalla ilman tekijän lupaa mutta korvausta vastaan.

Tärkeimmät tekijänoikeuden rajoitukset koskevat yksityiseen käyttöön tapahtuvaa kopiointia, opetustoiminnassa sekä arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa tapahtuvaa teosten käyttöä, kopiointia vammaisten tarpeisiin, myytyjen teosten edelleen myyntiä, siteeraamista, julkistettujen taideteosten käyttämistä sekä teosten käyttämistä tiedotustarkoituksiin.

Sopimuslisenssijärjestelmä

Eräissä tapauksissa, kun kysymys on lupien myöntämisestä suuren oikeudenhaltijajoukon puolesta suojatun aineiston massakäyttöön, tekijänoikeuden toimivuutta on edistetty ns. sopimuslisenssijärjestelmällä, joka pohjautuu kollektiivisiin neuvotteluihin ja sopimuksiin. Kun käyttäjän ja lukuisia suomalaisia oikeudenhaltijoita edustavan järjestön välillä on tehty sopimus, käyttäjä saa sopimuslisenssisäännöksen nojalla käyttää sellaistenkin oikeudenhaltijoiden teoksia, joita järjestö eiedusta. Näitä järjestöjä ovat mm. Kopiosto ja Teosto.

Voimassaoloaika

Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Tekijänoikeus voidaan luovuttaa eräin poikkeuksin ja oikeus voi myös siirtyä perintönä, avio‐oikeuden tai testamentin nojalla sekä esimerkiksi lisenssisopimuksen välityksellä.

Lähioikeudet

Tekijänoikeuslain 5 luvussa säädetään eräistä tekijänoikeutta lähellä olevista oikeuksista, joista keskeisimmät ovat esittävän taiteilijan, äänitallenteen tuottajan, kuvatallenteen tuottajan, radio‐ ja televisioyrityksen sekä valokuvaajan oikeudet. Näitä kutsutaan yleisesti lähioikeuksiksi.

Lähioikeuksien suojakohteena ei ole teos vaan muu suoritus: teoksen esitys, äänitallenne, kuvatallenne, radio‐ ja televisiolähetyksen signaali, sekä valokuva. Lähioikeuksien suoja on tekijänoikeuden kaltainen mutta joissakin suhteissa rajoitetumpi. Näiden oikeuksien suoja‐aika on 50 vuotta ja se lasketaan esitys‐, tallentamis‐, julkaisemis‐, lähetys‐ tai valmistamisvuodesta.

Lähioikeuksiin kuuluu edellä mainittujen lisäksi myös luettelon ja tietokannan valmistajan suoja. Huomattavaa panostusta edellyttänyttä tietokantaa sekä sellaista luetteloa, taulukkoa tai muuta vastaavaa työtä, johon on yhdistelty suuri määrä tietoja, suojataan kopioimista ja yleisön saataviin saattamista vastaan. Suoja on voimassa 15 vuotta työn valmistumisvuodesta tai yleisön saataviin saattamisvuodesta.

Tekijänoikeuden loukkaaminen

Tekijänoikeuden loukkaaminen on rangaistava teko, josta voidaan tuomita joko tekijänoikeuslain 56 a §:n mukaisesti sakkoa tai vakavammissa tapauksissa rikoslain 49 luvun 1 §:n mukaisesti sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Vuoden 2006 alusta laittomien tallenteiden maahantuonti yksityiskäyttöön on ollut kiellettyä.

Luvattomasta käytöstä suoritettavasta hyvityksestä, vahingon korvaamisesta ja laittomien kappaleiden menettämisestä valtiolle on tekijänoikeuslaissa erityissäännöksiä.

Teosten tekninen suoja

Tekijänoikeuslain 5 a luvussa ovat säännökset teknisistä toimenpiteistä ja oikeuksien sähköisistä hallinnointitiedoista. Tekijänoikeuslain 50 a §:n mukaan tehokkaita teknisiä toimenpiteitä ei saa kiertää. Tehokkailla teknisillä toimenpiteillä tarkoitetaan esimerkiksi kopiosuojauksia, jotka on suunniteltu tavanomaisessa käyttötarkoituksessa estämään tai rajoittamaan teosten kopioimista ja joilla tämä tavoiteltu kopiosuojaus saavutetaan. Kiertämistä on sellainen suojauksen purkaminen, jossa suojausmenetelmä tehdään tehottomaksi tai sen toimintaan vaikutetaan niin, ettei se enää toimi tarkoitetulla tavalla. Teknisten toimenpiteiden kiertämisen ohella myös tällaisen kiertämisen mahdollistavien tai helpottavien laitteiden, tuotteiden tai osien valmistaminen ja levittäminen on kielletty. Oikeuksien sähköisiä hallinnointitietoja ovat teoksen kappaleessa tai teosta välitettäessä ilmenevät tiedot, joilla tunnistetaan teos, tekijä tai oikeuksien muu haltija taikka jotka ovat tietoja teoksen käyttöehdoista. Tällaisia tietoja ei tekijänoikeuslain 50 d §:n mukaan saa poistaa tai muuttaa.

Kansainvälinen soveltaminen

Tekijänoikeuslainsäädäntöä sovelletaan Suomesta peräisin oleviin suojan kohteisiin. Suojan ulottaminen muista maista peräisin oleviin kohteisiin on järjestetty kansainvälisillä sopimuksilla.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten immateriaalioikeuksista I – Tekijänoikeudet

Tekijänoikeus on yksinomainen oikeus teoksen hyödyntämiseen. Teoksia ovat muodoltaan itsenäiset ja omaperäiset kirjalliset ja taiteelliset teokset. Teoksia voivat olla mm. kirjoitukset, kuvat, taideteolliset tuotteet ja tietokoneohjelmat.

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 1. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät tekijänoikeuden rajoituksia, immateriaalioikeuksien hankkimista liiketoiminnassa ja erilaisissa projekteissa sekä näiden kaupallistamista. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Kuka voi saada tekijänoikeuden

Tekijänoikeus voidaan määritellä oikeudeksi määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus‐ tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Teokset ja teoslajit joita voidaan tekijänoikeudella suojata, on lueteltu tekijänoikeuslaissa. Tekijänoikeus syntyy sille, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Täysin mekaanisesti tai kopioimalla synnytettyjä teoksia ei voida suojata tekijänoikeudella, vaan teoksen on ilmennettävä tekijänsä persoonallisuutta.

Suomessa teoksen luojana voi olla ainoastaan luonnollinen henkilö, ei koskaan oikeushenkilö eli yritys. Jos teos syntyy yhteistyössä usean henkilön voimin, on kyseessä yhteisteos, johon kaikilla tekijöillä on yhteisesti tekijänoikeus. Lisäksi on huomattava, että työsuhteessa syntyneen teoksen tekijänoikeuden on yleisesti katsottu kuuluvan työnantajalle. Tästä ei kuitenkaan ole varsinaista lainsäännöstä, paitsi työsuhteessa luotujen tietokoneohjelmien kohdalla. Tällöin tekijänoikeus ohjelmistoon ja siihen välittömästi liittyvään teokseen siirtyy työnantajalle.

Niinpä esimerkiksi työsopimuksessa on syytä sopia siitä, että tekijänoikeus työntekijän työsuhteessa luomiin teoksiin siirtyy työnantajalle. Yrityksen liiketoiminnassa syntyy päivittäin tekijänoikeuden suojaamia teoksia kuten muistioita, suunnitelmia, piirustuksia ja niin edelleen.

Mitä tekijänoikeudella suojataan

Tekijänoikeudella suojataan pääasiallisesti teoksen ns. ilmiasua. Teoksen sisältöä kuten aihetta, motiivia tai perusideaa ei sinänsä suojata, vaan kuka tahansa saa kirjoittaa kirjan samasta aiheesta kuin toinenkin. Tekijänoikeus ei Suomessa edellytä rekisteröintiä, teoksen luominen yksin riittää synnyttämään oikeuden.

Tekijänoikeuden sisältö voidaan jakaa taloudelliseen ja moraaliseen puoleen. Taloudelliset oikeudet antavat tekijälle oikeuden määrätä toiminnoista teoksensa suhteen sekä samalla kieltää muilta tietyt toiminnot koskien teostaan. Taloudelliset oikeudet voidaan jakaa oikeuteen saattaa teos yleisön saataville sekä oikeuteen valmistaa teoskappaleita.

Tekijänoikeuden moraaliseen puoleen kuuluvat ns. isyysoikeus, respektioikeus sekä luoksepääsyoikeus. Isyysoikeus velvoittaa esittämään tekijän nimen hyvän tavan mukaisesti silloin, kun hyödynnetään teoksen luomia taloudellisia oikeuksia. Respektioikeuden nojalla tekijä voi vastustaa sellaista teoksen muuttamista tai julkaisemista, joka on omiaan loukkaamaan tekijänkunniaa. Tämän tekijänkunnian loukkaus ratkaistaan aina tapauskohtaisesti ja objektiivisesti. Luoksepääsyoikeudella viitataan tekijän oikeuteen päästä näkemään ja jäljentämään aiemmin omistuksestaan luovuttamaansa teoskappaletta.

Tekijänoikeuden tuomaa yksinoikeutta on kuitenkin lainsäädännössä rajoitettu. Nämä rajoitukset löytyvät tekijänoikeuslaista. Näitä käsitellään seuraavassa ensi viikolla ilmestyvässä kirjoituksessa.

Tekijänoikeuden perusteita

Tekijänoikeuden kohteena on kirjallinen tai taiteellinen teos. Suojan saamiseksi teoksen tulee ylittää ns. teoskynnys eli yltää teostasoon. Suojattu teos on tekijänsä luovan työn omaperäinen tulos.

Tekijänoikeus syntyy kun teos on luotu. Tekijänoikeuden saaminen ei edellytä rekisteröintiä, ilmoitusta tai muunlaisen muotovaatimuksen täyttämistä.

Tekijänoikeus ei suojaa aihetta, ideaa, metodia, periaatetta, tietosisältöä tai juonta. Tekijänoikeus tuottaa tekijälle sekä taloudellisia että hänen henkilöönsä liittyviä oikeuksia.

Taloudelliset oikeudet

Taloudellisia oikeuksia koskevan perussäännöksen mukaan tekijällä on yksinomainen oikeus määrätä teoksen kappaleiden valmistamisesta ja teoksen saattamisesta yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus‐ tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.

Teoksen kappaleiden valmistamista on sen tallentaminen ja kopioiminen millä tahansa teknisellä menetelmällä, myös siirtäminen laitteeseen, jolla teos voidaan toisintaa. Teos saatetaan yleisön saataviin, kun se välitetään yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana; se esitetään julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle; sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen; taikka sitä näytetään julkisesti teknistä apuvälinettä käyttämättä. Julkisena esittämisenä ja yleisölle välittämisenä pidetään myös esittämistä ja välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille.

Moraaliset oikeudet

Tekijällä on myös moraalisia oikeuksia. Teosta käytettäessä tekijän nimi on ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Teosta ei myöskään saa muuttaa sellaisella tavalla tai saattaa yleisön saataviin sellaisessa yhteydessä, että tämä loukkaa tekijän omalaatuisuutta tai kirjallista tai taiteellista arvoa.

 

Neuvomme asiakkaitamme mm. immateriaalioikeuksien suojaamisessa ja niihin kohdistuvien riskien minimoinnissa, immateriaalioikeuksien lisensoinnissa ja  kaupallistamisessa. Avustamme asiakkaitamme mm. patentteihin, tavaramerkkeihin, tekijänoikeuksiin, toimi- ja domain-nimiin liittyvien oikeuksien hallinnoinnissa ja siirtämisessä.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

 

Artikkelin kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, jonka asianajotoimisto on keskittynyt pk‐yritysten liikejuridiikkaan ja yritysjärjestelyihin. Asianajotoimiston asiakaskunnasta yli puolet on IT-alan yrityksiä  Aiemmin hän on toiminut useita vuosia asianajajana helsinkiläisessä asianajotoimistossa. Kirjoittajalla on myös usean vuoden omakohtainen yrittäjäkokemus.

Yritysten sopimuksista VIII – Toimitusjohtajasopimus

Osakeyhtiön toimitusjohtaja on yrityksen hallintoelin samaan tapaan kuin hallitus ja yhtiökokous. Toimitusjohtaja ei siis ole työsuhteessa yritykseen. Toimitusjohtajan asemaa ja tehtäviä säännellään lähinnä osakeyhtiölaissa, avoimista yhtiöistä ja kommandiittiyhtiöistä annetussa laissa sekä osuuskuntalaissa. Toimitusjohtajan vastuu on samankaltaista kuin yhtiön hallituksen vastuu.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 8.  ja viimeinen kirjoitus. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet, sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä, sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, alihankkijoiden sopimuksia sekä osakassopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Kirjallinen sopimus

Toimitusjohtajasopimuksen huolellinen laadinta on erittäin tärkeää sekä toimitusjohtajan että yhtiön kannalta. Toimitusjohtajasopimuksessa määritellään toimitusjohtajan ja yhtiön oikeudet ja velvollisuudet. Toimitusjohtajasopimus ei ole työsopimus eikä siihen näin ollen sovelleta työlainsäädäntöä vaan yleisiä sopimuksia koskevia oikeussääntöjä ja periaatteita. Siinä voidaan kuitenkin viitata työsopimusoikeudellisiin määräyksiin. Esimerkiksi lomaetuuksien voidaan sopia kertyvän vuosilomalain mukaan. Toimitusjohtajan eläke määräytyy kuitenkin työeläkelainsäädännön mukaisesti.

Johtajasopimus määrittää palvelussuhteen ehdot ja sopimus on hyvä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältettäisiin sopimukseton tila ja jotta sopimus olisi voimassa osapuolten välillä heti palvelussuhteen alkaessa. Johtajasopimuksen laatimiseen ja ehtoihin tulisi paneutua huolella sitä tehtäessä, koska hyvin ja kattavasti laadittu sopimus on tärkeä yrityksen kannalta ja siihen panostaminen laatimisvaiheessa saattaa tuoda säästöjä myöhemmässä vaiheessa.

Toimitusjohtajasopimuksen keskeiset kohdat

Sopimus voi olla toistaiseksi voimassaoleva tai määräaikainen. Yritys ja toimitusjohtaja voivat sopia palvelussuhteen kestosta aivan vapaasti.  Myös toimitusjohtajan eläke-etuuksista sekä kilpailukiellon velvoittavuudesta sopimuksen päättymisen jälkeen kannattaa sopia. Jos toimitusjohtaja jää työttömäksi, hänen on mahdollista saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, mikäli hän on kuulunut työttömyyskassaan.

Palkka, palkkiot ja kannustinjärjestelmät

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä määritellä huolella, miten toimitusjohtajan palkitseminen tapahtuu, jotta hänen toimintansa ohjautuu oikeaan suuntaan eli kohti yhtiön strategisia tavoitteita. Toimitusjohtajan kokonaispalkkio muodostuu yleensä kuukausipalkasta ja erilaisista luontoiseduista ja/tai kannustinjärjestelmästä sekä mahdollisesta yksilöllisestä eläkepaketista. Palkkioon saattaa kuulua myös osakeomistusta tai -optioita.

Sopimuksessa olisi hyvä sopia ainakin palkasta tai palkkiosta, mahdollisista optioista, erilliskorvauksista, eläke-etuuksista, bonuksista ja muista mahdollisista etuuksista sekä vastuuvakuutuksesta. Keskeistä palkkaukseen liittyen on sopia myös työajasta, lomasta, lomakorvauksista sekä oikeudesta sairausajan palkkaan. Myös palkan tai palkkion tarkistamisen perusteet olisi syytä kirjata sopimukseen.

Erikseen tulee myös sopia kannustinjärjestelmästä, jos sellaista aiotaan käyttää. Yrityksen pitää päättää siitä halutaanko yrityksestä omistajille välitöntä taloudellista tulosta vai toimitaanko enemmänkin pitkällä tähtäimellä, jolloin taloudellinen hyvä realisoituu omistajille yrityksen arvonnousuna. Parhaiten toimivana kannustimena on pidetty lisäpalkkioita tai erilaisia bonuksia, jotka perustuvat suoraan yrityksen tuottamaan tulokseen.

Salassapitovelvollisuus ja kilpailukielto

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä sopia salassapidosta, kilpailukiellosta, rekrytointirajoituksesta sekä immateriaalioikeuksista; keksintöjen, tekijänoikeuksien jne. käyttö- ja hyödyntämisoikeuksista. Näiden tarkoituksena on suojata yrityksestä palvelussuhteen aikana saatuja tietoja. Näistä sovittaessa on järkevää määritellä tarkasti kilpailevan toiminnan sisältö, salassa pidettävät tiedot, sekä alkamisen ajankohta. Salassapitovelvollisuus jatkuu palvelussuhteen päätyttyä ja kilpailukielto kannattaa sopia jatkumaan myös tietyn ajan palvelussuhteen päättymisen jälkeen.

Lisäksi on sovittava näiden rikkomisesta aiheutuvasta vahingonkorvaus-velvollisuudesta. Normaalisti vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää, että vahinkoa on todellisuudessa syntynyt sekä, että toiminnalla ja syntyneellä vahingolla on syy-yhteys, joiden toteennäyttäminen saattaa olla hankalaa. Siksi yrityksen on suositeltavaa käyttää johtajasopimuksessa sopimussakko-lauseketta, jolloin riittää, että näytetään toteen pelkästään sopimusrikkomus.

Raportointivelvollisuus ja toimivallan rajoitukset

Lisäksi kannattaa sopia toimitusjohtajan raportointivelvollisuudesta yrityksen hallitukselle sekä toimivallan mahdollisista rajoituksista. Jotta rajoituksella kuitenkin olisi tosiasiallinen vaikutus, on järkevää sopia vahingonkorvausvelvollisuudesta toimivallan ylityksen seurauksena.

Menettelytavat sopimuksen päättyessä

Kun toimitusjohtajan ja yhtiön tiet kuitenkin joskus eroavat, on syytä etukäteen tarkkaan sopia millaisen korvauksen hän eri tilanteissa saa ja mitkä ovat menettelytavat sopimuksen päättyessä. Toimitusjohtajan sopimussuhde kun lopetetaan usein ilman ennakkovaroitusta.

Toimitusohtajasopimuksessa on syytä sopia irtisanomisesta, irtisanomisajasta, irtisanomisen vaikutuksista sekä työskentelyvelvoitteesta irtisanomisaikana. Lähtökohtaisesti toimitusjohtajalla ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan, mutta tästäkin on mahdollista erikseen sopia. Toimitusjohtajalle voidaan maksaa esimerkiksi irtisanomisajan palkka, jolloin hän pysyy töissä irtisanomisaikana. Toinen vaihtoehto on erokorvaus, jolloin toimitusjohtaja lähtee yrityksestä välittömästi.

Suositeltavaa on kuitenkin sopia irtisanomisesta välittömin vaikutuksin, ilman irtisanomisaikaa, koska tällöin sopimus voidaan päättää heti luottamuspulan mahdollisesti vallitessa. Sopimuksen päättämisestä sovittaessa, voidaan sopia myös mahdollisesta erokorvauksesta, jos sellaista aiotaan päättämistilanteessa maksaa. Johtajasopimuksessa on syytä tarkoin ja yksityiskohtaisesti selvittää milloin erokorvausta maksetaan ja milloin ei makseta. Korvausvaihtoehtoja verotetaan eri tavalla. Irtisanomisajan palkka tuo työnantajalle normaalit palkan sivukulut. Koska erokorvaus on kompensaatio nopeasta lähtemisestä, palkan sivukuluja ei tarvitse maksaa.

Yrityksen kannalta on tarkoituksenmukaista sopia, että erokorvausta maksetaan vain silloin kun sopimus päätetään yrityksen puolelta tai kun toimitusjohtaja päättää sopimuksen yrityksestä johtuvasta syystä.

Erimielisyyksien ratkaisumekanismit

Siitä huolimatta, että johtajasopimuksen tekemiseen on todella panostettu ja sopimuksesta on tehty mahdollisimman kattava, syntyy valitettavasti riitoja. Tämän vuoksi on tärkeää jo sopimuksen tekovaiheessa varautua tällaisiin riitoihin kirjaamalla sopimukseen riitojen ratkaisua koskeva kohta. Tarkoituksenmukaisinta on usein käyttää välimiesmenettelylauseketta, jossa sovitaan riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä.

Välimiesmenettelyä pidetään kalliina, mutta menettelyn ei-julkisuus, joustavuus, nopeus ja ratkaisun välitön lainvoimaisuus sekä täytäntöönpanokelpoisuus puhuvat sen käyttämisen puolesta.Välimiesmenettelyn ratkaisu on lopullinen eli siitä ei ole valitusmahdollisuutta. Välimiesmenettelyn etuihin kuuluu lisäksi se, kuten edellä on todettu, että se toimitetaan suljetuin ovin asianosaisten kesken, jolloin vältetään julkisesta oikeudenkäynnistä mahdollisesti aiheutuva negatiivinen julkisuus. Välimiesmenettelyä on käsitelty laajemmin kotisivuillani olevassa välimiesoikeutta käsittelevässä artikkelissa.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista VII – Osakassopimuksista

Tässä artikkelissa käsittelen osakeyhtiön ja sen osakkaiden osakassopimusta ja yleisimpiä tilanteita, joita varten osakassopimus kannattaa laatia sekä yleensä osakassopimukseen otettavia sopimusehtoja. Osakassopimus kannattaa yleensä laatia, kun osakeyhtiössä on useampia kuin yksi osakkeenomistaja. Osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestykseen otetut määräykset eivät yleensä ole riittäviä kattamaan tai säätelemään yrityksen ja sen omistajien välisiä suhteita tai omistajien keskinäisiä suhteita.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 7. kirjoitus. Seuraava ja viimeinen kirjoitus käsittelee toimitusjohtajasopimuksia. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet, sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä, sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia sekä alihankkijoiden sopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Miksi osakassopimus yleensä laaditaan

Osakassopimus kannattaa yleensä laatia, kun osakeyhtiössä on useampia kuin yksi osakkeenomistaja. Osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestykseen otetut määräykset eivät yleensä ole riittäviä kattamaan tai säätelemään yrityksen ja sen omistajien välisiä suhteita tai omistajien keskinäisiä suhteita. Myös ulkopuoliset rahoittajat tai (pääoma)sijoittajat edellyttävät usein rahoituksen tai pääomasijoituksen ehtona, että yhtiöllä ja sen osakkailla on osakassopimus.

Osakassopimuksella sovitaan yleensä osapuolten välisestä yhteistyöstä yhtiön hallinnoimisessa ja johtamisessa sekä liiketoiminnan harjoittamisesta ja kehittämisestä. Tämä yleensä selkeyttää sopijapuolille toisten sopijapuolten näkemyksiä siitä, mihin ollaan sitoutuneita ja miten liiketoimintaa halutaan kehittää. Osakassopimuksella pyritään yleensä myös turvaamaan yhtiön vähemmistöosakkaiden vaikutusmahdollisuuksia yhtiön toiminnassa. Osakassopimuksella ei voida kuitenkaan rajoittaa osakkaan tai yhtiön vastuuta ulkopuolisiin nähden.

Osakassopimuksen keskeiset elementit

Alla on esitelty keskeisimpiä osakassopimusten elementtejä, joiden käyttö ja sisältö vaihtelevat merkittävästi riippuen yhtiön kehitysvaiheesta ja omistuspohjasta. Osakassopimus laaditaan aina tiettyä yritystä ja sen osakkaita varten, joten alla esitettyjen kohtien lisäksi sovitaan yleensä myös muista asioista.

Sopimuksen osapuolina ovat yleensä kaikki osakkeenomistajat tai osa heistä. Myös yhtiö on syytä ottaa sopimuksen osapuoleksi, jos kaikki osakkeenomistajat ovat mukana sopimuksessa. Muutoin yhtiö ei itse tule sidotuksi sopimusjärjestelyyn, mikä voi jatkossa aiheuttaa ongelmia.

Sopimuksen päämäärä ja tavoitteet kannattaa määritellä sopimuksen alkuun sillä se auttaa erimielisyystilanteessa sopimuksen tulkinnassa. Sopimuksen liitteeksi kannattaa myös ottaa yhtiön liiketoimintasuunnitelma. Tämä selventää yhtiön liikeideaa ja sitouttaa osakkaat myös noudattamaan sitä.

Osakkeiden panttauskiellosta tulee myös ottaa määräys osakassopimukseen, jotta näin estettäisiin osakkaiden siirtyminen tarkoitetun omistajapiirin ulkopuolelle. Vaikka osakassopimuksen määräys ei sidokaan vilpittömässä mielessä olevaa panttauksen saajaa, osakkeet pantannut osakkeenomistaja syyllistyy sopimusrikkomukseen ja on näin vahingonkorvausvelvollinen aiheutuneesta vahingosta.

Yhtiön hallinnosta ja toimielinten valinnasta on syytä sopia osakassopimuksessa, sillä yhtiöjärjestyksen määräykset yleensä jättävät suurimpien osakkeenomistajien armoille yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan valinnan. Yleensä sovitaan siitä, että osakkailla on oikeus hallituspaikkaan ja sovitaan tarkemmin mihin hallituksen päätöksiin tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus ja mihin riittää määräenemmistö. Usein sovitaan myös osakkaiden vastuualueet yhtiön toiminnasta. Toisaalta myös toimitusjohtajan ja hallituksen välisiä toimivaltasuhteita voidaan määritellä osakassopimuksessa osakeyhtiölain sallimissa puitteissa. Osakkaiden työpanos yhtiössä ja osakkaiden työpanoksestaan saama kompensaatio kannattaa sopia osakassopimuksessa, jotta kaikille sopijapuolille on selvää, ketkä työskentelevät täyspäiväisesti yhtiössä ja ketkä ovat enemmänkin sijoittajia.

Immateriaalioikeudet (IPR) ja tietotaito ja näiden siirtämisestä yritykselle kannattaa sopia esim. seuraavasti.Yhtiön toiminnan yhteydessä syntyneet tai syntyvät immateriaalioikeudet (ml. patentit, hyödyllisyysmallit, tekijänoikeudet ja muut aineettomat oikeudet) sekä tekninen osaaminen ja tietämys (taitotieto) on syntynyt ja syntyy Yhtiölle ja kaikki siihen liittyvät oikeudet säilytetään Yhtiön oikeuksina ja suojataan parhaalla mahdollisella tavalla sovellettavan lain osoittamissa rajoissa. Kaikista Yhtiön projekteista ja toimeksiannoista tulevat mahdolliset immateriaalioikeudet, joita ei ole sovittu siirrettäväksi Yhtiön asiakkaalle tulee jättää Yhtiön käyttöön ja omaisuudeksi, mikäli voimassa oleva lainsäädäntö tämän mahdollistaa. Vastaavat määräykset kannattaa ja tulee ottaa myös työsopimuksiin. Tämän kohdan sisältö vaihtelee huomattavasti yrityksen toimialan ja toiminnan mukaan.

Yhtiön rahoituksesta ja osakepääoman muutoksista sovitaan yleensä osakassopimuksessa. Aloittavien yhtiöiden ja yhtiöiden, joihin tehdään pääomasijoituksia, rahoitusjärjestelyistä sovitaan hyvinkin yksityiskohtaisesti osakassopimuksessa. Vähintään kannattaa sopia siitä, missä määrin osakkeenomistajat ovat velvollisia sijoittamaan yhtiöön pääomaa tai lainaamaan yhtiölle tai antamaan vakuuksia yhtiön puolesta.

Osingonjaosta ja osingonjakopolitiikasta kannattaa sopia osakassopimuksessa. Varsinkin aloittavissa yhtiöissä on tavanomaista sopia, että yhtiö ei jaa osinkona ensimmäisinä toimintavuosinaan ja että jatkossa osinkoa jaetaan tietty osuus vuotuisesta voitosta tai jaettavissa olevista voittovaroista.

Uusien osakkaiden liittymisestä yhtiöön ja ehdoista sekä menettelytavoista, joilla se on mahdollista voidaan sopia osakassopimuksessa. Mikäli osakassopimus laaditaan tilanteessa, jossa yhtiöön on liittymässä uusia osakkaita, tulee järjestelyssä ottaa huomioon uusien osakkaiden ja vanhojen osakkaiden väliset suhteet ja toisaalta molempien tahojen suhteet itse yhtiöön.

Kilpailukielto ja salassapitovelvollisuus. Yleensä osakkaat sitoutuvat olemaan kilpailematta yhtiön kanssa ja että he eivät mene osakkaaksi tai muutoin toimi yhtiön kanssa kilpailevassa yrityksessä. Salassapitositoumus yhtiöön ja sen toimintaan iittyvistä tiedoista otetaan yleensä osakassopimukseen. Nämä tulee vahvistaa sopimussakolla.

Osakkaan yhtiöstä eroaminen ja sen vaatimat menettelytavat on syytä sopia osakassopimuksessa. Yleensä rajoitetaan myös mahdollisuutta luovuttaa yhtiön osakkeita muille kuin nykyisille osakkeenomistajille.

Osakkeiden myynti. Menettelytavoista silloin kun yhtiön osakekanta tai määräysvalta on tarkoitus siirtää ulkopuoliselle ostajalle tulee myös sopia osakassopimuksessa. Yleensä sovitaan, että hallitus tai jotkut osakkaat voivat neuvotella yhtiön koko osakaskannan myynnistä ja jos tietty määräosa (2/3 tai 4/5 tms.) osakkaista kannattaa osakkeiden myyntiä, on muilla osakkailla myötämyyntivelvollisuus samaan osakekohtaiseen hintaan ja samoilla ehdoilla. Vastaavasti vähemmistöosakkaita turvataan yleensä myötämyyntioikeudella, eli näillä on oikeus myydä omat osakkeensa ostajalle samaan hintaan ja vastaavilla ehdoilla, kuin määräysvallan myyneillä osakkailla.

Sopimussakko ja vahingonkorvaus. Kun esimerkiksi äänestyssopimuksen rikkomisesta mahdollisesti seuraavan vahingon määrän osoittaminen on erittäin vaikeaa, osapuolet sopivat  usein sopimussakosta, joka on luonteeltaan etukäteen sovittu vahingonkorvaus.  Sopimusta rikkoneen sopijapuolen on ainakin pääsääntöisesti suoritettava sovittu  sopimussakko, vaikka loukattu osapuoli ei voisikaan osoittaa tarkkaa vahingon  määrää. Voidaan myös sopia siitä, onko sopimussakko lopullinen korvaus vai  voidaanko normaaleilla vahingonkorvausta koskevilla perusteilla vaatia  sopimussakon lisäksi korvattavaksi muukin  vahinko.

Sopimussakkolausekkeella pyritään tyypillisesti  sopimusrikkomuksia ennalta ehkäisevään vaikutukseen, ja se toimiikin tällaisena  yleensä varsin hyvin. Lausekkeesta saattaa rikkomustilanteessa kuitenkin tulla  vaikeasti tulkittava riidan kohde. Riitelyn tarve voi vähentyä, jos  sopimussakkolausekkeen laukeaminen edellyttää sopimusrikkomuksen olennaisuutta  tai muuta kynnystä ja loukatun osapuolen tulee välittömästi huomauttaa  sopimusrikkomuksesta. Tässä voidaan antaa rikkoneelle myös lyhyt määräaika  korjata rikkomuksensa

Lunastuslauseke. Osakassopimuksessa tulee aina sopia osakkeiden lunastusmenettelystä ja lunastushinnasta. Näihin järjestelyihin liittyy yleensä myös yhtiöjärjestykseen otettava lunastuslauseke ja suostumuslauseke osakkeiden hankkimiseksi sekä mahdollinen yhtiön oikeus lunastaa omia osakkeitaan. Lunastettavien osakkeiden hinta tulee määritellä selkeästi tai määritellä selkeä laskentakaava, jolla lunastushinta lasketaan. Yleensä olen suositellut menettelyä, jossa sovitaan laskentaperusteista ja erimielisyystilanteessa riippumaton KHT tilintarkastaja määrittelee hinnan annetun laskentaperusteen mukaan ja osapuolet sitoutuvat tähän tulokseen. Pelkkä käyvän arvon käyttäminen johtaa varmasti pitkälliseen riitaan.

Erimielisyyksien ratkaisumekanismit ja vahingonkorvausvelvollisuus kannattaa sopia osakassopimuksessa esimerkiksi välimiesmenettelyä noudattaen tai muulla nopealla ja ei-julkisella menettelytavalla.

Mallisopimukset ja osakassopimuksen laatiminen 

Osakassopimuksen laatimiseksi on olemassa monia mallisopimuksia, ohjeita ja tarkistuslistoja. Osakassopimukset laaditaan kuitenkin aina yksittäisen yrityksen ja sen omistajien yksilöllisiä tarpeita varten, joten mallisopimukset eivät sellaisenaan koskaan sovellu allekirjoitettaviksi. Sen sijaan nämä ovat hyödyllisiä oikein käytettynä. Näistä näkee erilaisia vaihtoehtoja yhtiön ja osakkaiden välisten suhteiden järjestelemiseen ja ne myös auttavat sopimusta suunniteltaessa ja sopimusneuvotteluissa muistamaan, mitä kaikkea sopimuksessa tulisi huomioida.

Usein osakassopimusta laadittaessa joudutaan myös muuttamaan yhtiön yhtiöjärjestystä ja sovittamaan nämä asiakirjat vastaamaan toisiaan. Osakassopimuksella sovitaan aina merkittävistä taloudellisista arvoista ja ne on yleensä tarkoitettu pitkäkestoisiksi, joten niiden laatimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja käyttää ainakin sopimuksen viimeistelyssä asiantuntevan lakimiehen apua.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista VI – Alihankkijoiden sopimuksista

Toimistoamme työllistävät mm. ja pk‐yritysten alihankintasopimukset isompien yritysten kanssa sekä näiden alihankkijayritysten keskinäiset sopimukset. Verkostoitumisesta puhutaan uutena tapana vastata markkinoiden  vaatimukseen. Tämä verkostoituminen tai alihankinta toisilta samalla tai läheisellä toimialalla toimivalta yritykseltä ei ole mitään uutta Suomessa. Sen  sijaan hankintayksiöiden kasvaminen, kansainvälistyminen ja uudet vaatimukset alihankkijoille sekä anglo‐amerikkalainen sopimuskulttuuri, jossa kaikista mahdollisista asioista sovitaan hyvin yksityiskohtaisilla sopimuksilla, on.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 6. kirjoitus. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät osakassopimuksia ja toimitusjohtajasopimuksia. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet mm. sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä sekä sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Isot konepaja‐ ja teknologiateollisuuden yritykset ovat keskittäneet valmistuksessa alihankintojaan yhä suuremmille alihankkijoille ja keskimääräiset hankinnat ovat kooltaan kasvaneet. Tämä sama trendi on nyt käynnissä myös suunnittelu‐ ja kehitystyön alihankinnoissa. Tämä tuo alihankinnassa toimiville yrityksille paineita kahdellakin tavalla. Ensinnäkin riippuvuus yhdestä tai muutamista asiakkaasta kasvaa ja riskit sitä myötä. Toisaalta näiden alihankkijoiden on pakko hakea kumppaneita toisista alihankkijoista, jotta nämä yhdessä voisivat tarjota yhä suurempia suunnittelu‐ ja kehitystöitä alan isoille yrityksille.

Tälle alihankkijoiden yhteistyölle on monia muotoja. Yritykset voivat fuusioitua keskenään tai ostaa toisensa ja saavuttaa näin  riittävät resurssit. Toinen yleisempi tapa on alihankkijoiden keskinäinen alihankinta tai erilaiset yhteenliittymät, esimerkiksi perustamalla yhteisyritys tarjoamaan isommista projekteista, joka ostaa omistajiltaan alihankintana tarvittavan työn ja osaamisen. Jäljempänä en keskity omistukselliseen yhteistyöhön vaan alihankintaan.

Alihankintasopimus varsinaisen tilaajan kanssa

Keskustelussa verkostoista unohtuu yleensä se tosiasia, että isot yritykset haluavat tehdä sopimuksia vain yhden yrityksen, eivät yhteenliittymän tai verkoston kanssa. Näin ollen joku verkoston yrityksistä joutuu toimimaan ns. Verkostoveturina ja ottamaan päävastuun sopimuksen toteuttamisesta ja kantamaan riskin siitä, jos toimitus ei ole sovitunlainen tai tapahdu oikeassa ajassa.

Isot yritykset vaativat sopimuksissaan usein kohtuuttomilta tuntuvia sitoumuksia alihankkijoiltaan. Tällä en tarkoita perinteisiä kaupallisia ehtoja, kuten hintaa, toimitusaikaa tai laatuvaatimuksia, vaan alihankkijoiden toimintamahdollisuuksia rajoittavia ehtoja, eli kilpailukieltoa, oikeuksien siirtämistä hankkijalle, salassapitoa ja rajoituksia käyttää tehdyn työn tuloksia ja kertynyttä tietotaitoa myöhemmin.

Useasti näitä hankintoja tekevät insinöörit insinööreiltä, jotka kyllä hallitsevat teknisen ja taloudellisen puolen ja näistä asioista pystyvät osapuolet itsekin neuvottelemaan. Mutta alihankintasopimuksien muut kohdat ovat kilpailukiellon ja muilta alihankkijan toimintavapautta rajoittavilta osin yleensä hankintayrityksen lakiasiainosaston laatimia ja ne on laadittu siten, että hankkija saa varmasti kaikki oikeudet työhön ja että tietotaito ei leviä alihankkijalta mihinkään. Tätä varmistetaan vielä huomattavilla sopimussakko‐ ja vahingonkorvausklausuuleilla. Nämä sopimuskohdat ovat yleensä laadittu maksimaalinen omien etujen varmistaminen mielessä, eikä suinkaan ajatellen yksittäistä hankintaa ja sen erityispiirteitä. Karrikoidusti sanoen alihankkija ei saisi koskaan tehdä mitään suunnittelutyötä hankkijan kilpailijalle tai käyttää mitään projektissa kehitettyjä ratkaisuja, käytettyjä taustaoikeuksia tai tietoa kellekään muulle tehtävässä työssä, koskaan.

Alihankkijalla on mahdollisuus neuvotella näistä ja sen tuleekin sopimusneuvotteluissa keskittyä myös näihin ei‐kaupallisiin kohtiin ja käyttää tässä apunaan ulkopuolista juristia. Nämä eivät aina ole kiveen hakattuja, vaan näistäkin voidaan usein neuvotella. Kilpailukieltoa on esimerkiksi mahdollisuus usein rajata se koskemaan vain tiettyä toimialaa, eikä sen sijaan kieltää suunnittelun tulosten ja kertyneen tietotaidon kategorinen käyttö kaikkialla. Esimerkiksi hankkija saattaa hyväksyä sen että kilpailukielto koskee metsäteollisuutta, mutta ei konepajateollisuutta tai kemianteollisuutta.

Alihankkijoiden keskinäisista sopimuksista

Yritysten verkostoituessa keskenään ja jakamalla myös suunnittelu‐ ja kehitystyötä keskenään tulisi näiden myös laatia keskinäiset sopimukset, joissa sovitaan vastuista, velvollisuuksista ja riskien jaosta. Tämä on erityisesti Verkostoveturin etujen mukaista.

Jos tutkimus‐ ja kehityshankkeeseen tai toimitukseen osallistuu useita yrityksiä, on tavanomaista laatia konsortiosopimus, jossa näistäkin asioista sovitaan. Yleensä hankkiva yritys tuo oman ehdotuksensa konsortiosopimuspohjaksi. Konsortiosopimukset ovat projektin sisällöstä ja osallistujista riippuen hyvin erilaisia, mutta niissäkin tulee voida neuvotella myös alihankkijan toimintavapautta tulevaisuudessa rajoittavista kohdista.

Jo projektin tarjoamis‐ ja suunnitteluvaiheessa tulisi miettiä em. kysymyksiä, esimerkiksi ottamalla pohjaksi hankkijoiden yleisesti käyttämät sopimusehdot ja miettimällä sitten alihankkijoiden keskinäistä työnjakoa ja sopimisen tarvetta. Tässä vaiheessa on usein hyödyllistä laatia verkoston kesken puitesopimus keskinäisestä työnjaosta. Tämä senkin vuoksi, etteivät nämä asiat sitten tulisi yllättäen vastaan kun  sopimuksen saanut Verkostoveturi sopii ”aliurakoista” toisten alihankkijoiden kanssa.

Verkostoveturin oma alihankinta‐ tai projektisopimus määrittää lopullisesti verkoston välisen sopimisen tarpeen. Verkostoveturin tulisi ”vierittää” sopimusvelvollisuudet myös sen alihankkijoille. Näissä sopimuksissa, tulisi ottaa huomioon myös edellä mainitut ei‐kaupalliset sopimusehdot. Tämä yksityiskohtaisuuden vaatimus pienten yritysten keskinäisille sopimuksille tuntuu usein kohtuuttomalta ottaen huomioon myös alihankinnan arvon, mutta se on tarpeen jos Verkostoveturi haluaa turvata oman asemansa. Alihankintasopimuksen tekevä yritys kun yleensä vastaa myös omien alihankkijoidensa töistä kuin omastaan.

Tämä yksityiskohtaisuus vaatii ensimmäisissä sopimuksissa huomattavasti yritysten johdon aikaa ja kuluja aiheutuu usein ulkopuolisen juristin käytöstä. Tämä työ tulisi kuitenkin nähdä olennaisena osana liiketoiminnan tavanomaista kehittämistä. Pk‐yrityksen kannalta sopimusasiat ja niihin liittyvät yksityiskohdat tuntuvat usein ylivoimaisen vaikeilta selvitettäviksi. Erityisesti teknologiahankkeissa näiden kysymysten käsittelyä ei ole syytä vältellä. Kun oikeudellisten kysymysten huolellisesta suunnittelusta muodostuu käytäntö, myös suhteelliset kustannukset pienevät ja yrityksen oma asema sekä varsinainen suunnittelutyö on varmemmalla pohjalla.

Asioiden suunnittelu ja sopiminen myös eri verkostoyritysten oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta antaa tarpeellista ryhtiä ja painokkuutta koko projektille sekä sitouttaa siihen osallistuvia tahoja aivan toisella tavoin kuin löysät ”kahvipöytäpuheet”.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista V – Mallisopimuksista ja vakioehdoista

Sekä vakioehtoihin että mallisopimuksiin liittyy useita ongelmia. Ne on yleensä laadittu  jonkin osapuolen näkökulmaa erityisesti ajatellen. Tällöin sopimusteksti on muotoiltu kyseisen osapuolen kannalta edulliseksi ja taas vastaavasti muiden osapuolten kannalta mahdollisesti vähemmän edulliseksi. Siksi on aina syytä kiinnittää huomiota siihen, kuka vakioehdot tai mallisopimuksen on laatinut ja mihin tarkoitukseen. Laatijasta voi pyrkiä päättelemään, kenen kannalta edulliseksi sopimusehdot on pyritty laatimaan.

Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä. Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 5. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät alihankkijoiden sopimuksia ja osakassopimuksia sekä toimitusjohtajasopimuksia.

Kansallinen, Eurooppalainen ja kansainvälinen lainsäädäntö asettaa monenlaisia rajoituksia sille, mistä asioista voidaan sopia, millä tavoin niistä voidaan sopia, mitä tietyllä tavalla sovittu asia tarkoittaa ja mitä seuraa siitä, jos jotakin asiaa ei ole sovittu laisinkaan. Sopimuksia voidaan tulkita sopimustekstin kirjaimen perusteella tai arvioiden sitä, mitä sopijoiden katsotaan tarkoittaneen sopimuksellaan.

Vakioehdoista

Tavanomaista on osapuolten välillä sopimusta kirjattaessa viitata sopimuksessa joihinkin vakioehtoihin osana sopimusta: ”Tähän sopimukseen sovelletaan…” tai muulla vastaavalla tavalla. Tällöin sopimuksessa mainituista vakioehdoista tulee osa sopimusta osapuolten välillä.

Vakioehdot ovat jonkin yrityksen omaan käyttöönsä tai järjestön jäsentensä tai yleiseen käyttöön laatimia sopimustekstejä. Niissä on pyritty laatimaan usein toistuviin sopimuksiin yleispätevät ehdot, joita tarvittaessa muutetaan tai täydennetään osapuolten välillä neuvotellulla sopimusasiakirjalla.

Vakioehtoja on aiheellista käyttää lähinnä usein toistuvissa, standardimaisissa sopimuksissa. Sopimuksia laadittaessa on usein turvallisinta käyttää apuna siihen erityistä koulutusta saaneita ja kokemusta omaavia henkilöitä eli lakimiehiä. Nyrkkisääntö on, että mitä merkittävämmästä hankkeesta yrityksen kannalta on kysymys, sen todennäköisemmin asiantuntijan käyttö on tarpeellista.

Laajimmin asiakkaani ovat käyttäneet IT2000 sopimusehtoja ja uusia IT2010 sopimusehdot sekä Konsulttitoiminnan Yleiseiä Sopimusehtoja KSE 1995.

IT2010 sopimusehtoja voidaan mielestäni hyvin käyttää sopimisen pohjana IT-alan palvelu- ja ohjelmisto sekä järjestelmätoimituksista sovittaessa. Sekä IT-toimittajayrityksiä että niiden asiakkaita edustavien järjestöjen yhdessä laatimat sopimusehdot ovat hyvä pohja sopimusneuvotteluille.  On kuitenkin hyvä muistaa, että yksittäiset toimitukset ja palvelut eroavat merkittävästi toisistaan. IT2010 ehdot eivät välttämättä kuitenkaan sellaisenaan sovellu kaikkiin sopimuksiin ja niistä voi ja eräissä tapauksissa pitääkin poiketa.

Jos osapuolet päätyvät käyttämään esim. IT2010 ehtoja sellaisenaan, tulee asioista sovittua noudattaen alalla vakiintuneita käytäntöjä ja yleensä kaikista toimituksen keskeisistä ehdoista tulee jollain tavalla sovittua näinkin. Toisaalta osapuolille ei näin tule yllättäviä tai kohtuuttomia ehtoja sopimukseen. Näinkin voidaan toimia, mutta jos sopimus on arvoltaan suuri tai sen kohde monimutkainen esim. järjestelmätoimitus, tulisi osapuolten miettiä tarkasti mitä niiden tulisi sopia vakioehdoista poiketen tai niitä täydentäen.

Konsulttitoiminnan Yleiset Sopimusehdot KSE1995 ovat hyvin ”konsulttiystävällisesti” laadittu ja siten konsultit pyrkivät mahdollisimman usein saamaan ne sopimuksen osaksi. Jos olet myymässä konsulttina tai suunnittelijana palveluitasi niin nämä kannattaa yrittää saada sopimuksen osaksi. Toisaalta, jos olet ostamassa palveluita, niin silloin kannattaa käydä huolella läpi KSE 1995 ehdot ainakin viivästysseuraamusten ja vahingonkorvausrajoitusten osalta ja katsoa pitääkö näistä ehdoista poiketa sopimuksessa.

Lisäksi julkisen sektorin toimijat vaativat yleensä omien toimitusehtojensa (esim. JHS2007) käyttämistä. Myös jotkut suuryritykset ovat suhtautuneet kielteisesti IT2000 ehtojen ja KSE 1995 ehtojen käyttämiseen. Nämä poikkeukset eivät kuitenkaan vähennä näiden ehtojen käyttökelpoisuutta.

Mallisopimuksista

Mallisopimus on jonkin tahon laatima esimerkkisopimus. Mallisopimuksia käytetään usein pohjana kirjoitettaessa yksilöllisesti suunniteltuja ja neuvoteltuja sopimuksia. Mallisopimuksia löytyy erilaisista asiakirjamalli-kokoelmista, etujärjestöiltä, neuvontaorganisaatioilta ym. Internetistäkin saattaa löytyä mallisopimuksia, joiden alkuperästä on joskus vaikeaa saada selkoa.

Muistilista on tyypillisesti lista tärkeimmistä sopimukseen sisällytettävistä asioista. Tällaista muistilistaa voi verrata mallisopimuksen eri kohtien otsikoiden listaan.

Valmiiden sopimusehtojen käyttäminen saattaakin aiheuttaa ongelmia. Ne on tavanomaisesti tehty standarditilanteisiin, jolloin niissä ei oteta huomioon kunkin yksittäistapauksen erityisongelmia. Yksittäistapauksissa käytettyihin sopimusehtoihin perustuvat mallisopimukset puolestaan saattavat sisältää erityisehtoja, jotka eivät laisinkaan sovellu käytettäväksi joissakin muissa yhteyksissä. Valmiiden mallisopimusten käyttö itse laadittujen sopimusten pohjana saattaa näistä syistä johtuen olla monesti jopa vaarallista.

Edes itselle läheisen tahon laatimiin sopimusehtoihin ei kuitenkaan ole syytä luottaa sokeasti. Niiden soveltuvuus kulloinkin kyseessä olevaan erityistapaukseen voi olla puutteellinen. Nyrkkisääntö on, että mallisopimus ei sinänsä kelpaa  allekirjoitettavaksi. Yleensä sopimuksentekotilanteeseen liittyy aina erityisseikkoja, jotka on otettava sopimuksessa huomioon.

Hyödyllisimmillään mallisopimukset ovat silloin, kun ne on laadittu yrityksen omiin tarpeisiin huomioiden sen toimintaan ja tavoitteisiin liittyvät yksityiskohdat. Tähän ei varsinkaan pk-yrityksillä kuitenkaan ole useinkaan varaa.

Mallisopimuksen suurin hyöty on, että se tarjoaa lähtökohdan neuvotteluille ja toimii muistilistana siitä, mistä asioista olisi sovittava. Mallisopimuksia ja muistilistoja voi käyttää erityisesti muistin tukena sopimuksessa sovittavia asioita suunniteltaessa ja neuvoteltaessa sekä esimerkkeinä neuvottelun mahdollisesta lopputuloksesta.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista IV – Sopimusneuvottelut ja neuvotteluvaiheen sopimukset

Sopimusneuvottelut edeltävät yleensä sopimuksen syntymistä. Osapuolilla on neuvotteluvapaus, eli sopimuksesta neuvotteleminen ei  sellaisenaan perusta velvollisuutta sopimuksen päättämiseen eikä pelkkä neuvottelu synnytä vastuuta toiselle aiheutuneista kustannuksista. Osapuolten välille syntyy sopimus lähtökohtaisesti vasta silloin, kun annettuun tarjoukseen saadaan hyväksyvä vastaus. Neuvotteluosapuoli voi kieltäytyä sopimuksen päättämisestä ilman seurauksia, ellei muuta ole sovittu

Neuvottelukulujen korvaaminen

Joissain tapauksissa neuvotteluista aiheutuneiden kulujen korvaaminen loukatulle osapuolelle tulla kysymykseen. Tämä edellyttää, että toinen osapuoli kuitenkin syyllistyy hyvän tavan vastaiseen tai muuten sopimattomaan neuvottelukäyttäytymiseen. Vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä tapauksessa, jossa toisella osapuolella ei ole ollut todellista tarkoitusta päättää sopimusta, vaan vastapuolen tarkoituksena on ollut saada tietoja toisen osapuolen hinnoittelusta tai saada kustannusarvio omasta hankkeestaan. Myös harhaanjohtavien tietojen antaminen tai neuvottelujen jatkaminen ilman sopimuksentekotarkoitusta saattaa synnyttää neuvottelukuluihin liittyvän vastuun.

Neuvotteluvaiheen sopimukset

Ennen varsinaisen sopimuksen tekemistä osapuolet voivat laatia erilaisia neuvotteluvaihetta koskevia sopimuksia. Neuvotteluvaiheen sopimusten laatiminen voi olla aiheellista esimerkiksi silloin, kun osapuolille aiheutuu jo valmisteluvaiheessa merkittäviä kustannuksia ja siihen liittyvää riskiä halutaan pienentää. Nimenomainen sopiminen neuvottelukustannusten jakautumisesta, sitovan pääsopimuksen muotovaatimuksista sekä liike- ja yrityssalaisuuksien suojaamisesta on hyvä keino hallita vastuu- ja kustannusriskejä neuvoteltaessa taloudelliselta arvoltaan merkittävistä sopimuksesta. Neuvotteluissa esitetyt mielipiteet ja karkeat sopimusehtojen hahmotelmat voidaan kirjata neuvottelupöytäkirjaan tai aiesopimukseen, vaikka hankkeeseen ei vielä haluta sitoutua. Osapuolet voivat sopia myös eksluviteetista, eli neuvottelurauhasta niin, että neuvottelujen jatkuessa samasta sopimuksesta ei saa neuvotella muiden ehdokkaiden kanssa.

Aiesopimus; letter of intent tai memorandun of understanding

Aiesopimuksella tarkoitetaan sopimusneuvottelujen aikana laadittavaa asiakirjaa, johon kirjataan osapuolten neuvotteluissa toistaiseksi saavuttama yksimielisyys ja se, miten tullaan etenemään avoinna olevien kysymysten osalta. Aiesopimus ei ole lopullinen sopimus, eikä se lähtökohtaisesti velvoita osapuolia pääsopimuksen tekemiseen. Aiesopimuksessa voidaan kuitenkin sopia sitovistakin asioista, kuten esimerkiksi neuvottelurauhasta. Tavallisesti aiesopimuksessa sovitaan epäselvyyksien välttämiseksi siitä, että kumpikin neuvotteluosapuoli kantaa omat neuvotteluihin liittyvät kuluriskinsä ja kumpikaan osapuoli ei vielä ole sitoutunut lopulliseen sopimukseen.

Esisopimus; precontract tai preliminary contract

Esisopimus sitoo osapuolia merkittävästi enemmän kuin aiesopimus. Se on sidonnaisuudeltaan normaaliin sopimukseen verrattavissa. Esisopimus voidaan laatia ehdollisena: velvollisuus pääsopimuksen tekemiseen lakkaa, jos esimerkiksi kilpailuviranomainen estää sopimuksen täyttämisen tai sopimuksen edellyttämää rahoitusta ei saada järjestettyä. Esisopimuksia käytetään myös silloin, kun osapuolet eivät ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen sopimuksen kaikista yksityiskohdista mutta ovat valmiita sitoutumaan sopimukseen. Osapuolet sitoutuvat esisopimuksella tekemään pääsopimuksen myöhempänä ajankohtana esisopimuksessa sovittujen asioiden pohjalta. Esisopimuksella on samat laissa määrätyt muotovaatimukset kuin varsinaisella pääsopimuksella esimerkiksi kiinteistökaupassa.

Aie- ja esisopimuksen sitovuudesta

Neuvotteluvaiheen sopimusten sitovuus vaihtelee. Sopimuksen oikeus-vaikutukset riippuvat ensi sijassa siitä, mitä  niissä on sovittu. Asiakirjan sisältö on kuitenkin ensisijainen suhteessa sopimuksen otsikointiin. Näin ollen aiesopimukseksi nimetty asiakirja saatetaan myöhemmin katsoa esisopimukseksi, jos sen sisältö viittaa siihen, että pääsopimuksen tekemiseen on jo sitouduttu. Sopimustyyppeinä aiesopimus ja esisopimus ovat käytännössä vakiintuneita ja antavat viitteitä sitovuuden asteesta, mutta asiakirjan sisältö ratkaisee viime kädessä sopimusinstrumentin sitovuuden. Oikeudellisten epäselvyyksien välttämiseksi olisi asiakirjassa hyvä nimenomaisesti yksilöidä sen sitomattomuus tai tarkoitettu sitovuusaste. Tämän lisäksi on suositeltavaa sopia neuvotteluvaiheen sopimuksen voimassaolosta ja siitä irtaantumisesta.

Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä. Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 4. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät mallisopimuksia ja vakioehtoja, alihankkijoiden sopimuksia ja osakassopimuksia sekä toimitusjohtajasopimuksia.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista III – Sopimusten pätemättömyydestä

Sopimuksen pätemättömyys johtaa lähtökohtaisesti siihen, ettei osapuolta voida velvoittaa sopimuksen mukaiseen suoritukseen. Pätemättömyydestä siis seuraa suoritusvelvollisuuden syntymättä jääminen ja samalla suoritusta vastaavan korvausvelvollisuuden estyminen, pätemättömyys oikeudellisesti katsoen estää velvoitteiden täytäntöönpanon vaatimisen oikeusteitse. Jos sopimuksen edellyttämät suoritukset on jo kokonaan tai osittain ehditty tehdä, synnyttää sopimuksen pätemättömäksi toteaminen osapuolille palautusvelvollisuuden. Voidaan myös sanoa, että tältä osin sopimuksen pätemättömäksi toteaminen vastaa sopimuksen purkamista. Joskus suoritusten palauttaminen voi olla osapuolille hankalaa tai jopa mahdotonta, näissä tapauksissa kyseeseen voi pätemättömyyden sijasta tulla hinnanalennus tai vahingonkorvaus.

Lähtökohtaisesti sopimuksen pätemättömyys tulee saattaa voimaan siihen vetoamalla ja tämä oikeus on kaikilla niillä joiden oikeuksia sopimus koskee sekä korostetusti väärinkäytösten kohteeksi joutuneella osapuolella. Pätemättömyys voi myös korjaantua, ja tämä on mahdollista tilanteissa joissa toinen osapuoli jälkikäteen hyväksyy sopimuksen itseään sitovaksi, joko nimenomaisesti tai passiivisesti.

Sopimuksia koskevat pätemättömyysperusteet voidaan jakaa korjaantumattomiin sekä korjaantumismahdollisuuden omaaviin pätemättömyysperusteisiin. Korjaantumattomia perusteita ovat muotovirheet, jotka johtuvat lakisääteisistä muotovaatimuksista, oikeustoimen hyvän tavan tai lain vastaisuus, sopimuksen valeoikeustoimiluonne sekä tiettyjen erityissäännösten vastaisuus. Suurin osa pätemättömyysperusteita on kuitenkin korjaantumiskelpoisia. Onkin huomattava, että osapuolella, jolla on oikeus vedota pätemättömyysperusteeseen, on myös mahdollisuus omasta tahdostaan jättää tämä mahdollisuus käyttämättä.

Sopimus voi olla pätemätön paitsi kokonaan, myös vain osittain. Tällainen osapätemättömyys voi monissa tapauksissa olla edullista molemmille sopimusosapuolille. Tämä tarkoittaa sitä, että osa sopimuksesta katsotaan pätemättömäksi, mutta sopimus muilta osin jätetään voimaan, kuten on sovittu. Tällöin on kuitenkin syytä sopia uudestaan niistä sopimuksen ehdoista, jotka ovat esimerkiksi pakottavan lainsäädännön vastaisina todettu pätemättömiksi.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 3. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, yritysverkostojen sopimuksia sekä osakassopimuksia.

Pätemättömyysperusteista

Pätemättömyysperusteet voidaan lähtökohtaisesti jaotella sen mukaan, johtuuko pätemättömyys sopimusosapuolista ja heidän ominaisuuksistaan, sopimuksen syntyyn liittyvistä olosuhteista vai itse sopimuksen sisällöstä.

Ensinnäkin, yksityishenkilön tekemä sopimus voi olla pätemätön silloin kun henkilö on vajaavaltainen (alle 18-vuotiaat sekä vajaavaltaiseksi julistetut), hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu tai silloin, kun täysivaltainen henkilö ei ole ymmärryskykynsä heikkouden vuoksi kyennyt riittävästi arvioimaan tekemänsä oikeustoimen merkitystä. Oikeushenkilön tekemä sopimus voi olla pätemätön silloin, kun tämän edustajalla ei ole ollut oikeustoimen tekemiseen vaadittavaa kelpoisuutta.

Tällainen edustusvallan puuttuminen on käytännössä varsin tärkeä ja huomioon otettava pätemättömyysperuste. Lisäksi pätemättömyys voi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa edustajalla sinänsä on kelpoisuus sopimuksen tekemiseen, mutta hän ylittää toimivaltansa. Tällaisissa tilanteissa pätemättömyys kuitenkin edellyttää toisen osapuolen tietämystä siitä, että edustaja ylittää toimivaltansa.

Toiseksi, sopimuksen pätemättömyys voi johtua sopimuksen syntyyn liittyvistä olosuhteista. Tällaisia pätemättömyysperusteita voidaan kutsua myös väärinkäytösperusteiksi, joita koskeva sääntely ilmenee laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki).

Pakko

Oikeustoimilaki säätää kahdesta eri pakon muodosta, törkeästä ja lievästä pakosta. Näistä törkeä pakko johtaa lähtökohtaisesti aina sopimuksen pätemättömyyteen, riippumatta siitä kuka sopimusosapuolen on kyseiseen oikeustoimeen pakottanut. Lievän pakon kohdalla pätemättömyyteen voi vedota vain sellaista sopimuskumppania vastaan, joka on itse käyttänyt pakkoa tai tiennyt sen käyttämisestä.

Törkeästä pakosta voidaan katsoa olevan kyse silloin, kun pakko on kohdistettu henkeen tai terveyteen, lievän pakon taas voidaan katsoa kohdistuvan sellaiseen intressiin, joka ei välittömästi uhkaa toisen terveyttä, kuten vapauteen, kunniaan tai omaisuuteen. Pakosta johtuvaa pätemättömyys tulee esille vain osapuolen itsensä esittämän väitteen kautta, eikä pakon aiheuttama pätemättömyys ole lopullista, vaan se voi korjaantua, jos pakotettu osapuoli antaa hyväksyntänsä sopimukselle. Lisäksi pakkoon sopimuksen pätemättömyyden perustana voi vedota vain väärinkäytöksen kohteeksi joutunut osapuoli, ei pakottaja tai pakottamisesta tiennyt osapuoli.

Petollinen viettely

Toinen oikeustoimilaista ilmenevä pätemättömyysperuste on niin kutsuttu petollinen viettely. Petollisen viettelyn voidaan katsoa tarkoittavan vilpillistä väärän tiedon antamista sekä vaikenemista sellaisista seikoista, joilla olisi merkitystä toiselle osapuolelle sekä tämä sopimukseen sitoutumiselle. Petollinen viettely tähtää siis toisen osapuolen erehdyttämiseen ja tämän erehdyksen hyväksikäyttämiseen.

Petollisen viettelyn kohdalla on kuitenkin huomattava, ettei ole kiellettyä esittää omaa suoritustaan positiivisessa valossa tai vähätellä sopimuskumppanin kannalta epäedullisia seikkoja. Virheellisen tiedon antaminen on kuitenkin aina kiellettyä. Myös petolliseen viettelyyn on osapuolen itse vedottava ja sen aiheuttama pätemättömyys voi korjaantua aivan kuten pakonkin kohdalla.

Kiskonta

Kiskomista on lain mukaan menettely, jossa osapuoli käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaa asemaa, on ottanut itselleen sellaista aineellista etua, joka on selvässä epäsuhdassa siihen, mitä hän on itse antanut. Olennaista kiskomistapauksissa on kiinnittää huomiota suoritusten keskinäiseen suhteeseen, jos näillä on ilmeinen epäsuhta, voidaan kiskomisen katsoa olevan käsillä. Kiskomiseen voi vedota vain sen kohteeksi joutunut osapuoli ja pätemättömyys voi korjaantua osapuolen hyväksynnän tai passiivisuuden perusteella.

Kunnianvastainen ja arvoton menettely

Kunnianvastainen ja arvoton menettely on pätemättömyysperusteena yleisluontoinen ja usein siihen voidaankin vedota myös yhdessä jonkun muun oikeustoimilaista ilmenevän pätemättömyysperusteen, kuten petollisen viettelyn kanssa. Lain mukaan sellaista oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.

Tilanteita, joissa sopimuksen pätemättömyys voitaisiin perustaa kunnianvastaiseen ja arvottomaan menettelyyn on useita ja arviointi onkin suoritettava aina tilannekohtaisesti. Pätemättömyys voi tulla kyseeseen, jos sopimuksen päättämistapa tai sisältö poikkeaa alalla vallitsevasta käytännöstä. Näissäkin tapauksissa on kuitenkin muistettava se, ettei markkinataloudessa ole kiellettyä myydä samanlaisia tuotteita eri hinnoin / ehdoin eri asiakkaille. Myös sopimusosapuolten keskinäiselle suhteelle on annettava merkitystä arvioinnissa.

Usein kunnianvastainen ja arvoton menettely tulee pohdittavaksi tapauksissa, joissa sopimusosapuoli on erehtynyt sopimuksen olennaisista seikoista. Kysymys voi olla siitä, että toisella osapuolella on paremmat tiedot tai siitä, että toinen osapuoli erehtyy esimerkiksi kauppahinnan laskemisessa. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että erehdyksen tulee vaikuttaa pääsuoritusvelvollisuuksien tasapainoon, jotta oikeustoimeen vetoaminen olisi kunnianvastaista ja arvotonta. Kuten muidenkin oikeustoimilain pätemättömyysperusteiden kohdalla, myös kunnianvastaiseen ja arvottomaan menettelyyn on loukatun osapuolen vedottava ja pätemättömyys voi korjaantua, joko osapuolen aktiivisen hyväksymisen tai passiivisuuden perusteella.

Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

Yritysten sopimuksista II – Sopimusrikkomuksista

Sopimusta ei tarvita niinkään silloin, kun asiat menevät hyvin, vaan silloin kun kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Jos asioita ei ole sovittu riittävän tarkasti, riidan lopputulos voi olla hyvinkin yllättävä.  Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 2. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät sopimuksen pätemättömyyttä, mallisopimuksia ja vakioehtoja, yritysverkostojen sopimuksia sekä osakassopimuksia ja toimitusjohtajasopimusta.

Sopimusrikkomuksista

Sopimuksen perusteella sopimusosapuolille syntyy velvollisuus suorittaa se, mihin sopimuksessa on sitouduttu. Yleisesti voidaan sanoa, että sopimus sitoo osapuolia ja se on tarkoitettu pysymään voimassa sovitun ajan, sovitulla tavalla. Myyjän puolella tämä yleisesti tarkoittaa oikean tuotteen tai palvelun toimittamista oikeaan aikaan, ostajan velvollisuutena taas on kauppahinnan maksaminen sekä myötävaikuttaminen myyjän velvoitteiden täyttämiseen. Jos osapuolen suoritus ei vastaa sovittua tai tapahtuu väärään aikaan, on kyseessä tällöin usein sopimusrikkomus.

Sopimusrikkomuksen seurauksena on usein ostajan näkökulmasta virheen korjaamisen, uuden toimituksen tai hinnanalennuksen vaatiminen, sekä vahingonkorvaus ja omasta suorituksesta pidättäytyminen. Myyjällä taas on ostajan sopimusrikkomuksen seurauksena oikeus vaatia kauppahinnan maksamista sekä pidättäytyä omasta suorituksestaan. Tämän lisäksi sopimusrikkomus voi johtaa myös sopimuksen purkamiseen.

Purkaminen on kuitenkin jyrkin mahdollinen keino reagoida sopimusrikkomukseen, koska se päättää sopimuksen heti ja johtaa jo tehtyjen suoritusten palauttamiseen. Purkamismahdollisuus on käsillä vain silloin, kun toisen osapuolen sopimusrikkomus on olennainen. Yksinkertaisinta sopimusrikkomusten seurausten määrääminen ja tulkinta on silloin, kun niistä on nimenomaisesti sopimuksessa sovittu.

Suorituksen viivästyminen

Viivästys on kysymyksessä silloin, kun osapuoli ei täytä suoritusvelvollisuuttaan oikeaan aikaan. Tämä oikea‐aikaisuus on syytä määritellä osapuolten välisessä sopimuksessa, ellei tällaista määrittelyä ole tehty, voidaan katsoa, että suoritusvelvollisuus tulisi täyttää niin kutsutun kohtuullisen ajan kuluessa. Mikäli viivästys on olennainen, on toinen sopimusosapuoli oikeutettu purkamaan sopimuksen. Usein on syytä kuitenkin ennen purkamista asettaa sopimuskumppanille purku‐uhkainen lisäaika suorituksen tekemiseen.

Viivästykseen voidaan vedota senkin jälkeen, kun osapuoli on jo tehnyt suorituksensa. Tällöin on kuitenkin syytä reagoida mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun suoritus on tapahtunut, jotta oikeus vahingonkorvaukseen viivästyksen johdosta säilyisi.

Eräänä viivästyksen muotona voidaan nähdä niin kutsuttu ennakkoviivästys. Tämä ennakoitu sopimusrikkomus on käsillä silloin, osapuoli voi jo ennen suoritusajankohtaa päätellä, ettei sopimuksenmukaista suoritusta tule tapahtumaan, pohjautuen esimerkiksi tietoihin sopimuskumppanin toiminnasta tai taloudellisesta tilanteesta.

Myös ennakkoviivästyksen ollessa käsillä, voi purkamisoikeus tulla kyseeseen. On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi kauppalaki asettaa purkuoikeuden käyttämiselle rajoituksia, eikä osapuolella ole oikeutta purkaa sopimusta, jos sopimuskumppani asettaa vakuuden suorituksensa täyttämisestä. Ennakkoviivästyksen kohdalla voidaan usein myös pidättäytyä omasta suorituksesta. Tätä ei kuitenkaan voida tulkita sopimusosapuolen omaksi viivästykseksi.

Suorituksessa oleva virhe

Laatuvirhe

Virhe suorituksessa voi ilmetä hyvin monella ja erilaisella tavalla. Usein sopimuksen kohde voi olla vioittunut fyysisesti, jolloin puhutaan laatuvirheestä. Tämän lisäksi virhe voi ilmetä oikeudellisena virheenä, tarkoittaen jonkun kolmannen oikeutta sopimuksen kohteeseen tai vallintavirheenä, jolloin lainsäädäntö tai viranomaismääräykset estävät sopimuksen kohteen käytön tavalla, josta on sopimuksessa sovittu.

Virhettä ja sen laatua arvioitaessa on ensimmäisenä kiinnitettävä huomio osapuolten väliseen sopimukseen. Virhettä arvioidaan siis lähtökohtaisesti nimenomaan sen mukaisesti, mistä alun perin on sovittu. On kuitenkin huomattava, ettei läheskään aina sopimuksen kohteesta ja sen sisällöstä ole täysin tarkasti sovittu, jolloin huomioon on otettava yleisiä virheellisyyden arvioinnissa käytettäviä periaatteita ja normeja.

Muissa sopimuksissa kuin kuluttajasopimuksessa virhesääntely on usein ns. tahdonvaltaista eli sääntely jättää osapuolille paljon varaa sopimuksen kohteen virheellisyyden määrittelyyn.

Mikäli virheellisyyden kriteereistä ei ole sovittu mitään, voidaan lähteä siitä, että tavaran on sovelluttava sellaiseen käyttötarkoitukseen, joihin tällaisia tavaroita yleisesti käytetään. Lisäksi tavaran on sovelluttava myös ostajan erityistarkoituksiin, jos myyjä on ollut näistä kaupantekohetkellä tietoinen. Lisäksi sopimuksen kohteen on vastattava myyjän ostajalle esittämää näytettä tai mallia ja olla pakattu asianmukaisesti, jos tällainen pakkaaminen on tarpeen.

Virhearvioinnin ajankohtaa mietittäessä on huomioon otettava sopimuksen suoritushetken lisäksi myös mahdolliset myöhemmät ajankohdat, jolloin virhe havaitaan. Virhevastuu voi syntyä sopimusosapuolelle joko sen vuoksi, että virhe on ollut sopimuksen kohteessa jos suoritushetkellä, mutta ilmennyt vasta myöhemmin tai tilanteessa, jossa sopimusosapuoli vastaa suorituksen laatuominaisuuksista tietyn vähimmäisajan, esimerkiksi laitteelle annetun takuun kestoajan. Takuun antaminen ei kuitenkaan ole edellytys virhevastuun syntymiselle, sillä sopimuksen kohteen on joka tapauksessa kestettävä niin sanottua tavallista käyttöä oli sille annettua myyjän puolesta takuuta tai ei.

Suorituksessa oleva virhe ei aina koske ainoastaan fyysisiä kohteita koskevia sopimuksia. Laatuvirheitä voidaan joutua punnitsemaan myös aineettomien suoritusten, kuten erilaisten palvelujen, erityisesti asiantuntijapalveluiden kohdalla.

Oikeudellinen virhe ja vallintavirhe

Sopimuksen kohteessa saattaa fyysisten laatuvirheiden lisäksi ilmetä myös oikeudellisia tai vallintavirheitä. Tällöin sopimuksen kohde on ulkoisesti moitteeton, mutta sopimusosapuoli ei kuitenkaan sopimuksen perusteella saavuta sellaista asemaa, johon hän olisi päässyt virheettömän suorituksen toteutuessa. Oikeudellisen virheen kohdalla sopimuksen kohdetta rasittaa jokin ulkopuolisen oikeus. Tämä oikeus voi olla esimerkiksi kolmannelle kuuluva omistusoikeus tai mahdollisesti myös omistuksenpidätysoikeus. On kuitenkin muistettava ettei esimerkiksi kolmannella oleva omistuksenpidätysoikeus aiheuta virhevastuuta, jos tästä oikeus on nimenomaisesti tuotu esiin sopimuksessa ja se on otettu huomioon. Jos sopimuksen mukainen suoritus tai sopimuksen kohteen käyttö estyy lainsäädännöstä tai viranomaismääräyksistä johtuvan kiellon / rajoituksen takia, on kyseessä vallintavirhe.

Irtaimen kauppa

Irtaimen kaupan piiriin voidaan katsoa kuuluvan kaikki muu omaisuus paitsi kiinteistöt ja niihin liittyvät oikeudet. Tämä siis jättää irtaimen kaupan piriin kaikenlaiset esineet sekä myös  osakkeet. Suomen sisällä käytävään irtaimen kauppaan sovelletaan elinkeinoharjoittajien välillä kauppalakia, kuluttajakaupassa kuluttajansuojalakia.

Virhearviointi irtaimen omaisuuden kaupassa lähtee sen arvioinnista, poikkeaako tavara ominaisuuksiltaan siitä, mitä on sovittu. Tämän lisäksi tavaran, ollakseen virheetön, on vastattava niitä tietoja, jotka myyjä on tavarasta antanut suullisesti, kirjallisesti tai muuten markkinoinnissaan.

Irtaimen kaupassa tavara on mahdollista myydä myös niin kutsutuin ”sellaisena kuin se on ehdoin”. Tällöin tavaran voidaan katsoa olevan virheellinen jos tavara ei:

  1. vastaa siitä annettuja tietoja,
  2. myyjä on jättänyt antamatta tiedon olennaisesta seikasta, josta ostaja saattoi olettaa saavansa tiedon tai
  3. tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostaja on voinut hinta ynnämuut seikat huomioon ottaen edellyttää.

Sellaisena kuin se on –ehdoin myyty tuote ei siten kokonaan vapauta myyjää virhevastuusta. Jos tavaran ominaisuuksista ei ole erityisesti sovittu, tulee sen kuitenkin soveltua tarkoitukseen, johon kyseisenlaista tavaraa yleensä käytetään tai soveltua ostajan erityiseen käyttötarkoitukseen, jos myyjä on ollut tästä kaupantekohetkellä tietoinen.

Takuun merkityksestä

Takuu on tavaran valmistajan, maahantuojan tai myyjäliikkeen vapaaehtoisesti myöntämä lisäetu, jonka antaminen ei perustu lakiin. Takuulla tarkoitetaan sitä, että sen antaja sitoutuu tietyn ajanjakson aikana vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai sen muista ominaisuuksista. Jos tavara huonontuu takuuaikana ostajasta riippumattomasta syystä, katsotaan tavarassa olevan virhe, jonka takuun myöntäjän tulee korjata. Epäselvyystilanteissa takuun myöntäjällä on näyttövelvollisuus. Jos takuuajan myöntäminen perustuu maksuun, kysymyksessä on usein vakuutus. Tällaista suojaa ei saa kutsua takuuksi.

Kuluttajakaupassa tavaran valmistaja, maahantuoja ja myyjäliike ovat vastuussa virheestä, vaikka tavaralle ei anneta takuuta. Takuun myöntäminen ei rajoita muuta kuluttajan suojaksi säädettyä virhevastuuta, ja myyjällä säilyy vastuu tuotteen riittävästä kestoiästä takuuajan jälkeenkin. Tuotevirheiden tarkkoja vastuuaikoja ei ole määritelty kuluttajansuojalainsäädännössä. Myyjäliikkeellä on ensisijainen vastuu tavaran virheestä, vaikka valmistaja tai maahantuoja olisi myöntänyt tuotteelle takuun, ellei liike ole ennen sopimuksen syntymistä siitä erikseen irtisanoutunut.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen selvitysvelvollisuus työvoiman vuokrauksessa ja alihankinnassa

Työvoiman vuokrauksessa työnantaja vuokraa työntekijänsä käyttäjäyrityksen käyttöön. Työvoimanvuokrausyritys on tällöin työntekijän työnantaja, mutta työtä tehdään käyttäjäyrityksessä. Käyttäjäyritys ohjaa ja valvoo työntekijää ja määrää tämän tekemän työn sisällöstä.

Työsopimus on siis työntekijän ja työvoimanvuokrausyrityksen välillä. Käyttäjäyrityksen ja vuokrausyrityksen välillä solmitaan sopimus työvoiman vuokrauksesta. Käyttäjäyritys maksaa vuokrausyritykselle sopimukseen perustuvan korvauksen, ja työntekijän palkan maksaa hänen oma työnantajansa eli vuokrausyritys.

Tilaajan selvitysvelvollisuus ulkopuolista työvoimaa käytettäessä

Laissa tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta säädetään ulkopuolista työvoimaa käytettäessä selvitettävistä kysymyksistä. Lain velvoitteet koskevat tilaajaa, mutta käytännössä alihankintatyötä suorittavan tai työvoimaa vuokraavan yrityksen on syytä varautua toimittamaan laissa tarkoitetut asiakirjat tilaajalle ennen sopimuksen tekemistä.

Millaisia tehtäviä selvitysvelvollisuus koskee?

Lain velvoitteet koskevat:

  1. tilaajaa, joka käyttää vuokrattua työvoimaa, ja
  2. tilaajaa, jonka työtiloissa tai työkohteessa työskentelee alihankkijan työntekijä silloin, kun tämän työtehtävät liittyvät tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritettaviin työtehtäviin tai tilaajan tavanomaiseen toimintaan liittyviin kuljetuksiin.

Sellainen alihankintatyö, jota tehdään alihankkijan omissa toimitiloissa, ei kuulu lain soveltamisen piiriin.

Selvitysvelvollisuuden ulkopuolelle jäävät sellaiset tehtävät, jotka voidaan varsinaisen toiminnan toteuttamisen kannalta siihen liittymättöminä antaa ulkopuolisten suoritettaviksi. Tällaisia tehtäviä ovat mm. asianajo-, koulutus-, mainostoimisto-, työpaikkaruokailu-, työterveyshuolto-, vartiointi- ja pitopalvelujen alihankinta, ellei yritys itse toimi näillä toimialoilla.

Lain soveltamisalaan sen sijaan pääsääntöisesti kuuluvat esimerkiksi siivoustyö, isännöintipalveluiden hankinta sekä asunto-osakeyhtiöiden siivous- ja korjaustehtävät sekä tilaajan tavanomaiseen toimintaan liittyvät kuljetuspalvelut.

Rakentamiseen liittyvä laajempi selvitysvelvollisuus

Rakentamisessa ja rakentamiseen liittyvässä korjaus-, hoito- ja kunnossapitotoiminnassa lain soveltamisala on hieman laajempi.

Siellä lakia sovelletaan rakennuttajana toimivaan tilaajaan sekä sopimusketjussa kaikkiin niihin, jotka toimivat yhteisellä työpaikalla työsuorituksen sisältämän kokonaisuuden tilaajina. Näin ollen työkohteen ei tarvitse olla tilaajan oma työkohde, vaan myös nk. yhteinen työpaikka katsotaan laissa tarkoitetuksi työkohteeksi. Rakennusalaa koskeva säännös ei myöskään edellytä, että tilaajan sopimuskumppani olisi työnantaja. Laki ei myöskään edellytä, että rakennustoiminta liittyisi tilaajan omaan toimintaan.

Näin ollen yrityksen toimiessa rakennuttajana esimerkiksi omille toimitiloilleen, on lain tarkoittamat selvitykset pyydettävä. Uudis- ja korjausrakentamisen lisäksi lakia sovelletaan myös maa- ja vesirakennustoimintaan. Myös teiden, ratojen ja väylien hoito, tuotantolaitosten ja alusten kunnossapito- ja huoltotyöt kuuluvat säännösten piiriin.

Selvitysvelvollisuuden rajaukset

Selvitysvelvollisuus koskee tilanteita, joissa vuokrattujen työntekijöiden työskentely kestää yhteensä yli 10 työpäivää tai jos alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ylittää 7.500 euroa.

Tilaajan ei tarvitse pyytää tietoja, jos hänellä on perusteltu syy luottaa siihen, että sopimusosapuoli täyttää lakisääteiset velvoitteensa. Tavoitteena on välttää turhia selvityksiä.

Tilaajan ei tarvitse pyytää tietoja, jos hänellä on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa sillä perusteella, että sopimuspuolen toiminta on vakiintunutta. Tilaajalla ei olisi velvollisuutta selvittää yli kolme vuotta toimineen yrityksen taustoja, jos tilaajalla ei ole syytä epäillä alihankkijan tai työvoimaa vuokraavan yrityksen rehellisyyttä.

Selvitysvelvollisuutta ei myöskään ole, mikäli tilaajalla on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa sillä perusteella, että tilaajan ja sopimuspuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena aikaisempien sopimussuhteiden johdosta. Sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena jo noin kahden vuoden jälkeen.

Rakentamistoimintaan liittyvä tilaaja ei kuitenkaan voi vapautua selvitysvelvollisuudesta edellä mainituilla, sopimussuhteen vakiintumiseen perustuvilla perusteilla.

Tietoja ei tarvitse pyytää myöskään silloin, kun sopimusosapuolina ovat valtio, kunta ja seurakunta. Edellä mainittuihin rinnastettavia olisivat julkinen osakeyhtiö, valtion liikelaitos, kunnan omistama yhtiö tai vastaava ulkomainen yritys.

Pyydettävät tiedot

Tilaaja on velvollinen pyytämään sopimuspuoleltaan seuraavat tiedot ennen sopimuksen tekemistä:

  1. onko yritys merkitty ennakkoperintä- ja työnantajarekistereihin sekä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin
  2. kaupparekisteriote tai muutoin kaupparekisteristä saadut vastaavat tiedot
  3. todistus verojen maksamisesta, verovelkatodistus tai selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty
  4. todistukset eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkemaksuja koskeva maksusopimus on tehty
  5. selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista

Jos sopimuspuolena toimii ulkomainen yritys, on sopimuspuolen toimitettava vastaavat tiedot sijoittautumismaan lainsäädännön mukaisella rekisteriotteella tai vastaavalla todistuksella tai muulla yleisesti hyväksytyllä tavalla. EU-maihin sijoittautuneet yritykset on rekisteröity ainakin kaupparekisteriä ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriä vastaaviin rekistereihin. EU-maista Suomeen lähetetylle työntekijälle annetaan nk. A1- tai E 101-todistus, josta voidaan todeta, että työntekijä kuuluu lähettävän maan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin oman työnantajansa vakuuttamana.

Jos sopimusosapuolten välillä tehty sopimus on voimassa yli 12 kuukautta, sopimusosapuolen on toimitettava tilaajalle todistus verojen maksamisesta ja todistus eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta 12 kuukauden välein.

Toimitettavat selvitykset eivät saa olla 3 kuukautta vanhempia, joten sellaisen alihankintayrityksen, joka jatkuvasti tarjoaa laissa tarkoitettua työtä useille eri tilaajille, on uusittava selvitykset säännöllisin väliajoin.

Tilaajan on säilytettävä saamansa selvitykset vähintään 2 vuotta siitä, kun sopimusta koskeva työ on päättynyt.

Tietojen luovuttaminen

Tilaajan tulee pyynnöstä ilmoittaa vuokratyöstä tai alihankinnasta tehdystä sopimuksesta luottamusmiehelle. Asiasta ilmoitettaessa on selvitettävä käytettävän työvoiman määrä, yrityksen yksilöintitiedot, työkohde, työtehtävät, sopimuksen kesto ja sovellettava työehtosopimus tai keskeiset työehdot sekä mahdollisen vuokratyövoiman käytön syy.

Tilaaja ei saa ilmaista alihankkijalta saamiaan salassa pidettäviä, siis veroja ja eläkemaksuja koskevia, tietoja eteenpäin.

Vuokratun työntekijän, siis työvoimanvuokrausyrityksen, on annettava henkilöstön edustajalle vuokratun työntekijän ja hänen työnantajansa välisen erimielisyyden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot, jos työntekijä hänet siihen valtuuttaa.

Laiminlyöntimaksu

Tilaaja voidaan tuomita maksamaan laiminlyöntimaksua, jos tämä on:

  1. laiminlyönyt laissa tarkoitetun selvitysvelvollisuuden;
  2. tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa tai yrityksen kanssa, jonka yhtiömies taikka hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja taikka muussa siihen rinnastettavassa asemassa oleva henkilö on määrätty liiketoimintakieltoon; taikka
  3. tehnyt laissa tarkoitetun sopimuksen, vaikka hänen on täytynyt tietää, että sopimuksen toisella osapuolella ei ole tarkoitus täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä velvoitteitaan.

Laiminlyöntimaksun suuruus on vähintään 1 600 euroa ja enintään 16 000 euroa

Laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon selvitysvelvollisuuden rikkomisen aste, laatu ja laajuus sekä tilaajan ja tämän sopimuspuolen välisen sopimuksen arvo. Laiminlyöntimaksua alentavana tekijänä otetaan huomioon tilaajan pyrkimys estää tai poistaa laiminlyönnin vaikutukset ja sitä korottavana tekijänä tilaajan laiminlyönnin toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet.

Laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista olosuhteet huomioon ottaen.

Laiminlyöntimaksua ei määrätä, jos tilaaja on täyttänyt lain mukaisen selvitysvelvollisuuden, eikä esitetyistä tiedoista, todistuksista tai selvityksistä ole ilmennyt, että sopimuskumppani tai muu taho on ollut liiketoimintakiellossa.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa

Yritysjärjestelyistä V – Osakeyhtiön purkaminen

Yrittäjän lopettaessa liiketoimintansa vapaaehtoisesta, hän yleensä pyrkii myymään yrityksensä. Usein ostaja haluaa kuitenkin ostaa vain liiketoiminnan, jolloin yrittäjälle jää jäljelle yleensä vanha osakeyhtiö, jossa suurimpana varallisuuseränä on liiketoiminnan luovutuksesta saatu kauppahinta. Jos yrittäjällä ei ole tarvetta saada kauppahintaa välittömästi henkilökohtaiseen käyttöönsä, hän voi pitää osakeyhtiön ”säästöporsaanaan” ja käyttää sitä omana sijoitusyhtiönään ja nostaa sieltä vuotuiset osingot.

Tässä artikkelissa keskityn kuitenkin osakeyhtiön purkamiseen ja sen verokohteluun yleisellä tasolla. Tämä on yritysjärjestelyitä koskevan kirjoitussarjan viides ja viimeinen kirjoitus, edelliset käsittelivät osakeyhtiön jakautumista ja sulautumista eli fuusioita sekä liiketoimintasiirtoa ja omien osakkeiden hankkimista osakeyhtiössä.

Purkamisen yhteydessä yrittäjän kannattaa aina käyttää omaa tilintarkastajaansa tai juristia verotuksen arvioimisessa ja/tai pyytää verottajalta ennakkoratkaisua.

OSAKEYHTIÖN VAPAAEHTOINEN PURKAMINEN MENETTELYNÄ

Kun osakeyhtiö on päättänyt lopettaa toimintansa, se asetetaan yleensä selvitystilaan. Toimintansa lopettanut yhtiö ei yhtiöoikeudellisesti lakkaa olemasta, ellei sitä pureta selvitysmenettelyn kautta. Selvitysmenettelyn tarkoituksena on realisoida yhtiön omaisuus ja selvittää yhtiön velat. Tämän jälkeen osakas saa osakkeilleen tulevan osuuden yhtiölle jäävästä nettovarallisuudesta (jako‐osa). Jos yhtiön varat eivät riitä velkojen maksuun, selvitysmiehen on luovutettava yhtiö konkurssiin. Purkamismenettely on mahdollista toteuttaa noin kuudessa kuukaudessa, mikäli velkojat eivät sitä vastusta ja osakkeenomistajat ovat yksimielisiä.

Yhtiön asettaminen selvitystilaan

Osakeyhtiö asetetaan purkamista varten selvitystilaan. Säännökset menettelystä ovat OYL 20 luvussa. Selvitystila voi olla vapaaehtoinen tai pakkoselvitys. Tässä artikkelissa käsitellään ainoastaan vapaaehtoista selvitysmenettelyä.

Päätöksen osakeyhtiön vapaaehtoisesta purkamisesta tekee yhtiökokous vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä kokouksessa annetuista äänistä ja edustetuista osakkeista. Samalla valitaan yksi tai useampi selvitysmies huolehtimaan purkamismenettelystä.

Purkamismenettelyssä yhtiön normaali toiminta ajetaan alas. Yhtiö on selvitystilan aikanakin kelpoinen tekemään sopimuksia ja myös ottamaan uutta velkaa. Pääsääntöisesti yhtiön liiketoiminta kuitenkin on lopetettava yhtiön joutuessa selvitystilaan, koska menettely tähtää omaisuuden realisointiin ja velkojen maksamiseen sekä säästön laskemiseen jako‐osien maksamiseksi.

Selvitysmenettely

Selvitysmies ilmoittaa rekisteriin selvitysmenettelyn alkamisesta ja myös tekee rekisteriviranomaiselle (PRH) hakemuksen julkisesta haasteesta yhtiön velkojille. Tässä haasteessa yhtiön (tuntemattomille) velkojille määrätään aika (ns. määrä‐ tai paikalletulopäivä), jolloin näiden viimeistään tulee ilmoittaa rekisteriviranomaiselle yhtiöltä olevat erääntyneet tai erääntymättömät saatavansa. Lisäksi julkista haastetta koskeva kuulutus julkaistaan virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää. Tarkoituksena on saada selville yhtiön velkojen ja vastuiden määrä. Jos velkoja jättää ilmoittamatta saamisestaan, eikä saaminen ollut aikaisemmin yhtiölle tunnettu, saamisoikeus lakkaa.

Selvitysmies laatii tarvittaessa tilinpäätöksen siltä selvitystilaa edeltäneeltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei vielä ole esitetty yhtiökokouksessa. Tilinpäätös annetaan mahdollisten tilintarkastajien tarkastettavaksi.

Selvitysmiehen tulee realisoida yhtiön omaisuutta sen verran kuin on tarpeen yhtiön velkojen maksamiseksi ja selvityskulujen suorittamiseksi. Selvitysmies voi päättää, mitä omaisuutta myydään ja miten omaisuuden myynti tapahtuu. Kaikki tiedossa olevat velat maksetaan. Jos velka on riitainen, erääntymätön tai sitä ei muusta syystä voida vielä maksaa, tarpeelliset varat pannaan erilleen.

Julkisen haasteen määräpäivän jälkeen, kun velat on maksettu tai mainitulla tavalla varoja laitettu erilleen näitä varten, selvitysmies jakaa yhtiön omaisuuden jäännöksen eli säästön. Osakkeenomistajalla on oikeus saada osakkeilleen tuleva osuus yhtiön netto-omaisuudesta.

Selvitysmies laatii ja antaa tehtävänsä suoritettuaan lopputilityksen yhtiökokoukselle. Lopputilitys käsittää kertomuksen selvitysmiehen hallinnosta ja selostuksen yhtiön omaisuuden jaosta sekä tilintarkastajan lausunnon lopputilityksestä ja tilinpäätöksestä. Näiden toimien jälkeen selvitysmies kutsuu osakkeenomistajat yhtiökokoukseen tarkastamaan ja hyväksymään lopputilityksen.

Selvitysmenettely päättyy yhtiön purkautumiseen silloin, kun selvitysmiehet esittävät lopputilityksen yhtiökokouksessa.  Lopputilitys ilmoitetaan rekisteröitäväksi kahden kuukauden kuluessa kokouksesta. Selvitysmiehen tulee myös tehdä purkamisilmoitus kaupparekisteriin. Yhtiö katsotaan puretuksi kuitenkin jo, kun selvitysmies on esittänyt lopputilityksen yhtiökokouksessa.

Osakeyhtiön purkaminen johtaa yhtiön lakkaamiseen, jolloin sen oikeussubjektius eli ‐ henkilöys sammuu. Purettu yhtiö ei voi poistamisen jälkeen hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia. Jos yhtiölle ilmaantuu uusia varoja, selvitystä on jatkettava.

Jakoosan maksaminen osakkaille

Osakkeenomistajilla on oikeus saada omistuksensa mukainen osuus yhtiön omaisuuden säästöstä. Yhtiöjärjestyksessä voi olla määräys myös siitä, että varat tulee jakaa jollekin muulle taholle kuin osakkeenomistajille.

Jako‐osa maksetaan rahassa, elleivät kaikki osakkeenomistajat suostu siihen, että jako‐osana annetaan muuta omaisuutta, niin sanottu in natura ‐jako‐osa. Osakkeenomistajalle voidaan hänen suostumuksellaan siirtää jako‐osan yhteydessä myös yhtiön velkoja, mutta velallisen vaihtumiseen on tällöin saatava velkojan hyväksyminen. Samoin osakkeenomistajalle voidaan hänen suostumuksellaan siirtää jako‐osana myös yhtiön saatava.

Pääsääntöisesti jako‐osa annetaan selvitysmenettelyn loppuvaiheessa. Selvitysmies voi kuitenkin turvaavaa vakuutta vastaan antaa ennakkoa osakkeenomistajan jako-osuudesta.

OSAKEYHTIÖN PURKAMINEN VEROTUKSESSA YLEISESTI

Purkamisen yhteydessä yrittäjän kannattaa aina käyttää omaa tilintarkastajaansa tai juristia verotuksen arvioimisessa ja/tai pyytää verottajalta ennakkoratkaisua.

Purkautuvan osakeyhtiön verotus

Alla käsitellään elinkeinotoimintaa harjoittavan osakeyhtiön purkamista. Purkautuvan osakeyhtiön verotus tapahtuu viimeisen kerran purkautumiseen päättyvältä verovuodelta. Purkaminen merkitsee yhtiön elinkeinotoiminnan lopettamista, minkä yhteydessä yhtiö luovuttaa pois kaiken omaisuutensa. Purkautumisen ajankohtana pidetään päivää, jolloin selvitysmies antaa yhtiökokoukselle lopputilityksen.

Purkautuvan osakeyhtiön verotuksessa kaikki omaisuus arvostetaan käypään arvoon; vaihto‐, sijoitus‐, ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä, eli käypä arvo.

Luovutushinnan laskemisesta johtuu, että yhtiölle syntyy verotettavaa tuloa normaalisti kolmella tavalla;

  1. ennakkona tehdyt kulukirjaukset – poistot ‐ palautuvat verotettavaan tulon
  2. omaisuuden hankkimisen jälkeen syntynyt, ns. passiiviinen arvonnousu – todennäköisen luovutushinnan ja hankintamenon erotus – verotetaan yhtiön tulona
  3. tehdyt varaukset purkautuvat

Vastaavasti purkaminen voi realisoida omaisuuden myyntitappioita, jos poistamaton hankintamenon osa on todennäköistä luovutushintaa suurempi.

Oikeuskäytännössä yhteisön oman toiminnan perusteella syntynyttä liikearvoa, toiminimeä tai asiakasrekisteriä ei ole pidetty sellaisena omaisuutena, jonka käypä arvo olisi tuloutettava yhtiötä purettaessa. Kuitenkin, jos liikearvosta osa muodostuu erikseen luovutettavissa olevista aineettomista varallisuuseristä (kuten kustannusoikeuksista, patenteista, tavaramerkeistä taikka valmistus‐, malli‐ tai lisenssioikeuksista), tämän osan käypä arvo on tuloutettava. Yhtiön verotuksessa vahvistetut tappiot ja käyttämättömät yhtiöveron hyvitykset eivät siirry jako‐osan saajalle. Yhtiön tekemät varaukset tuloutuvat purkautumisvuoden verotuksessa.

Purkautuvan osakeyhtiön henkilöosakkaan verotus

Kun purkautuvan osakeyhtiön osakas saa osakkeitaan vastaan jako‐osan, on kysymyksessä vaihto; osakkeet vaihdetaan yhtiön nettovaroista säästöstä, saatavaan jako‐osaan. Henkilöosakkaan saamaan jako‐osaan sovelletaan luovutusvoittoverotuksen säännöksiä.

Jako‐osana saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan käypä arvo saannon hetkellä. Jako-osana saatu omaisuus arvostetaan samaan arvoon kuin mikä luetaan sen luovutushinnaksi purkautuvan yhtiön viimeisessä verotuksessa (ks. yllä).

Jako‐osan saantoajankohta on normaalisti sen yhtiökokouksen päivä, jolloin selvitysmies on esittänyt lopputilityksen. Jos varallisuutta on jaettu jako‐osan ennakkona, katsotaan saantoajankohdaksi jako‐osan luovutushetki. Jos jako‐osana on saatu kiinteistö tai arvopapereita, osakkaalle syntyy varainsiirtoverovelvollisuus.

Purkuvoitto (luovutusvoitto)

Jos saadun jako‐osan käypä arvo on suurempi kuin osakkeiden hankintameno, erotus on osakkeenomistajan tuloa (purkuvoittoa). Osakeyhtiön purkamisesta syntyvä voitto on veronalaista pääomatuloa. Pääomatulojen veroprosentti vuonna 2014 on 30% ja yli 40.000  euron pääomatuloista veroprosentti on 32 %.

Henkilöosakkaan luovutusvoittoa laskettaessa jako‐osuuden käyvästä arvosta vähennetään TVL:n säännösten mukaan joko osakkeiden todellinen hankintameno tai osakkeiden omistusajan perusteella määräytyvän ns. hankintameno‐olettama. Hankintameno-olettama on aina vähintään 20 % myyntihinnasta. Jos osakas on omistanut osuuden yli 10 vuotta, on hankintameno-olettama 40 % jako-osuudesta.

Luovutustappio

Jos jako‐osuus on osakkeiden hankintamenoa pienempi ja osakkeet ovat yksityistä omaisuutta, syntyy luovutustappio. Henkilöomistajan verotuksessa purkutappioon sovelletaan TVL 50 §:n luovutustappiota koskevia säännöksiä, joiden mukaan purkutappio voidaan vähentää vain omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja kolmena seuraavana vuotena sitä mukaa kun voittoa kertyy.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysjärjestelyistä IV – Omien osakkeiden hankkiminen osakeyhtiössä

Nykyinen osakeyhtiölaki antaa useita vaihtoehtoja yhtiön omistuksen ja oman pääoman erien järjestelemiseen. Toimistomme hoitaa PK-yritysten sopimusasioiden lisäksi myös yrityskauppoja ja erilaisia yhtiöoikeudellisia yritysjärjestelyjä.

Tässä artikkelissa käsitellään yhtiön omien osakkeiden lunastamista ja hankkimista vapaaehtoisella kaupalla. Tämä on yritysjärjestelyitä koskevan kirjoitussarjan neljäs kirjoitus, edelliset käsittelivät osakeyhtiön jakautumista ja sulautumista eli fuusioita sekä liiketoimintasiirtoa. Seuraava ja tämän kirjoitussarjan viimeinen kirjoitus käsittelee osakeyhtiön purkamista.

Osakeyhtiö voi hankkia haltuunsa ja pitää hallinnassaan omia osakkeitaan. Omia yhtiö voi saada neljää kautta:

a) yhtiö voi antaa itselleen maksuttoman osakeannin ja rekisteröidä hallintaansa omia osakkeitaan,

b) yhtiölle voi tulla sen omia osakkeita yrityskaupan tms. järjestelyn yhteydessä,

c) yhtiö voi hankkia omia osakkeita osakkeenomistajaltaan vapaaehtoisella järjestelyllä, tai

d) yhtiö voi lunastaa osakkeitaan vastoin osakkeenomistajan tahtoa tai osakkeenomistaja voi vaatia, että yhtiö lunastaa hänen omistamiaan osakkeita

Käsittelen tässä artikkelissa kohdassa c) mainittua hankkimista ja kohdassa d) mainittua lunastamista. Yhtiö voi myös ottaa pantiksi omia osakkeitaan, mitä ei nyt lainkaan käsitellä.

Osakeyhtiölain terminologiassa omien osakkeiden hankkiminen on vapaaehtoinen, sopimukseen perustuva toimi, jossa osake hankitaan tarjouksesta. Osakkeiden lunastaminen sen sijaan on pakkotoimi, jolla osakkeenomistajan on luovutettava osakkeensa  yhtiölle joko vastiketta vastaan tai vastikkeetta. Yksityisessä osakeyhtiössä Yhtiölle hankittavien osakkeiden määrä on rajattu vain niin, että yhtiö ei saa hankkia tai lunastaa kaikkia omia osakkeitaan. Vähintään yksi osake tulee siten olla ulkopuolisen omistuksessa.

PÄÄTÖKSENTEKO OSAKKEIDEN HANKKIMISESSA JA LUNASTAMISESSA

Hankkimisesta ja lunastamisesta päätetään yhtiökokouksessa. Yksityisessä osakeyhtiössä päätökseen riittää yksinkertainen ääntenenemmistö eli enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Yhtiökokous voi itse päättää hankkia omia osakkeita tai se voi valtuuttaa hallituksen päättämään omien osakkeiden hankkimisesta.

Lähtökohtana omia osakkeita hankittaessa on osakkeenomistajien yhdenvertainen kohtelu siten, että kultakin osakkeenomistajalta hankitaan osakkeita vanhan omistuksen suhteessa. Omia osakkeita voidaan kuitenkin hankkia myös muussa suhteessa tietyin ehdoin. Tällöin puhutaan suunnatusta hankkimisesta.

Suunnattu osakkeiden hankkiminen

Suunnatun hankkimisen tai vastaavan valtuutuspäätöksen edellytyksenä on, että siihen on yhtiönkannalta painava taloudellinen syy, sekä se, 2/3 enemmistö yhtiökokouksessa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Koska suunnattu hankkiminen merkitsee yhtiön varojen käyttämistä osakkeenomistajien kannalta epäsuhteisesti, on suunnatun hankkimisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa kiinnitettävä erityistä huomiota tarjotun vastikkeen ja osakkeen käyvän hinnan suhteeseen. Mahdollisen ylihinnan maksaminen voi olla laitonta varojenjakoa.

Jos hallitus ehdottaa, että yhtiökokous päättää suunnatusta hankkimisesta taikka hallituksen valtuuttamisesta sellaiseen hankkimiseen, asiasta on erikseen mainittava yhtiökokouskutsussa.

Omien osakkeiden lunastaminen

Yhtiö voi lunastaa omia osakkeitaan osakkeenomistajalta yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeen nojalla sekä enemmistövallan väärinkäyttämistä koskevassa menettelyssä. Muutoin omia osakkeita voidaan lunastaa vain, kun yhtiöjärjestykseen sisältyy tätä koskeva nimenomainen määräys. Yksityisessä osakeyhtiössä päätöksen lunastamisesta voi tehdä hallitus. Julkisessa osakeyhtiössä yhtiön lunastusoikeuden käyttämisestä päättää yhtiökokous.

OMAT OSAKKEET YHTIÖN HALLUSSA

Yhtiö voi menetellä omien osakkeiden suhteen kolmella vaihtoehtoisella tavalla:

a. osakkeet voidaan säilyttää yhtiön hallussa

b. osakkeet voidaan luovuttaa

c. osakkeet voidaan mitätöidä.

Yksityinen osakeyhtiö voi määräajatta säilyttää omat osakkeensa hallussaan, jos ne on hankittu osakeyhtiölain mukaisesti.

Yhtiön hallussa omat osakkeet eivät tuota osakeoikeuksia. Niillä ei esimerkiksi saa äänestää yhtiökokouksessa. Tällaisille osakkeille ei jaeta osinkoakaan, eivätkä ne ylipäätään oikeuta varojen jakamiseen. Osakkeita ei oteta lukuun, kun pätevän yhtiökokouspäätöksen tekemiseen edellytetään kaikkien osakkeenomistajien tai määräosan suostumus. Osakkeilla ei myöskään ole yhtiön taseessa arvoa, toisin sanoen osakkeet eivät edusta yhtiölle varallisuusarvoa.

Omien osakkeiden luovuttaminen

Yhtiö voi luovuttaa hallussaan olevat omat osakkeensa. Tähän sovelletaan osakeantia koskevia menettelyjä, ja luovutus tapahtuu sen vuoksi samassa järjestyksessä kuin uusien osakkeiden antaminen. Osakkeenomistajalla on etuoikeus saada luovutettavia omia osakkeita omistuksensa suhteessa. Osakkeita voidaan luovuttaa myös suunnatulla osakeannilla, kun tähän on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy.

Omien osakkeiden luovuttamisesta päättää yhtiökokous tai hallitus yhtiökokouksen valtuutuspäätöksen nojalla. Omien osakkeiden luovuttaminen osakeannilla on yhtiön päätettävissä. Vastoin osakeyhtiölain säännöksiä hankitut tai lunastetut omat osakkeeton kuitenkin luovutettava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua saannosta.

Omien osakkeiden mitätöiminen

Hallitus voi milloin tahansa päättää mitätöidä yhtiön hallussa olevat omat osakkeet. Mitätöiminen lakkauttaa osakkeeseen perustuvat oikeudet, osake poistetaan osake‐ ja osakasluettelosta. Tällaisen päätöksen voi tehdä hallitus, jos osakkeiden mitätöiminen ei vaikuta, kuten normaalisti on tilanne, osakepääomaan eikä osakkeenomistajien suhteelliseen omistukseen. Mitätöiminen on ilmoitettava rekisteröitäväksi viipymättä. Osakkeet on mitätöity, kun ilmoitus on rekisteröity.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

Yritysjärjestelyistä III – Liiketoimintasiirto perustettavaan tytäryhtiöön

Liiketoimintasiirtoa käytetään yleensä liiketoimintakaupan esijärjestelynä, kun vanhassa yhtiössä on esimerkiksi runsaasti verotuksessa vahvistettuja tai varauksia tappiota, jotka muuten menetettäisiin. Liiketoimintakaupassa liiketoiminnan ostaja sitten ostaisi uuden yhtiön osakkeet omaisuusyhtiöltä, jonne myös luovutuksesta saatu voitto tuloutuisi.

Tämä on yritysjärjestelyitä koskevan kirjoitussarjan kolmas kirjoitus, edelliset käsittelivät osakeyhtiön jakautumista ja sulautumista eli fuusioita. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät omien osakkeiden hankkimista osakeyhtiössä ja osakeyhtiön purkamista.

Oikeudellinen toteutus

Osakeyhtiön jakautumisen vaihtoehtona on  liiketoimintasiirto. Vanhasta yrityksestä voidaan erottaa liiketoiminnan jatkamisen kannalta tarkoituksenmukainen kokonaisuus myös Elinkeinoverolain (EVL) 52d §:ssä tarkoitetulla liiketoimintasiirrolla. Jakautumisen ja liiketoimintasiirron selvin ero on siinä, että jakautumisessa yhtiö pilkotetaan vanhojen omistajien omistuksessa useaksi yhtiöksi. Liiketoimintasiirrossa uuden yhtiön sen sijaan omistaa liiketoiminnan luovuttaja eli vanha yritys. Eli tässä syntyy konserni, jossa ylimääräinen varallisuus jää vanhaan yhtiöön ja liiketoiminta siirtyy tytäryhtiöön.

Liiketoimintasiirto on taloudellisesti liiketoiminnan luovutus sellaisin ehdoin, että vastikkeena saadaan uuden yrityksen osakkeita. Liiketoimintasiirto on EVL:n verohuojennuttu yritysjärjestelykeino. Normaalisti luovutuksen verokohtelusta poiketen luovutukseen sovelletaan jatkuvuuden periaatetta, eli taseen erät siirtyvät kirjanpitoarvoin uudelle yritykselle. Liiketoimintasiirrosta ei tällöin aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia kummallekaan yritykselle, vaan verotus lykkääntyy odottamaan ajankohtaa, jolloin vastaanottava yhtiö luovuttaa sille siirtyneen omaisuuden.

Liiketoimintasiirron edellytyksenä on, että liiketoiminta muodostaa riittävän erillisen ja omavaraisen kokonaisuuden. Menettelyn haittapuolena on, että voidaan pitää sitä, että liiketoimintasiirrossa omaisuuden siirtohinnat lukitaan kirjanpitoarvoihin ja mm.  siirtyvään liiketoimintaan liittyvä liikearvo ei kirjaudu näkyviin.

Liiketoimintakokonaisuuden käsite

Siirrettävän varallisuuden tulee muodostaa siirtävässä yhtiössä liiketoimintakokonaisuus. Liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan yhtiön liiketoimintaan liittyviä varoja ja velkoja ja muita velvoitteita, jotka organisatorisesti muodostavat itsenäisesti toimeen tulevan taloudellisen yksikön. Säännöksen lähtökohta on, että liiketoimintakokonaisuuden muodostava varallisuuskokonaisuus siirretään sellaisenaan. Vain siirrettävään toimintaan liittyvät varat ja velat voidaan siirtää

Liiketoimintasiirron edellytykset

Liiketoimintasiirrossa tulee siirtää kaikki liiketoiminnan osaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle. Toisaalta on mahdollista olla siirtämättä esimerkiksi siirrettävän toiminnan käytössä olevat toimitilat, jos menettely palvelee konsernin kiinteistöomistuksen keskittämistä. 

Liiketoimintasiirtoon sisällytettävät taseen erät

Taseen pysyvissä vastaavissa olevat liiketoimintakokonaisuuteen liittyvät varat tulee siirtää liiketoimintasiirrossa. Siirtohintana käytetään yhtiön nykyisiä kirjanpitoarvoja

Myyntisaamisten osalta noudatetaan myös pääsääntöä. Siirrettävään toimintaan liittyvät saamiset tulee siirtää Jos saamisten siirto ei sopimusten perusteella ole mahdollista, tulee siirtävän yhtiön ja vastaanottavan yhtiön välille muodostaa keskinäiset saamiset, jotka ehdoiltaan vastaavat olemassa olevien myyntisaamisten ehtoja. 

Rahoitusomaisuutta voidaan siirtää kohtuullista käyttöpääomaa (1-3 kuukautta) vastaava määrä. 

Siirrettävään toimintaan kohdistuvat lyhyt- ja pitkäaikaiset velat tulee siirtää. Oikeuskäytännön mukaan myös siirrettävään toimintaan kohdistuva osuus yleistä rahoitusta varten otetuista pitkäaikaisista veloista tulee siirtää. Muun selvityksen puuttuessa siirrettävän yleislainan määrä voi vastata siirrettävien varojen osuutta siirtävän yhtiön taseen loppusummasta.

Maksuunpannut kotimaan ja ulkomaan tuloverovelat tulee huomioida liiketoimintasiirrossa, jos erät liittyvät siirrettävään liiketoimintaan. Koska verovelvollinen ei voi siirtää itse velkasuhdetta vastaanottavalle yhtiölle, tulee siirtävän ja vastaanottavan yhtiön välille muodostaa keskinäinen velkasuhde siltä osin kuin erät liittyvät siirrettävään toimintaan.

 Siirtyvään toimintaan liittyvät ostovelat tulee siirtää. Vastaanottavaan yhtiöön siirtyvään henkilöstöön kohdistuvista palkoista, vuosilomapalkoista ja eläkevakuutusmaksuista muodostuvat siirtovelat tulee siirtää vastaanottavalle yhtiölle. Siltä osin kuin itse velkasuhdetta ei voida siirtää, tulee siirtävän ja vastaanottavan yhtiön välille muodostaa keskinäinen velkasuhde.

Vastike liiketoimintasiirrossa

Vastikkeeksi siirrettävästä liiketoiminnasta saadaan antaa vain vastaanottavan yhtiön osakkeita. Vastikkeena ei siten saa antaa rahaa tai edes tasauseränä käyttää rahaa, eikä myöskään yhtiön haltuun hankittuja omia osakkeita saa antaa vastikkeeksi.

Tätä järjestelyä käytetään yleensä liiketoimintakaupan esijärjestelynä, kun vanhassa yhtiössä on esimerkiksi runsaasti verotuksessa vahvistettuja tai varauksia tappiota, jotka muuten menetettäisiin. Liiketoimintakaupassa liiketoiminnan ostaja sitten ostaisi uuden yhtiön osakkeet omaisuusyhtiöltä, jonne myös luovutuksesta saatu voitto tuloutuisi. 

Sopimusten siirto

Velvoiteoikeudellisen perussäännön mukaan velkavastuun siirtämiseen vaaditaan aina velkojan suostumus. Sen vuoksi ilman velkojien suostumusta voidaan kaupassa luovuttaa vain liiketoiminta siihen liittyvä varallisuus, mutta ei velkoja tai vastuita. Tämä pätee myös sopimuksiin. Käytännössä sopimusten ja velkavastuun siirtoon tulisi aina hankkia sopimuskumppanin tai velkojan hyväksyminen.

Velat, takuut ja vastuut

Yllä esitetty pätee myös annettuihin takuisiin, oli se sitten sopimusperusteinen tai esimerkiksi lakiperusteinen 10 vuoden vastuu piilevistä virheistä. Eli liiketoimintasiirron saaja voi ottaa vastatakseen takuut ja esimerkiksi suunnittelutöihin liittyvät vastuut, mutta ilman velkojan (esim. suunnittelutyön tilaajan) suostumusta tehty siirto ei vapauta liiketoiminnan myyjä vastuusta suhteessa velkojaan tai sopimuskumppaniin.

Uuden yhtiön osakkeiden arvostaminen tulevassa myynnissä

Vastikkeeksi saatujen osakkeiden varallisuusyhtiön verotuksessa vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi luetaan siirrettyjen varojen, omaisuus ja varat, määrä, (kirjanpitoarvo) vähennettynä siirtyneiden velkojen määrällä.

Ennakkoratkaisun hakeminen verottajalta

Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä kannattaa hakea verottajalta ennakkoratkaisua suunnitellun järjestelyn verotuksesta.  Järjestelyn toteuttamisen suunniteluun ja hakemuksen laatimiseen verottajalle ennakkoratkaisun saamiseksi järjestelyn verokohtelusta tulee varata muutamia viikkoja. Verottajalla menee oma aikansa päätöksen antamiseen. Tähän tulee varata vähintään kuukausi aikaa.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysjärjestelyistä II – Osakeyhtiön jakautumisesta

Ennen yritys- tai liiketoimintakauppaa voidaan myytäväksi tarkoitettu liiketoimintakokonaisuus irroittaa vanhasta osakeyhtiöstä joko jakautumisella tai liiketoimintasiirrolla. Se kumpi vaihtoehto on järkevämpi ja verotuksellisesti edullisempi täytyy erikseen tapauskohtaisesti harkita. Yrityskaupan jälkeen, kun on ostettu toimivan yhtiön osakkeet, tulee yleensä ajankohtaiseksi ostetun yhtiön toimintojen sulauttaminen ostaneeseen yhtiöön, joka voidaan toteuttaa tytäryhtiösulautumisella, jota käsiteltiin edellisessä kirjoituksessa. Liiketoimitasiirtoa käsitellään seuraavassa artikkelissa.

Jakautumisella tarkoitetaan tässä kirjoituksessa osakeyhtiölain 17 luvussa säänneltyä jakautumista. Jakautuminen voi tapahtua kokonaan tai osaksi. Kokonaisjakautumisessa kaikki jakautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö purkautuu. Osittaisjakautumisessa osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle.

Kokonaisjakautumisessa vastaanottavia yhtiöitä tulee olla vähintään kaksi, mutta osittaisjakautumisessa riittää yksi vastaanottava yhtiö. Jakautuminen oi tapahtua joko toimivaan yhtiöön tai perustettavaan yhtiöön.

KOKONAISJAKAUTUMINEN

Jakautumista käytetään usein omistajanvaihdoksen valmisteluun erottamalla yrityskokonaisuudesta sellainen osa, joka aiotaan siirtää uudelle omistajalle. Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen valmistelemiseksi vanhempien omistamasta yhtiöstä voidaan varsinainen liiketoiminta eli aktiivivarallisuus erottaa omaksi yhtiöksi ja siirtää toiseen yhtiöön liiketoiminnan kannalta passiivinen omaisuus. Jakautumisen jälkeen aktiivinen liiketoimintayhtiö luovutetaan yritystoimintaa jatkaville lapsille. Taseen leikkaaminen tällä tavalla osiin alentaa osakkeiden siirto-/myyntihintaa. Samanlainen tavoite voi liittyä ulkopuolisen ostajan kanssa tehtävään yrityskauppaan.

Jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat osakkeistaan vastikkeeksi yhden tai useamman vastaanottavan yhtiön osakkeita tai muuta omaisuutta, sitoumuksia tai rahaa. Lakiteknisesti kokonaisjakautumista pidetään pääasiallisena jakautumiskeinona. Soveltuvin osin sen menettelytapoja noudatetaan osittaisjakautumisessa.

OSITTAISJAKAUTUMINEN

Osittaisjakautumisessa on soveltuvin osin sama menettely, mutta jakautuva yhtiö ei purkaannu. Osittainen jakautuminen mahdollistaa mm. monialayrityksen yhden tai useamman toimialan siirron erilliseen yhtiöön tai esim. tuotannon ja markkinoinnin jakamisen erillisiksi yhtiöiksi. Vastaanottava yhtiö voidaan perustaa tässä yhteydessä tai sillä voi jo olla muuta liiketoimintaa tai se voi myös olla toimimaton yhtiö, niin sanottu pöytälaatikkoyhtiö.

Osittainen jakautuminen voi tapahtua alentamalla jakautuvan yhtiön osakepääomaa ja jakamalla vastaanottavalle yhtiölle osakepääoman alentamisessa vapautuneita varoja. Välttämättä osakepääomaa eitarvitse alentaa, vaan asia voidaan hoitaa myös alentamalla pois siirtyvän omaisuuden nettoarvolla vapaata omaa pääomaa.

Käytännössä osittaisjakautumisen tavan varsin usein määrää verolaki, koska vain tietyllä tavalla toteutettu jakautuminen voidaan hyväksyä verotuksessa. Elinkeinoverolain mukaan osittaisjakautumisessa voidaan siirtää vain tietynlainen liiketoimintakokonaisuus, ja jakautuvaan yhtiöön tulee myös jäädä vähintään yksi tällainen liiketoimintakokonaisuus. Liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan yhtiön osan kaikkia varoja ja vastuita, jotka muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön.

JAKAUTUMISMENETTELY

Jakautumistapahtumassa on useita vaiheita. Sulautumisen käsittelyyn on kaupparekisterissä on varattava vähintään neljä kuukautta Jakautumista koskevat säännökset ovat yhteisiä sekä julkisille osakeyhtiöille että yksityisille osakeyhtiöille. Osakeyhtiölain säännökset jakautumisesta on kirjoitettu ensisijaisesti julkisia osakeyhtiöitä varten, joten menettelytavat voivat olla yksityisten osakeyhtiöiden tarpeisiin nähden ylimitoitettuja. Yksityisissä osakeyhtiöissä näistä menettelytavoista saadaan kuitenkin poiketa monin kohdin, jos osakkeenomistajat ovat yksimielisiä, joten esim. perheyhtiöissä tai muissa harvainyhtiöissä menettelyt voidaan tarvittaessa saada hyvinkin joustaviksi.

Jakautumissuunnitelma

Jakautumissuunnitelmassa on oltava tietyt vähimmäisehdot. Keskeinen osa suunnitelmaa on varallisuusselvitys, josta tilintarkastaja antaa lausuntonsa. Varallisuusselvityksessä annetaan mm.

  • selvitys jakautuvan yhtiön varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista,
  • ehdotus jakautuvan yhtiön varojen ja velkojen jakamisesta kullekin jakautumiseen osallistuvalle yhtiölle, ja
  • ehdotus jakautumisen suunnitellusta vaikutuksesta vastaanottavan yhtiön taseeseen.

Tilintarkastaja arvioi lausunnossaan, onko jakautumissuunnitelmassa annettu oikeat ja riittävät tiedot perusteista, joiden mukaan jakautumisvastike määrätään, sekä vastikkeen jakamisesta. Lausunto on käytännössä tärkeä peruste, kun osakkeenomistaja arvioi ehdotettua vastiketta. Osittaisessa jakautumisessa vastaanottavalle yhtiölle annettavassa lausunnossa on lisäksi mainittava, onko jakautuminen omiaan vaarantamaan yhtiön velkojen maksun.

Kuulutusmenettely

PRH antaa jakautuvan yhtiön hakemuksesta jakautuvan yhtiön velkojille kuulutuksen, jossa mainitaan velkojan oikeudesta vastustaa jakautumista määräpäivään mennessä. Rekisteriviranomainen julkaisee kuulutuksen Virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää ja rekisteröi sen viran puolesta. Yhtiön tulee lähettää jäljennös kuulutuksesta tunnetuille velkojilleen viimeistään kuukausi ennen määräpäivää.

Velkojan suoja jakautumisessa

Velkojien suoja on järjestetty jakautumisessa kahdella tavalla. Velkojia suojaa välittömästi se, että jokainen velkoja voi vastustaa jakautumista kuulutusmenettelyssä. Vastustamisoikeuden lisäksi velkojia suojaa välillisesti se, että jokainen vastaanottava yhtiö vastaa eräin rajoituksin jakautuvan yhtiön veloista yhteisvastuullisesti.

Jos velkoja on vastustanut jakautumista, rekisteriviranomaisen on ilmoitettava tästä yhtiölle viipymättä. Jos velkoja vastustaa hakemusta, yhtiöiden tulee joko maksaa velkojan saaminen tai asettaa sen maksamisesta ensi sijassa velkojan ja riitatapauksessa tuomioistuimen hyväksymä vakuus.

Ensisijainen vastuu siirtyvästä velasta on sillä yhtiöllä, josta jakautumissuunnitelman mukaan tulee uusi velallinen. Muut vastaanottavat yhtiöt vastaavat vain toissijaisesti. Tämä merkitsee, että jakautumissuunnitelmassa mainitusta velasta velkoja voi vaatia näiltä muilta vastaanottavilta yhtiöiltä suoritusta yhteisvastuun perusteella vasta, kun on todettu, ettei hän saa suoritusta velalliselta tai vakuudesta.

Jakautumisen täytäntöönpano

Jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden on tehtävä rekisteriviranomaiselle ilmoitus jakautumisen täytäntöönpanosta neljän kuukauden kuluessa jakautumista koskevasta päätöksestä sillä uhalla, että jakautuminen raukeaa. Täytäntöönpanoilmoitukseen liitetään mm. tilintarkastajan todistus siitä, että vastaanottava yhtiö on saanut täyden vastikkeen sen omaan pääomaan merkitystä määrästä, ja lausunto jakautumissuunnitelmassa olevasta selvityksestä, joka koskee jakautuvan yhtiön varoja, velkoja ja omaa pääomaa ja niiden arvostamiseen vaikuttavia seikkoja. Siirrettävien varojen riittävyys oman pääoman maksuksi arvioidaan sen ajankohdan mukaan, jolloin täytäntöönpanoilmoitus tehdään.

Lopputilitys

Kokonaisjakautumisessa jakautuvan yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan on lisäksi mahdollisimman pian jakautumisen täytäntöönpanon jälkeen laadittava tilinpäätös ja toimintakertomus ajalta, jolta tilinpäätöstä ei vielä ole esitetty yhtiökokouksessa, eli lopputilitys. Lopputilitys annetaan tilintarkastajalle, jonka on kuukauden kuluessa annettava lopputilitystä koskeva tilintarkastuskertomus.

JAKAUTUMISEN VAIKUTUKSET

Jakautumisen täytäntöönpanon rekisteröinti merkitsee varojen ja velkojen seuraantoa ja kokonaisjakautumisessa jakautuvan yhtiön purkautumista sekä uusien vastaanottavien yhtiöiden syntymistä.

Jakautumisen tullessa voimaan jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat oikeuden suunnitelmassa määrättyyn  (jakautumis)vastikkeeseen. Osakkeenomistajalla on oikeus saada vastiketta osakeomistuksensa suhteessa. Tätä varten hänelle annetaan pääsääntöisesti vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön osakkeita. Vastike voi kuitenkin olla myös rahaa, muuta omaisuutta tai sitoumuksia.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysjärjestelyistä I – Osakeyhtiöiden sulautuminen

Tämän artikkelisarjan kirjoitukset keskittyvät osakeyhtiöissä tehtäviin yritysjärjestelyihin, jotka tulevat yleensä ajankohtaisiksi suunniteltaessa yrityskauppaa tai yrityskaupan jälkeen. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät osakeyhtiön jakautumista, liiketoimintasiirtoa perustettavaan tytäryhtiöön ja omien osakkeiden hankkimista osakeyhtiössä.  Tämä artikkeli kokonaisuudessaan on luettavissa myös toimistomme kotisivuilta kohdasta kirjoituksia.

Sulautumisella tarkoitetaan tässä kirjoituksessa osakeyhtiölain 16 luvussa säänneltyä sulautumista. Sulautumisella eli fuusiolla osallisyhtiöiden varat ja velat yhdistyvät, ja sulautuva yhtiö samalla lakkaa. Osakeyhtiölain sallima sulautuminen johtaa aina sulautuvan yhtiön lakkaamiseen, joten sulautumista ei voida toteuttaa osittaisena. Osakeyhtiölaissa tunnetaan neljä erilaista sulautumistyyppiä 1) absorptiosulautuminen, 2) tytäryhtiösulautuminen, 3) kolmikantasulautuminen ja 4) kombinaatiosulautuminen.

Tavallinen absorptiosulautuminen

Absorptiosulautumisessa yhtiöön sulautetaan toinen yhtiö. Tavallisessa absorptiossa ei vastaanottava yhtiö eivätkä osallisyhtiöt yhdessäkään omista kaikkia sulautuvan yhtiön osakkeita. Sulautuvan yhtiön muut osakkeen‐ omistajat kuin vastaanottava yhtiö eli ”ulkopuoliset” osakkeenomistajat voivat saada osakkeistaan vastikkeeksi (sulautumisvastike) joko vastaanottavan yhtiön uusia osakkeita, yhtiön hallussa olevia omia osakkeita, rahaa, muuta omaisuutta tai sitoumuksia. Absorptiofuusiossa voi olla vain yksi vastaanottava yhtiö, mutta sulautuvia yhtiöitä voi olla useampia.

Tytäryhtiösulautuminen

Tytäryhtiöfuusio on yleisin fuusiotyyppi. Tämä johtunee ennen muuta siitä, että sen menettely on yksinkertaisempi ja joustavampi kuin tavallisessa absorptiofuusiossa, koska sulautuvassa yhtiössä ei ole osakkeenomistajien vähemmistöä. Emoyhtiö pyrkiikin usein saamaan haltuunsa koko osakekannan. Tytäryhtiösulautuminen voidaan toteuttaa heti, kun omistus on sataprosenttinen.

Tytäryhtiösulautuminen on yleinen yrityskaupan jälkeen, kun ostettu yhtiö halutaan yhdistää ostajaan. Myös pidempään toimineen konsernin purkamiseksi fuusio on tavallinen. Samaan lopputulokseen emoyhtiö voi päästä purkamalla tytäryhtiön selvitystilan kautta. Usein valinta näiden vaihtoehtojen välillä tehdään verotuksellisten seikkojen nojalla. Vaihtoehtojen verokohtelu on varsin erilainen ja ratkeaa tapauksittain.

Tytäryhtiösulautumisen menettelykevennyksiä on monissa kohdissa: Sulautumissuunnitelma voidaan hyväksyä sulautuvassa yhtiössä hallituksen päätöksellä. Pääsääntöisesti hallitus päättää sulautumisesta myös vastaanottavassa yhtiössä. Tilintarkastajan lausunnoksi riittää kannanotto siitä, onko sulautuminen omiaan vaarantamaan vastaanottavan yhtiön velkojen maksun. 

Kombinaatiosulautuminen

Kombinaatiosulautumisessa kaksi tai useampia osakeyhtiötä sulautuu perustamalla yhdessä vastaanottavan yhtiön, jolle niiden varat ja velat siirtyvät. Uusi yhtiö perustetaan aina fuusioprosessissa. Sulautumissuunnitelma korvaa yhtiön perustamissopimuksen, ja suunnitelmaan sisältyy myös yhtiöjärjestysehdotus sekä maininta yhtiön johdon ja mahdollisten tilintarkastajien valinnasta. Kun yhtiöiden tekemä rekisteri‐ilmoitus sulautumisen täytäntöön panemiseksi rekisteröidään, sulautuvat yhtiöt merkitään lakanneiksi ja uusi osakeyhtiö rekisteröidään.

Kombinaatiossa fuusiovastikkeeksi annetaan säännönmukaisesti vastaanottavan yhtiön osakkeita, mutta muunlaisenkaan vastikkeen antamista laissa ei ole nimenomaisesti kielletty, kunhan osakkeita annetaan vastikkeena vähintään yksi. Vastaanottavan yhtiön osakepääoma maksetaan sulautuvilta yhtiöiltä siirtyvällä varallisuudella.

SULAUTUMISMENETTELY

Sulautumismenettely on monivaiheinen ja vaihtelee sulautumistilanteen mukaan. Sulautumisen käsittelyyn on kaupparekisterissä on varattava vähintään neljä kuukautta. Sulautumisen aikataulua voidaan menettelyn kuluessa säätää ‐ nopeuttaa tai hidastaa – varsin monissa kohdissa. Osakkeenomistajien ollessa yksimielisiä menettelyä voidaan eri kohdissa nopeuttaa. Ajoituksella on merkitystä kirjanpidollisesti ja verotuksessa, koska sulautuvaa yhtiötä ja vastaanottavaa yhtiötä pidetään erillisesti kirjanpitovelvollisina ja erillisinä verovelvollisina fuusion voimaantuloon asti.

Sulautumissuunnitelma

Sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden hallitusten on laadittava kirjallinen sulautumissuunnitelma, jonka tulee sisältää tietyt laissa mainitut vähimmäisehdot. Näiden ehtojen lisäksi suunnitelmaan voidaan ottaa muita ehtoja. Sulautumissuunnitelmalla pyritään selvittämään ja dokumentoimaan yksityiskohtaisesti ja kattavasti osallisyhtiöiden taloudellinen tila, siirtyvän varallisuuden rakenne, seuraannon tasevaikutukset vastaanottavassa yhtiössä sekä erityisesti sulautumisessa annettavan vastikkeen perusteet ja määrä. Yhtiön varat sekä velat siirtyvät sellaisinaan ja ilman erillistä selvitysmenettelyä eli varojen ja velkojen luettelointia vastaanottavalle yhtiölle. Osallisyhtiöiden ja niiden osakkeenomistajien kannalta sulautumisen tulee sen vuoksi perustua oikeisiin ja riittäviin tietoihin yhtiöiden taloudellisesta asemasta ja sulautumisen vaikutuksista.

Sulautumisvastike

Pääsääntöisesti vastikkeen tulee seurata osallisyhtiöiden taloudellista asemaa ja vastata näiden keskinäistä suhdetta. Kun sulautuvan yhtiön varat ja velat fuusiossa siirretään vastaanottavalle yhtiölle, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajia loukataan, jos vastike ilman heidän suostumustaan on pienempi kuin heidän omistamiensa sulautuvan yhtiön osakkeiden käypä arvo. Osakkeenomistajien yhdenvertainen kohtelu vaatii, että sulautumisvastike on yleensä annettava osakkeina. Rahavastike tulee tavallisesti kysymykseen vain tasauseränä, jolla vältetään murto-osainen osakevastike, joka ei ole sallittua.

Tilintarkastajan lausunto

Sulautumissuunnitelmasta vaaditaan pakollisena hyväksytyn tilintarkastajan lausunto, joka liitetään I‐ vaiheen rekisteri‐ilmoitukseen. Tilintarkastajan lausunnolla suojataan sekä yhtiöiden osakkeenomistajia että velkojia ja muita yhtiön sidosryhmiä. Lausunto kohdistuu yhtiöiden taloudelliseen asemaan, ja siinä joudutaan mm. vertaamaan eri yhtiöiden arvoja fuusiovastikkeen oikean tason tai velanmaksukyvyn arvioimiseksi. Lausunnon ensisijainen tarkoitus on varmentaa sulautumissuunnitelmassa osakkeenomistajalle vastikkeesta annettujen tietojen oikeellisuus ja riittävyys. Tilintarkastajan lausunto voi olla suppeampi, jos kaikki sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajat tähän suostuvat tai jos kysymyksessä on tytäryhtiösulautuminen.

Sulautumisesta päättäminen

Sulautumissuunnitelma rekisteröidään kaupparekisteriin ennen asiasta päättäviä kokouksia kuukauden kuluessa suunnitelman laatimisesta. Sulautuvassa yhtiössä sulautumisesta päättää normaalissa absorptiossa sekä kombinaatiossa aina yhtiökokous. Tytäryhtiöfuusiossa asiasta voi päättää hallitus. Vastaanottavassa yhtiössä fuusiopäätöksen tekee pääsäännön mukaan hallitus ja poikkeuksellisesti yhtiökokous. Sulautuminen vaatii yhtiökokouksessa määräenemmistön ‐ myös vastaanottavan yhtiön yhtiökokouksessa, jos asia tulee käsitellä siellä. Päätökseen vaadittava enemmistö on vähintään 2/3 kokouksessa annetuista äänistä ja siinä edustetuista osakkeista, ellei yhtiöjärjestyksessä edellytetä suurempaa enemmistöä.

Osakkeenomistajaa, joka ei halua tyytyä sulautumisen ehtoihin, suojataan myöntämällä hänelle oikeus saada osakkeista rahalunastus. Lunastuksen vaatiminen merkitsee sitä, että osakkeenomistaja eroaa yhtiöstä ja hänelle maksetaan rahana osakeomistustaan vastaava osuus yhtiön arvosta. 

Velkojan suoja sulautumisessa

Velkojien suojaa koskevissa periaatteissa on lähdetty siitä, että sulautuvan yhtiön velkojalla on aina oikeus halutessaan etukäteen vastustaa sulautumista ja siten estää oikeuksiaan loukkaava sulautuminen. Velkojana pidetään kaikkia niitä, joilla on yhtiöltä rahasaaminen. Saamisen tulee kuitenkin olla syntynyt ennen suunnitelman rekisteröintiä. Velvoiteoikeudessa noudatetaan normaalisti sääntöä, jonka mukaan velallisen vaihtuminen edellyttää velkojan hyväksymistä. Sulautumisessa tästä on katsottu mahdolliseksi poiketa ja antaa velkojalle ratkaisuvalta siitä, haluaako hän vastustaa seuraantoa.

Kuulutusmenettely

Vastustaminen toteutetaan rekisteriviranomaisen kuulutusmenettelyllä. Sulautuvien yhtiöiden on haettava kuulutusta yhtiön velkojille. Kuulutuksessa kerrotaan velkojan oikeudesta vastustaa sulautumista ilmoittamalla vastustuksestaan kirjallisesti PRH:lle viimeistään kuulutuksessa mainittuna määräpäivänä. PRH julkaisee kuulutuksen Virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää. Kuulutus merkitään myös kaupparekisteriin. Yhtiön tulee myös itse antaa tieto kuulutuksesta tunnetuille velkojilleen lähettämällä näille jäljennös kuulutuksesta viimeistään kuukausi ennen määräpäivää. Velkojan katsotaan suostuneen sulautumiseen, jos hän ei ole oikeassa ajassa ja järjestyksessä ilmoittanut vastustavansa velallisensa sulautumista.

Yhtiöllä on kuukausi aikaa neuvotella velkojan kanssa vastustamisen peruuttamisesta, maksusta tai velasta annettavasta vakuudesta. Jos velkoja vastustaa hakemusta, yhtiöiden tulee joko maksaa velkojan saaminen tai asettaa sen maksamisesta ensi sijassa velkojan ja riitatapauksessa tuomioistuimen hyväksymä vakuus.

Sulautumisen täytäntöönpano

Täytäntöönpanoilmoitus Ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta (III-vaihe, loppurekisteröinti) on tehtävä neljän kuukauden kuluessa sulautumista koskevasta päätöksestä. Muutoin sulautuminen raukeaa. Täytäntöönpanoilmoituksen liitteinä annetaan mm.  tilintarkastajan todistus siitä, että vastaanottava yhtiö on saanut täyden vastikkeen sen omaan pääomaan merkitystä määrästä.

Lopputilitys

Sulautumisen tultua voimaan sulautuvassa yhtiössä tulee tehdä lopputilitys. Tämän antavat osakkeenomistajien kokoukselle sulautuvan yhtiön hallitus ja toimitusjohtaja. Lopputilitys sisältää tilinpäätöksen siltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei ole vielä esitetty yhtiökokouksessa. Jos yhtiössä on tilintarkastaja, lopputilitys on annettava tilintarkastajalle, jonka on annettava lopputilitystä koskeva tilintarkastuskertomus.

SULAUTUMISEN OIKEUSVAIKUTUKSET

Sulautumisen voimaantulo saa aikaan seuraavat oikeusvaikutukset:

  • sulautuva yhtiö purkautuu
  • kombinaatiosulautumisessa vastaanottava yhtiö syntyy sulautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät  vastaanottavalle yhtiölle  ns. yleisseuraantona
  • jos sulautumisvastike annetaan osakkeina, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajista tulee vastaanottavan yhtiön, osakkeenomistajia;
  • jos vastike annetaan muussa muodossa kuin osakkeina, kuten rahana tai sitoumuksina, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille syntyy oikeus tähän vastikkeeseen.

Sulautumisessa siirtyville kiinteistöille ei tarvita erillistä maakaaren mukaista luovutuskirjaa. Vastaanottava yhtiö ei ole velvollinen hakemaan lainhuutoa sulautumisessa siirtyneisiin kiinteistöihin, mutta sille voidaan hakemuksesta myöntää selvennyslainhuuto.

Yleisseuraanto

Yleisseuraannon periaate varojen ja velkojen siirtymisessä tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että varoja ja velkoja ei tarvitse yksilöidä ja erotella, toisin kuin yhtiön purkautuessa selvitystilan kautta. Seuraanto koskee yhtä lailla tiedossa olevia kuin tuntemattomiakin varoja ja velkoja. Sulautuvan yhtiön tekemiin sopimuksiin perustuvat oikeudet ja velvoitteet sisältyvät näihin siirtyviin varoihin ja velkoihin. Sulautuminen ei ole sopimuksen siirto, joten velkojan tai sopimuskumppanin erillistä suostumusta ei tarvita.

Yleisseuraantoperiaatteen vuoksi velkojan saaminen ei voi sulautumisessa lakata, vaan se siirtyy samoilla ehdoilla uudelle velalliselle. Sulautuvan yhtiön saatavat siirtyvät entisin ehdoin vastaanottavalle yhtiölle.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Työsuhteet yrityskaupassa

Liikkeen luovutus ei pääsääntöisesti vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan. Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista. Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat kuitenkin myyjä ja ostaja yhteisvastuullisesti.

Osakekaupassa, missä myydään toimivan osakeyhtiön määräysvaltaan oikeuttavat osakkeet, eivät työsuhteet muutu mitenkään, vaan työntekijöiden työnantajana säilyy myytävä osakeyhtiö. Alla käsitellään lähinnä liiketoimintakauppaa, jatkossa liikkeen luovutus, jossa myydään yrityksen liiketoiminta ja työnantaja vaihtuu

Tämä artikkeli on jatkoa edellisellä Uuden Suomen Yrityskanavassa viime viikolla julkaistuille artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa ja pk-yrityksen arvonmääritys.

Työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus

Työsopimuslain mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Tällaisessa tilanteessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle. Liikkeen luovutus ei siten vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan.

Vastuu työntekijöiden palkoista ja muista saatavista

Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista riippumatta siitä, milloin nämä saatavat on ansaittu. Siten liikkeen ostaja vastaa esimerkiksi myöhemmin maksettavaksi tulevista vuosilomapalkoista ja lomarahoista, vaikka lomapäivät olisivatkin kertyneet ennen luovutusta. Näitä vielä erääntymättömiä saatavia ei voi myöskään suorittaa etukäteen työntekijöille. Tämän vuoksi tällaiset myöhemmin maksettavaksi erääntyvät saatavat olisi hyvä kartoittaa etukäteen jo ennen yrityskaupan tekemistä ja huomioida kauppahinnassa.

Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Siten työntekijä voi vaatia aiemmin maksamatta jäänyttä palkkasaatavaansa halutessaan myös uudelta omistajalta. Myyjä on kuitenkin ostajalle vastuussa tällaisesta saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Siten vaikka ostaja joutuukin maksamaan työntekijälle tälle kuuluvan saatavan, voi hän vaatia vastaavaa suoritusta myyjältä.

Liikkeen luovutus ei ole irtisanomisperuste

Liikkeen luovutus itsessään ei ole työsuhteiden irtisanomisperuste, eikä työnantaja voi vaatia työntekijöitä suostumaan työsopimusten ehtojen muutoksiin sen perusteella. Mikäli joukossa on työntekijöitä, joiden kanssa ei ole tehty kirjallisia työsopimuksia, on ostajan kannalta järkevää muuttaa olemassa oleva työsopimus kirjalliseen muotoon. Myöhemmässä riitatilanteessa voi nimittäin olla vaikeaa yrittää selvittää vanhalta työnantajalta työsopimuksen sisältöä, jos työntekijä väittää jotain sovitun. Työsopimusten sisältö ja työsuhteiden ehdot kannattaa näin ollen selvittää jo ennen yrityskaupan tekemistä.

Työntekijöiden irtisanomien tai työsuhteen ehtojen muuttaminen

Liikkeen luovutus ei tarjoa erityistä suojaa työntekijöille enää luovutuksen jälkeen. Uusi työnantaja voi piankin luovutuksen jälkeen ryhtyä esimerkiksi järjestelemään yrityksen toimintaa uudelleen. Tällöin työnantajalle voi syntyä tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste, jonka olemassaoloa arvioidaan samoin kuin muissakin tilanteissa. Liikkeen luovutus ei vaikuta irtisanomisperusteen olemassaoloon. Erittäin tärkeää onkin huomata, että työntekijöitä mahdollisesti irtisanottaessa irtisanomisperusteena tulee olla toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuva työn olennainen ja pysyvä vähentyminen, ei liikkeenluovutus itsessään.

Konkurssipesältä ostettava liiketoiminta

Mikäli kyse on konkurssipesältä ostettavasta liiketoiminnasta, sovelletaan tilanteessa hieman erilaisia sääntöjä. Tällöin luovutuksensaaja ei normaalisti vastaa ennen luovutusta erääntyneistä saatavista. Vastuu voi kuitenkin seurata, mikäli luovutuksen vastaanottavassa liikkeessä määräysvaltaa käyttävät tai käyttäneet henkilöt ovat samoja kuin konkurssiin asetetussa.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

 

Pk-yrityksen arvonmäärityksestä

Yrityksen arvonmäärityksestä voidaan sanoa, että ei ole yhtä ainoaa ”oikeaa” hintaa. Yritys on eri arvoinen erilaisille ostajille. Se onko mahdollinen ostaja kilpailija, uusi yrittäjä, yrityksen tavarantoimittaja tai asiakas tai yrityksen toimiva johto tai työntekijät vaikuttaa siihen minkä arvoisena he näkevät yrityksen.

Tämä artikkeli on jatkoa edellisellä Uuden Suomen Yrityskanavassa 5.5.2014 julkaistulle artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa. Seuraavassa artikkelissa käsitellään työsuhteita liikkeen luovutuksen yhteydessä.

Yleisimmät arvonmääritystavat, joiden avulla voidaan haarukoida yrityksen hintaa/arvoa ovat tasearvoon, substanssiarvoon ja tuottoarvoon tai kassavirtaan perustuvat arviointitavat. Lisäksi hintaan vaikuttavat vaihtoehtoiskustannukset ostajalle ja myytävään yritykseen liittyvät tekijät. Yrityksen tasearvo tai verotusarvo ei yleensä ole hyvä yrityksen arvon mittari, koska ne kuvastavat yrityksen eri omaisuuserien historiallisia hankintakustannuksia ja muutaman edellisen vuoden tuottoa. Sen sijaan tasearvolla ja taseen eri erien arvoilla sekä verotusarvolla on keskeinen merkitys arvioitaessa vaihtoehtoisten yrityskauppatapojen veroseuraamuksia.

Käytännössä pienten ja keskisuurten yritysten arvo määritellään kahdella tavalla: yrityksen tuottoarvolla sekä substanssiarvolla eli yrityksen velattoman omaisuuden arvolla. Vaikka arvonmääritysmenetelmiä on useita ja arvon määrittäminen on vaativaa ammattilaisten puuhaa, on näistä kahdesta tavasta hyvä tietää ainakin hiukan.

Tuottoarvo

Tuottoarvo on tavanomaisissa yrityskauppatilanteissa ehkä tärkein ja käytetyin hinnan arviointimuoto. Tuottoarvon laskennassa keskeisimmät elementit ovat, yrityksen tuotto, mitä aikajännettä käytetään ja mikä on varmuus tulevien vuosien tuotosta. Lähtökohtana on yrityksen tuotto muutamalta edelliseltä vuodelta, jota voidaan oikaista vastaamaan ”normaalia” vuotta ja vastaamaan ostajan kulurakennetta. Tämän jälkeen arvioidaan yrityksen muutaman seuraavan vuoden tuotto. Yleensä yrityksen oikaistu tuotto kerrotaan 3‐6:lla, joka vastaa yleensä sitä aikaa jossa yrityskaupan tulisi maksaa ostajalle itsensä, jolloin saadaan yrityksen tuottoarvo. Mm. Suomen Yrittäjien www‐sivuilla on esitelty erilaisia tuottoarvon laskentatapoja ja arvoon vaikuttavia tekijöitä.

Tuottoarvo perustuu siihen, kuinka paljon yritys tulee lähivuosina tuottamaan uuden omistajan vetämänä. Tähän tarvitaan realistinen tulosennuste, jossa tulevat tuotot lasketaan yhteen esimerkiksi viideltä seuraavalta vuodelta. Saatu summa on yrityksen arvo tuottoarvolla mitattuna.

Se, kuinka pitkältä ajalta tuotot lasketaan yhteen ja minkä suuruisia ne ovat, riippuu itse yrityksestä, toimialasta, saatavilla olevan rahoituksen ehdoista jne. Verottaja laskee tuottoarvon pelkästään toteutuneiden aikaisempien vuosien perusteella, koska verotuksen kannalta se riittää. Ostaja ostaa tulevaisuutta, joten yrityskaupassa arvo pitää määritellä tulevaisuuden perusteella.

Pääsääntöisesti yritys, jonka arvossa tuotot on laskettu yhteen alle kahdelta vuodelta, on halpa ja yritys, jonka tuotot on laskettu yhteen yli kuudelta vuodelta, on kallis. Näin on mm. siksi, että yrityskaupassa on lähes aina mukana rahoittajina pankkeja ja rahoituslaitoksia. Ilman heitä kauppoja ei todellisuudessa syntyisi. Rahoittajien antamat yrityskaupan rahoitukset liikkuvat edellä mainitussa aikahaarukassa. Ostajan on siis maksettava yrityskauppaa varten ottamansa laina takaisin 2–6 vuoden sisällä korkoineen. Siksi puhutaankin yrityskaupan takaisinmaksuajasta.

Jos yrityksen hinta on niin korkea, että lainan takaisinmaksu veisi esim. 8 vuotta, rahoitusta on erittäin vaikea saada eikä kauppa näin ollen toteudu. Säännölle löytyy toki poikkeuksia. Valtaosa kaupoista tehdään 2–4 vuoden takaisinmaksuajoilla ja merkittävästi pienempi joukko 5–6 vuoden taksinmaksuajoilla.

Tuottoarvon pohjautuvat menneiden vuosien ja erityisesti uusimpiin virallisiin tuloslaskelmiin. Jotta näistä saadaan mahdollisimman oikea tulos tulevien vuosien tulosennusteita varten, laskelmaan täytyy tehdä korjauksia eli ns. oikaisuja. Viralliset laskemat on tehty verotusta varten, eivätkä ne anna aina oikeaa kuvaa yrityksen rahantekokyvystä. Oikaisut voivat parantaa tai huonontaa virallista tulosta, mutta ne on silti tehtävä. Tässä asiantuntija‐apu on usein tarpeen.

Tuloslaskelmassa painotetaan tavallisimmin oikaistua käyttökatetta arvoa määriteltäessä. Tällöin mm poistoja ei huomioida laskelmassa. Lopullisesta kauppatavasta riippuen myös muut tulosta kuvaavat luvut voivat tulla kysymykseen. Laskeepa arvon miten tahansa, kannattaa varautua vastapuolen yllättäviin pelinavauksiin. Totuuksia kun ei ole olemassa vain yhtä vaan useita yhtä oikeita samanaikaisesti. Tästä syystä yrityskauppaan perehtynyt asiantuntija ei anna yrityksen arvoksi vain yhtä lukua vaan arvohaarukan ja valtavasti selityksiä niiden taakse.

Substanssiarvo

Yrityksen substanssiarvolla tarkoitetaan yrityksen velattoman omaisuuden arvoa, eli varat miinus velat. Yrityksen taseen erät muutetaan vastaamaan käypiä arvoja, jonka jälkeen voidaan laskea yrityksen substanssiarvo. Tässä tulee huomioida, että yritystoiminnan arvo perustuu vain siihen omaisuuteen, jolla yritystä pyöritetään. Yrityksen omistamat, mutta omistajan käytössä olevat omaisuuserät eivät lähtökohtaisesti kiinnosta yrityksen ostajaa. Lisäämällä substanssiarvoon ns. goodwill‐arvo yrityksen nimestä, vakiintuneesta asiakaskunnasta jne. saadaan yritykselle yleensä suuntaa‐antava arvo.

Hienosta nimestään huolimatta substanssiarvo on yksinkertainen ja helppo arvomääritysmenetelmä verrattuna tuottoarvoon. Substanssiarvo on usein yrityksen minimihinta. Helpoimmillaan sen saa laskettua vähentämällä taseen viimeisestä luvusta kaikki velat. Lopputuloksena on yrityksen substanssiarvo. Lyhyesti substanssiarvo siis tarkoittaa yrityksessä olevaa omaa, velattoman varallisuuden määrää.

Käytännön yrityskauppatilanne on kuitenkin hiukan monimutkaisempi. Jälleen virallisessa taseessa näkyvät omaisuuserien arvot ovat verotuksellisia arvoja ja kuvaavat vain verottajan tiedontarpeita. Tähänkin tarvitaan oikaisuja, eli ensin täytyy selvittää myytävien omaisuuserien eli tilojen, tavaroiden, laitteiden ja sijoitusten käyvät eli markkina‐arvot.

Käypä arvo tarkoittaa sitä, minkä arvoinen mikin taseen erä on tänä päivänä. Tavallisesti sen arvo on pienempi kuin upouuden, mutta se voi olla myös suurempi. Esimerkiksi kiinteistöt voivat olla taseessa 100 000 euroa, mutta niiden käypä arvo voi olla 500 000 euroa. Jos näin on, käyvien arvojen yhteenlaskettu summa voi ylittää koko kirjapidossa näkyvän taseen loppusumman. Substanssin laskemisessa kannattaa siis nähdä vaivaa.

Yleensä toimivan ja terveen yrityksen tuottoarvo ylittää substanssiarvon. Tällöin lähtökohta kauppaneuvotteluihin on melko selkeä. Ostaja on valmis ostamaan tulevaisuuden tuotot ja saa kaupassa siihen tarvittavan yrityksen omaisuuden. Jos kuitenkin substanssiarvo ylittää tuottoarvon, ollaan vaikeammassa tilanteessa. Varsinkin, jos yrityksessä ei ole mitään ylimääräistä, jota voitaisiin kaupassa jättää pois. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrityksen hinta on niin korkea, että kauppaa ei kyetä tekemään. Tällöin suunnitellun yrityskaupan rakennetta joudutaan miettimään uudestaan.

Tuottoarvoa käytetään yrityksen arvonmäärityksessä yleensä substanssiarvon kanssa rinnakkain. Näiden arvonmääritystapojen avulla pystytään yleensä kohtuullisesti arviomaan haarukka, jossa yrityksen kauppahinnan tulisi liikkua.

Kaikki osakkeet eivät välttämättä ole samanhintaisia. Esimerkiksi jos myydään vähemmistöosuutta, osakkeen hinta on lähempänä substanssiarvoa kuin tuottoarvoa.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

Osakekauppa vai liiketoimintakauppa

Liiketoiminnan luovutus tehdään yleensä pääpiirteissään kahdella tapaa, joko myydään yrityksen osakkeet tai yrityksen liiketoiminta. Ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sukupolvenvaihdos tai yrityskauppa. Vastuukysymyksistä johtuen tavallista on, että jos olet myyjä, haluat myydä osakkeet ja jos olet ostajana, haluat ostaa liiketoiminnan.

Osakekaupan ja liiketoimintakaupan eroa voisi kuvata seuraavasti. Vaikka myyjä omistaisikin kaikki osakeyhtiön osakkeet, hän ei omista yrityksen liiketoimintaa ja sinne hankittua omaisuutta henkilökohtaisesti. Ne omistaa itse osakeyhtiö. Näin ollen liiketoimintaa myytäessä myyjänä on yhtiö, ei yrittäjä, ja kaupasta saatavat rahatkin menevät yhtiöön. Usein avoin tai kommandiittiyhtiö kannattaa muuttaa ensin osakeyhtiöksi ja myydä sen jälkeen yhtiön osakkeet. Sukupolvenvaihdos ja yritystoiminnan luovutukset on helpointa ja edullisinta tehdä juuri osakeyhtiössä. Alla keskitytään vain osakeyhtiön liiketoiminnan luovutukseen tai osakekauppaan.

Jakautuminen yrityskaupan esivaiheena

Yrityksiin on usein kertynyt sellaista omaisuutta, joka ei välttämättä kuulu yrityskaupan yhteydessä myytävään liiketoimintaan. Tällaista omaisuutta voivat olla sijoitukset, kiinteistöt tai vapaa‐ajan asunnot, jotka halutaan jättää yrityskaupan ulkopuolelle. Liiketoimintakaupassa ei tällainen omaisuus muodosta ongelmaa. Jos kuitenkin halutaan yritysjärjestely toteuttaa osakekauppana, voi eräänä vaihtoehtona olla yhtiön jakaminen jakautumismenettelyllä kahdeksi erilliseksi yhtiöksi. Tällöin yrityksen ”myytävä” liiketoiminta jätetään toiseen yritykseen ja muu omaisuus toiseen yritykseen. Liikehuoneisto tai kiinteistö voidaan jakautumisella jättää toiseen yhtiöön ja vuokrata ne liiketoimintayhtiön ostajalle. Tämä järjestely alentaa ostajan tarvitseman rahoituksen määrää ja myyjä säilyttää toimitilojen omistuksen sekä saa niistä vuokratuottoa jatkossa. Osakeyhtiön jakautuminen ei aiheuta verotuksellisesti seuraamuksia, jos yrityksen omistus ei järjestelyn yhteydessä muutu. Jakautumisessa syntyneiden yritysten osakkeita käsitellään verotuksessa, kuten vanhan yhtiön osakkeita. Jakautumisesta on myös artikkeli osoitteessa www.jarisotka.fi kohdassa kirjoituksia.

Liiketoiminta- eli substanssikauppa

Liiketoimintakaupassa ostaja yleensä ostaa liiketoiminnan sekä sen käyttö‐ ja vaihto-omaisuuden, jonka hän tarvitsee liiketoiminnan jatkamiseen. Kaupassa siirtyvästä käyttöomaisuudesta ja vaihto‐omaisuudesta maksetaan usein käypä arvo. Yrityksen pehmeistä arvoista, sen liiketoiminnasta, nimestä, henkilökunnasta ja sen osaamisesta, toimittajista, asiakkaista, tuotekehityksestä, jakelukanavista yms. maksetaan liike‐ eli goodwill‐arvo. Liiketoimintakaupassa kauppahinta jää liiketoiminnan myyvään yritykseen ja sen siirtäminen haluttaessa yksityiseen käyttöön pitää suunnitella erikseen. Saamallaan rahalla myyjä voi maksaa pois yrityksen velat ja joko lopettaa yrityksen, jakaa voitot osinkoina tai muulla tavalla tai pitää yrityksen sijoitusyhtiönä.

Mahdollisten historiallisten riskien ja helppouden takia ostaja usein haluaa mieluummin ostaa liiketoiminnan kuin koko yrityksen osakekannan. Silloin ostaja vastaa vain yrityksen tulevaisuudesta ja hänen riskinsä on rajoitettu. Lisäksi ostaja pystyy poistoina hyödyntämään ostetun yrityksen liikearvon kymmenen vuoden kuluessa.

Mikäli hankittava liiketoiminta on luvanvaraista tai hankittavat tuotteet tai valmistustavat vaativat viranomaislupia tai viranomaisten hyväksynnän. Tulee varsinkin liiketoimintakaupassa varmistua jo etukäteen siitä ovatko nämä luvat siirrettävissä vai tuleeko liiketoiminnan hankkijan hakea ne uudelleen. Lisäksi tulee viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa selvittää ja varmistaa, kuinka liiketoimintaa voidaan jatkaa sillä välin kun viranomainen käsittelee liiketoiminnan hankkijan lupahakemuksia.

Osakekauppa

Osakekaupassa myydään yrityksen omistukseen oikeuttavat osakkeet, eli koko yritys velkoineen ja vastuineen. Yrittäjä saa velattoman hinnan yrityksestään. Ostaja ottaa vastatakseen koko yrityksen historian painolastin ml. sopimukset, keskeneräiset työt, ja mahdolliset aiempien urakoiden ja töiden vastuut. Lisäksi myöhempien verotarkastusten yhteydessä voi ilmaantua maksettavaa, josta kukaan ei välttämättä tiedä kaupantekoaikana.

Osakekaupassa ostajalla on liiketoimintakauppaa suurempi riski, koska hän ei voi valita ostettavia osia yrityksestä. Yrityskaupassa myyjä tuntee yrityksen ja ostaja on paljolti riippuvainen siitä tiedosta jonka hän myyjältä saa yrityksestä. Näitä vastuita ja sopimuksellisia riskejä pyritään minimoimaan vaatimalla osakekaupassa erilaisia vakuutuksia myyjältä liiketoiminnasta ja sopimuksista. Myyjä joutuu siksi yrityskaupassa takaamaan paljon asioita. Jos yrityskaupan toteuduttua myöhemmin ilmenee että, vakuutukset eivät pitäneet paikkaansa voi seurauksena olla hinnan alennus tai jopa kaupan purku. Myyjän kannattaa myös varautua siihen, että ostaja todennäköisesti vaatii myyjältä useamman vuoden mittaista kilpailukieltoa ja mahdollisesti jäämistä yrityksen käytettäväksi ainaksin yrityksen haltuunoton ajaksi.

Yrityksen sopimukset omistajanvaihdostilanteessa

Sopimuksiin liittyvä pääsääntö on, että ilman toisen sopimusosapuolen suostumusta ei voi vapautua sopimuksesta ja asettaa toista sijaansa. Osakeyhtiön osakkeiden luovutus ei vaikuta yhtiön asemaan sopimusosapuolena voimassa olevissa sopimuksissa. Sopimusehtojen mukaan omistuspohjan muutos saattaa oikeuttaa toisen sopimusosapuolen irtisanomaan sopimuksen, jos tästä on erikseen sovittu. Liiketoiminnan luovutuksessa myyjänä on yritys, jonka omistus ei muutu. Liiketoiminnan luovutus käsittää yleensä liiketoiminnallisen kokonaisuuden sisältäen liiketoimintaan kuuluvat vuokra‐, hankinta‐ jälleenmyynti‐ ja muut sopimukset.

Liiketoimintakaupassa sopimusosapuoli muuttuu luovutetuissa sopimuksissa, joten sopimuskumppanin muutokselle on kaikissa siirrettävissä sopimuksissa saatava toisen sopimusosapuolen suostumus. Tämän vaiheen vaatimaa työmäärää ja vaikutusta yrityskaupan toteuttamisessa ei kannata väheksyä. Jos myydään yhtiön osakkeet tai yhtiöosuudet, yrityksen erilaiset sopimukset jatkuvat pääsääntöisesti sellaisinaan. Jos taas myydään liiketoiminta, sopimukset menevät uusiksi, koska toinen sopimuspuoli vaihtuu. Sopimusten osapuolena ei ole enää myyjäyhtiö vaan se, joka liiketoiminnan osti.

On siis erittäin tärkeää niin ostajan kuin myyjänkin perehtyä liiketoiminnassa tarvittavien sopimuksen ehtoihin ennen kauppaa. Asiantuntijat kutsuvat tällaista tarkastusta leagal due diligense ‐tarkastukseksi, DD:ksi eli lailliseksi tarkasteluksi.

Pääsääntöisesti yrityksen tulevan menestyksen kannalta on järkevämpää tehdä kauppa yhtiön osakkeista tai yhtiöosuuksista silloin, kun yrityksellä on paljon tärkeitä sopimussuhteita, jotka jouduttaisin kaikki neuvottelemaan uusiksi liiketoimintakaupassa. Muista syistä voi olla toki järkevämpi tehdä toisin.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen työoikeutta IV – Työsopimuksen purkaminen

Työsopimuksen purkaminen voi tapahtua kolmella eri perusteella: koeajan vuoksi, erittäin painavasta syystä tai työntekijän luvattoman yli 7 päivää kestäneen poissaolon vuoksi. Työsopimuksen purkamisesta luvattoman poissaolon vuoksi on näillä sivuilla oma artikkelinsa.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 4. kirjoitus. Seuraava ja viimeinen kirjoitus käsittelee työsuhteen purkautumista työntekijän luvattoman poissaolon vuoksi. Aiemmat työntekijän irtisanomista ja lomauttamista käsittelevät kirjoitukset löytävät Uutiskanavan sivuiltamme ja kotisivuiltamme kohdasta työoikeus.

 Koeaikapurku

Koeaika on työsuhteen alkuun sovittu ajanjakso, yleensä enintään 4 kuukautta, jonka aikana sekä työnantaja, että työntekijä voivat purkaa työsopimuksen päättymään heti.
 Alle kahdeksan kuukauden määräaikaisissa työsopimuksissa koeaika voi olla enintään puolet määräaikaisen työsopimuksen kestosta.

Koeajan tarkoituksena on varata työnantajalle mahdollisuus selvittää soveltuuko työntekijä suunniteltuihin työtehtäviin ja onko hänen osaamistasonsa riittävä. Mikäli näin ei ole, voi työnantaja purkaa työsuhteen koeajan kuluessa. Myös työntekijä voi koeaikana päättää työsuhteensa jos niin haluaa.

Työsuhteen päättymisilmoitus tulee antaa ja työsuhteen päättyä koeajan sisällä. Mikäli työntekijä on poissa työstä koeajan viimeisinä päivinä, voidaan ilmoitus purkamisesta lähettää hänelle kirjattuna kirjeenä. Kun kirje on postitettu ennen koeajan päättymistä, on purkuperusteeseen vedottu oikeassa ajassa. 

Työsopimuksen purkaminen erittäin painavavasta syystä

Työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa vain erittäin painavasta syystä. Erittäin painava syy purkaa työsuhde syntyy silloin, kun työntekijä olennaisesti laiminlyö tai rikkoo työsopimuksesta tai laista johtuvia työsuhteeseen liittyviä velvoitteitaan niin vakavalla tavalla, ettei työnantajalta kohtuudella voida edellyttää sopimussuhteen jatkamista sovitun työkauden loppuun tai edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Esimerkkejä purkuperusteista

Työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen erityisesti;

o kun työntekijä on sopimusta tehtäessä olennaisessa kohdin johtanut harhaan työnantajaa,

o kun työntekijä välinpitämättömyydellään vaarantaa työturvallisuutta työpaikalla tai esiintyy siellä päihtyneenä tai käyttää siellä vastoin kieltoa päihdyttäviä aineita,

o kun työntekijä törkeästi loukkaa työnantajan, tämän perheenjäsenen, työnantajan sijaisen tai työtoverinsa kunniaa tai tekee heille väkivaltaa,

o kun työntekijä törkeällä tavalla rikkoo salassapitovelvoitetta tai kilpailevaa toimintaa koskevaa kieltoa,

o kun työntekijä jatkuvasta syystä on kykenemätön työhön tai

o kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

Purkuperusteen täyttyminen edellyttää, että työntekijän menettely loukkaa toista niin syvästi, että hänen ei kohtuudella voida edellyttää sietävän sopimusloukkausta edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Mikäli laiminlyönti tai työntekijän velvollisuuksien rikkominen on hyvin vakava, voi purkamisperuste syntyä jo yhden rikkomuksen perusteella. Syyn painavuus kannattaa aina selvittää asiantuntijan kanssa ennen työsuhteen päättämistä.

Purkamisoikeutta käytettävä nopeasti

Purkamisoikeus raukeaa, jos työsopimusta ei ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun työnantaja sai tiedon purkamisperusteen täyttymisestä. Määräajan laskeminen aloitetaan siis siitä hetkestä, kun työnantaja sai tiedon purkuperusteesta.

Mainitun 14 päivän jälkeen perustetta voidaan käyttää irtisanomiseen vielä jonkin aikaa, mutta tällöin kyse on irtisanomisesta ja on noudatettava irtisanomisaikaa.

Kuuleminen ja purkamisilmoituksen tiedoksianto

Työntekijää on kuultava ennen purkamisilmoituksen antamista, kun syynä on koeaika tai erittäin painava syy. Hänelle tulee varata mahdollisuus pyytää avustaja mukaansa kuulemistilaisuuteen.

Purkamisilmoitus on annettava henkilökohtaisesti aina kun se on mahdollista. Ainoastaan silloin, kun työntekijää ei tavoiteta, se voidaan lähettää sähköisesti tai kirjattuna kirjeenä hänen kotiosoitteellaan. Ilmoituksen katsotaan tulleen tällöin työntekijän tietoon viimeistään seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen työoikeutta III – Työntekijän lomauttaminen

Lomauttamisella tarkoitetaan työnantajan päätökseen tai työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen perustuvaa työnteon ja palkanmaksun väliaikaista keskeyttämistä työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Työnantaja saa laissa säädettyjen perusteiden täyttyessä lomauttaa työntekijän joko määräajaksi tai toistaiseksi keskeyttämällä työnteon kokonaan tai lyhentämällä työntekijän lain tai sopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa siinä määrin kuin se lomauttamisen perusteen kannalta on välttämätöntä.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 3. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevat työsuhteen purkamista ja työsuhteen purkautumista työntekijän poissaolon vuoksi. Aiemmat työntekijän irtisanomista käsittelevät kirjoitukset löytävät Uutiskanavan sivuiltamme ja kotisivuiltamme kohdasta työoikeus.

Mikäli työnantajan palveluksessa on säännöllisesti vähintään 20 työntekijää, on työnantajan käytävä yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut ennen lomautusilmoituksen antamista.

Lomauttamisen perusteet

Työnantaja saa lomauttaa työntekijän, jos

1)      hänellä on taloudellinen tai tuotannollinen peruste työsopimuksen irtisanomiseen tai

2)      työ tai työnantajan edellytykset tarjota työtä ovat vähentyneet tilapäisesti eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää työntekijälle muuta sopivaa työtä tai työnantajan tarpeita vastaavaa koulutusta; työn tai työn tarjoamisedellytysten katsotaan lomauttamisen perusteena vähentyneen tilapäisesti, jos niiden voidaan arvioida kestävän enintään 90 päivää

Määräaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän saa lomauttaa vain, jos tämä tekee työtä vakituisen työntekijän sijaisena ja työnantajalla olisi oikeus lomauttaa vakituinen työntekijä, jos hän olisi työssä. Luottamusmiehen, luottamusvaltuutetun ja työsuojeluvaltuutetun lomauttaminen voidaan lain mukaan tehdä vain silloin kun hänen tekemänsä työ kokonaan päättyy, eikä hänelle voida järjestää muuta sopivaa työtä tai koulutusta.

Ennakkoselvitys ja työntekijän kuuleminen

Työnantajan on käytettävissään olevien tietojen perusteella esitettävä työntekijälle ennakkoselvitys lomautuksen perusteista sekä sen arvioidusta laajuudesta, toteuttamistavasta, alkamisajankohdasta ja kestosta. Jos lomautus kohdistuu useaan työntekijään, selvitys voidaan antaa työntekijöiden edustajalle tai työntekijöille yhteisesti. Selvitys on esitettävä viipymättä lomautuksen tarpeen tultua työnantajan tietoon.

Selvityksen antamisen jälkeen, ennen lomautusilmoitusta työnantajan on varattava työntekijöille tai heidän edustajalleen tilaisuus tulla kuulluksi annetusta selvityksestä.

Lomautusilmoitus

Työnantajan on ilmoitettava lomauttamisesta työntekijälle henkilökohtaisesti viimeistään 14 päivää ennen lomautuksen alkamista, ellei työehtosopimuksessa ole sovittu pidemmästä lomautusilmoitusajasta. Jos ilmoitusta ei voida toimittaa henkilökohtaisesti, sen saa toimittaa kirjeitse tai sähköisesti samaa ilmoitusaikaa noudattaen. Ilmoituksessa on mainittava lomautuksen peruste, sen alkamisaika ja kesto tai arvioitu kesto. Kirjeitse tai sähköisesti lähetetty ilmoitus tulee olla perillä viimeistään 14 päivää ennen lomautuksen alkua. Mikäli kirje on postitettu kirjattuna kirjeenä, sen katsotaan olevan perillä seitsemäntenä päivänä lähettämisestä.

Ilmoitus on annettava tiedoksi lomautettavien työntekijöiden edustajalle. Jos lomautus kohdistuu vähintään 10 työntekijään, työnantajan on ilmoitettava tästä myös työvoimaviranomaiselle.

Todistus lomauttamisesta

Työnantajan on työntekijän pyynnöstä annettava lomautuksesta kirjallinen todistus, josta käyvät ilmi ainakin lomautuksen syy, alkamisaika sekä sen kesto tai arvioitu kesto.

Työhön paluu

Toistaiseksi voimassaoleva lomautuksen päättyessä työntekijä on velvollinen tulemaan takaisin työhön seitsemän päivän kuluttua ilmoituksesta. Työntekijällä on oikeus ottaa muuta työtä lomautusajaksi.

Työsuhteen päättyminen lomautuksen aikana

Työntekijä saa irtisanoa työsuhteen päättyväksi lomautuksen aikana ilman irtisanomisaikaa. Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole enää silloin kun päättymisaika on hänen tiedossaan, seitsemän päivän aikana ennen lomautuksen päättymistä.

Mikäli työnantaja haluaa päättää työsuhteen lomautuksen aikana, on hänen maksettava työtekijälle täysi irtisanomisajan palkka. Mikäli lomautus on tapahtunut laissa tai sopimuksessa olevan määräyksen mukaan yli 14 päivän ilmoitusaikaa käyttäen voidaan irtisanomisajan palkasta vähentää 14 päivän palkka.

Silloin kuin toistaiseksi voimassa oleva lomautus on kestänyt 200 kalenteripäivää, on työntekijällä oikeus irtisanoa työsuhteensa päättymään heti ja saada irtisanomisajan palkkansa sen mukaan kuin työnantaja olisi irtisanonut työsuhteen. Työntekijä ei ole velvollinen tekemään työtä irtisanomisaikana kun hän päättää tällä perusteella työsuhteen.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen työoikeutta II – Irtisanominen työntekijästä johtuvista syistä

Tässä kirjotuksessa käsitellään työnantajan mahdollisuutta irtisanoa työntekijä muuten kuin taloudellisin ja tuotannollisin perustein, eli pelkästään työntekijästä johtuvista syistä.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 2. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevat lomauttamista ja työsuhteen purkamista sekä työsuhteen purkautumista työntekijän poissaolon vuoksi.

Työnantaja voi irtisanoa työntekijän asiallisesta ja painavasta syystä. Lain tarkoittamana perusteena voidaan pitää:

1) työsopimuksesta tai laista johtuvien työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä

2) sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymän työtehtävistään”.

Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan:

1) Työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista;

2) työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen;

3) työntekijän poliittisia, uskonnollisia tai muita mielipiteitä tai hänen osallistumistaan yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan;

4) turvautumisesta työntekijän käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin.

Työsopimuslaissa on annettu erityinen suoja raskaana olevalle tai perhevapaaoikeutta käyttävälle työntekijälle sekä luottamusmiehelle ja luottamusvaltuutetulle. Asevelvollisen suoja asevelvollisuusaikana on sama kuin perhevapaaoikeutta käyttävällä työntekijällä. Laki työsuojeluvaltuutetusta antaa myös hänelle saman suojan kuin luottamusmiehellä on. Kyseisten työntekijöiden irtisanominen henkilökohtaisilla syillä on vain erityistapauksissa mahdollista.

Työvelvoitteen laiminlyönti

Kun työsopimus irtisanotaan työntekijän henkilöön liittyvillä syillä, on usein kyse työntekovelvoitteiden laiminlyönnistä. Työntekijä voi toistuvasti myöhästyä työstä tai hän voi pitää työpäivän aikana liian pitkiä taukoja. Työvelvollisuuden laiminlyöntiä on myös annettujen ohjeiden vastainen työn suorittaminen tai työtehtävien jättäminen tekemättä, vaikka aikaa niiden suorittamiseen olisi ollut.

Ennen työsopimuksen irtisanomista tulee työntekijälle antaa työvelvoitteiden laiminlyönnistä varoitus ja varata hänelle sen jälkeen mahdollisuus korjata menettelynsä. Mikäli laiminlyöntiä on pidettävä vakavana rikkomuksena, ei varoitusta ennen irtisanomista tarvitse antaa. Tämä on kuitenkin harvinaista. Varoitus on aina syytä antaa kirjallisena.

Mikäli työntekijä varoituksen jälkeenkin jatkaa varoituksen syynä ollutta työvelvoitteiden laiminlyöntiä, voidaan hänen työsopimuksensa irtisanoa. Edellytyksenä irtisanomiselle on kuitenkin, että laiminlyönti on merkittävä. Selkeitä rajoja merkittävyydelle ei voida antaa, ja epäselvissä tapauksissa tilanne kannattaa aina käydä asiantuntijan kanssa läpi.

Työntekoedellytysten olennainen muuttuminen

Työntekijän työntekoedellytysten olennainen muuttuminen voi johtaa työsopimuksen irtisanomiseen. Työntekijä voi menettää työssä välttämättömän luvan esimerkiksi ajokortin näön huononemisen takia tai hän voi sairastua pidemmäksi ajaksi. Silloin kun sairaus on pysyvä ja olennaisesti alentaa työkykyä tai aiheuttaa pitkän yli vuoden mittaisen työkyvyttömyyden, voidaan työsuhde yleensä irtisanoa. Irtisanomisen on kuitenkin perustuttava perusteelliseen ja asiantuntevaan lääkärin arviointiin työntekijän työkyvystä.

Irtisanomisen toimittaminen

Irtisanomisperusteeseen on vedottava kohtuullisessa ajassa siitä, kun perusteesta on saatu tieto. Työnantajan on ennen irtisanomista kuultava työntekijää ja selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Työntekijälle on kerrottava irtisanomisperuste ja annettava tilaisuus antaa siitä oma vastineensa.

Jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei velvollisuutta uudelleensijoittamismahdollisuuksien selvittämiseen ole.

Irtisanomisaika määräytyy yleensä työsopimuksen, työsopimuslain tai työehtosopimuksen määräaikojen ja työntekijän työsuhteen keston mukaan.

Irtisanomisilmoitus on annettava työntekijälle henkilökohtaisesti. Irtisanomisaika alkaa kulua tiedoksiantopäivästä. Ellei henkilökohtainen tiedoksianto ole mahdollista, voidaan ilmoitus lähettää sähköisesti tai postitse kirjattuna kirjeenä. Tämä tiedoksianto on lain mukaan perillä seitsemäntenä päivänä sen lähettämisestä.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen työoikeutta I – Irtisanominen taloudellisin ja tuotannollisin perustein

Tässä kirjotuksessa käsitellään työnantajan mahdollisuutta irtisanoa työntekijä taloudellisin ja tuotannollisin perustein. Yrityksen, jonka työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä on säännöllisesti vähintään 20, on käsiteltävä irtisanomista koskevat asiat yhteistoimintamenettelyssä. YT-menettelystä on oma artikkelinsa toimistomme kotisivuilla kohdassa kirjoituksia.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 1. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevat irtisanomista työntekijästä johtuvista perusteista, lomauttamista ja työsuhteen purkamista sekä työsuhteen purkautumista työntekijän poissaolon vuoksi.

Irtisanomisperuste

Työsopimuslain mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työn tilapäinen vähentyminen ei oikeuta irtisanomiseen.

Työsopimusta ei saa irtisanoa, jos työntekijä voidaan sijoittaa tai kouluttaa toisiin tehtäviin. Perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin työtehtäviin tai töiden uudelleenjärjestelyistä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Ennakkoselvitys

Ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen taloudellisin ja tuotannollisin perustein, työnantajan on selvitettävä työntekijälle irtisanomisen perusteet ja vaihtoehdot niin hyvissä ajoin kuin mahdollista. Yleensä vaihtoehdot ovat muun työn tarjoaminen, uusiin tehtäviin kouluttaminen, lomautus tai osa-aikaistaminen.
Selvitystä ei ole välttämätöntä antaa kirjallisesti, mutta se on suositeltavaa niin irtisanomisperusteen kuin siihen liittyvän selvitysvelvollisuuden toteennäyttämiseksi.

Jos irtisanominen kohdistuu useaan työntekijään, voi ennakkoselvityksen antaa työntekijöiden edustajalle, luottamusmiehelle, tai jolleivät työntekijät ole edustajaa valinneet, työntekijöille yhteisesti.
Mitään aikarajaa ei ole sille, kuinka kauan ennakkoselvityksen antamisesta tulee kulua ennen kuin irtisanomisilmoitusta. Se on kuitenkin annettava ennen irtisanomista.

Työsopimuksen päättämisilmoitus – irtisanomisilmoitus

Työsuhteen päättämisilmoitus on toimitettava työntekijälle henkilökohtaisesti. Jollei tämä ole mahdollista, ilmoitus voidaan toimittaa kirjeitse tai sähköisesti. Tällöin ilmoituksen katsotaan tulleen työntekijän tietoon viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus on lähetetty. Jos työntekijä kuitenkin on vuosilomalla, katsotaan sähköisesti tai kirjeitse lähetetty ilmoitus toimitetuksi aikaisintaan loman tai vapaan päättymistä seuraavana päivänä.

Päättämisilmoitukseen on syytä kirjata työsopimuksen päättämisperuste yksilöitynä. Työntekijälle on joka tapauksessa hänen pyynnöstään ilmoitettava kirjallisesti työsopimuksen päättymispäivämäärä sekä irtisanomisen syyt.

Päättämisilmoitus on syytä tehdä kahtena kappaleena, joista toisen työntekijä kuittaa vastaanotetuksi allekirjoituksellaan. Työntekijällä ei ole velvollisuutta allekirjoittaa irtisanomisilmoitusta, mutta toisaalta työntekijä ei allekirjoituksella myöskään hyväksy irtisanomista. Jos työntekijä ei allekirjoita irtisanomisilmoitusta, on paikalle syytä pyytää todistaja, joka varmentaa irtisanomisilmoituksen toimittamisen. Itse irtisanominen on pätevä ilman todistajan tai työntekijän allekirjoitustakin, mutta sen toteennäyttäminen jatkossa on yleensä ongelmallista.

Työnantajan ilmoitus työvoimatoimistolle

Työnantajan on tiedotettava tuotannollisin ja taloudellisin perustein irtisanottavalle työntekijälle siitä, että tällä saattaa olla oikeus työllistämisohjelmaan. Työnantajan on ilmoitettava työvoimatoimistolle sellaisista taloudellisin ja tuotannollisin syin irtisanotuista henkilöistä, joilla on yhteensä työhistoriaa vähintään kolme vuotta.

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Osakeyhtiön varojen vähentyminen II – Saneeraus ja konkurssi

Liiketoiminnan ollessa tappiollista ja yhtiön pääomien vähetessä tulee yrityksen  johdon harkittavaksi kannattaako liiketoimintaa jatkaa. Vaihtoehtoja ovat  konkurssi, yrityssaneeraus tai liiketoiminnan jatkaminen. Tässä kirjoituksessa käsitellään yrityssaneerausta. Alkuviikolla Uuden Suomen yrityskanavassa ilmestyneessä kirjoituksessa käsiteltiin yrityksen johdon vastuuta ylivelkaisessa osakeyhtiössä ja konkurssia. Tämä artikkeli kokonaisuudessaan on luettavissa myös toimistomme kotisivuilta kohdasta kirjoituksia.

Yrityssaneeraus

Yrityssaneerauksen tarkoituksena on tarjota taloudellisissa vaikeuksissa  oleville, mutta elinkelpoisille yrityksille mahdollisuus tervehdyttää toimintaansa lykkäämällä velkojen maksua ja myös leikkaamalla niiden kokonaismäärää. Parhaiten yrityssaneeraus sopii yrityksille, jonka toiminta on kannattavaa, mutta velkojen määrä on niin suuri, ettei niitä pystytä hoitamaan alun perin sovituissa aikatauluissa. Aivan pienille yrityksille saneeraus ei sovellu sen vaatimien kustannusten vuoksi.

Saneeraushakemus

Saneeraukseen voi hakea jättämällä toimivaltaiselle käräjäoikeudelle kirjallisen hakemuksen saneerausmenettelyn aloittamisesta. Pääsääntöisesti toimivaltainen käräjäoikeus on se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä hakijayrityksen hallintoa hoidetaan. Hakemuksen saneerausmenettelystä voi tehdä velallinen, velkoja, tai useampi velkoja yhdessä. Parhaat menestymisen mahdollisuudet hakemuksella on, kun velallinen saa velkojat, jotka edustavat vähintään viidennestä veloista, puoltamaan hakemusta.

Saneeraushakemuksen tekemisestä tuomioistuimelle päättää yhtiökokous. Yhtiön hallituskin voi tehdä saneeraushakemuksen jos asia on kiireellinen. Tällainen tilanne voi olla se että yhtiötä uhkaa konkurssihakemus. Jos vireillä on konkurssihakemus ja tehdään samaan aikaan saneeraushakemus, jää konkurssihakemus odottamaan saneeraushakemuksen ratkaisemista.

Saneeraus ja maksuohjelma

Saneerausmenettelyssä yritykselle vahvistetaan maksuohjelma. Maksuohjelmassa velkoja voidaan järjestellä ja näin välttää yrityksen ajautuminen konkurssiin.

Saneerausohjelman toteutumisen seurantaa varten määrätään saneerausohjelman vahvistamispäätöksessä yleensä valvoja, joka useimmiten on sama henkilö, joka toimi selvittäjänä ja on laatinut saneerausohjelman. Mikäli näyttää siltä, että yritys ei suoriudu saneerausohjelman mukaisista maksuista, asiasta on syytä informoida valvojaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Saneerausohjelmaa on mahdollista tehdä muutoksia kerran sen hyväksymisen jälkeen.

Yrityssaneeraus on hyvä keino rauhoittaa yrityksen tilanne ja saada hengähdysaikaa mm. perintätoimista. Saneeraukseen hyväksytty yritys saa yleensä noin 8-12 kuukauden rauhoitusajan velkojensa maksulle. Vasta saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen saneerausvelkoja on jälleen suoritettava ohjelman mukaisesti.

Jo saneeraushakemuksen vireille jättäminen käräjäoikeuteen, estää velkojia hakemasta yritystä konkurssiin ennen kuin saneeraushakemus on käsitelty. Saneeraushakemuksella yritys siten pystyy estämään aggressiivisten velkojien perintätoimet.

Käytännössä velallisen kannattaa antaa yrityssaneeraushakemuksen laadinta toimeksiannolla saneeraushakemuksien laadintaa perehtyneelle asiamiehelle.

Yrityssaneerauksen esteet

Saneerausmenettelyä ei voida aloittaa, jos velallinen on maksukyvytön ja on todennäköistä, että maksukyvyttömyyttä ei saneerausohjelman avulla voida poistaa, tai että sen uusiutumista ei voida torjua muuten kuin lyhytaikaisesti. Maksukyvyttömyys itsessään ei ole este. Riittävää on, että pystytään osoittamaan, että maksukyvyttömyys on tervehdyttämistoimilla korjattavissa.

Yrityssaneerausmenettelyä ei voida myöskään aloittaa, jos on todennäköistä, että velallisen varat eivät riitä saneerausmenettelystä aiheutuvien kustannusten kattamiseen, tai on todennäköistä, että velallinen ei kykene maksamaan menettelyn alkamisen jälkeen syntyviä velkoja.

Menettelyn esteenä voi olla myös mm. se, että velallisen kirjanpito on olennaisesti puutteellinen tai virheellinen. Tällöinkin voidaan pyrkiä osoittamaan, että kirjanpito voidaan vaikeuksitta saattaa asianmukaiseen ja luotettavaan tilaan.

Yrityssaneerauksia voidaan tehdä myös ei-julkisesti, ns. vapaaehtoisen menettelyn avulla. Tällöin pyritään velkojien kanssa neuvottelemalla ja tekemällä sopimuksia leikkaamaan velkoja tai sopimaan edullisemmista lainaehdoista. Olennaista on isoimpien velkojien saaminen hankkeen taakse.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Osakeyhtiön varojen väheneminen I – Saneeraus ja konkurssi

Liiketoiminnan ollessa tappiollista ja yhtiön pääomien vähetessä tulee yrityksen johdon harkittavaksi kannattaako liiketoimintaa jatkaa. Vaihtoehtoja ovat konkurssi, yrityssaneeraus tai liiketoiminnan jatkaminen. Tällöin tulisi myös selvittää, mikä on yrityksen johdon vastuu jos liiketoimintaa jatketaan sen jälkeen, kun yrityksen oma pääoma on menetetty. Liiketoiminnan jatkaminen sen jälkeen, kun yhtiön oma pääoma on menetetty, johtaa helposti yhtiön johdon ja hallituksen henkilökohtaiseen vastuuseen. Näiden vaihtoehtojen selvittämisessä suosittelen käytettäväksi lakimiestä ja/tai yrityksen tilintarkastajaa. Tässä kirjoituksessa käsitellä konkurssia ja seuraavassa, loppuviikolla julkaistavassa artikkelisssa käsitellään yrityssaneeraausta.

Osakehtiön varojen vähentyminen

Osakeyhtiölain (24:23) mukaan, jos yhtiön hallitus havaitsee yhtiön oman pääoman olevan negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus kaupparekisteriin. Taloudellisen tilanteen varmistamiseksi voidaan laatia erityinen tilinpäätös, mutta asia voi olla selvä ilman tätäkin. Ilmoituksen tekemisestä ovat vastuussa hallituksen varsinaiset jäsenet ja myös toimitusjohtaja. Rekisterimerkintä voidaan poistaa yhtiön oman ilmoituksen perusteella, jos yhtiön oma pääoma on noussut takaisin yli puoleen osakepääomasta. Omaan pääomaan voidaan laskea esimerkiksi pääomalaina, poistoerot ja yhtiön tekemät vapaaehtoiset varaukset. Huomattava on että osakeyhtiölain mukaan yhtiö sinänsä saa jatkaa toimintaansa, vaikka se olisi miten tappiollinen tahansa.

Hallituksen jäsenen henkilökohtainen vastuu ylivelkaisessa yhtiössä

Rekisteri-ilmoituksen tarkoituksena on tuoda yhtiön taloudellinen tilanne velkojien tietoon. Rekisteri-lmoituksen laiminlyöminen voi johtaa toimitusjohtajan ja hallituksen henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen, jos joku velkoja tai tavarantoimittaja, jolle on aiheutunut luottotappio, voi osoittaa, ettei olisi enää luotottanut yhtiötä jos olisi tiennyt yhtiön oman pääoman menettämisestä.

Julkisen osakeyhtiön kohdalla todetaan lisäksi, että jos yhtiön oma pääoma on alle puolet osakepääomasta, hallituksen on viipymättä laadittava tilinpäätös ja toimintakertomus yhtiön taloudellisen tilanteen selvittämiseksi. Tätä velvollisuutta ei ole yksityisessä yhtiössä. Tässä tilanteessa hallituksen on viipymättä kutsuttava yhtiökokous koolle päättämään toimenpiteistä yhtiön taloudellisen tilanteen tervehdyttämiseksi.

Konkurssi

Yhtiön taloudellisen tilan heiketessä pystytään vielä alkuvaiheessa velkojien kanssa yleensä sopimaan maksujen lykkäämisestä ja tekemään maksusopimuksia. Tässä vaiheessa tulee myös pohdittavaksi ovatko omistajat valmiita tai kykeneviä sijoittamaan yritykseen lisää rahaa, jotta päästäisiin kassakriisin ohitse.

Jos maksuvaikeudet muuttuvat pysyväksi maksukyvyttömyydeksi, on yrityksen hakeuduttava konkurssiin. Velallinen, joka ei kykene vastaamaan veloistaan, voidaan asettaa konkurssiin. Painetta konkurssiin hakeutumiseen tuo se, että maksukyvyttömän yhtiön toiminnan jatkamisen voidaan katsoa rikoslain tarkoittamaksi velallisen epärehellisyydeksi.  Tällöin vahingonkorvausvelvollisuus ja rangaistus voidaan kohdistaa yhtiön puolesta toimineisiin tahoihin henkilökohtaisesti. Kovin pitkään ei siis kannata jäädä odottelemaan että joku velkojista hakisi yhtiön konkurssiin.

Konkurssiin hakeutumisesta päättää osakeyhtiön hallitus. Päätös on osakeyhtiölain mukaan hallituksen asia eikä sitä voida siirtää yhtiökokoukselle. Päätös tehdään yksikertaisella enemmistöllä. Konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun.

Konkurssi alkaa, kun velallinen asetetaan tuomioistuimen päätöksellä konkurssiin. Konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Konkurssin alkaessa tuomioistuin määrää yhden tai useamman pesänhoitajan velallisen omaisuuden hoitamista ja myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten. Pesänhoitaja ottaa haltuunsa yhtiön omaisuuden ja hänen tulee myös irtisanoa työntekijöiden työsuhteet sekä käynnistää toimet yhtiön omaisuuden realisointia varten. Konkurssimenettelyssä velallisen varallisuudesta maksetaan ensin pesänhoidon kulut. Kun pesä on pesänhoitajan toimesta tullut selvitetyksi, hän jakaa konkurssipesään jääneet varat velkojille heidän saataviensa mukaisessa suhteessa.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten immateriaalioikeuksista IV – IPR -oikeuksien kaupallistaminen

Yrityksen kehittämien tuotteiden kaupallistaminen voi tapahtua toisaalta tuotteistamalla ja toisaalta erilaisin juridisin  keinoin. Seuraavassa keskitytään lähinnä tutkimus‐ ja kehitystoiminnan tulosten kaupallistamisen juridiikkaan.

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 4. ja viimeinen kirjoitus. Aiemmat Uuden Suomen Yrityskanvassa julkaistut kirjoitukset käsittelivät tekijänoikeuksia, tekijänoikeuden rajoituksia, immateriaalioikeuksien hankkimista liiketoiminnassa ja erilaisissa projekteissa. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Yritystoiminnan piirissä tehtyjen tutkimus‐ ja kehitysprojektien tulosten kaupallistamisen tavasta on hyvä olla jonkinlainen käsitys jo ennen projektin käynnistymistä. Tarkat menettelytavatkin saatetaan sopia jo esimerkiksi konsortiosopimuksessa. Aina ei voi kuitenkaan tietää parasta menettelytapaa etukäteen, ja saavutettavat tuloksetkin voivat poiketa merkittävästi suunnitellusta.

Siksi kaupallistamisvaiheessa tarvitaan yleensä uusia sopimuksia. On kuitenkin syytä korostaa, että tulosten kaupallistaminen ei kuitenkaan ole tutkimus‐ ja kehitysprojektista kokonaan erillinen kysymys. Jos projektia aloitettaessa ei ole sovittu riittävän täsmällisesti esimerkiksi siitä, kuka saa tuloksiin omistusoikeuden ja kuka esimerkiksi rajoittamattoman käyttöoikeuden, saattaa tulosten kaupallistaminen olla eri tahojen ristiriitaisten tavoitteiden vuoksi vaikeaa tai mahdotonta.

Vaihtoehtoisia kaupallistamistapoja

Projektin tulosten kaupallistaminen voi tapahtua monella eri tavalla. Sen voi tehdä kokonaisuudessaan itse esimerkiksi valmistamalla patentoitua tuotetta ja markkinoimalla sen suoraan asiakkaille. Kaupallistamisen voi myös antaa joko osittain tai kokonaisuudessaan toisten tehtäväksi. Kaikissa näissä eri toimintavaihtoehdoissa tarvitaan erilaisia sopimuksia.

Myydäkö itse vai käyttääkö jälleenmyyjää tai agenttia?

Projektin tuloksena syntynyttä hyödykettä voidaan tuottaa itse. Tällöin sen markkinointi voidaan myös hoitaa itse, tai käyttää agentteja ja/tai jälleenmyyjiä. Agentin ja jälleenmyyjän juridinen ero on siinä, että agentti solmii sopimukset ostajan kanssa päämiehensä eli esimerkiksi hyödykkeen tuottajan nimissä. Näin myyntisopimuksen osapuoliksi tulevat tuottaja ja ostaja. Jälleenmyyjä taas solmii sopimukset omissa nimissään, eli myyntisopimuksen osapuoliksi tulevat jälleenmyyjä ja ostaja.

Sekä agenttia että jälleenmyyjää käytettäessä tarvitaan lisäksi sopimus tuottajan ja agentin tai jälleenmyyjän välillä, missä määritellään tuottajan ja agentin tai jälleenmyyjän tehtävät, oikeudet, velvollisuudet ja varsinkin oikeudet maksuihin ja korvauksiin.

Kun kyseessä on yksinmyyntioikeus, on tarkoituksena antaa myyjälle yksinoikeus myydä sovittua tavaraa tai palvelua sopimusalueella. Sillä, kuka myytävän tavaran omistaa, on merkitystä mm. jaettaessa myyntiin tai myymättä jäämiseen liittyviä kaupallisia ja juridisia riskejä. Tavaran omistukseensa ottava jälleenmyyjä ottaa suuremman riskin kuin agentti, joskin riskin tarkkaan jakautumiseen voidaan vaikuttaa käytettävän sopimuksen määräyksillä.

Muita kaupallistamistapoja

Kaupallistaminen kokonaisuudessaan tai jotkin sen osat voidaan myös antaa muiden tehtäväksi tai tehdä yhteistyössä muiden kanssa. Projektin tulokset voidaan myydä eteenpäin, niihin voidaan antaa käyttöoikeus korvausta vastaan, tulosten hyödyntämiseen voidaan perustaa yhteisyritys,  tuloksien perusteella syntyneet tuotteet voidaan valmistaa itse ja saattaa markkinoille toisen yrityksen tuotteiden osana tai ohessa ym.

Tarvittavista sopimuksista

Kun juridisessa ja kaupallisessa suunnittelussa todetut asiat on saatu selvitettyä, tulee laatia niiden mukaan tarvittavat sopimukset. Sopimuksiin tulee sisällyttää ainakin juridisessa suunnittelussa päätetyt asiat, sekä riittävän kattavasti muu suunniteltu. Näin pyritään estämään muutoin syntyviä ongelmia.

Kaikissa yllä mainituissa tapauksissa tarvitaan omat sopimukset. Tulosten myyntiin tarvitaan myyntisopimus, käyttöoikeuden tai mu  oikeuden antamiseen lisenssisopimus, yhteistyöhön toisen yrityksen tuotevalikoiman yhteydessä tai ohella OEM‐sopimus, yhteisyrityksen perustamiseen konsortiosopimus, joint venture ‐sopimus, yhtiön perustamissopimus tai jokin muu sopimus halutun toimintamuodon mukaan.

Varsin tavanomaisia ovat erilaisia käyttöoikeuksia antavat lisenssisopimukset. Niiden sisältö vaihtelee mm. sen mukaan, onko lisensoitava tietämys suojattu/suojattavissa joko tekijänoikeuden tai rekisteröinnin (patentti ym.) perusteella vai ei.

Suomalainen, eurooppalainen ja kansainvälinen lainsäädäntö asettaa monenlaisia rajoituksia sille, mistä voidaan sopia, millä tavoin voidaan sopia, mitä tietyllä tavalla sovittu asia tarkoittaa ja mitä seuraa siitä, jos jotakin asiaa ei ole sovittu laisinkaan. Tästä syystä sopimuksia laadittaessa on usein aiheellista käyttää apuna lakimiestä. Nyrkkisääntö on, että mitä merkittävämmästä hankkeesta yrityksen kannalta on kysymys, sen todennäköisemmin asiantuntijan käyttö on tarpeellista.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Artikkelin kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, jonka toimisto on keskittynyt pk‐yritysten liikejuridiikkaan ja yritysjärjestelyihin. Aiemmin hän on toiminut useita vuosia asianajajana helsinkiläisessä isossa asianajotoimistossa.  Asianajotoimiston asiakaskunnasta yli puolet on erilaisia suunnittelu- ja IT-alan yrityksiä.

Yritysten immateriaalioikeuksista III – Teollisoikeudet ja taustaoikeuksien hankinta

Teknologian hyödyntämisessä ollaan käytännössä aina tekemisissä immateriaalioikeuksien kanssa. Usein menestyksellisen teknologiaprojektin lopputulos on innovaatio, joka on immateriaalioikeudellisesti suojattu. Immateriaalioikeudet muodostavat teknologiayritysten liiketoiminnan perustan. Sen vuoksi niihin on kiinnitettävä runsaasti huomiota ja päätettävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa niiden suojaamiseen ja käyttöön liittyvät toimintaperiaatteet

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 3. kirjoitus. Tuleva viimeinen kirjoitus käsittelee immateriaalioikeuksien kaupallistamista. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Teollisoikeudet

Immateriaalioikeudet jakaantuvat tekijänoikeuksiin ja teollisoikeuksiin. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti, kun taas teollisoikeuksien syntymisen ehtona on yleensä oikeuden rekisteröinti viranomaisen pitämään rekisteriin. Suomessa tällainen viranomainen on Patentti‐ ja rekisterihallitus (PRH). Teollisoikeuksista merkittävimpiä ovat: patenttioikeus, ‐ tavaramerkkioikeus, ‐ mallioikeus, ‐ hyödyllisyysmallioikeus ja ‐ toiminimioikeus.

Teknologian hyödyntämisessä ollaan käytännössä aina tekemisissä immateriaalioikeuksien kanssa. Usein menestyksellisen teknologiaprojektin lopputulos on innovaatio, joka on immateriaalioikeudellisesti suojattu. Immateriaalioikeudet muodostavat teknologiayritysten liiketoiminnan perustan. Sen vuoksi niihin on kiinnitettävä runsaasti huomiota ja päätettävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa niiden suojaamiseen ja käyttöön liittyvät toimintaperiaatteet. Ammattilaiset puhuvatkin erityisestä yrityksen IPR-strategiasta (IPR = Intellectual Property Rights eli immateriaalioikeudet). Pienenkin teknologiayrityksen on syytä sisällyttää esimerkiksi liiketoimintasuunnitelmaansa IPR-strategiaa koskeva jakso, jossa kuvataan, miten yritys varmistaa immateriaalioikeuksiin liittyvien kysymysten hyvän hoidon.

Teknologiaprojekteissa merkittävimmät pohdittavat immateriaalioikeudelliset kysymykset liittyvät toisaalta taustaoikeuksien hankintaan ja toisaalta oikeuksiin projektin tuloksiin, ns. tulosoikeuksiin. Suunnittelemalla näihin osa‐alueisiin liittyvien erityiskysymysten ratkaisut mahdollisuuksien mukaan etukäteen voidaan välttää monia vakavia ongelmia. Varsinkin tulosoikeuksien käytön suunnittelu on elimellinen osa yrityksen strategista suunnittelua.

Taustaoikeuksien hankinta

Täysin uusia ideoita maailmassa syntyy hyvin harvoin. Useimmat ideat pohjautuvat johonkin, jota joku on jo ajatellut aikaisemmin. Nämä aikaisemmat ajatukset ovat monissa tapauksissa erilaisten oikeuksien suojaamia. Tällaisia oikeuksia kutsutaan taustaoikeuksiksi.

Taustaoikeudet voivat olla eri tyyppisiä immateriaalioikeuksia. Tutkimus‐ ja tuotekehitysprojektien kannalta merkityksellisimpiä oikeuksia ovat monesti aikaisemmin myönnetyt patentit. Myös taustamateriaaliin kohdistuvilla tekijänoikeuksilla voi olla suurikin merkitys.

Kunkin projektin analysointivaiheessa on aiheellista ottaa selvää ja kirjata muistiin ne aikaisemmat ideat ja materiaalit, joiden pohjalta omia ideoita on tarkoitus työstää ja hyödyntää. Jo projektin analysointivaiheessa on otettava selvää, kohdistuuko näihin aikaisempiin ideoihin ja materiaaleihin joidenkin muiden tahojen oikeuksia. Varsinkin uutuustutkimus paljastaa usein, että asia on näin. Tällöin yrityksen on joko pyrittävä hankkimaan oikeus käyttää projektissaan kyseisiä oikeuksia, esimerkiksi toisen patenttia, tai muokattava omaa projektiaan siten, että toisten oikeuksien rajoittamia ideoita ja materiaaleja ei tarvita. Uutuustutkimuksesta löytyy lisätietoa mm. patentti‐ ja rekisterihallituksesta.

Taustaoikeuksien hankinta tapahtuu solmimalla sopimuksia (yleensä lisenssisopimuksia) niiden kanssa, joilla on oikeus luovuttaa kyseisiä oikeuksia. Oikeuksista joutuu tavanomaisesti maksamaan rahallisen korvauksen (rojalti).

Jos tutkimus‐ ja kehityshanke toteutetaan kahden tai useamman yrityksen yhteistyönä, on tavanomaista sopia, että projektin toteuttamisessa tarvittavat taustaoikeudet (esimerkiksi oikeus tietokoneohjelmien käyttöön tai patentoituun keksintöön) annetaan yhteistyökumppaneiden käyttöön korvauksetta edellyttäen, että myös projektin tulosten hyödyntämisessä päästään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Näitäkin seikkoja on tarpeellista pohtia jo hankkeen alkuvaiheessa.

Projektin tulosten jakaminen, juridinen suunnittelu

Tutkimus‐ ja kehitysprojekteissa on aina tarkoitus saada jonkinlaisia tuloksia aikaan. Projektiin osallistuvien tahojen intressit suhteessa projektilla tavoiteltaviin tuloksiin saattavat poiketa toisistaan ja mennä ristikkäin. Kun kuitenkin tavoiteltavat tulokset ovat syy projektin aloittamiseen, on syytä pyrkiä sopimaan selkeästi tulosten jakaantumisesta osallistujien kesken siten, että kaikkien edut tulevat kohtuullisella tavalla huomioonotetuiksi. Tulosten hyödyntämiseen liittyvistä keskeisistä asioista on aina pyrittävä sopimaan jo projektin alussa. Näissä neuvotteluissa on parhaassa asemassa yritys, joka on etukäteen suunnitellut mahdollisimman hyvin, miten se käytännössä tahtoo hyödyntää projektin tuloksia.

Asiaan on syytä paneutua, vaikka yritys tekisi tutkimus‐ ja kehitystyötä omin päinsä, ilman yhteistyökumppaneita. Tällöinkin yrityksen sisällä selvitettävä, saako projektiin osallistuva henkilöstö oikeuksia syntyviin tuloksiin vai siirtyvätkö kaikki oikeudet yritykselle. T&K‐hankkeita toteuttavan yrityksen on käytännössä tarpeen kehittää johdonmukainen toimintatapa työsuhdekeksintöjen osalta. Kun pelisäännöt on ennalta sovittu yrityksen sisällä esimerkiksi työsopimukseen sisältyvän vakioehdon mukaisiksi, vältytään monilta turhilta sotkuilta ja kiistoilta.

Yrityksen tavoitteena on luonnollisesti saada mahdollisimman laajat oikeudet tuloksien hyödyntämiseen. Lisäksi toiveena on usein, että tulokset eivät tulisi kilpailijoiden tietoon saati sitten julkisuuteen. Kehitystyön tulosten jakautuminen eri yritysten kesken voi myös edellyttää sovittelua.

Muita juridisessa suunnittelussa pohdittavia asioita ovat ainakin projektin eri osapuolten tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet projektin toteuttamisen aikana ja jälkeen, erityisesti eri osapuolten vastuu projektin seurauksena syntyvistä kustannuksista ja muista velvollisuuksista muita osapuolisia ja ulkopuolisia kohtaan.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Artikkelin kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, jonka toimisto on keskittynyt pk‐yritysten liikejuridiikkaan ja yritysjärjestelyihin. Asianajotoimiston asiakaskunnasta yli puolet on IT-alan yrityksiä  Aiemmin hän on toiminut useita vuosia asianajajana helsinkiläisessä asianajotoimistossa. Kirjoittajalla on myös usean vuoden omakohtainen yrittäjäkokemus.

Yritysten immateriaalioikeuksista II – Tekijänoikeuden rajoituksista ja loukkauksista

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 2. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät immateriaalioikeuksien hankkimista liiketoiminnassa ja erilaisissa projekteissa sekä näiden kaupallistamista. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Tekijänoikeuden rajoitukset

Tekijänoikeuteen on laissa tehty monia rajoituksia. Rajoitukset perustuvat sivistyksellisiin tai muihin tärkeisiin yhteiskunnallisiin syihin, mutta niitä on tehty myös käytännöllisistä syistä. Rajoitussäännökset on sijoitettu tekijänoikeuslain 2 lukuun.

Rajoitusten laajuus vaihtelee. Useimmissa tapauksissa tekijänoikeus on säädetty väistymään ja tietty teoksen käyttäminen sallitaan ilman tekijän lupaa ja korvausta maksamatta. Parissa tapauksessa sallitaan käyttäminen niin sanotun pakkolisenssisäännöksen nojalla ilman tekijän lupaa mutta korvausta vastaan.

Tärkeimmät tekijänoikeuden rajoitukset koskevat yksityiseen käyttöön tapahtuvaa kopiointia, opetustoiminnassa sekä arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa tapahtuvaa teosten käyttöä, kopiointia vammaisten tarpeisiin, myytyjen teosten edelleen myyntiä, siteeraamista, julkistettujen taideteosten käyttämistä sekä teosten käyttämistä tiedotustarkoituksiin.

Sopimuslisenssijärjestelmä

Eräissä tapauksissa, kun kysymys on lupien myöntämisestä suuren oikeudenhaltijajoukon puolesta suojatun aineiston massakäyttöön, tekijänoikeuden toimivuutta on edistetty ns. sopimuslisenssijärjestelmällä, joka pohjautuu kollektiivisiin neuvotteluihin ja sopimuksiin. Kun käyttäjän ja lukuisia suomalaisia oikeudenhaltijoita edustavan järjestön välillä on tehty sopimus, käyttäjä saa sopimuslisenssisäännöksen nojalla käyttää sellaistenkin oikeudenhaltijoiden teoksia, joita järjestö eiedusta.

Voimassaoloaika

Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Tekijänoikeus voidaan luovuttaa eräin poikkeuksin ja oikeus voi myös siirtyä perintönä, avio‐oikeuden tai testamentin nojalla sekä esimerkiksi lisenssisopimuksen välityksellä.

Lähioikeudet

Tekijänoikeuslain 5 luvussa säädetään eräistä tekijänoikeutta lähellä olevista oikeuksista, joista keskeisimmät ovat esittävän taiteilijan, äänitallenteen tuottajan, kuvatallenteen tuottajan, radio‐ ja televisioyrityksen sekä valokuvaajan oikeudet. Näitä kutsutaan yleisesti lähioikeuksiksi.

Lähioikeuksien suojakohteena ei ole teos vaan muu suoritus: teoksen esitys, äänitallenne, kuvatallenne, radio‐ ja televisiolähetyksen signaali, sekä valokuva. Lähioikeuksien suoja on tekijänoikeuden kaltainen mutta joissakin suhteissa rajoitetumpi. Näiden oikeuksien suoja‐aika on 50 vuotta ja se lasketaan esitys‐, tallentamis‐, julkaisemis‐, lähetys‐ tai valmistamisvuodesta.

Lähioikeuksiin kuuluu edellä mainittujen lisäksi myös luettelon ja tietokannan valmistajan suoja. Huomattavaa panostusta edellyttänyttä tietokantaa sekä sellaista luetteloa, taulukkoa tai muuta vastaavaa työtä, johon on yhdistelty suuri määrä tietoja, suojataan kopioimista ja yleisön saataviin saattamista vastaan. Suoja on voimassa 15 vuotta työn valmistumisvuodesta tai yleisön saataviin saattamisvuodesta.

Tekijänoikeuden loukkaaminen

Tekijänoikeuden loukkaaminen on rangaistava teko, josta voidaan tuomita joko tekijänoikeuslain 56 a §:n mukaisesti sakkoa tai vakavammissa tapauksissa rikoslain 49 luvun 1 §:n mukaisesti sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Vuoden 2006 alusta laittomien tallenteiden maahantuonti yksityiskäyttöön on ollut kiellettyä.

Luvattomasta käytöstä suoritettavasta hyvityksestä, vahingon korvaamisesta ja laittomien kappaleiden menettämisestä valtiolle on tekijänoikeuslaissa erityissäännöksiä.

Teosten tekninen suoja

Tekijänoikeuslain 5 a luvussa ovat säännökset teknisistä toimenpiteistä ja oikeuksien sähköisistä hallinnointitiedoista. Tekijänoikeuslain 50 a §:n mukaan tehokkaita teknisiä toimenpiteitä ei saa kiertää. Tehokkailla teknisillä toimenpiteillä tarkoitetaan esimerkiksi kopiosuojauksia, jotka on suunniteltu tavanomaisessa käyttötarkoituksessa estämään tai rajoittamaan teosten kopioimista ja joilla tämä tavoiteltu kopiosuojaus saavutetaan. Kiertämistä on sellainen suojauksen purkaminen, jossa suojausmenetelmä tehdään tehottomaksi tai sen toimintaan vaikutetaan niin, ettei se enää toimi tarkoitetulla tavalla. Teknisten toimenpiteiden kiertämisen ohella myös tällaisen kiertämisen mahdollistavien tai helpottavien laitteiden, tuotteiden tai osien valmistaminen ja levittäminen on kielletty. Oikeuksien sähköisiä hallinnointitietoja ovat teoksen kappaleessa tai teosta välitettäessä ilmenevät tiedot, joilla tunnistetaan teos, tekijä tai oikeuksien muu haltija taikka jotka ovat tietoja teoksen käyttöehdoista. Tällaisia tietoja ei tekijänoikeuslain 50 d §:n mukaan saa poistaa tai muuttaa.

Kansainvälinen soveltaminen

Tekijänoikeuslainsäädäntöä sovelletaan Suomesta peräisin oleviin suojan kohteisiin. Suojan ulottaminen muista maista peräisin oleviin kohteisiin on järjestetty kansainvälisillä sopimuksilla.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

 

Artikkelin kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, jonka asianajotoimisto on keskittynyt pk‐yritysten liikejuridiikkaan ja yritysjärjestelyihin. Toimiston asiakaskunnasta yli puolet on IT-alan yrityksiä  Aiemmin hän on toiminut useita vuosia asianajajana helsinkiläisessä asianajotoimistossa. Kirjoittajalla on myös usean vuoden omakohtainen yrittäjäkokemus.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa

Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Sopimattoman menettelyn kiellolla suojataan elinkeinonharjoittajaa toisen elinkeinonharjoittajan käyttämiltä hylättävinä pidettäviltä menettelyiltä.

Hyvän liiketavan vastaista voi olla:

  • kilpailijan halventaminen
  • kilpailijan jäljittely ja tämän maineen hyväksikäyttö
  • harhaanjohtava ja totuudenvastainen markkinointi
  • vertaileva markkinointi

Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää sanallista, suullista, kuvallista tai muuta sellaista totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee elinkeinonharjoittajan omaa tai toisen elinkeinotoimintaa, ja joka voi vaikuttaa hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan. Sopimatonta menettelyä voi olla esimerkiksi toisen yrityksen nimen, tuotteiden tai mainosmateriaalin jäljittely. Niin ikään kiellettyä on esittää toisen elinkeinonharjoittajan mainetta halventavaa tietoa. Tuotemerkit, tavaramerkit ja iskulauseet voivat myös olla kiellon piiriin kuuluvia ilmaisuja. Edellytyksenä on, että totuudenvastainen tai harhaanjohtava tieto on tosiasiallisesti saatettu yhdenkin henkilön tietoon.

 Markkinoinnille asetetut rajoitukset

Myös markkinoinnille on asetettu tiettyjä vaatimuksia. Markkinointiaineistosta tulee selvästi olla nähtävillä sen kaupallinen luonne sekä se, kenen nimissä markkinointi toteutetaan. Vertaileva markkinointi ei ole sallittua, jos ilmaisun sisältöä ei voida näyttää toteen, markkinointiin liittyy kilpailijoiden halventamista tai se on harhaanjohtavaa. Hyvän liiketavan vastaisena markkinointina pidetään esimerkiksi ilmaisu ”alan markkinajohtaja”, jos yritystä ei voida pitää toimialansa johtavana yrityksenä. Myös markkinoinnissa käytettävät viittaukset jatkuvaan alennusmyyntiin on sopimatonta markkinointia.

Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa voi ilmetä muullakin tavoin. Elinkeinotoiminnassa ei saa luvata arpajaisvoittoa tai muuta sattumanvaraisuuteen perustuvaa etua, jonka saaminen edellyttää hyödykkeen ostamista tai muuta vastiketta. Alennusten, kylkiäisten ja muiden etujen sekä erilaisten arvontoihin ja kilpailuihin osallistumista koskevien ehtojen on oltava yksiselitteisiä ja helposti saatavilla. Myös liikesalaisuuden, teknisen ohjeen ja teknisen esikuvan oikeudeton hankkiminen, käyttäminen ja ilmaiseminen on elinkeinotoiminnassa sopimatonta menettelyä. Kielto koskee kaikkia, hyödyntämis‐ ja ilmaisukielto myös niitä, jotka ovat saaneet salassa pidettävää aineistoa esimerkiksi työsuhteessa oikeutetusti haltuunsa. Kieltoa ei ole ajallisesti rajattu.

Seuraamukset sopimattomasta menettelystä

Jos yrittäjä kokee, että kilpailija menettelee hyvän liiketavan vastaisesti, tämän voi olla syytä reagoida tilanteeseen. Elinkeinonharjoittaja, johon sopimaton menettely kohdistuu tai jonka toimintaa menettely saattaa vahingoittaa voi viedä asian ratkaistavaksi markkinaoikeuteen tai pyytää lausuntoa Keskuskauppakamarin yhteydessä toimivalta liiketapalautakunnalta. Myös elinkeinonharjoittajien etujen valvomiseksi toimiva rekisteröity yhdistys voi saattaa asian vireille markkinatuomioistuimessa tai pyytää lausuntoa liiketapalautakunnalta.

Markkinaoikeus voi kieltää elinkeinonharjoittajaa tai erityisestä syystä tämän palveluksessa olevaa henkilöä jatkamasta tai uudistamasta sopimatonta menettelyään. Markkinaoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan vahingonkorvauskanteita, rikosasioita tai osapuolten välisten sopimusten tulkintaa, joiden käsittely on tarvittaessa erikseen saatettava käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Liiketapalautakunta antaa asiasta lausunnon, mutta ei voi kieltää markkinointitoimenpidettä tai muuta sopimatonta menettelyä. Tosiasiallisesti lautakunnan ratkaisuja kuitenkin noudatetaan. Elinkeinonharjoittaja voi pyytää liiketapalautakunnalta etukäteen kannanottoa myös siitä, onko esimerkiksi aiottu markkinointikampanja hyvän liiketavan mukaista.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Välimiesoikeus käräjöinnin vaihtoehtona

räjäoikeus erimielisyyksien ratkaisupaikkana

Riitojen ratkaisukeinoja ovat oikeudenkäynnit tuomioistuimissa ja vaihtoehtoiset keinot, kuten välimiesmenettely ja erityinen sovintomenettely.

Normaali sopimusriitojen ratkaisupaikka, eli käräjäoikeus, ei mielestäni ole monipolvisten sopimusten erimielisyyksien ratkaisuun läheskään aina sopiva. Näin on erityisesti IT-alan sopimusten kanssa, mutta alla esitetty pätee mielestäni myös muuhun yritystoimintaan. Syynä tähän on se, että käräjäoikeus – hovioikeus käsittely kestää lähes poikkeuksetta kolmisen vuotta. Toisaalta käräjäoikeuksissa ei välttämättä ole kokemusta näiden asioiden ratkaisemisesta, joten päätöksen ennakoitavuus on huono ja jompikumpi riidan osapuoli valittaa kuitenkin hovioikeuteen.

Vaihtoehtona pakkosopiminen

Yleensä esimerkiksi IT-alan riidat sovitaan ennen käräjäoikeuskäsittelyä tai asian ollessa vireillä käräjäoikeudessa. Näin varsinkin silloin kun riidan osapuolilla on käytössään juristiasiamiehet, jotka pystyvät arvioimaan riidan mahdollisen tuloksen päämiehensä kannalta. Asiamiehet eivät yleensä halua viedä näitä riitoja käräjäoikeuteen, koska sieltä puuttuu kokemus ja tietotaito näiden riitojen ratkaisemiseen ja riitaisten asioiden toteennäyttäminen on hankalaa. Tässä tilanteessa on niskan päällä se osapuolista, jolla on enemmän neuvotteluvoimaa. Alakynnessä oleva yritys joutuu usein tyytymään ratkaisuun, joka ei vastaa sen käsitystä oikeudenmukaisuudesta, kun vaihtoehtona olisi pitkä ja lopputulokseltaan epävarma oikeudenkäynti.

Välimiesoikeus vaihtoehtona

Olenkin päätynyt suosittelemaan yritysten sopimuksissa riitojen ja erimielisyyksien ratkaisutavaksi yhä useammin välimiesmenettelyä normaalin tuomioistuinmenettelyn sijaan. Usein esitetään, että välimiesmenettely on kallista ja soveltuu vain isojen yritysten isoihin riitoihin. Tästä olen eri mieltä ja alla esitetty koskee Keskuskauppakamarin välitysmenettelyä Suomessa.

Asianosaiset voivat sopia esimerkiksi kirjallisessa välityssopimuksessa tai yhtiöjärjestyksessä siitä, että niiden välillä mahdollisesti syntyvät riidat ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Välityslausekkeita käytetään yleisesti esimerkiksi osakas-, konsultti-, jakelu- ja edustussopimuksissa. Myös uusissa IT2010 Yleisissä sopimusehdoissa riidanratkaisumenettelyksi on valittu lähtökohtaisesti välimiesmenettely.

Välimiesmenettelyn nopeudesta ja luottamuksellisuudesta

Välimiesoikeus ratkaisee riidan lopullisesti ja välitystuomio on heti täytäntöön pantavissa samaan tapaan kuin yleisen tuomioistuimen lainvoimainen tuomio, eli siitä ei voi valittaa. Välimiesmenettely ei ole julkista toisin kuin käräjäoikeus- ja hovioikeusmenettelyt ja myös ratkaisu annetaan ainoastaan asianosaisten tietoon. Välimiesten lukumäärä on asianosaisten sovittavissa. Välimiehiksi valitaan henkilöitä, joilla on erityistä asiantuntemista riidan kohteena olevasta asiasta. Välimiehinä toimivat käytännössä pitkän ammatillisen kokemuksen omaavat lakimiehet asianajajat, ylimpien tuomioistuinten jäsenet tai yliopiston professorit.

Keskuskauppakamarin välimiesmenettelyssä määräaika välitystuomion antamiselle on yksi vuosi.  Keskuskauppakamarin välimiesmenettelyiden mediaanikesto on noin 9 kuukautta.  Osapuolilla on mahdollisuus sopimuksessa myös valita nopeutettu välimiesmenettely, jolloin välimiesoikeutena toimii välityslautakunnan nimeämä yksi välimies ja välitystuomio tulee antaa kolmessa kuukaudessa.

Kuinka kallista välimiesmenettely oikeastaan on?

Suurin osa oikeudenkäynnin kustannuksista asianosaisille muodostuu asiamiesten palkkioista niin yleisissä tuomioistuimissa kuin välimiesoikeudessakin. Puuttumatta sen enempää ammattikuntani palkkioihin totean, että asiamiespalkkiot välimiesoikeudessa ovat samaa luokkaa kuin käräjäoikeuskäsittelyssäkin.

Välitystuomiosta ei voi valittaa, joten toisen oikeudenkäyntikierroksen (hovioikeus) asiamiespalkkiot jäävät syntymättä. Toisella kierroksella asiamiespalkkiot ovat yleensä saman suuruiset, kuin käräjäoikeuskäsittelyssä. Keskuskauppakamarin välityslautakunta on antanut ohjeellisen välimiesten palkkiosuosituksen, jota käytännössä myös noudatetaan. Lisätietoa välimismenettelystä ja keskuskauppamarin välimiesmenettelystä ja palkkioista on osoitteessa www.arbitration.fi.  Esimerkiksi 100.000 euron riidassa välimiesoikeuden kustannukset ovat noin 6.650 – 13.300 euroa. Tätä voi verrata kaksinkertaisiin asiamiespalkkioihin ja julkisen oikeudenkäynnin pitkään kestoon.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista VIII – Toimitusjohtajasopimus

Osakeyhtiön toimitusjohtaja on yrityksen hallintoelin samaan tapaan kuin hallitus ja yhtiökokous. Toimitusjohtaja ei siis ole työsuhteessa yritykseen. Toimitusjohtajan asemaa ja tehtäviä säännellään lähinnä osakeyhtiölaissa, avoimista yhtiöistä ja kommandiittiyhtiöistä annetussa laissa sekä osuuskuntalaissa. Toimitusjohtajan vastuu on samankaltaista kuin yhtiön hallituksen vastuu.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 8.  ja viimeinen kirjoitus. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet, sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä, sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, alihankkijoiden sopimuksia sekä osakassopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Kirjallinen sopimus

Toimitusjohtajasopimuksen huolellinen laadinta on erittäin tärkeää sekä toimitusjohtajan että yhtiön kannalta. Toimitusjohtajasopimuksessa määritellään toimitusjohtajan ja yhtiön oikeudet ja velvollisuudet. Toimitusjohtajasopimus ei ole työsopimus eikä siihen näin ollen sovelleta työlainsäädäntöä vaan yleisiä sopimuksia koskevia oikeussääntöjä ja periaatteita. Siinä voidaan kuitenkin viitata työsopimusoikeudellisiin määräyksiin. Esimerkiksi lomaetuuksien voidaan sopia kertyvän vuosilomalain mukaan. Toimitusjohtajan eläke määräytyy kuitenkin työeläkelainsäädännön mukaisesti.

Johtajasopimus määrittää palvelussuhteen ehdot ja sopimus on hyvä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältettäisiin sopimukseton tila ja jotta sopimus olisi voimassa osapuolten välillä heti palvelussuhteen alkaessa. Johtajasopimuksen laatimiseen ja ehtoihin tulisi paneutua huolella sitä tehtäessä, koska hyvin ja kattavasti laadittu sopimus on tärkeä yrityksen kannalta ja siihen panostaminen laatimisvaiheessa saattaa tuoda säästöjä myöhemmässä vaiheessa.

Toimitusjohtajasopimuksen keskeiset kohdat

Sopimus voi olla toistaiseksi voimassaoleva tai määräaikainen. Yritys ja toimitusjohtaja voivat sopia palvelussuhteen kestosta aivan vapaasti.  Myös toimitusjohtajan eläke-etuuksista sekä kilpailukiellon velvoittavuudesta sopimuksen päättymisen jälkeen kannattaa sopia. Jos toimitusjohtaja jää työttömäksi, hänen on mahdollista saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, mikäli hän on kuulunut työttömyyskassaan.

Palkka, palkkiot ja kannustinjärjestelmät

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä määritellä huolella, miten toimitusjohtajan palkitseminen tapahtuu, jotta hänen toimintansa ohjautuu oikeaan suuntaan eli kohti yhtiön strategisia tavoitteita. Toimitusjohtajan kokonaispalkkio muodostuu yleensä kuukausipalkasta ja erilaisista luontoiseduista ja/tai kannustinjärjestelmästä sekä mahdollisesta yksilöllisestä eläkepaketista. Palkkioon saattaa kuulua myös osakeomistusta tai -optioita.

Sopimuksessa olisi hyvä sopia ainakin palkasta tai palkkiosta, mahdollisista optioista, erilliskorvauksista, eläke-etuuksista, bonuksista ja muista mahdollisista etuuksista sekä vastuuvakuutuksesta. Keskeistä palkkaukseen liittyen on sopia myös työajasta, lomasta, lomakorvauksista sekä oikeudesta sairausajan palkkaan. Myös palkan tai palkkion tarkistamisen perusteet olisi syytä kirjata sopimukseen.

Erikseen tulee myös sopia kannustinjärjestelmästä, jos sellaista aiotaan käyttää. Yrityksen pitää päättää siitä halutaanko yrityksestä omistajille välitöntä taloudellista tulosta vai toimitaanko enemmänkin pitkällä tähtäimellä, jolloin taloudellinen hyvä realisoituu omistajille yrityksen arvonnousuna. Parhaiten toimivana kannustimena on pidetty lisäpalkkioita tai erilaisia bonuksia, jotka perustuvat suoraan yrityksen tuottamaan tulokseen.

Salassapitovelvollisuus ja kilpailukielto

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä sopia salassapidosta, kilpailukiellosta, rekrytointirajoituksesta sekä immateriaalioikeuksista; keksintöjen, tekijänoikeuksien jne. käyttö- ja hyödyntämisoikeuksista. Näiden tarkoituksena on suojata yrityksestä palvelussuhteen aikana saatuja tietoja. Näistä sovittaessa on järkevää määritellä tarkasti kilpailevan toiminnan sisältö, salassa pidettävät tiedot, sekä alkamisen ajankohta. Salassapitovelvollisuus jatkuu palvelussuhteen päätyttyä ja kilpailukielto kannattaa sopia jatkumaan myös tietyn ajan palvelussuhteen päättymisen jälkeen.

Lisäksi on sovittava näiden rikkomisesta aiheutuvasta vahingonkorvaus-velvollisuudesta. Normaalisti vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää, että vahinkoa on todellisuudessa syntynyt sekä, että toiminnalla ja syntyneellä vahingolla on syy-yhteys, joiden toteennäyttäminen saattaa olla hankalaa. Siksi yrityksen on suositeltavaa käyttää johtajasopimuksessa sopimussakko-lauseketta, jolloin riittää, että näytetään toteen pelkästään sopimusrikkomus.

Raportointivelvollisuus ja toimivallan rajoitukset

Lisäksi kannattaa sopia toimitusjohtajan raportointivelvollisuudesta yrityksen hallitukselle sekä toimivallan mahdollisista rajoituksista. Jotta rajoituksella kuitenkin olisi tosiasiallinen vaikutus, on järkevää sopia vahingonkorvaus-velvollisuudesta toimivallan ylityksen seurauksena.

Menettelytavat sopimuksen päättyessä

Kun toimitusjohtajan ja yhtiön tiet kuitenkin joskus eroavat, on syytä etukäteen tarkkaan sopia millaisen korvauksen hän eri tilanteissa saa ja mitkä ovat menettelytavat sopimuksen päättyessä. Toimitusjohtajan sopimussuhde kun lopetetaan usein ilman ennakkovaroitusta.

Toimitusohtajasopimuksessa on syytä sopia irtisanomisesta, irtisanomisajasta, irtisanomisen vaikutuksista sekä työskentelyvelvoitteesta irtisanomisaikana. Lähtökohtaisesti toimitusjohtajalla ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan, mutta tästäkin on mahdollista erikseen sopia. Toimitusjohtajalle voidaan maksaa esimerkiksi irtisanomisajan palkka, jolloin hän pysyy töissä irtisanomisaikana. Toinen vaihtoehto on erokorvaus, jolloin toimitusjohtaja lähtee yrityksestä välittömästi.

Suositeltavaa on kuitenkin sopia irtisanomisesta välittömin vaikutuksin, ilman irtisanomisaikaa, koska tällöin sopimus voidaan päättää heti luottamuspulan mahdollisesti vallitessa. Sopimuksen päättämisestä sovittaessa, voidaan sopia myös mahdollisesta erokorvauksesta, jos sellaista aiotaan päättämistilanteessa maksaa. Johtajasopimuksessa on syytä tarkoin ja yksityiskohtaisesti selvittää milloin erokorvausta maksetaan ja milloin ei makseta. Korvausvaihtoehtoja verotetaan eri tavalla. Irtisanomisajan palkka tuo työnantajalle normaalit palkan sivukulut. Koska erokorvaus on kompensaatio nopeasta lähtemisestä, palkan sivukuluja ei tarvitse maksaa.

Yrityksen kannalta on tarkoituksenmukaista sopia, että erokorvausta maksetaan vain silloin kun sopimus päätetään yrityksen puolelta tai kun toimitusjohtaja päättää sopimuksen yrityksestä johtuvasta syystä.

Erimielisyyksien ratkaisumekanismit

Siitä huolimatta, että johtajasopimuksen tekemiseen on todella panostettu ja sopimuksesta on tehty mahdollisimman kattava, syntyy valitettavasti riitoja. Tämän vuoksi on tärkeää jo sopimuksen tekovaiheessa varautua tällaisiin riitoihin kirjaamalla sopimukseen riitojen ratkaisua koskeva kohta. Tarkoituksenmukaisinta on usein käyttää välimiesmenettelylauseketta, jossa sovitaan riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä.

Välimiesmenettelyä pidetään kalliina, mutta menettelyn ei-julkisuus, joustavuus, nopeus ja ratkaisun välitön lainvoimaisuus sekä täytäntöönpanokelpoisuus puhuvat sen käyttämisen puolesta.Välimiesmenettelyn ratkaisu on lopullinen eli siitä ei ole valitusmahdollisuutta. Välimiesmenettelyn etuihin kuuluu lisäksi se, kuten edellä on todettu, että se toimitetaan suljetuin ovin asianosaisten kesken, jolloin vältetään julkisesta oikeudenkäynnistä mahdollisesti aiheutuva negatiivinen julkisuus. Välimiesmenettelyä on käsitelty laajemmin kotisivuillani olevassa artikkelissa Välimiesoikeus käräjöinnin vaihtoehtona.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

Yritysten sopimuksista VII – Osakassopimuksista

Tässä artikkelissa käsittelen osakeyhtiön ja sen osakkaiden osakassopimusta ja yleisimpiä tilanteita, joita varten osakassopimus kannattaa laatia sekä yleensä osakassopimukseen otettavia sopimusehtoja. Osakassopimus kannattaa yleensä laatia, kun osakeyhtiössä on useampia kuin yksi osakkeenomistaja. Osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestykseen otetut määräykset eivät yleensä ole riittäviä kattamaan tai säätelemään yrityksen ja sen omistajien välisiä suhteita tai omistajien keskinäisiä suhteita.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 7. kirjoitus. Seuraava ja viimeinen kirjoitus käsittelee toimitusjohtajasopimuksia. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet, sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä, sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia sekä alihankkijoiden sopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

 

Miksi osakassopimus yleensä laaditaan

Osakassopimus kannattaa yleensä laatia, kun osakeyhtiössä on useampia kuin yksi osakkeenomistaja. Osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestykseen otetut määräykset eivät yleensä ole riittäviä kattamaan tai säätelemään yrityksen ja sen omistajien välisiä suhteita tai omistajien keskinäisiä suhteita. Myös ulkopuoliset rahoittajat tai (pääoma)sijoittajat edellyttävät usein rahoituksen tai pääomasijoituksen ehtona, että yhtiöllä ja sen osakkailla on osakassopimus.

Osakassopimuksella sovitaan yleensä osapuolten välisestä yhteistyöstä yhtiön hallinnoimisessa ja johtamisessa sekä liiketoiminnan harjoittamisesta ja kehittämisestä. Tämä yleensä selkeyttää sopijapuolille toisten sopijapuolten näkemyksiä siitä, mihin ollaan sitoutuneita ja miten liiketoimintaa halutaan kehittää. Osakassopimuksella pyritään yleensä myös turvaamaan yhtiön vähemmistöosakkaiden vaikutusmahdollisuuksia yhtiön toiminnassa. Osakassopimuksella ei voida kuitenkaan rajoittaa osakkaan tai yhtiön vastuuta ulkopuolisiin nähden.

 

Osakassopimuksen keskeiset elementit

Alla on esitelty keskeisimpiä osakassopimusten elementtejä, joiden käyttö ja sisältö vaihtelevat merkittävästi riippuen yhtiön kehitysvaiheesta ja omistuspohjasta. Osakassopimus laaditaan aina tiettyä yritystä ja sen osakkaita varten, joten alla esitettyjen kohtien lisäksi sovitaan yleensä myös muista asioista.

Sopimuksen osapuolina ovat yleensä kaikki osakkeenomistajat tai osa heistä. Myös yhtiö on syytä ottaa sopimuksen osapuoleksi, jos kaikki osakkeenomistajat ovat mukana sopimuksessa. Muutoin yhtiö ei itse tule sidotuksi sopimusjärjestelyyn, mikä voi jatkossa aiheuttaa ongelmia.

Sopimuksen päämäärä ja tavoitteet kannattaa määritellä sopimuksen alkuun sillä se auttaa erimielisyystilanteessa sopimuksen tulkinnassa. Sopimuksen liitteeksi kannattaa myös ottaa yhtiön liiketoimintasuunnitelma. Tämä selventää yhtiön liikeideaa ja sitouttaa osakkaat myös noudattamaan sitä.

Osakkeiden panttauskiellosta tulee myös ottaa määräys osakassopimukseen, jotta näin estettäisiin osakkaiden siirtyminen tarkoitetun omistajapiirin ulkopuolelle. Vaikka osakassopimuksen määräys ei sidokaan vilpittömässä mielessä olevaa panttauksen saajaa, osakkeet pantannut osakkeenomistaja syyllistyy sopimusrikkomukseen ja on näin vahingonkorvausvelvollinen aiheutuneesta vahingosta.

Yhtiön hallinnosta ja toimielinten valinnasta on syytä sopia osakassopimuksessa, sillä yhtiöjärjestyksen määräykset yleensä jättävät suurimpien osakkeenomistajien armoille yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan valinnan. Yleensä sovitaan siitä, että osakkailla on oikeus hallituspaikkaan ja sovitaan tarkemmin mihin hallituksen päätöksiin tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus ja mihin riittää määräenemmistö. Usein sovitaan myös osakkaiden vastuualueet yhtiön toiminnasta. Toisaalta myös toimitusjohtajan ja hallituksen välisiä toimivaltasuhteita voidaan määritellä osakassopimuksessa osakeyhtiölain sallimissa puitteissa. Osakkaiden työpanos yhtiössä ja osakkaiden työpanoksestaan saama kompensaatio kannattaa sopia osakassopimuksessa, jotta kaikille sopijapuolille on selvää, ketkä työskentelevät täyspäiväisesti yhtiössä ja ketkä ovat enemmänkin sijoittajia.

Immateriaalioikeudet (IPR) ja tietotaito ja näiden siirtämisestä yritykselle kannattaa sopia esim. seuraavasti. Yhtiön toiminnan yhteydessä syntyneet tai syntyvät immateriaalioikeudet (ml. patentit, hyödyllisyysmallit, tekijänoikeudet ja muut aineettomat oikeudet) sekä tekninen osaaminen ja tietämys (taitotieto) on syntynyt ja syntyy Yhtiölle ja kaikki siihen liittyvät oikeudet säilytetään Yhtiön oikeuksina ja suojataan parhaalla mahdollisella tavalla sovellettavan lain osoittamissa rajoissa. Kaikista Yhtiön projekteista ja toimeksiannoista tulevat mahdolliset immateriaalioikeudet, joita ei ole sovittu siirrettäväksi Yhtiön asiakkaalle tulee jättää Yhtiön käyttöön ja omaisuudeksi, mikäli voimassa oleva lainsäädäntö tämän mahdollistaa. Vastaavat määräykset kannattaa ja tulee ottaa myös työsopimuksiin. Tämän kohdan sisältö vaihtelee huomattavasti yrityksen toimialan ja toiminnan mukaan.

Yhtiön rahoituksesta ja osakepääoman muutoksista sovitaan yleensä osakassopimuksessa. Aloittavien yhtiöiden ja yhtiöiden, joihin tehdään pääomasijoituksia, rahoitusjärjestelyistä sovitaan hyvinkin yksityiskohtaisesti osakassopimuksessa. Vähintään kannattaa sopia siitä, missä määrin osakkeenomistajat ovat velvollisia sijoittamaan yhtiöön pääomaa tai lainaamaan yhtiölle tai antamaan vakuuksia yhtiön puolesta.

Osingonjaosta ja osingonjakopolitiikasta kannattaa sopia osakassopimuksessa. Varsinkin aloittavissa yhtiöissä on tavanomaista sopia, että yhtiö ei jaa osinkona ensimmäisinä toimintavuosinaan ja että jatkossa osinkoa jaetaan tietty osuus vuotuisesta voitosta tai jaettavissa olevista voittovaroista.

Uusien osakkaiden liittymisestä yhtiöön ja ehdoista sekä menettelytavoista, joilla se on mahdollista voidaan sopia osakassopimuksessa. Mikäli osakassopimus laaditaan tilanteessa, jossa yhtiöön on liittymässä uusia osakkaita, tulee järjestelyssä ottaa huomioon uusien osakkaiden ja vanhojen osakkaiden väliset suhteet ja toisaalta molempien tahojen suhteet itse yhtiöön.

Kilpailukielto ja salassapitovelvollisuus. Yleensä osakkaat sitoutuvat olemaan kilpailematta yhtiön kanssa ja että he eivät mene osakkaaksi tai muutoin toimi yhtiön kanssa kilpailevassa yrityksessä. Salassapitositoumus yhtiöön ja sen toimintaan iittyvistä tiedoista otetaan yleensä osakassopimukseen. Nämä tulee vahvistaa sopimussakolla.

Osakkaan yhtiöstä eroaminen ja sen vaatimat menettelytavat on syytä sopia osakassopimuksessa. Yleensä rajoitetaan myös mahdollisuutta luovuttaa yhtiön osakkeita muille kuin nykyisille osakkeenomistajille.

Osakkeiden myynti. Menettelytavoista silloin kun yhtiön osakekanta tai määräysvalta on tarkoitus siirtää ulkopuoliselle ostajalle tulee myös sopia osakassopimuksessa. Yleensä sovitaan, että hallitus tai jotkut osakkaat voivat neuvotella yhtiön koko osakaskannan myynnistä ja jos tietty määräosa (2/3 tai 4/5 tms.) osakkaista kannattaa osakkeiden myyntiä, on muilla osakkailla myötämyyntivelvollisuus samaan osakekohtaiseen hintaan ja samoilla ehdoilla. Vastaavasti vähemmistöosakkaita turvataan yleensä myötämyyntioikeudella, eli näillä on oikeus myydä omat osakkeensa ostajalle samaan hintaan ja vastaavilla ehdoilla, kuin määräysvallan myyneillä osakkailla.

Sopimussakko ja vahingonkorvaus. Kun esimerkiksi äänestyssopimuksen rikkomisesta mahdollisesti seuraavan vahingon määrän osoittaminen on erittäin vaikeaa, osapuolet sopivat  usein sopimussakosta, joka on luonteeltaan etukäteen sovittu vahingonkorvaus.  Sopimusta rikkoneen sopijapuolen on ainakin pääsääntöisesti suoritettava sovittu  sopimussakko, vaikka loukattu osapuoli ei voisikaan osoittaa tarkkaa vahingon  määrää. Voidaan myös sopia siitä, onko sopimussakko lopullinen korvaus vai  voidaanko normaaleilla vahingonkorvausta koskevilla perusteilla vaatia  sopimussakon lisäksi korvattavaksi muukin  vahinko.

Sopimussakkolausekkeella pyritään tyypillisesti  sopimusrikkomuksia ennalta ehkäisevään vaikutukseen, ja se toimiikin tällaisena  yleensä varsin hyvin. Lausekkeesta saattaa rikkomustilanteessa kuitenkin tulla  vaikeasti tulkittava riidan kohde. Riitelyn tarve voi vähentyä, jos  sopimussakkolausekkeen laukeaminen edellyttää sopimusrikkomuksen olennaisuutta  tai muuta kynnystä ja loukatun osapuolen tulee välittömästi huomauttaa  sopimusrikkomuksesta. Tässä voidaan antaa rikkoneelle myös lyhyt määräaika  korjata rikkomuksensa

Lunastuslauseke. Osakassopimuksessa tulee aina sopia osakkeiden lunastusmenettelystä ja lunastushinnasta. Näihin järjestelyihin liittyy yleensä myös yhtiöjärjestykseen otettava lunastuslauseke ja suostumuslauseke osakkeiden hankkimiseksi sekä mahdollinen yhtiön oikeus lunastaa omia osakkeitaan. Lunastettavien osakkeiden hinta tulee määritellä selkeästi tai määritellä selkeä laskentakaava, jolla lunastushinta lasketaan. Yleensä olen suositellut menettelyä, jossa sovitaan laskentaperusteista ja erimielisyystilanteessa riippumaton KHT tilintarkastaja määrittelee hinnan annetun laskentaperusteen mukaan ja osapuolet sitoutuvat tähän tulokseen. Pelkkä käyvän arvon käyttäminen johtaa varmasti pitkälliseen riitaan.

Erimielisyyksien ratkaisumekanismit ja vahingonkorvausvelvollisuus kannattaa sopia osakassopimuksessa esimerkiksi välimiesmenettelyä noudattaen tai muulla nopealla ja ei-julkisella menettelytavalla.

 

Mallisopimukset ja osakassopimuksen laatiminen 

Osakassopimuksen laatimiseksi on olemassa monia mallisopimuksia, ohjeita ja tarkistuslistoja. Osakassopimukset laaditaan kuitenkin aina yksittäisen yrityksen ja sen omistajien yksilöllisiä tarpeita varten, joten mallisopimukset eivät sellaisenaan koskaan sovellu allekirjoitettaviksi. Sen sijaan nämä ovat hyödyllisiä oikein käytettynä. Näistä näkee erilaisia vaihtoehtoja yhtiön ja osakkaiden välisten suhteiden järjestelemiseen ja ne myös auttavat sopimusta suunniteltaessa ja sopimusneuvotteluissa muistamaan, mitä kaikkea sopimuksessa tulisi huomioida.

Usein osakassopimusta laadittaessa joudutaan myös muuttamaan yhtiön yhtiöjärjestystä ja sovittamaan nämä asiakirjat vastaamaan toisiaan. Osakassopimuksella sovitaan aina merkittävistä taloudellisista arvoista ja ne on yleensä tarkoitettu pitkäkestoisiksi, joten niiden laatimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja käyttää ainakin sopimuksen viimeistelyssä asiantuntevan lakimiehen apua.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista VI – Alihankkijoiden sopimuksista

Toimistoamme työllistävät mm. ja pk‐yritysten alihankintasopimukset isompien yritysten kanssa sekä näiden alihankkijayritysten keskinäiset sopimukset. Verkostoitumisesta puhutaan uutena tapana vastata markkinoiden  vaatimukseen. Tämä verkostoituminen tai alihankinta toisilta samalla tai läheisellä toimialalla toimivalta yritykseltä ei ole mitään uutta Suomessa. Sen  sijaan hankintayksiöiden kasvaminen, kansainvälistyminen ja uudet vaatimukset alihankkijoille sekä anglo‐amerikkalainen sopimuskulttuuri, jossa kaikista mahdollisista asioista sovitaan hyvin yksityiskohtaisilla sopimuksilla, on.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 6. kirjoitus. Seuraavat kirjoitukset käsittelee osakassopimuksia ja toimitusjohtajasopimuksia. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet mm. sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä sekä sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Isot konepaja‐ ja teknologiateollisuuden yritykset ovat keskittäneet valmistuksessa alihankintojaan yhä suuremmille alihankkijoille ja keskimääräiset hankinnat ovat kooltaan kasvaneet. Tämä sama trendi on nyt käynnissä myös suunnittelu‐ ja kehitystyön alihankinnoissa. Tämä tuo alihankinnassa toimiville yrityksille paineita kahdellakin tavalla. Ensinnäkin riippuvuus yhdestä tai muutamista asiakkaasta kasvaa ja riskit sitä myötä. Toisaalta näiden alihankkijoiden on pakko hakea kumppaneita toisista alihankkijoista, jotta nämä yhdessä voisivat tarjota yhä suurempia suunnittelu‐ ja kehitystöitä alan isoille yrityksille.

Tälle alihankkijoiden yhteistyölle on monia muotoja. Yritykset voivat fuusioitua keskenään tai ostaa toisensa ja saavuttaa näin  riittävät resurssit. Toinen yleisempi tapa on alihankkijoiden keskinäinen alihankinta tai erilaiset yhteenliittymät, esimerkiksi perustamalla yhteisyritys tarjoamaan isommista projekteista, joka ostaa omistajiltaan alihankintana tarvittavan työn ja osaamisen. Jäljempänä en keskity omistukselliseen yhteistyöhön vaan alihankintaan.

 

Alihankintasopimus varsinaisen tilaajan kanssa

Keskustelussa verkostoista unohtuu yleensä se tosiasia, että isot yritykset haluavat tehdä sopimuksia vain yhden yrityksen, eivät yhteenliittymän tai verkoston kanssa. Näin ollen joku verkoston yrityksistä joutuu toimimaan ns. Verkostoveturina ja ottamaan päävastuun sopimuksen toteuttamisesta ja kantamaan riskin siitä, jos toimitus ei ole sovitunlainen tai tapahdu oikeassa ajassa.

Isot yritykset vaativat sopimuksissaan usein kohtuuttomilta tuntuvia sitoumuksia alihankkijoiltaan. Tällä en tarkoita perinteisiä kaupallisia ehtoja, kuten hintaa, toimitusaikaa tai laatuvaatimuksia, vaan alihankkijoiden toimintamahdollisuuksia rajoittavia ehtoja, eli kilpailukieltoa, oikeuksien siirtämistä hankkijalle, salassapitoa ja rajoituksia käyttää tehdyn työn tuloksia ja kertynyttä tietotaitoa myöhemmin.

Useasti näitä hankintoja tekevät insinöörit insinööreiltä, jotka kyllä hallitsevat teknisen ja taloudellisen puolen ja näistä asioista pystyvät osapuolet itsekin neuvottelemaan. Mutta alihankintasopimuksien muut kohdat ovat kilpailukiellon ja muilta alihankkijan toimintavapautta rajoittavilta osin yleensä hankintayrityksen lakiasiainosaston laatimia ja ne on laadittu siten, että hankkija saa varmasti kaikki oikeudet työhön ja että tietotaito ei leviä alihankkijalta mihinkään. Tätä varmistetaan vielä huomattavilla sopimussakko‐ ja vahingonkorvausklausuuleilla. Nämä sopimuskohdat ovat yleensä laadittu maksimaalinen omien etujen varmistaminen mielessä, eikä suinkaan ajatellen yksittäistä hankintaa ja sen erityispiirteitä. Karrikoidusti sanoen alihankkija ei saisi koskaan tehdä mitään suunnittelutyötä hankkijan kilpailijalle tai käyttää mitään projektissa kehitettyjä ratkaisuja, käytettyjä taustaoikeuksia tai tietoa kellekään muulle tehtävässä työssä, koskaan.

Alihankkijalla on mahdollisuus neuvotella näistä ja sen tuleekin sopimusneuvotteluissa keskittyä myös näihin ei‐kaupallisiin kohtiin ja käyttää tässä apunaan ulkopuolista juristia. Nämä eivät aina ole kiveen hakattuja, vaan näistäkin voidaan usein neuvotella. Kilpailukieltoa on esimerkiksi mahdollisuus usein rajata se koskemaan vain tiettyä toimialaa, eikä sen sijaan kieltää suunnittelun tulosten ja kertyneen tietotaidon kategorinen käyttö kaikkialla. Esimerkiksi hankkija saattaa hyväksyä sen että kilpailukielto koskee metsäteollisuutta, mutta ei konepajateollisuutta tai kemianteollisuutta.

 

Alihankkijoiden keskinäisista sopimuksista

Yritysten verkostoituessa keskenään ja jakamalla myös suunnittelu‐ ja kehitystyötä keskenään tulisi näiden myös laatia keskinäiset sopimukset, joissa sovitaan vastuista, velvollisuuksista ja riskien jaosta. Tämä on erityisesti Verkostoveturin etujen mukaista.

Jos tutkimus‐ ja kehityshankkeeseen tai toimitukseen osallistuu useita yrityksiä, on tavanomaista laatia konsortiosopimus, jossa näistäkin asioista sovitaan. Yleensä hankkiva yritys tuo oman ehdotuksensa konsortiosopimuspohjaksi. Konsortiosopimukset ovat projektin sisällöstä ja osallistujista riippuen hyvin erilaisia, mutta niissäkin tulee voida neuvotella myös alihankkijan toimintavapautta tulevaisuudessa rajoittavista kohdista.

Jo projektin tarjoamis‐ ja suunnitteluvaiheessa tulisi miettiä em. kysymyksiä, esimerkiksi ottamalla pohjaksi hankkijoiden yleisesti käyttämät sopimusehdot ja miettimällä sitten alihankkijoiden keskinäistä työnjakoa ja sopimisen tarvetta. Tässä vaiheessa on usein hyödyllistä laatia verkoston kesken puitesopimus keskinäisestä työnjaosta. Tämä senkin vuoksi, etteivät nämä asiat sitten tulisi yllättäen vastaan kun  sopimuksen saanut Verkostoveturi sopii ”aliurakoista” toisten alihankkijoiden kanssa.

Verkostoveturin oma alihankinta‐ tai projektisopimus määrittää lopullisesti verkoston välisen sopimisen tarpeen. Verkostoveturin tulisi ”vierittää” sopimusvelvollisuudet myös sen alihankkijoille. Näissä sopimuksissa, tulisi ottaa huomioon myös edellä mainitut ei‐kaupalliset sopimusehdot. Tämä yksityiskohtaisuuden vaatimus pienten yritysten keskinäisille sopimuksille tuntuu usein kohtuuttomalta ottaen huomioon myös alihankinnan arvon, mutta se on tarpeen jos Verkostoveturi haluaa turvata oman asemansa. Alihankintasopimuksen tekevä yritys kun yleensä vastaa myös omien alihankkijoidensa töistä kuin omastaan.

Tämä yksityiskohtaisuus vaatii ensimmäisissä sopimuksissa huomattavasti yritysten johdon aikaa ja kuluja aiheutuu usein ulkopuolisen juristin käytöstä. Tämä työ tulisi kuitenkin nähdä olennaisena osana liiketoiminnan tavanomaista kehittämistä. Pk‐yrityksen kannalta sopimusasiat ja niihin liittyvät yksityiskohdat tuntuvat usein ylivoimaisen vaikeilta selvitettäviksi. Erityisesti teknologiahankkeissa näiden kysymysten käsittelyä ei ole syytä vältellä. Kun oikeudellisten kysymysten huolellisesta suunnittelusta muodostuu käytäntö, myös suhteelliset kustannukset pienevät ja yrityksen oma asema sekä varsinainen suunnittelutyö on varmemmalla pohjalla.

Asioiden suunnittelu ja sopiminen myös eri verkostoyritysten oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta antaa tarpeellista ryhtiä ja painokkuutta koko projektille sekä sitouttaa siihen osallistuvia tahoja aivan toisella tavoin kuin löysät ”kahvipöytäpuheet”.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista V – Mallisopimuksista ja vakioehdoista

Sekä vakioehtoihin että mallisopimuksiin liittyy useita ongelmia. Ne on yleensä laadittu  jonkin osapuolen näkökulmaa erityisesti ajatellen. Tällöin sopimusteksti on muotoiltu kyseisen osapuolen kannalta edulliseksi ja taas vastaavasti muiden osapuolten kannalta mahdollisesti vähemmän edulliseksi. Siksi on aina syytä kiinnittää huomiota siihen, kuka vakioehdot tai mallisopimuksen on laatinut ja mihin tarkoitukseen. Laatijasta voi pyrkiä päättelemään, kenen kannalta edulliseksi sopimusehdot on pyritty laatimaan.

Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä. Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 5. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät alihankkijoiden sopimuksia ja osakassopimuksia sekä toimitusjohtajasopimuksia.

Kansallinen, Eurooppalainen ja kansainvälinen lainsäädäntö asettaa monenlaisia rajoituksia sille, mistä asioista voidaan sopia, millä tavoin niistä voidaan sopia, mitä tietyllä tavalla sovittu asia tarkoittaa ja mitä seuraa siitä, jos jotakin asiaa ei ole sovittu laisinkaan. Sopimuksia voidaan tulkita sopimustekstin kirjaimen perusteella tai arvioiden sitä, mitä sopijoiden katsotaan tarkoittaneen sopimuksellaan.

 

Vakioehdoista

Tavanomaista on osapuolten välillä sopimusta kirjattaessa viitata sopimuksessa joihinkin vakioehtoihin osana sopimusta: ”Tähän sopimukseen sovelletaan…” tai muulla vastaavalla tavalla. Tällöin sopimuksessa mainituista vakioehdoista tulee osa sopimusta osapuolten välillä.

Vakioehdot ovat jonkin yrityksen omaan käyttöönsä tai järjestön jäsentensä tai yleiseen käyttöön laatimia sopimustekstejä. Niissä on pyritty laatimaan usein toistuviin sopimuksiin yleispätevät ehdot, joita tarvittaessa muutetaan tai täydennetään osapuolten välillä neuvotellulla sopimusasiakirjalla.

Vakioehtoja on aiheellista käyttää lähinnä usein toistuvissa, standardimaisissa sopimuksissa. Sopimuksia laadittaessa on usein turvallisinta käyttää apuna siihen erityistä koulutusta saaneita ja kokemusta omaavia henkilöitä eli lakimiehiä. Nyrkkisääntö on, että mitä merkittävämmästä hankkeesta yrityksen kannalta on kysymys, sen todennäköisemmin asiantuntijan käyttö on tarpeellista.

Laajimmin asiakkaani ovat käyttäneet IT2000 sopimusehtoja ja uusia IT2010 sopimusehdot sekä Konsulttitoiminnan Yleiseiä Sopimusehtoja KSE 1995.

IT2010 sopimusehtoja voidaan mielestäni hyvin käyttää sopimisen pohjana IT-alan palvelu- ja ohjelmisto sekä järjestelmätoimituksista sovittaessa. Sekä IT-toimittajayrityksiä että niiden asiakkaita edustavien järjestöjen yhdessä laatimat sopimusehdot ovat hyvä pohja sopimusneuvotteluille.  On kuitenkin hyvä muistaa, että yksittäiset toimitukset ja palvelut eroavat merkittävästi toisistaan. IT2010 ehdot eivät välttämättä kuitenkaan sellaisenaan sovellu kaikkiin sopimuksiin ja niistä voi ja eräissä tapauksissa pitääkin poiketa.

Jos osapuolet päätyvät käyttämään esim. IT2010 ehtoja sellaisenaan, tulee asioista sovittua noudattaen alalla vakiintuneita käytäntöjä ja yleensä kaikista toimituksen keskeisistä ehdoista tulee jollain tavalla sovittua näinkin. Toisaalta osapuolille ei näin tule yllättäviä tai kohtuuttomia ehtoja sopimukseen. Näinkin voidaan toimia, mutta jos sopimus on arvoltaan suuri tai sen kohde monimutkainen esim. järjestelmätoimitus, tulisi osapuolten miettiä tarkasti mitä niiden tulisi sopia vakioehdoista poiketen tai niitä täydentäen.

Konsulttitoiminnan Yleiset Sopimusehdot KSE1995 ovat hyvin ”konsultti- ystävällisesti” laadittu ja siten konsultit pyrkivät mahdollisimman usein saamaan ne sopimuksen osaksi. Jos olet myymässä konsulttina tai suunnittelijana palveluitasi niin nämä kannattaa yrittää saada sopimuksen osaksi. Toisaalta, jos olet ostamassa palveluita, niin silloin kannattaa käydä huolella läpi KSE 1995 ehdot ainakin viivästysseuraamusten ja vahingonkorvausrajoitusten osalta ja katsoa pitääkö näistä ehdoista poiketa sopimuksessa.

Lisäksi julkisen sektorin toimijat vaativat yleensä omien toimitusehtojensa (esim. JHS2007) käyttämistä. Myös jotkut suuryritykset ovat suhtautuneet kielteisesti IT2000 ehtojen ja KSE 1995 ehtojen käyttämiseen. Nämä poikkeukset eivät kuitenkaan vähennä näiden ehtojen käyttökelpoisuutta.

 

Mallisopimuksista

Mallisopimus on jonkin tahon laatima esimerkkisopimus. Mallisopimuksia käytetään usein pohjana kirjoitettaessa yksilöllisesti suunniteltuja ja neuvoteltuja sopimuksia. Mallisopimuksia löytyy erilaisista asiakirjamalli-kokoelmista, etujärjestöiltä, neuvontaorganisaatioilta ym. Internetistäkin saattaa löytyä mallisopimuksia, joiden alkuperästä on joskus vaikeaa saada selkoa.

Muistilista on tyypillisesti lista tärkeimmistä sopimukseen sisällytettävistä asioista. Tällaista muistilistaa voi verrata mallisopimuksen eri kohtien otsikoiden listaan.

Valmiiden sopimusehtojen käyttäminen saattaakin aiheuttaa ongelmia. Ne on tavanomaisesti tehty standarditilanteisiin, jolloin niissä ei oteta huomioon kunkin yksittäistapauksen erityisongelmia. Yksittäistapauksissa käytettyihin sopimusehtoihin perustuvat mallisopimukset puolestaan saattavat sisältää erityisehtoja, jotka eivät laisinkaan sovellu käytettäväksi joissakin muissa yhteyksissä. Valmiiden mallisopimusten käyttö itse laadittujen sopimusten pohjana saattaa näistä syistä johtuen olla monesti jopa vaarallista.

Edes itselle läheisen tahon laatimiin sopimusehtoihin ei kuitenkaan ole syytä luottaa sokeasti. Niiden soveltuvuus kulloinkin kyseessä olevaan erityistapaukseen voi olla puutteellinen. Nyrkkisääntö on, että mallisopimus ei sinänsä kelpaa  allekirjoitettavaksi. Yleensä sopimuksentekotilanteeseen liittyy aina erityisseikkoja, jotka on otettava sopimuksessa huomioon.

Hyödyllisimmillään mallisopimukset ovat silloin, kun ne on laadittu yrityksen omiin tarpeisiin huomioiden sen toimintaan ja tavoitteisiin liittyvät yksityiskohdat. Tähän ei varsinkaan pk-yrityksillä kuitenkaan ole useinkaan varaa.

Mallisopimuksen suurin hyöty on, että se tarjoaa lähtökohdan neuvotteluille ja toimii muistilistana siitä, mistä asioista olisi sovittava. Mallisopimuksia ja muistilistoja voi käyttää erityisesti muistin tukena sopimuksessa sovittavia asioita suunniteltaessa ja neuvoteltaessa sekä esimerkkeinä neuvottelun mahdollisesta lopputuloksesta.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista IV – Sopimusneuvottelut ja neuvotteluvaiheen sopimukset

Sopimusneuvottelut edeltävät yleensä sopimuksen syntymistä. Osapuolilla on neuvotteluvapaus, eli sopimuksesta neuvotteleminen ei  sellaisenaan perusta velvollisuutta sopimuksen päättämiseen eikä pelkkä neuvottelu synnytä vastuuta toiselle aiheutuneista kustannuksista. Osapuolten välille syntyy sopimus lähtökohtaisesti vasta silloin, kun annettuun tarjoukseen saadaan hyväksyvä vastaus. Neuvotteluosapuoli voi kieltäytyä sopimuksen päättämisestä ilman seurauksia, ellei muuta ole sovittu.

 

Neuvottelukulujen korvaaminen

Joissain tapauksissa neuvotteluista aiheutuneiden kulujen korvaaminen loukatulle osapuolelle tulla kysymykseen. Tämä edellyttää, että toinen osapuoli kuitenkin syyllistyy hyvän tavan vastaiseen tai muuten sopimattomaan neuvottelukäyttäytymiseen. Vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä tapauksessa, jossa toisella osapuolella ei ole ollut todellista tarkoitusta päättää sopimusta, vaan vastapuolen tarkoituksena on ollut saada tietoja toisen osapuolen hinnoittelusta tai saada kustannusarvio omasta hankkeestaan. Myös harhaanjohtavien tietojen antaminen tai neuvottelujen jatkaminen ilman sopimuksentekotarkoitusta saattaa synnyttää neuvottelukuluihin liittyvän vastuun.

 

Neuvotteluvaiheen sopimukset

Ennen varsinaisen sopimuksen tekemistä osapuolet voivat laatia erilaisia neuvotteluvaihetta koskevia sopimuksia. Neuvotteluvaiheen sopimusten laatiminen voi olla aiheellista esimerkiksi silloin, kun osapuolille aiheutuu jo valmisteluvaiheessa merkittäviä kustannuksia ja siihen liittyvää riskiä halutaan pienentää. Nimenomainen sopiminen neuvottelukustannusten jakautumisesta, sitovan pääsopimuksen muotovaatimuksista sekä liike- ja yrityssalaisuuksien suojaamisesta on hyvä keino hallita vastuu- ja kustannusriskejä neuvoteltaessa taloudelliselta arvoltaan merkittävistä sopimuksesta. Neuvotteluissa esitetyt mielipiteet ja karkeat sopimusehtojen hahmotelmat voidaan kirjata neuvottelupöytäkirjaan tai aiesopimukseen, vaikka hankkeeseen ei vielä haluta sitoutua. Osapuolet voivat sopia myös eksluviteetista, eli neuvottelurauhasta niin, että neuvottelujen jatkuessa samasta sopimuksesta ei saa neuvotella muiden ehdokkaiden kanssa.

 

Aiesopimus; letter of intent tai memorandun of understanding

Aiesopimuksella tarkoitetaan sopimusneuvottelujen aikana laadittavaa asiakirjaa, johon kirjataan osapuolten neuvotteluissa toistaiseksi saavuttama yksimielisyys ja se, miten tullaan etenemään avoinna olevien kysymysten osalta. Aiesopimus ei ole lopullinen sopimus, eikä se lähtökohtaisesti velvoita osapuolia pääsopimuksen tekemiseen. Aiesopimuksessa voidaan kuitenkin sopia sitovistakin asioista, kuten esimerkiksi neuvottelurauhasta. Tavallisesti aiesopimuksessa sovitaan epäselvyyksien välttämiseksi siitä, että kumpikin neuvotteluosapuoli kantaa omat neuvotteluihin liittyvät kuluriskinsä ja kumpikaan osapuoli ei vielä ole sitoutunut lopulliseen sopimukseen.

 

Esisopimus; precontract tai preliminary contract

Esisopimus sitoo osapuolia merkittävästi enemmän kuin aiesopimus. Se on sidonnaisuudeltaan normaaliin sopimukseen verrattavissa. Esisopimus voidaan laatia ehdollisena: velvollisuus pääsopimuksen tekemiseen lakkaa, jos esimerkiksi kilpailuviranomainen estää sopimuksen täyttämisen tai sopimuksen edellyttämää rahoitusta ei saada järjestettyä. Esisopimuksia käytetään myös silloin, kun osapuolet eivät ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen sopimuksen kaikista yksityiskohdista mutta ovat valmiita sitoutumaan sopimukseen. Osapuolet sitoutuvat esisopimuksella tekemään pääsopimuksen myöhempänä ajankohtana esisopimuksessa sovittujen asioiden pohjalta. Esisopimuksella on samat laissa määrätyt muotovaatimukset kuin varsinaisella pääsopimuksella esimerkiksi kiinteistökaupassa.

 

Aie- ja esisopimuksen sitovuudesta

Neuvotteluvaiheen sopimusten sitovuus vaihtelee. Sopimuksen oikeus-vaikutukset riippuvat ensi sijassa siitä, mitä  niissä on sovittu. Asiakirjan sisältö on kuitenkin ensisijainen suhteessa sopimuksen otsikointiin. Näin ollen aiesopimukseksi nimetty asiakirja saatetaan myöhemmin katsoa esisopimukseksi, jos sen sisältö viittaa siihen, että pääsopimuksen tekemiseen on jo sitouduttu. Sopimustyyppeinä aiesopimus ja esisopimus ovat käytännössä vakiintuneita ja antavat viitteitä sitovuuden asteesta, mutta asiakirjan sisältö ratkaisee viime kädessä sopimusinstrumentin sitovuuden. Oikeudellisten epäselvyyksien välttämiseksi olisi asiakirjassa hyvä nimenomaisesti yksilöidä sen sitomattomuus tai tarkoitettu sitovuusaste. Tämän lisäksi on suositeltavaa sopia neuvotteluvaiheen sopimuksen voimassaolosta ja siitä irtaantumisesta.

 

Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä. Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 4. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät mallisopimuksia ja vakioehtoja, alihankkijoiden sopimuksia ja osakassopimuksia sekä toimitusjohtajasopimuksia.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

Yritysten sopimuksista III – Sopimuksen pätemättömyydestä

Sopimuksen pätemättömyys johtaa lähtökohtaisesti siihen, ettei osapuolta voida velvoittaa sopimuksen mukaiseen suoritukseen. Pätemättömyydestä siis seuraa suoritusvelvollisuuden syntymättä jääminen ja samalla suoritusta vastaavan korvausvelvollisuuden estyminen, pätemättömyys oikeudellisesti katsoen estää velvoitteiden täytäntöönpanon vaatimisen oikeusteitse. Jos sopimuksen edellyttämät suoritukset on jo kokonaan tai osittain ehditty tehdä, synnyttää sopimuksen pätemättömäksi toteaminen osapuolille palautusvelvollisuuden. Voidaan myös sanoa, että tältä osin sopimuksen pätemättömäksi toteaminen vastaa sopimuksen purkamista. Joskus suoritusten palauttaminen voi olla osapuolille hankalaa tai jopa mahdotonta, näissä tapauksissa kyseeseen voi pätemättömyyden sijasta tulla hinnanalennus tai vahingonkorvaus.

Lähtökohtaisesti sopimuksen pätemättömyys tulee saattaa voimaan siihen vetoamalla ja tämä oikeus on kaikilla niillä joiden oikeuksia sopimus koskee sekä korostetusti väärinkäytösten kohteeksi joutuneella osapuolella. Pätemättömyys voi myös korjaantua, ja tämä on mahdollista tilanteissa joissa toinen osapuoli jälkikäteen hyväksyy sopimuksen itseään sitovaksi, joko nimenomaisesti tai passiivisesti.

Sopimuksia koskevat pätemättömyysperusteet voidaan jakaa korjaantumattomiin sekä korjaantumismahdollisuuden omaaviin pätemättömyysperusteisiin. Korjaantumattomia perusteita ovat muotovirheet, jotka johtuvat lakisääteisistä muotovaatimuksista, oikeustoimen hyvän tavan tai lain vastaisuus, sopimuksen valeoikeustoimiluonne sekä tiettyjen erityissäännösten vastaisuus. Suurin osa pätemättömyysperusteita on kuitenkin korjaantumiskelpoisia. Onkin huomattava, että osapuolella, jolla on oikeus vedota pätemättömyysperusteeseen, on myös mahdollisuus omasta tahdostaan jättää tämä mahdollisuus käyttämättä.

Sopimus voi olla pätemätön paitsi kokonaan, myös vain osittain. Tällainen osapätemättömyys voi monissa tapauksissa olla edullista molemmille sopimusosapuolille. Tämä tarkoittaa sitä, että osa sopimuksesta katsotaan pätemättömäksi, mutta sopimus muilta osin jätetään voimaan, kuten on sovittu. Tällöin on kuitenkin syytä sopia uudestaan niistä sopimuksen ehdoista, jotka ovat esimerkiksi pakottavan lainsäädännön vastaisina todettu pätemättömiksi.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 3. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, yritysverkostojen sopimuksia sekä osakassopimuksia.

 

Pätemättömyysperusteista

Pätemättömyysperusteet voidaan lähtökohtaisesti jaotella sen mukaan, johtuuko pätemättömyys sopimusosapuolista ja heidän ominaisuuksistaan, sopimuksen syntyyn liittyvistä olosuhteista vai itse sopimuksen sisällöstä.

Ensinnäkin, yksityishenkilön tekemä sopimus voi olla pätemätön silloin kun henkilö on vajaavaltainen (alle 18-vuotiaat sekä vajaavaltaiseksi julistetut), hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu tai silloin, kun täysivaltainen henkilö ei ole ymmärryskykynsä heikkouden vuoksi kyennyt riittävästi arvioimaan tekemänsä oikeustoimen merkitystä. Oikeushenkilön tekemä sopimus voi olla pätemätön silloin, kun tämän edustajalla ei ole ollut oikeustoimen tekemiseen vaadittavaa kelpoisuutta.

Tällainen edustusvallan puuttuminen on käytännössä varsin tärkeä ja huomioon otettava pätemättömyysperuste. Lisäksi pätemättömyys voi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa edustajalla sinänsä on kelpoisuus sopimuksen tekemiseen, mutta hän ylittää toimivaltansa. Tällaisissa tilanteissa pätemättömyys kuitenkin edellyttää toisen osapuolen tietämystä siitä, että edustaja ylittää toimivaltansa.

Toiseksi, sopimuksen pätemättömyys voi johtua sopimuksen syntyyn liittyvistä olosuhteista. Tällaisia pätemättömyysperusteita voidaan kutsua myös väärinkäytösperusteiksi, joita koskeva sääntely ilmenee laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki).

 

Pakko

Oikeustoimilaki säätää kahdesta eri pakon muodosta, törkeästä ja lievästä pakosta. Näistä törkeä pakko johtaa lähtökohtaisesti aina sopimuksen pätemättömyyteen, riippumatta siitä kuka sopimusosapuolen on kyseiseen oikeustoimeen pakottanut. Lievän pakon kohdalla pätemättömyyteen voi vedota vain sellaista sopimuskumppania vastaan, joka on itse käyttänyt pakkoa tai tiennyt sen käyttämisestä.

Törkeästä pakosta voidaan katsoa olevan kyse silloin, kun pakko on kohdistettu henkeen tai terveyteen, lievän pakon taas voidaan katsoa kohdistuvan sellaiseen intressiin, joka ei välittömästi uhkaa toisen terveyttä, kuten vapauteen, kunniaan tai omaisuuteen. Pakosta johtuvaa pätemättömyys tulee esille vain osapuolen itsensä esittämän väitteen kautta, eikä pakon aiheuttama pätemättömyys ole lopullista, vaan se voi korjaantua, jos pakotettu osapuoli antaa hyväksyntänsä sopimukselle. Lisäksi pakkoon sopimuksen pätemättömyyden perustana voi vedota vain väärinkäytöksen kohteeksi joutunut osapuoli, ei pakottaja tai pakottamisesta tiennyt osapuoli.

 

Petollinen viettely

Toinen oikeustoimilaista ilmenevä pätemättömyysperuste on niin kutsuttu petollinen viettely. Petollisen viettelyn voidaan katsoa tarkoittavan vilpillistä väärän tiedon antamista sekä vaikenemista sellaisista seikoista, joilla olisi merkitystä toiselle osapuolelle sekä tämä sopimukseen sitoutumiselle. Petollinen viettely tähtää siis toisen osapuolen erehdyttämiseen ja tämän erehdyksen hyväksikäyttämiseen.

Petollisen viettelyn kohdalla on kuitenkin huomattava, ettei ole kiellettyä esittää omaa suoritustaan positiivisessa valossa tai vähätellä sopimuskumppanin kannalta epäedullisia seikkoja. Virheellisen tiedon antaminen on kuitenkin aina kiellettyä. Myös petolliseen viettelyyn on osapuolen itse vedottava ja sen aiheuttama pätemättömyys voi korjaantua aivan kuten pakonkin kohdalla.

 

Kiskonta

Kiskomista on lain mukaan menettely, jossa osapuoli käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaa asemaa, on ottanut itselleen sellaista aineellista etua, joka on selvässä epäsuhdassa siihen, mitä hän on itse antanut. Olennaista kiskomistapauksissa on kiinnittää huomiota suoritusten keskinäiseen suhteeseen, jos näillä on ilmeinen epäsuhta, voidaan kiskomisen katsoa olevan käsillä. Kiskomiseen voi vedota vain sen kohteeksi joutunut osapuoli ja pätemättömyys voi korjaantua osapuolen hyväksynnän tai passiivisuuden perusteella.

 

Kunnianvastainen ja arvoton menettely

Kunnianvastainen ja arvoton menettely on pätemättömyysperusteena yleisluontoinen ja usein siihen voidaankin vedota myös yhdessä jonkun muun oikeustoimilaista ilmenevän pätemättömyysperusteen, kuten petollisen viettelyn kanssa. Lain mukaan sellaista oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.

Tilanteita, joissa sopimuksen pätemättömyys voitaisiin perustaa kunnianvastaiseen ja arvottomaan menettelyyn on useita ja arviointi onkin suoritettava aina tilannekohtaisesti. Pätemättömyys voi tulla kyseeseen, jos sopimuksen päättämistapa tai sisältö poikkeaa alalla vallitsevasta käytännöstä. Näissäkin tapauksissa on kuitenkin muistettava se, ettei markkinataloudessa ole kiellettyä myydä samanlaisia tuotteita eri hinnoin / ehdoin eri asiakkaille. Myös sopimusosapuolten keskinäiselle suhteelle on annettava merkitystä arvioinnissa.

Usein kunnianvastainen ja arvoton menettely tulee pohdittavaksi tapauksissa, joissa sopimusosapuoli on erehtynyt sopimuksen olennaisista seikoista. Kysymys voi olla siitä, että toisella osapuolella on paremmat tiedot tai siitä, että toinen osapuoli erehtyy esimerkiksi kauppahinnan laskemisessa. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että erehdyksen tulee vaikuttaa pääsuoritusvelvollisuuksien tasapainoon, jotta oikeustoimeen vetoaminen olisi kunnianvastaista ja arvotonta. Kuten muidenkin oikeustoimilain pätemättömyysperusteiden kohdalla, myös kunnianvastaiseen ja arvottomaan menettelyyn on loukatun osapuolen vedottava ja pätemättömyys voi korjaantua, joko osapuolen aktiivisen hyväksymisen tai passiivisuuden perusteella.

 

Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

 

Jari Sotka

Asianajaja, OTM, MBA

 

Artikkelin kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka on keskittynyt pk‐yritysten liikejuridiikkaan ja yritysjärjestelyihin. Aiemmin hän on toiminut useita vuosia asianajajana helsinkiläisessä asianajotoimistossa. Kirjoittajalla on myös usean vuoden omakohtainen yrittäjäkokemus.

Yritysten sopimuksista II – Sopimusrikkomuksista

Sopimusta ei tarvita niinkään silloin, kun asiat menevät hyvin, vaan silloin kun kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Jos asioita ei ole sovittu riittävän tarkasti, riidan lopputulos voi olla hyvinkin yllättävä.  Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 2. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät sopimuksen pätemättömyyttä, mallisopimuksia ja vakioehtoja, yritysverkostojen sopimuksia sekä osakassopimuksia ja toimitusjohtajasopimusta.

 

Sopimusrikkomuksista

Sopimuksen perusteella sopimusosapuolille syntyy velvollisuus suorittaa se, mihin sopimuksessa on sitouduttu. Yleisesti voidaan sanoa, että sopimus sitoo osapuolia ja se on tarkoitettu pysymään voimassa sovitun ajan, sovitulla tavalla. Myyjän puolella tämä yleisesti tarkoittaa oikean tuotteen tai palvelun toimittamista oikeaan aikaan, ostajan velvollisuutena taas on kauppahinnan maksaminen sekä myötävaikuttaminen myyjän velvoitteiden täyttämiseen. Jos osapuolen suoritus ei vastaa sovittua tai tapahtuu väärään aikaan, on kyseessä tällöin usein sopimusrikkomus.

Sopimusrikkomuksen seurauksena on usein ostajan näkökulmasta virheen korjaamisen, uuden toimituksen tai hinnanalennuksen vaatiminen, sekä vahingonkorvaus ja omasta suorituksesta pidättäytyminen. Myyjällä taas on ostajan sopimusrikkomuksen seurauksena oikeus vaatia kauppahinnan maksamista sekä pidättäytyä omasta suorituksestaan. Tämän lisäksi sopimusrikkomus voi johtaa myös sopimuksen purkamiseen.

Purkaminen on kuitenkin jyrkin mahdollinen keino reagoida sopimusrikkomukseen, koska se päättää sopimuksen heti ja johtaa jo tehtyjen suoritusten palauttamiseen. Purkamismahdollisuus on käsillä vain silloin, kun toisen osapuolen sopimusrikkomus on olennainen. Yksinkertaisinta sopimusrikkomusten seurausten määrääminen ja tulkinta on silloin, kun niistä on nimenomaisesti sopimuksessa sovittu.

 

Suorituksen viivästyminen

Viivästys on kysymyksessä silloin, kun osapuoli ei täytä suoritusvelvollisuuttaan oikeaan aikaan. Tämä oikea‐aikaisuus on syytä määritellä osapuolten välisessä sopimuksessa, ellei tällaista määrittelyä ole tehty, voidaan katsoa, että suoritusvelvollisuus tulisi täyttää niin kutsutun kohtuullisen ajan kuluessa. Mikäli viivästys on olennainen, on toinen sopimusosapuoli oikeutettu purkamaan sopimuksen. Usein on syytä kuitenkin ennen purkamista asettaa sopimuskumppanille purku‐uhkainen lisäaika suorituksen tekemiseen.

Viivästykseen voidaan vedota senkin jälkeen, kun osapuoli on jo tehnyt suorituksensa. Tällöin on kuitenkin syytä reagoida mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun suoritus on tapahtunut, jotta oikeus vahingonkorvaukseen viivästyksen johdosta säilyisi.

Eräänä viivästyksen muotona voidaan nähdä niin kutsuttu ennakkoviivästys. Tämä ennakoitu sopimusrikkomus on käsillä silloin, osapuoli voi jo ennen suoritusajankohtaa päätellä, ettei sopimuksenmukaista suoritusta tule tapahtumaan, pohjautuen esimerkiksi tietoihin sopimuskumppanin toiminnasta tai taloudellisesta tilanteesta.

Myös ennakkoviivästyksen ollessa käsillä, voi purkamisoikeus tulla kyseeseen. On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi kauppalaki asettaa purkuoikeuden käyttämiselle rajoituksia, eikä osapuolella ole oikeutta purkaa sopimusta, jos sopimuskumppani asettaa vakuuden suorituksensa täyttämisestä. Ennakkoviivästyksen kohdalla voidaan usein myös pidättäytyä omasta suorituksesta. Tätä ei kuitenkaan voida tulkita sopimusosapuolen omaksi viivästykseksi.

 

Suorituksessa oleva virhe

Laatuvirhe

Virhe suorituksessa voi ilmetä hyvin monella ja erilaisella tavalla. Usein sopimuksen kohde voi olla vioittunut fyysisesti, jolloin puhutaan laatuvirheestä. Tämän lisäksi virhe voi ilmetä oikeudellisena virheenä, tarkoittaen jonkun kolmannen oikeutta sopimuksen kohteeseen tai vallintavirheenä, jolloin lainsäädäntö tai viranomaismääräykset estävät sopimuksen kohteen käytön tavalla, josta on sopimuksessa sovittu.

Virhettä ja sen laatua arvioitaessa on ensimmäisenä kiinnitettävä huomio osapuolten väliseen sopimukseen. Virhettä arvioidaan siis lähtökohtaisesti nimenomaan sen mukaisesti, mistä alun perin on sovittu. On kuitenkin huomattava, ettei läheskään aina sopimuksen kohteesta ja sen sisällöstä ole täysin tarkasti sovittu, jolloin huomioon on otettava yleisiä virheellisyyden arvioinnissa käytettäviä periaatteita ja normeja.

Muissa sopimuksissa kuin kuluttajasopimuksessa virhesääntely on usein ns. tahdonvaltaista eli sääntely jättää osapuolille paljon varaa sopimuksen kohteen virheellisyyden määrittelyyn.

Mikäli virheellisyyden kriteereistä ei ole sovittu mitään, voidaan lähteä siitä, että tavaran on sovelluttava sellaiseen käyttötarkoitukseen, joihin tällaisia tavaroita yleisesti käytetään. Lisäksi tavaran on sovelluttava myös ostajan erityistarkoituksiin, jos myyjä on ollut näistä kaupantekohetkellä tietoinen. Lisäksi sopimuksen kohteen on vastattava myyjän ostajalle esittämää näytettä tai mallia ja olla pakattu asianmukaisesti, jos tällainen pakkaaminen on tarpeen.

Virhearvioinnin ajankohtaa mietittäessä on huomioon otettava sopimuksen suoritushetken lisäksi myös mahdolliset myöhemmät ajankohdat, jolloin virhe havaitaan. Virhevastuu voi syntyä sopimusosapuolelle joko sen vuoksi, että virhe on ollut sopimuksen kohteessa jos suoritushetkellä, mutta ilmennyt vasta myöhemmin tai tilanteessa, jossa sopimusosapuoli vastaa suorituksen laatuominaisuuksista tietyn vähimmäisajan, esimerkiksi laitteelle annetun takuun kestoajan. Takuun antaminen ei kuitenkaan ole edellytys virhevastuun syntymiselle, sillä sopimuksen kohteen on joka tapauksessa kestettävä niin sanottua tavallista käyttöä oli sille annettua myyjän puolesta takuuta tai ei.

Suorituksessa oleva virhe ei aina koske ainoastaan fyysisiä kohteita koskevia sopimuksia. Laatuvirheitä voidaan joutua punnitsemaan myös aineettomien suoritusten, kuten erilaisten palvelujen, erityisesti asiantuntijapalveluiden kohdalla.

 

Oikeudellinen virhe ja vallintavirhe

Sopimuksen kohteessa saattaa fyysisten laatuvirheiden lisäksi ilmetä myös oikeudellisia tai vallintavirheitä. Tällöin sopimuksen kohde on ulkoisesti moitteeton, mutta sopimusosapuoli ei kuitenkaan sopimuksen perusteella saavuta sellaista asemaa, johon hän olisi päässyt virheettömän suorituksen toteutuessa. Oikeudellisen virheen kohdalla sopimuksen kohdetta rasittaa jokin ulkopuolisen oikeus. Tämä oikeus voi olla esimerkiksi kolmannelle kuuluva omistusoikeus tai mahdollisesti myös omistuksenpidätysoikeus. On kuitenkin muistettava ettei esimerkiksi kolmannella oleva omistuksenpidätysoikeus aiheuta virhevastuuta, jos tästä oikeus on nimenomaisesti tuotu esiin sopimuksessa ja se on otettu huomioon. Jos sopimuksen mukainen suoritus tai sopimuksen kohteen käyttö estyy lainsäädännöstä tai viranomaismääräyksistä johtuvan kiellon / rajoituksen takia, on kyseessä vallintavirhe.

 

Irtaimen kauppa

Irtaimen kaupan piiriin voidaan katsoa kuuluvan kaikki muu omaisuus paitsi kiinteistöt ja niihin liittyvät oikeudet. Tämä siis jättää irtaimen kaupan piriin kaikenlaiset esineet sekä myös  osakkeet. Suomen sisällä käytävään irtaimen kauppaan sovelletaan elinkeinoharjoittajien välillä kauppalakia, kuluttajakaupassa kuluttajansuojalakia.

Virhearviointi irtaimen omaisuuden kaupassa lähtee sen arvioinnista, poikkeaako tavara ominaisuuksiltaan siitä, mitä on sovittu. Tämän lisäksi tavaran, ollakseen virheetön, on vastattava niitä tietoja, jotka myyjä on tavarasta antanut suullisesti, kirjallisesti tai muuten markkinoinnissaan.

Irtaimen kaupassa tavara on mahdollista myydä myös niin kutsutuin ”sellaisena kuin se on ehdoin”. Tällöin tavaran voidaan katsoa olevan virheellinen jos tavara ei:

  1. vastaa siitä annettuja tietoja,
  2. myyjä on jättänyt antamatta tiedon olennaisesta seikasta, josta ostaja saattoi olettaa saavansa tiedon tai
  3. tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostaja on voinut hinta ynnämuut seikat huomioon ottaen edellyttää.

Sellaisena kuin se on –ehdoin myyty tuote ei siten kokonaan vapauta myyjää virhevastuusta. Jos tavaran ominaisuuksista ei ole erityisesti sovittu, tulee sen kuitenkin soveltua tarkoitukseen, johon kyseisenlaista tavaraa yleensä käytetään tai soveltua ostajan erityiseen käyttötarkoitukseen, jos myyjä on ollut tästä kaupantekohetkellä tietoinen.

 

Takuun merkityksestä

Takuu on tavaran valmistajan, maahantuojan tai myyjäliikkeen vapaaehtoisesti myöntämä lisäetu, jonka antaminen ei perustu lakiin. Takuulla tarkoitetaan sitä, että sen antaja sitoutuu tietyn ajanjakson aikana vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai sen muista ominaisuuksista. Jos tavara huonontuu takuuaikana ostajasta riippumattomasta syystä, katsotaan tavarassa olevan virhe, jonka takuun myöntäjän tulee korjata. Epäselvyystilanteissa takuun myöntäjällä on näyttövelvollisuus. Jos takuuajan myöntäminen perustuu maksuun, kysymyksessä on usein vakuutus. Tällaista suojaa ei saa kutsua takuuksi.

Kuluttajakaupassa tavaran valmistaja, maahantuoja ja myyjäliike ovat vastuussa virheestä, vaikka tavaralle ei anneta takuuta. Takuun myöntäminen ei rajoita muuta kuluttajan suojaksi säädettyä virhevastuuta, ja myyjällä säilyy vastuu tuotteen riittävästä kestoiästä takuuajan jälkeenkin. Tuotevirheiden tarkkoja vastuuaikoja ei ole määritelty kuluttajansuojalainsäädännössä. Myyjäliikkeellä on ensisijainen vastuu tavaran virheestä, vaikka valmistaja tai maahantuoja olisi myöntänyt tuotteelle takuun, ellei liike ole ennen sopimuksen syntymistä siitä erikseen irtisanoutunut.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista I – Kenellä on oikeus tehdä sopimus yrityksen puolesta?

Yksityishenkilö voi itse valita haluaako hän tehdä sopimukset itse vai valtuuttaako hän toimeen edustajan. Oikeushenkilö, kuten esimerkiksi osake-, avoin- ja kommandiittiyhtiö, joutuu toimimaan aina edustajiensa välityksellä. Oikeus tehdä yritystä sitova sopimus perustuu joko lakimääräiseen edustusoikeuteen tai valtuutukseen. Lakisääteisen edustajan kuten toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen kelpoisuus perustuu tämän asemaan. Valtuutuksen kohdalla tarvitaan päämiehen vapaaehtoinen tahdonilmaisu edustussuhteen syntymiseksi.

Toimistomme hoitaa yritysten ja yksityisten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.Tyypilliset toimeksiannot liittyvät yhtiöoikeuteen, yritysjärjestelyihin, sopimusneuvotteluihin, riitojen ratkaisuun, rahoitukseen sekä teknologia- ja IT-alan oikeudellisiin kysymyksiin.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 1. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät sopimusrikkomuksia, sopimuksen pätemättömyyttä, mallisopimuksia ja vakioehtoja, yritysverkostojen sopimuksia, osakassopimuksia ja toimitusjohtajasopimuksia.

 

Lakisääteiset edustajat ja näiden kelpoisuus sopimuksen tekemiseen

Osakeyhtiötä edustaa hallitus. Jos yhtiössä on toimitusjohtaja, on myös tällä kelpoisuus edustaa yhtiötä, mutta tämän kelpoisuus on rajattu juoksevan hallinnon hoitamiseen. Yhtiöjärjestykseen voidaan määrätä, että hallituksen puheenjohtajalla, hallituksen muulla jäsenellä yksin tai yhdessä taikka toimitusjohtajalla on oikeus asemansa puolesta edustaa yhtiötä. Tällainen edustusoikeus perustuu henkilön asemaan ja on riippumaton henkilöstä. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä myös siitä, että hallituksella on oikeus antaa edustamisoikeus tietyille nimetyille henkilöille. Yhtiötä voi edustaa myös valtuutuksen tai prokuran nojalla.

Avoimessa yhtiössä jokaisella yhtiömiehellä ja kommandiittiyhtiössä jokaisella vastuunalaisella yhtiömiehellä on lainmukainen oikeus yksin edustaa yhtiötä ja tehdä muita yhtiömiehiä sitovia sopimuksia yhtiön toimialaan kuuluvissa asioissa. Yhtiömiehet voivat poiketa tästä pääsäännöstä keskinäisellä sopimuksella, joka on kaupparekisteriin merkittynä kolmatta kohtaan tehokas. Kaupparekisteriin merkitsemättömätkin edustusvaltarajoitukset sitovat yhtiön sopimuskumppania, jos tämä on ollut tietoinen yhtiömiesten keskenään päättämistä rajoituksista. Jos toimenpide ei kuulu yhtiön toimialaan, tulee sopimuksen päättämiseen saada kaikkien yhtiömiesten suostumus. Äänettömällä yhtiömiehellä ei ole kommandiittiyhtiössä edustusvaltaa ilman erillistä valtuutusta. Jos henkilöyhtiössä on toimitusjohtaja, joka ei ole yhtiömies, on tällä oikeus edustaa yhtiötä juoksevien asioiden osalta.

 

Valtuutus, valtakirja tai prokura

Yhtiön edustamisoikeus voi lakimääräisen edustuksen lisäksi perustua nimenomaiseen valtuutukseen tai prokuraan. Valtuutuksella tarkoitetaan tahdonilmaisua, jonka perusteella valtuuttaja tulee sopimuksen osapuoleksi kolmannen kanssa. Valtuutuksen toimia yhtiön puolesta voi antaa hallitus, toimitusjohtaja tai muu yhtiön edustaja oman kelpoisuutensa rajoissa. Kolmas osapuoli voi todeta sopimuskumppaninsa edustajan kelpoisuuden valtakirjasta, valtuuttajan tiedonannosta tai valtuutetun aseman perusteella. Tämän lisäksi valtuutus voi perustua valtuuttajan valtuutetulle tekemään tiedonantoon. Valtuuttaja voi perua valtuutuksen halutessaan.

Prokura on kaupallinen valtakirja, jonka voi antaa kaupparekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja. Osakeyhtiössä prokuran voi antaa vain hallitus, kun taas henkilöyhtiöissä sen antamiseen tarvitaan kaikkien vastuunalaisten yhtiömiesten yhteinen päätös. Prokuristi saa toimia päämiehen puolesta ja kirjoittaa tämän toiminimen. Ilman erityistä valtuutusta prokuristi ei kuitenkaan saa luovuttaa päämiehen kiinteää omaisuutta, tontinvuokraoikeutta tai hakea kiinnitystä niihin. Prokuristin edustamisoikeutta voidaan halutessa kaventaa niin, että hänellä on oikeus edustaa yhtiötä yhdessä yhden tai useamman prokuristin tai muun yhtiön edustajan kanssa. Prokura voidaan merkitä kaupparekisteriin tai se voidaan antaa muulla todisteellisella tavalla.

 

Kaupparekisterimerkinnät

Sopimuskumppanin edustajan edustamisoikeus on aiheellista varmentaa tarvittaessa kaupparekisteriotteesta, koska edustajan kelpoisuuden puuttuminen saattaa johtaa siihen, ettei tehty sopimus sido yhtiötä. Myös edustusoikeuden rajoitukset voi olla hyvä selvittää. On syytä huomata, että toimitusjohtaja ei voi tehdä sitovaa sopimusta yhtiön juoksevan hallinnon alaan kuulumattomassa sopimuksessa ilman hallituksen päätöstä tai valtuutusta.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Osakekauppa vai liiketoimintakauppa

Liiketoiminnan luovutus tehdään yleensä pääpiirteissään kahdella tapaa, joko myydään yrityksen osakkeet tai yrityksen liiketoiminta. Ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sukupolvenvaihdos tai yrityskauppa. Vastuukysymyksistä johtuen tavallista on, että jos olet myyjä, haluat myydä osakkeet ja jos olet ostajana, haluat ostaa liiketoiminnan.

Osakekaupan ja liiketoimintakaupan eroa voisi kuvata seuraavasti. Vaikka myyjä omistaisikin kaikki osakeyhtiön osakkeet, hän ei omista yrityksen liiketoimintaa ja sinne hankittua omaisuutta henkilökohtaisesti. Ne omistaa itse osakeyhtiö. Näin ollen liiketoimintaa myytäessä myyjänä on yhtiö, ei yrittäjä, ja kaupasta saatavat rahatkin menevät yhtiöön. Usein avoin tai kommandiittiyhtiö kannattaa muuttaa ensin osakeyhtiöksi ja myydä sen jälkeen yhtiön osakkeet. Sukupolvenvaihdos ja yritystoiminnan luovutukset on helpointa ja edullisinta tehdä juuri osakeyhtiössä. Alla keskitytään vain osakeyhtiön liiketoiminnan luovutukseen tai osakekauppaan.

 

Jakautuminen yrityskaupan esivaiheena

Yrityksiin on usein kertynyt sellaista omaisuutta, joka ei välttämättä kuulu yrityskaupan yhteydessä myytävään liiketoimintaan. Tällaista omaisuutta voivat olla sijoitukset, kiinteistöt tai vapaa‐ajan asunnot, jotka halutaan jättää yrityskaupan ulkopuolelle. Liiketoimintakaupassa ei tällainen omaisuus muodosta ongelmaa. Jos kuitenkin halutaan yritysjärjestely toteuttaa osakekauppana, voi eräänä vaihtoehtona olla yhtiön jakaminen jakautumismenettelyllä kahdeksi erilliseksi yhtiöksi. Tällöin yrityksen ”myytävä” liiketoiminta jätetään toiseen yritykseen ja muu omaisuus toiseen yritykseen. Liikehuoneisto tai kiinteistö voidaan jakautumisella jättää toiseen yhtiöön ja vuokrata ne liiketoimintayhtiön ostajalle. Tämä järjestely alentaa ostajan tarvitseman rahoituksen määrää ja myyjä säilyttää toimitilojen omistuksen sekä saa niistä vuokratuottoa jatkossa. Osakeyhtiön jakautuminen ei aiheuta verotuksellisesti seuraamuksia, jos yrityksen omistus ei järjestelyn yhteydessä muutu. Jakautumisessa syntyneiden yritysten osakkeita käsitellään verotuksessa, kuten vanhan yhtiön osakkeita. Jakautumisesta on myös artikkeli osoitteessa www.jarisotka.fi kohdassa kirjoituksia.

 

Liiketoiminta- eli substanssikauppa

Liiketoimintakaupassa ostaja yleensä ostaa liiketoiminnan sekä sen käyttö‐ ja vaihto-omaisuuden, jonka hän tarvitsee liiketoiminnan jatkamiseen. Kaupassa siirtyvästä käyttöomaisuudesta ja vaihto‐omaisuudesta maksetaan usein käypä arvo. Yrityksen pehmeistä arvoista, sen liiketoiminnasta, nimestä, henkilökunnasta ja sen osaamisesta, toimittajista, asiakkaista, tuotekehityksestä, jakelukanavista yms. maksetaan liike‐ eli goodwill‐arvo. Liiketoimintakaupassa kauppahinta jää liiketoiminnan myyvään yritykseen ja sen siirtäminen haluttaessa yksityiseen käyttöön pitää suunnitella erikseen. Saamallaan rahalla myyjä voi maksaa pois yrityksen velat ja joko lopettaa yrityksen, jakaa voitot osinkoina tai muulla tavalla tai pitää yrityksen sijoitusyhtiönä.

Mahdollisten historiallisten riskien ja helppouden takia ostaja usein haluaa mieluummin ostaa liiketoiminnan kuin koko yrityksen osakekannan. Silloin ostaja vastaa vain yrityksen tulevaisuudesta ja hänen riskinsä on rajoitettu. Lisäksi ostaja pystyy poistoina hyödyntämään ostetun yrityksen liikearvon kymmenen vuoden kuluessa.

Mikäli hankittava liiketoiminta on luvanvaraista tai hankittavat tuotteet tai valmistustavat vaativat viranomaislupia tai viranomaisten hyväksynnän. Tulee varsinkin liiketoimintakaupassa varmistua jo etukäteen siitä ovatko nämä luvat siirrettävissä vai tuleeko liiketoiminnan hankkijan hakea ne uudelleen. Lisäksi tulee viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa selvittää ja varmistaa, kuinka liiketoimintaa voidaan jatkaa sillä välin kun viranomainen käsittelee liiketoiminnan hankkijan lupahakemuksia.

 

Osakekauppa

Osakekaupassa myydään yrityksen omistukseen oikeuttavat osakkeet, eli koko yritys velkoineen ja vastuineen. Yrittäjä saa velattoman hinnan yrityksestään. Ostaja ottaa vastatakseen koko yrityksen historian painolastin ml. sopimukset, keskeneräiset työt, ja mahdolliset aiempien urakoiden ja töiden vastuut. Lisäksi myöhempien verotarkastusten yhteydessä voi ilmaantua maksettavaa, josta kukaan ei välttämättä tiedä kaupantekoaikana.

Osakekaupassa ostajalla on liiketoimintakauppaa suurempi riski, koska hän ei voi valita ostettavia osia yrityksestä. Yrityskaupassa myyjä tuntee yrityksen ja ostaja on paljolti riippuvainen siitä tiedosta jonka hän myyjältä saa yrityksestä. Näitä vastuita ja sopimuksellisia riskejä pyritään minimoimaan vaatimalla osakekaupassa erilaisia vakuutuksia myyjältä liiketoiminnasta ja sopimuksista. Myyjä joutuu siksi yrityskaupassa takaamaan paljon asioita. Jos yrityskaupan toteuduttua myöhemmin ilmenee että, vakuutukset eivät pitäneet paikkaansa voi seurauksena olla hinnan alennus tai jopa kaupan purku. Myyjän kannattaa myös varautua siihen, että ostaja todennäköisesti vaatii myyjältä useamman vuoden mittaista kilpailukieltoa ja mahdollisesti jäämistä yrityksen käytettäväksi ainaksin yrityksen haltuunoton ajaksi.

 

Yrityksen sopimukset omistajanvaihdostilanteessa

Sopimuksiin liittyvä pääsääntö on, että ilman toisen sopimusosapuolen suostumusta ei voi vapautua sopimuksesta ja asettaa toista sijaansa. Osakeyhtiön osakkeiden luovutus ei vaikuta yhtiön asemaan sopimusosapuolena voimassa olevissa sopimuksissa. Sopimusehtojen mukaan omistuspohjan muutos saattaa oikeuttaa toisen sopimusosapuolen irtisanomaan sopimuksen, jos tästä on erikseen sovittu. Liiketoiminnan luovutuksessa myyjänä on yritys, jonka omistus ei muutu. Liiketoiminnan luovutus käsittää yleensä liiketoiminnallisen kokonaisuuden sisältäen liiketoimintaan kuuluvat vuokra‐, hankinta‐ jälleenmyynti‐ ja muut sopimukset.

Liiketoimintakaupassa sopimusosapuoli muuttuu luovutetuissa sopimuksissa, joten sopimuskumppanin muutokselle on kaikissa siirrettävissä sopimuksissa saatava toisen sopimusosapuolen suostumus. Tämän vaiheen vaatimaa työmäärää ja vaikutusta yrityskaupan toteuttamisessa ei kannata väheksyä. Jos myydään yhtiön osakkeet tai yhtiöosuudet, yrityksen erilaiset sopimukset jatkuvat pääsääntöisesti sellaisinaan. Jos taas myydään liiketoiminta, sopimukset menevät uusiksi, koska toinen sopimuspuoli vaihtuu. Sopimusten osapuolena ei ole enää myyjäyhtiö vaan se, joka liiketoiminnan osti.

On siis erittäin tärkeää niin ostajan kuin myyjänkin perehtyä liiketoiminnassa tarvittavien sopimuksen ehtoihin ennen kauppaa. Asiantuntijat kutsuvat tällaista tarkastusta leagal due diligense ‐tarkastukseksi, DD:ksi eli lailliseksi tarkasteluksi.

Pääsääntöisesti yrityksen tulevan menestyksen kannalta on järkevämpää tehdä kauppa yhtiön osakkeista tai yhtiöosuuksista silloin, kun yrityksellä on paljon tärkeitä sopimussuhteita, jotka jouduttaisin kaikki neuvottelemaan uusiksi liiketoimintakaupassa. Muista syistä voi olla toki järkevämpi tehdä toisin.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.